Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti olen sitä mieltä, että omilla saavutuksilla leveileminen on noloa
12.08.2023 |
Ok, sait uuden työpaikan. Katsotaanpa hieman taaksepäin.
Menestyit koulussa, koska sait hyvät geenit, synnyit hyvään perheeseen, sait kavereita, jaksoit tehdä töitä koulussa.
Miksi jaksoit tehdä töitä koulussa?
Sait taipumusta pitkäjänteisyyteen geeniperimässä, lisäksi sait vanhempien kannustusta ja apua. Äitisi oli jopa opettaja, joka pystyi antamaan sinulle yksityisopetusta. Sinun ei tarvinnut huolehtia kodinhoidostatsi pikkusisarusten hoidosta, koska vanhempasi eivöt olleet juop poja tai sairaita. Sinulla jäi resurssit, tadaa, omaan koulunkäyntiisi.
Miksi sait kavereita?
Sait kivan temperamenttityypin ja sosiaalisuutta synnyinlahjaksi. Sait myös kauneutta geeniperimäsi myötä, ja siksi ihmiset tykästyivät sinuun. Lisäksi näit jatkuvasti vanhempiesi esimerkin, miten pitää yllä sosiaalisia suhteita. Sinulla ei ollut rajoitteita, kuten vam maisuutta, puhevikaa, sairautta.
Näiden kokemusteni myötä sinulle alkoi kehittyä hyvä itsetunto: minä pärjään, minä osaan, ei tarvitse jännätä. Ja jos en heti onnistu, kokeilen uuden kerran.
Työhaastatteluun menit tällä varmuudella.
Elämä on lopulta hyvin loogista. En kannata selviytymistarinoita.
Kommentit (100)
Ei kyllä se noloin asia tässä on ap ja sen narsistinen asenne.
Kaikki muut vaan pääsee helpolla, vai niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni taas toisiaan ärsyttää se, ettei koskaan saisi olla hyvillään ja tyytyväinen mihinkään. Vaan aina pitää huomauttaa, että hei kyllä on kuule muita, jota yltävät vähintään samaan. Esimerkiksi, Kun minä sain 9 matikan kokeesta niin isä muistutti, että no kyllähän sun luokalla oli varmasti heitä, jotka sai samasta kokeesta ainakin 9,5 tai 10. En väitä, etteikö isäni olisi ollut oikeassa. Tai kun kirjoitin matikasta laudaturin, niin isäni muistutti, niin teki serkkusikin. Kun isän sisko kirjoitti 5 kaudaturia ja jatkoi opiskelemaan humanistisen tiedekuntaan, niin isäni tiesi kertoa, että siinä sisikonsa aiempi koulumenestys meni wessanpöntöstä alas kun eihän humanistiset tieteet ole oikeasti mitään verrattuna siihen, kuinka hän opikseli teknistä fysiikkaa polilla, johon sentään vaadittiin jotain muutakin kuin vain laudatureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin.
No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.
AP
Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista.
Niin, yritin tuossa aloituksessa tuoda esille, että se oma työpanoskin johtuu jostaikin. Ei se ole sellainen kyky, johon kaikki automaattisesti pystyvät.
Pystyykö esim vaikeasti kehitysvam mainen itsenäiseen työhön?
Ei todellakaan. He tarvtisevat jatkuvasti tukea ja kannustusta.
Pystyykö korkean älykkyysosamärän omaava itsenäiseen työhön?
Hyvin todennäköisesti. Itsenäistä työtä toki hyödyttää, jos on nähnyt joskus positiivista esimerkkiä työn tekemisestä, vastuun ottamisesta, sinnikkyydestä. Siihen vaikuttaa myös omat taipumukset - esimerkiksi sinnikkyys on osittin geneettistä.
Mitä tulee tuohon heikompien puolustamiseen: tiedostan, että olen saanut syntymälahjaksi älykkyyttä (mitattu). Näen velvollisuudekseni puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty. Koen myös velvollisuudekseni selittää näitä mekanismeja kaiken takana. Olisi moraalitonta käyttää tätä geneettistä lahjaa vain omaan hyvään. Teen toki tätä enimmäkseen live-elämässä, mutta lauantain kunniaksi myös täällä. Uskon, että näistäkin ketjuista jää jotain jollekin käteen.
Ap
Huonot olosuhteet eivät ole syytäsi, mutta on sinun vastuusi selviytyä niistä. Syyttelemällä muita ja menneitä et ikinä tule menestymään elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin.
No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.
AP
Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista.
Niin, yritin tuossa aloituksessa tuoda esille, että se oma työpanoskin johtuu jostaikin. Ei se ole sellainen kyky, johon kaikki automaattisesti pystyvät.
Pystyykö esim vaikeasti kehitysvam mainen itsenäiseen työhön?
Ei todellakaan. He tarvtisevat jatkuvasti tukea ja kannustusta.
Pystyykö korkean älykkyysosamärän omaava itsenäiseen työhön?
Hyvin todennäköisesti. Itsenäistä työtä toki hyödyttää, jos on nähnyt joskus positiivista esimerkkiä työn tekemisestä, vastuun ottamisesta, sinnikkyydestä. Siihen vaikuttaa myös omat taipumukset - esimerkiksi sinnikkyys on osittin geneettistä.
Mitä tulee tuohon heikompien puolustamiseen: tiedostan, että olen saanut syntymälahjaksi älykkyyttä (mitattu). Näen velvollisuudekseni puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty. Koen myös velvollisuudekseni selittää näitä mekanismeja kaiken takana. Olisi moraalitonta käyttää tätä geneettistä lahjaa vain omaan hyvään. Teen toki tätä enimmäkseen live-elämässä, mutta lauantain kunniaksi myös täällä. Uskon, että näistäkin ketjuista jää jotain jollekin käteen.
Ap
Et ole varsinaisesti väärässä, mutta lisäisin pakkaan vielä yhden muuttujan ja se on oma tahtotila. Kenestäkään ei tarpeeksi tahtomalla tule kaunista ja menestystä, mutta jopa minä, älykäs, määrätietoinen ja sisukas ihminen saatan jäädä kuukausiksi saamattomaan mielentilaan sohvalle makaamaan. Hyvien geenieni takia löydän aina jostain voimaa nousta ylös ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Näiden ominaisuuksien aktivoimiseen tarvitaan kuitenkin voimakas tahtotila toimia niin. Muutenhan olisin tehokas suoriutuja päivästä toiseen geenieni kannattelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa, tai sitten uuden työpaikan saanut on kääntänyt ajatusmaailmaansa ja tehnyt hitokseen töitä sen työn eteen.
Öö, luitko aloitusta? Siellä on kohta: miksi jaksoit tehdä töitä.
Luin aloituksen. Vaan eihän nuo selitykset pidä paikkaansa juuri kenenkään kohdalla. Yllättäen kaikki eivät piiloudu lapsuuden aikaisten asioiden taakse loppu elämäkseen vaan ottavat ihan itse vastuun omasta elämästä ja pärjäämisestä. Minunkin lapsuudesta löytyy paljon sellaista millä voisin selitellä elämäni huono-osaisuutta, mutta en tee niin, koska se ei vie minua yhtään mihinkään.
Ymmärrätkö, että joillakin on paremmat mahdollisuudet juuri ottaa vastuu omasta elämästä?
Jos sinulla on geneettistä onnea saat älyykkyyden lahjaksi. Älykkyyteen kuuluu esim. ongelmanratkaisukyky. Sen turvin voit ratkaista haasteita aikuisena ja pyrkiä eteenpäin, vaikka lapsuus oli kehno. Vielä parempi, jos et anna periksi - sekin kyky on osittain geneettistä. Ajattele niitä, joilla ei ole älykkyyttä ja jotka ovat saaneet huonot lähtökohdat. Millaisialla korteilla he pelaavat?
AP
Vaikka geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön älykkyyteen ja sitä kautta hänen kykyynsä ratkaista ongelmia, on tärkeää huomata, että älykkyys ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin ottaa vastuu omasta elämästään. Esimerkiksi empatia ja sinnikkyys voivat olla yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin pelkkä älykkyys elämän haasteiden voittamisessa.
Olen täysin samaa mieltä. Empatia on kyky, joka omaksutaan usein hyvissä kasvuolosuhteissa. siinä mielessä ympäristötekijöillä on merkitystä. Sinnikkyyteen vaikuttaa sekä geenit että elämäntapahtumat.
ap
Itellä ei oo paljon omia saavutuksia ja armosta olen terveenä saanut olla. Kai se on tää terveys mikä on kaikkein tärkeintä, mitä ihmisellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas toisiaan ärsyttää se, ettei koskaan saisi olla hyvillään ja tyytyväinen mihinkään. Vaan aina pitää huomauttaa, että hei kyllä on kuule muita, jota yltävät vähintään samaan. Esimerkiksi, Kun minä sain 9 matikan kokeesta niin isä muistutti, että no kyllähän sun luokalla oli varmasti heitä, jotka sai samasta kokeesta ainakin 9,5 tai 10. En väitä, etteikö isäni olisi ollut oikeassa. Tai kun kirjoitin matikasta laudaturin, niin isäni muistutti, niin teki serkkusikin. Kun isän sisko kirjoitti 5 kaudaturia ja jatkoi opiskelemaan humanistisen tiedekuntaan, niin isäni tiesi kertoa, että siinä sisikonsa aiempi koulumenestys meni wessanpöntöstä alas kun eihän humanistiset tieteet ole oikeasti mitään verrattuna siihen, kuinka hän opikseli teknistä fysiikkaa polilla, johon sentään vaadittiin jotain muutakin kuin vain laudatureita.
Tuollaisia kokemuksia on täälläkin. Kun lapseni sai koulun kokeesta 9, mummo sanoi, että vielä on varaa parantaa, 10 on parempi numero. Kun naissukulainen pääsi yliopistoon lukemaan humanistisia tieteitä, kommentti oli, että naiset menevät sinne vain löytääkseen opiskelijabileistä insinöörejä aviomiehikseen. Pitäisi opiskella lakia tai lääkäriksi tai insinööriksi, jos haluaa kunnollisen ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin.
No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.
AP
Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista.
Niin, yritin tuossa aloituksessa tuoda esille, että se oma työpanoskin johtuu jostaikin. Ei se ole sellainen kyky, johon kaikki automaattisesti pystyvät.
Pystyykö esim vaikeasti kehitysvam mainen itsenäiseen työhön?
Ei todellakaan. He tarvtisevat jatkuvasti tukea ja kannustusta.
Pystyykö korkean älykkyysosamärän omaava itsenäiseen työhön?
Hyvin todennäköisesti. Itsenäistä työtä toki hyödyttää, jos on nähnyt joskus positiivista esimerkkiä työn tekemisestä, vastuun ottamisesta, sinnikkyydestä. Siihen vaikuttaa myös omat taipumukset - esimerkiksi sinnikkyys on osittin geneettistä.
Mitä tulee tuohon heikompien puolustamiseen: tiedostan, että olen saanut syntymälahjaksi älykkyyttä (mitattu). Näen velvollisuudekseni puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty. Koen myös velvollisuudekseni selittää näitä mekanismeja kaiken takana. Olisi moraalitonta käyttää tätä geneettistä lahjaa vain omaan hyvään. Teen toki tätä enimmäkseen live-elämässä, mutta lauantain kunniaksi myös täällä. Uskon, että näistäkin ketjuista jää jotain jollekin käteen.
Ap
Kehitysvammaiset nyt tietysti asia erikseen, mutta jos nyt puhutaan suurinpiirtein normaaliälyisistä ihmisistä jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään parempi ja menestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että leveileminen ylipäätään on noloa. Omista saavutuksistaan saa ja tuleekin olla ylpeä, mutta leuhka tai ylimielinen ei tarvi olla.
Jokainen pelaa niillä korteilla mitä tässä elämässä on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Idiootti. Syntyessä te päätätte jokaisen geenin mitä haluatte. Turhaan siis valitatte jälkeenpäin vain ja ainoastaan teidän omaa päätöstä. Ehkä halusitte jännitystä elämään tekemällä itsestänne osittaisen rampan?
Niin olet. Kerro miten syntyessä voi päättää mitä geenejä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin.
No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.
AP
Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista.
Niin, yritin tuossa aloituksessa tuoda esille, että se oma työpanoskin johtuu jostaikin. Ei se ole sellainen kyky, johon kaikki automaattisesti pystyvät.
Pystyykö esim vaikeasti kehitysvam mainen itsenäiseen työhön?
Ei todellakaan. He tarvtisevat jatkuvasti tukea ja kannustusta.
Pystyykö korkean älykkyysosamärän omaava itsenäiseen työhön?
Hyvin todennäköisesti. Itsenäistä työtä toki hyödyttää, jos on nähnyt joskus positiivista esimerkkiä työn tekemisestä, vastuun ottamisesta, sinnikkyydestä. Siihen vaikuttaa myös omat taipumukset - esimerkiksi sinnikkyys on osittin geneettistä.
Mitä tulee tuohon heikompien puolustamiseen: tiedostan, että olen saanut syntymälahjaksi älykkyyttä (mitattu). Näen velvollisuudekseni puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty. Koen myös velvollisuudekseni selittää näitä mekanismeja kaiken takana. Olisi moraalitonta käyttää tätä geneettistä lahjaa vain omaan hyvään. Teen toki tätä enimmäkseen live-elämässä, mutta lauantain kunniaksi myös täällä. Uskon, että näistäkin ketjuista jää jotain jollekin käteen.
Ap
Kehitysvammaiset nyt tietysti asia erikseen, mutta jos nyt puhutaan suurinpiirtein normaaliälyisistä ihmisistä jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään parempi ja menestyä.
Ja kannattaa pyrkiä, ei välttämättä rikkauteen ja menestykseen, mutta siedettävään olotilaan sen sijaan että jää valittamaan kurjuuttaanja kadehtimaan muiden onnistumisia. Tämä voi tapahtua joko pyrkimällä kohti realistisia tavoitteita, oli se sitten työssä, harrastuksissa tai missä vaan, tai esimerkiksi kehittämällä omaa luonnettaan ja filosofista asennettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siis Ap teet heidän hyväkseen, joita puolustat, sillä asenteesi mukaan heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin epäonnistua, koska eivät ole älykkäitä. Lisäätkö heidän älykkyyttään jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin.
No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.
AP
Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista.
Niin, yritin tuossa aloituksessa tuoda esille, että se oma työpanoskin johtuu jostaikin. Ei se ole sellainen kyky, johon kaikki automaattisesti pystyvät.
Pystyykö esim vaikeasti kehitysvam mainen itsenäiseen työhön?
Ei todellakaan. He tarvtisevat jatkuvasti tukea ja kannustusta.
Pystyykö korkean älykkyysosamärän omaava itsenäiseen työhön?
Hyvin todennäköisesti. Itsenäistä työtä toki hyödyttää, jos on nähnyt joskus positiivista esimerkkiä työn tekemisestä, vastuun ottamisesta, sinnikkyydestä. Siihen vaikuttaa myös omat taipumukset - esimerkiksi sinnikkyys on osittin geneettistä.
Mitä tulee tuohon heikompien puolustamiseen: tiedostan, että olen saanut syntymälahjaksi älykkyyttä (mitattu). Näen velvollisuudekseni puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty. Koen myös velvollisuudekseni selittää näitä mekanismeja kaiken takana. Olisi moraalitonta käyttää tätä geneettistä lahjaa vain omaan hyvään. Teen toki tätä enimmäkseen live-elämässä, mutta lauantain kunniaksi myös täällä. Uskon, että näistäkin ketjuista jää jotain jollekin käteen.
Ap
Kehitysvammaiset nyt tietysti asia erikseen, mutta jos nyt puhutaan suurinpiirtein normaaliälyisistä ihmisistä jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään parempi ja menestyä.
Mikä on normaaliälyä?
Eräässä tutkimuksessa tutkittiin menestyneitä ihmisiä (vauras elintaso, hyvät sosiaaliset suhteet, onnellinen elämä) ja taustalta löytyy todennäköisesti yli 120 älykkyysosamäärä. (Yritän löytää linkin.) Tuohon älykkyysosamäärään ylettyy vain pieni osa väistöstä.
Mitä matalampi älykkyysosamäärä, sitä lähempänä vammaisuus häämöttää. (Toivottavasti kukaan ei ota tätä loukkauksena, koska sellaisena en sitä tarkoita.)
Erittäin korkeaÄO 130ÄO 132ÄO 1482 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Huippuälykkyys
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon yläpuolella
KorkeaÄO 115ÄO 116ÄO 12416 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
NormaaliÄO 100ÄO 100ÄO 10050 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
68 %:lla suomalaisista on normaali älykkyysosamäärä
MatalaÄO 85ÄO 84ÄO 7684 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Erittäin matalaÄO 70ÄO 68ÄO 5298 % populaatiosta saavuttaa vähintään tämän ÄO:n
Älyllinen kehitysvammaisuus
Älykkyysosamäärän mittauksissa kriteerinä on ÄO, joka on kaksi keskihajontaa väestön keskiarvon alapuolella (WHO:n luokitus)
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis Ap teet heidän hyväkseen, joita puolustat, sillä asenteesi mukaan heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin epäonnistua, koska eivät ole älykkäitä. Lisäätkö heidän älykkyyttään jotenkin?
Tämä on hyvä kysymys.
Jos saisin päättää, helpottaisin joidenkin elämää.
Esim matalamman älykkyysosamäärän omaava saisi veroalennuksen tai jonkun taloudellisen kompensaation valtiolta. Korkeasti älykkäät - mutta vain mikäli ovat menestyneet! - taas maksaisivat enemmän veroja jne.
Jotain tämän kaltaista, en ole miettinyt kovin pitkälle.
ap
Ja miljardööreiltä tulonsiirtoa tahoille, jotka auttavat heikompia. Ei suoraa rahalahjoitusta, vaan käytettäisiin koulutukseen, tukemiseen jne. Tämä on tosin vaikea rasti monestain eri näkökulmasta.
ap
Menee niin korkealentoiseksi etten pysy perässä. olen ehkä liian tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idiootti. Syntyessä te päätätte jokaisen geenin mitä haluatte. Turhaan siis valitatte jälkeenpäin vain ja ainoastaan teidän omaa päätöstä. Ehkä halusitte jännitystä elämään tekemällä itsestänne osittaisen rampan?
Niin olet. Kerro miten syntyessä voi päättää mitä geenejä haluaa?
daa. soitetaan geenipuhelimeen :O
Menestymisen kannalta ei ole aina täysin yksiselitteistä mikä luonteenpiirre siihen johtaa. Aggressiivisuus ja itsekkyys voi johtaa niin vankilaan kuin toimitusjohtajan pestiin. Kiltteys voi johtaa suhteiden kautta saatuun hyvään työpaikkaan ja perheonneen tai kynnysmattona olemisen ja hyväksikäytetyksi tulemisen aiheuttamaan masennukseen ja yksinäisyyteen.