**KEVÄTtoiveiden jouluviikko!**

Kandi:

HUU! Onnea limatulpan irtoamisen johdosta! Kuulostaapa lupaavalta!! Tottahan ajatuksesi synnytyksen viivästymisestä oireista huolimatta kuuluvat asiaan. Kuka tahansa meistä miettisi samoin tossa tilanteessa. Etköhän sä kuule ensimmäisenä meistä pääse tositoimiin :) Ellei sitten Tigger vedä hirmuista loppukiriä, ei ole meseenkään vielä ilmaantunut, joten ettei olis jo jotain tekeillä? Kai hää jotain tänne kuiteki huikkais ennen lähtöä.



Sun massu on kyllä huikea :) Kovasti etiäpäin pönöllään. Oikein kaunis kyllä ja edelleen niin poikamahan oloinen! Pieni veikkaus olis (oon näköjään nyt kova veikkailemaan) että tiggerille tulis tyttö, kun hänen masunsa on kuiteki eri mallinen. Tai sitten muodoista ei sukupuolta voi päätellä :)



Joo kyllä mullakin päivät eroaa ton kunnon suhteen. Ja jostain syystä kaupungilla kävely on rankempaa ku varsinainen kävelylenkki. Kaupungilla tahtoo pistää aina jonnekin puolelle kohtua. Liekö just sitä, ettei omat lihakset jaksa enää kannatella, kävelyllä jotenkin pääsee siihen vauhtiin ja ehkä sauvatkin auttaa? Eilen käytiin pikaseen ideaparkissa, mies ekaa kertaa ja mä istuskelin kyllä aina kun voin, tuntui vaan siltä ettei tehnyt mieli seistä.



tigger: Kuulumisia odotellaan :)



Nyt sitten on jo jouluviikko! Melkoista kyytiä nuo joulukalenterin luukut kyllä aukesivat eli tämä kk mennyt nopeasti. Iteki tähyilen jo pönttöön ja paperiin että josko olis jotain merkkejä limatulpasta/lapsivedestä, mutta eipä näy. Eikä vielä painetta alapäässä laskeutumisen merkiksi. Saanko kysyä kuinka teillä parisuhteet nyt voi? Tuntuuko, että olette onnenne huipulla eli kaikki on kohdillaan ja voitte olla levollisin mielin tulevaisuuden suhteen? Meinaan meillä on kyllä ollut enemmän riitoja nyt ku ennen ja enemmän mua häiritsee kaikki miehen tekemiset ja tuntuu et se lämpö ja rakkaus on nyt jossain oven takana piilossa. Ei raskausaikaakaan voi kaikesta syyttää. Osin syytän kyllä sitä, että me ollaan niin vähän ehditty asua yhdessä, että se sopeutuminen on nyt käynnissä. Osin taas huomaan meidän luonteiden olevan melko hankalia, oikeestaan molemmilla, läheisiin ihmissuhteisiin. Tällä hetkellä kumpikaan ei ymmärrä toista ja ollaan ristiin kateellisia toistemme osasta ja elämästä. En osaa enkä viitti nyt enempää selitellä. Mutta tiedän vaan, ettei se tästä ainakaan parane lapsen myötä. Jos ei asioista puhuta nyt niin kuinka silloin? Voin tietyst olla väärässäkin. Lapsi antaa hyvän syyn puhua suhteen asiat halki, koska molemmat me kuitenkin hänen parastaan halutaan ja kodin henki lähtee siitä, että isä ja äiti rakastavat toisiaan.



Anteeksi taas pitkä omanapainen sepustus.



Minks 38!

ehdinkin minksiä jo mesessä moikkaan:) eli neuvolassa vaan olin aamulla, siks ei näkynyt mua koneella:)



neuvolassa kaikki ok. paineetkin oli mulle ihan ok, jopa matalammat kuin odotin, koska tuli yöllä valvottua. ja mahan tippumisen huomasi myös neuvolan täti. simppis on kuulema tiukasti lähtökuoppiinsa kiinnittynyt.



kandi: mä luulen kans et toi limatulppa, tai siis ainakin osia siitä viime viikolla lähti liikkelle, kun tuli sellasta liisteriä että... ja kylläpä tuo vauvan kiinnittyminenkin kertoo että jotain on tapahtunut, neuvolan tätiä lainatakseni " kaikki mikä tapahtuu ennen synnytystä on poissa itse synnytyksestä" . niinhän se on. ja kyllä se on nätti tuo sun masu:)



minks: ai että mulla tyttömasu? höh, kyllä se on poikamasu, usko vaan:) ei vaan, mistä sitä tietää. viime viikolla syntyi kavereille vauva ja sillä tytöllä oli ihan selvä poikamaha, sellanen ihan pieni nätti pallo vaan ja niin vaan tyttö sieltä putkahti, eli ei sitä näköjään voi tohonkaan luottaa.



mutta nyt pakko koittaa levätä hetki, muuten iskee väsy tänään kesken päivän. parturiin oon parin tunnin päästä menossa.



tikru ja simppis 38+3

En oo sitten perjantain ehtiny lukeen ja jännityksellä kyllä odotin et onko joku jo jakautunut :) Ei siis ainakaan tällä tietoa :)



Otti kyllä juhlat koville, vieraita kävi varmaan melkein 70. Koko päivän sai seistä ja pyöriä siellä ihmisten joukossa. Illalla olin niin väsyny että sai itkua pidätellä. Kyllä huomaa että sieto kyky on aika paljon alentunut ja juuri henkinen jaksaminen on välillä aika koetuksella. Sain lahjaksi aika paljon lahjakortteja joten nyt mulla on varaa ostaa joululahjojakin :) Se vähän piristää. Söin tuossa juuri aamiaiseksi voileipäkakkua, onneks kaikki makeiden leivonnaisten rippeet jäi äidille.



Kandi: Saa nähdä koska pääset tositoimiin, toi sun masu on niin suloinen kun on niin suuri ja huomaa kyllä selvästi et vauva on laskeutunut kun on maha niin alhaalla. Hyvä että sait mieltäs purettua terveydenhoitajalle, varmasti antaa levollisemman mielen lähtee synnytykseenkin.



Minks: Älä kuule vielä sano että sulla kestää, sitä ei kukaan tiedä vaikka lähtisit ensimmäisenä ja kaikki vaan kävis sit hyvinkin äkkiä. Jos joku voi viikko ennen vauvan syntymää käydä jumpassa ja synnytys kestää 4,5 h niin kaikki on mahdollista, tuskin hänelläkään oli kovasti oireita tulevasta synnytyksestä, koska ei varmaan olis enää jumpalle uskaltautunu.



Parisuhteesta: Onko teillä Minks ollu tilanne pidempään tuo vai nyt loppua kohden? Ajattelin vaan et eikös sitä äiti vähän käänny itseensä ennen synnytystä ja keskitä ajatuksensa siihen. Toi on kyllä ihan ymmärrettävää et vie aikansa sopeutua asumiseen yhdessä ja vielä kun täytyy valmistautua uuden tulokkaan tuloon niin on monta asiaa kerralla sulatettavana. Meillä on mun mielestä suhde ihan entisellään, mutta mä huomaan että kaipaisin juuri nyt läheisempää suhdetta. Siis enemmän kosketusta ja henkistä läheisyyttä. Tilanne ei oo muuttunu mut mun tarpeet on. Tosin mä ainakin huomaan et sitä on ajatuksissaan aika itsekäs, toivois että toinen kuuntelis kaikkia huolia ja murheita synnytyksestä ja muusta mut en tiedä annanko miehelle tarpeeksi tilaa kertoa omista tuntemuksistaan. Meillä ei kyllä muutenkaan kauheesti puhuta mistään, mikä on huono homma. Ollaan molemmat vaan totuttu siihen et omat murheet pidetään sisällä. Eilenkin kun olin niin henkisesti väsynyt että meinas vaan itku tulla niin silti hammasta purren täytyi salata asia mieheltä. En koe että oltais mitenkään onnemme kukkuloilla. Mä voisin osaltani yhtyä tohon kateellinen toisen asemasta asiaan. Mun kohdalla se on lähinnä sitä et tunnen et oon huonompi kun en käy töissä ja mies saa käydä töissä ja pystyy treenaamaan, yms. Hän ei juuri oo asiasta puhunu joten hänen kohdaltaan en osaa sanoa mitään. Nappaa just se ettei tiedä toisen tunteista mut niiden puheeks ottaminen on niin vaikeeta. Mies ei kauheesti osoita kiinnostusta edelleenkään tavaroiden hankintaan ja musta tuntuu tyhmältä olla sitten ihan into piukassa niistä vouhkaamassa. Se saa mutkin sulkeutuun. Mutta kyllä se tilanne varmaan teilläkin Minks sit kun vauva syntyy voi muuttua, koska sitten molemmilla on mahdollisuus pitää vauvaa sylissä ja muuta, koska ei enää ole äidin mahan suojissa ja tavallaan äidin etuoikeus, kun vaan malttais antaa miehenkin hoitaa.



Jos mä vaikka lopettaisin tän sekavan vuodatuksen.



(.) Kauheeta möyrinää mutta ei sen kummempaa. Potkut on melko kipeitäkin välillä taitaa kaverilla olla aika voimat jo.



surullinensiili 29

Kiitoksia masun kehuista! :) Itsellä vaan iso ja pönäkkä olo, mutta kiva jos jonkun mielestä masu on suloinen! Tai kehuuhan mies tuota aina kun mä valitan, mutta niinhän sen kuuluukin...



Parisuhteesta: meillä on kyllä mennyt aika hyvin koko raskausajan, oikeastaan tämä muutto omaan kotiin paransi tosi paljon suhdetta. Ollaan molemmat niin onnellisia tästä ihanasta pikku kämpästä, johon saadaan Muhku tuoda sitten synnäriltä. Jotenkin siellä keskustan opiskelijaluukussa tunteet kiristyi paljon helpommin, kun tilaa oli niin vähän että tuntui että seinät kaatuu päälle.



Toisaalta mulla onkin tosi " helppo" mies käytökseltään - olen aina miettinyt miten sitä voikin olla niin erilaisia käytösmalleja, ja miten mulle onkin osunut näin selkeästi tulkittavissa oleva mies :) Se ei jätä mitään asioita muhimaan, vaan sanoo suoraan heti, ja osoittaa tunteensa. Eikä pidä yhtään riitelystä, ja antaa mun usein saada tahtoni läpi :) Mä oon itse aika tuittupää, joten hyvä kun mies ei lietso sitä entisestään. Olen joskus seurustellut sellaisen kostonhimoisen ja jurottavan miehen kanssa, oli ihan kamalaa!



Joten meillä on muutenkin aika rauhallinen ja avoin suhde, ja tämä raskaus on kyllä " avannut" sitä entisestään. Musta tuntuu että olen itse ihan avoin kirja tällä hetkellä, on tunteet niin pinnassa etten osaisi näytellä iloista jos joku painaisi. Ja vielä kun kroppa on niin kamala arpinen möykky, sitä tulee todella turvauduttua toisen välittämiseen noin niinkun henkisellä puolella. Rakkautta täällä tunnustellaan joka päivä :)



Mutta uskon kyllä, että teillä Minks asiat helpottuu siinä vaiheessa, kun pääsette ihan ekoista vauvaviikoista ohi, ja mies pääsee osallistumaan perheenä olemiseen yhtä täysipainoisesti kuin sä itse. Sillekin tulee se hormonimyrsky isyyden myötä, ja siinä voisi olla hyvä sauma purkaa myös parisuhteen lukkoja.



Postitan tämän osion nyt, ennen kuin kone sammuu.

Sitten muihin aiheisiin...



Tigger pääsi taas neuvolaan, kyllä teillä siellä palvelut pelaa! Toisaalta pitäähän sitä verenpainetta seuratakin tiheästi, sikäli ymmärrettävää. Mulla on torstaina aika, jää kuusi päivää väliä edellisestä. Saa nähdä minne saan seuraavan ajan, kun oma terkka on joulun jälkeen lomalla... Kai siellä neuvolassa joku on ainakin mittamassa paineet ja katsomassa pissin, jossei muuta.



( . ): Me tosiaan käveltiin eilen kauppaan ja takaisin, yhteensä joku reilu 3km. Tuntui ihan hyvältä, tai tietty supisteli mutta ei mitenkään tosi kipeästi. Illalla vielä ässäiltiin, mutta eipä sekään mitään muuta saanut aikaan kuin hyvän olon ;) Kyllähän mua koko ajan supistelee, mutta ei niitä edes huomaa kun ovat ihan kivuttomia. Kivuliaat antavat odottaa itseään, valitettavasti...



No, uusi viikko käynnistyi taas ja lasketut ajat lähenevät kaikilla meillä. Meinaatteko te loppusuoralaiset mitenkään muunnella joulusuunnitelmia raskauden vuoksi? Vai menettekö valmiisiin pöytiin tulevien isovanhempien luokse? Mietin vaan etten ehkä uskalla mitään monen tunnin uuniruokaa jättää aatoksi kypsennettäväksi, vaan yritän paistella niitä nyt tässä pitkin viikkoa ja sitten vaan lämmittää aattona. Toisaalta kinkkua meille ei tulekaan, ja sehän se pisimmän ajan vaatisi. Kalkkunarulla taitaa tulla ihan parissa tunnissa.



Nyt pitää ehtiä lukemaan muiden pinojen kuulumiset ennen kuin kone sammuu.



Kandi & Muhku 38+4

Eipä kummempaa sitten aamun :) Kelan päätöstä ei oo tullu mulle vieläkään. Nyt on sentään osoite vaihtunut kelaan mutta kai siellä alkaa joululomat ja sitten posti on tukossa joulun takia muutenkin, joten en kauhen toiveikkaana odottele pakettia vielä muutamaan viikkoon... Tuntuu vaan et sekin asia painaa ja saa kyllä mielen ihan maahan. Tänään on muutenkin ollu ihan synkistely päivä. En saa itteeni kasaan millään.



Kuinka paljon Minks sulla on ollu verenpaineet? Etkös säkin puhunu et jossain vaiheessa oli aamusin aika heikko olo? Mä sain kotoo verenpainemittarin lainaan ja oon mittaillu paineita aamun mittaan, matalimmat paineet on ollu 101/59 ja korkeimmillaankin vaan sen 110/70. Ei ihme et vähän on heikko olo. No parempi tietty näin päin kun liian korkeet. Hyvä muuten Tikru et sulla on tasottunu paineet ettei tartte käynnisteleen lähtee. Hyvä tuuri muuten ettei meistä kenellääkään ole tullut raskausmyrkytystä.



Epistä että mulla on vielä niin pitkä aika vauvelin tuloon. Nyt se tuntuu kun te ootte saamassa vauvat syliin ihan pian ja itte pitäis odottaa vielä kaks kuukautta. Tuntuu niin turkasen pitkältä ajalta. Mutta kai sä Söpösimmu jaksat täällä tsemppailla loppuun saakka?



Pitäis lähteä katsomaan uutta kännykkää. Täytyy ostaa kamerakänny et voi sit heti lähettää vauvasta kuvia :)

Kyllä ihan kateellisena lueskelen teidän loistavista parisuhteista. Hyvät miehet olette löytäneet ja osanne on kyllä teilläkin eli olette sellasia tyyppejä, joiden on helppo elää suhteessa. Solmujen aukomistahan se vaatii, taitoa käsitellä mieltä painavia asioita.



Viimeinen jooga oli tänään ennen joulua. Yhen odottavan kanssa siellä tuli juttua ja hän kysyi kuinka olen jaksanut käydä joogassa ja millon on laskettu aika. Kun sanoin et kahden vkon päästä, hän oli ihan äimistynyt että ei voi olla! Sanoi et itellään on samankokoinen maha ku mulla nyt (oli toppatakki päällä, en nähnyt kunnolla eikä tullut samalle tunnille) ja aika vasta maaliskuussa. Moneen kertaan vielä päivitteli, että onpa pikkuinen maha ja mietti oman vauvansa kokoa. Mutta ei sitä voi äidin massun koosta päätellä näköjään, molemmilla kuitenkin vauvat vastaavat viikkoja. Joogaohjaajan kanssa tuli kans juttua ku kysyin minkä joogan sitä alottais vuodenvaihteen jälkeen. Se ihmetteli kans, et joko mulla on aika ja hyvin olen jaksanut tunneilla käydä. Äsken saunassa sitten kattelin mahaani ja eihän se mikään valtava ole, mutta tuntuu omalta. Joogasta jää kyllä sellanen ihana rauha. Sitä harrastusta aion jatkaa lapsen synnyttyäkin, vaikka kallistahan tuo on.



Lohtua tuo tosiaan se, että tuntee kroppansa omaksi ja jotenki sellane olo, että keho voi hyvin. Antaa uskoa synnytykseen. Vaikka parisuhde olisi kuinka jäissä... Välillä tuntuu kyllä että kuinka tästä eteenpäin. Läheisyyttäkin kaipaa, teillä kandi tuntu kaikki niin täydelliseltä, ässäilyäkin on. No, mut mä lopetan ennenku menee turhan synkäksi. Huomiseen taas!



Minki 38

Nyt on ehdottomasti ryhdyttävä hetkeks kirjottaan, vaikka kuinka väsyttäis. Täältähän lähtee kohta porukka pukertamaan vauvoja pihalle. Mun oli tarkotus viime viikonloppuna yrittää ehtiä palstailla jossain välissä, mutta en ehtinyt, ja usein ajattelin, että Kandi ehkä saattaa lähteäkin, enkä mä oo ees lukemassa kirjoituksia. Ihan hyvin muutkin teistä pidemmälläolijoista voi myös olla kohta sairaalassa, jotenkin vaan tuntuu että Kandi hetkenä minä hyvänsä. Rupes tuleen jo tunne, etten kerkee toivottaan onnea matkaan kellekään ¿ mä ite uuvuin viikonlopusta, kun oli kahdet pikkulapsen synttärit sekä myöhäiset pikkujoulut samana viikonloppuna. Äärettömän kivaa kyllä on kyläillä, mutta täytyy sanoa, että nyt kyllä rasituin tuosta menosta. Oon ollu jo koko joulukuun väsyny, vaikka muita fyysisiä haittoja ei ookaan. Joulun valmistelussa näyttää tippuvan ote kädestä, vaikka kuinka ajattelin, ettei tarvi stressiä ottaa. Silti harmittaa, etten ehdi hoitaa kunnolla työtä, joulua, eikä oikein happihyppelyjä vauvallekaan, mitään ei sataprosenttisesti.



Kandilla on ollu mun mielestä jo iso maha muutenkin, mut vielä vaan se puskee eteenpäin. Kiitos vaan kuvista. Ja ei haittaa, vaikka kuinka paljon palstailisit ¿ mä luen näitä juttuja päivittäin töissä, joten tarkkaan seuraan kaikki jutut, kirjotuspuoli vaan on jääny vähemmälle.



Tigger, Kandi, Minks: Mä kovasti yritän kuvitella, millasta on tunne, kun vaavi tuntuu roikkuvan haarovälissä tai painavan alhaalla. Mulla on siihen vielä matkaa ¿ ja oliko niin Minks, ettei sulla ihan vielä niin kauheesti tunnu siltä? Mun maha on tosin hujahtanu muutaman viikon aikana aika nopeesti isommaks, kohdun reuna onkin jo aika ylhäällä. Sen kohdun nousun takia varmaan mun sf-mitta olikin viimeks lääkärineuvolassa 25-26.



Joillekin jo kerroinkin, mut tosiaan neuvolassa oli fyysisesti kaikki ihan kuin pitääkin, mut olihan siellä itelle muutama harmittava juttu. Vaikka kuinka asennoituis siihen, ettei se painonnousu mitään haittaa, kun painoa kerran kuuluu tulla, oli se masentava kuulla, että 9kg on nyt mun lähtöpainosta yhteensä kertynyt saldoa. Mutta eipä pitäisi olla liian turhamainen¿ Mutta kun nuo rinnatkin ¿ niihin on ilmestyny alareunaan vähän raskausarpia :( Ja kuppikoon kasvu ei mua muutenkaan piristä¿ Mieluummin pienet ja somat ;) Joo, ja se lääkäri tosiaan päätti silloin survasta vauhdilla sen sisätutkimuksen; en kerinny ees kunnolla selälleen makaan, rennosta valmistautumisesta puhumattakaan.



Susi: Onnea virallisesti valmistumisen johdosta! Iskikö sulle niitten pippaloitten jälkeen kova väsymys? Mulla tosiaan tuli uupumusta ihan pelkästään noista sosiaalisista ravaamisista viikonloppuna, vaikka tosi kivaa olikin. Ei kylläkään supistele, mut voimat läks.



Äitiyspakkaus on nyt sitten availtu :) Mies haki sen perjantaina ihan reippaasti yksin, kun mä otin vastuulleni joulukorttien postituksen. Kelan päätös tuli siis viikossa ja pakkaus siitä noin kahden viikon päästä. Mun kohdalla sattu nopeeta toimintaa, mut ehkä se johtuu siitä, että mul on selkee tapaus työn takia antaa tuo päätös, kun ei oo mitään erikoisehtoja sun muita. Aika sinivoittonen paketti, mut kyl mä niistä tykkään paljon! Jokunen kellertävä, jossa jotain rusehtavaa muistaakseni ei ehkä niin kiva, mut kaikki valkosävyset ja sinivihreet yms. oli ihania! Ja hyviä tarvikkeita mukana!



Minks: Se 50min. kävelylenkkihän olikin paljon! Siinä on saanu Oskari happea ;)

Ja Tigger: Koska lopetit kuntonyrkkeilyn? Älä vaan sano, että käväsin eilen tossa vähän¿ ;)



-Söpösimmu, 28+4

minks: mulla meni eilen ihan ohi pinosta tuo sun parisuhde-juttu. onhan tää vauvan tulo varmaan kaikille sillä laill kriisin paikka, että kuitenkin joutuu ihan vakavasti miettiin tulevaa, vastuuta jne. ja jos molemmat käy omaa prosessiaan samaan aikaan läpi, niin siinä voi kyllä tulla sanomista kun molemmat on omissa maailmoissaan. me ollaan onneks jo sen aikaa asuttukin yhdessä että tunnetaan aika pitkälti toistemme tavat, vaikka kyllä sitä aina joskus toisen onnistuu yllättämään, joko hyvässä tai pahassa. muuten musta kyllä tuntuu että tää odotusaika on meitä lähentänyt entisestään (jos mahdollista) vaikka molemmat silloin tällöin onkin aika kuutamolla kun miettii että minustako on ihan oikeesti vanhempi tulossa. mutta kuten itekkin mietit niin kannattaa asiat koittaa puhua halki mahdollisimman pian, ei jättää sinne valvottujen öiden jne joukkoon, jolloin stressi ei varmaan hirveesti helpota vielä.



surulliselle siilille onnittelut valmistumisesta:) löysitkös kännykän?



kandi: pääsin taas neuvolaan:) no, sitä tasan viikon välein rytmiä yrittävät pitää yllä. nyt seuraavaan aikaan menee pitkälti yli, kun vasta ens viikon keskiviikkona. joulusuunnitelmia ei olla vielä muuteltu. aina on oltu tulevilla isovanhemmilla joulut, ja niin nytkin, tai no tänä vuonna mun veljellä vanhempien sijaan kun sinne tulee kaikki muutkin. tietysti jos tilanne iskee päälle, niin sit suunnitelmia muutetaan. tajusin just et ens viikolla on palstaileminen vähäisempää, kun ollaan varmaan välipäivät aika pitkälti treella. äiti lupasi mun kaa lähtee ton neuvolareissunkin heittään. mut täytyy käydä ainakin kuulumiset lukemassa välillä, ja jollain keinoin omat kuulumiset kertoa jos kerrottavaa on.



söpösimmu: eipä sitä taida kukaan ilman painonkertymistä tästä ajasta selvitä. sit keväällä reippailet ylpeenä vaunujen kanssa ja käyt kävelyillä, kyllä se siitä;) mun lemppari siinä äitiyspakkauksessa on ne potkarit joissa tulee se kirahvi sieltä olkapäältä:) on söpö, mut vähän iso aluks. ja vimpan kerran kävin nyrkkeilemässä... marraskuun tokavikana torstaina. mitähän mulla ois silloin ollut viikkoja?



(.) ei kummempia. tylsä vaihe tää kun ei enää käy se tuttu myllerrys mahassa, vaan saa enempikin herätellä tyyppiä, että potkaseppas nyt. ja onneks hikka kuitenkin tulee vauvalle:)



eilen kiertelin masuineni autokauppoja kun mies oli töissä. monessa paikassa sanottiin että vuoden alussa kannattaa vaihtoautoja tulla katteleen, kun silloin ihmisillä on tapana vaihdella. eli sit uusiks. mut kyl oli nihkeetä naisen saada palvelua tuollaisessa liikkeessä kun yksin liikkeellä. no, onneks ees jossain huomasivat mut ja sain palvelua:)



mut siinpä aamun sepustus:)



tikru ja simppis 38+4

Kiitos onnitteluista! Kännykkä löytyi. Ostin Samsungin puhelimen muistaakseni mallia X680. Sellanen ihan perus kamerapuhelin, simpukkamallinen, on kivan värinen musta-oranssi :) Vähän on totuttelemista kun on nokian puhelimiin tottunut, mutta eiköhän sen käytön äkkiä opi.



Söpösimmu: Mukavaa että saitte sen paketin noin äkkiä. Oliko mies innoissaan mukana penkomassa sitä? Mä en varmaan saa sitä ikinä, ei mullakaan tilanteen suhteen sen päätöksen pitäis olla mitenkään erikoinen ja sanoivatkin et myöntävät kyllä kaiken, mut se hemmetin osoite sekoilu viivästytti koko homman. Vähänkö ottaa päähän! No onneksi meillä ei oo vielä laitettu paikkaa valmiiks vauvan vaatteille, joten vielä ei oo kiirettä vaatteilla, vaikka olishan se kiva päästä vähän hypisteleen :)



Ja tosiaan ne juhlat väsytti ihan hirveesti. Normaalisti pystyn hyvin tsemppaan vaikka olis kuinka väsynyt ja viihdyttään vieraita, nyt vaan nojuin oven karmiin loppuillasta. Kyllä on uni maittanu sen jälkeen. Ymmärrän hyvin sun tuntemukset kyläily viikonlopun jälkeen. Ei mullakaan supisteleen alkanut, mutta henkisesti oli ihan poikki.



Minks: Eipä tuosta mahan ulkoisesta koosta oikein voi mitään päätellä. Kyllä se on oman kropan rakenne ja kaikki mitkä sen määrää miltä kasvanut kohtu ulospäin näyttää. Mä oon kans varmaan niitä joilla maha ei kovin suureksi ulospäin kasva, ainakin musta tuntuu et on aika siro ulospäin, silti sf-mitta on melko iso. Lääkäri puhui viimeksi jotain et pitkillä ihmisillä lantiokin on sen verran pitkä et sinne mahtuu " piiloutuun" aika isokin vauva eli varmaan kun on pitkä niin kohdulla on tilaa olla pystyssä eikä niinkään käänny eteen-ulospäin. Hyvä kuitenkin että tunnet masun omaksesi, se on pääasia!



Tää on niin jänskää kun joka päivä täytyy jännityksellä odottaa että kuka ei enää tulekkaan huikkaamaan tervehdyksiä. Koittakaahan jaksaa viime metreillä olijat, uskon että on olo jo melko tukala.



Nyt täytyy varmaan lähtee hakeen sitä todistusta.



surullinensiili 29+1

Ja ihanaa kun kaikki oli kirjoitelleet! :) Piristää tätä aurinkoista päivää entisestään!



Minks, älä nyt vaan kuvittele, että meillä on aina näin auvoisaa parisuhteessa! Mies ei ole aina ihan yhtä tyytyväinen kuin mä, kun me ollaan kuitenkin aika erilaisia joidenkin asioiden suhteen. Mä olen ollut aina sellainen ylisuorittaja-hikipinko, ja mies taas ottaa tosi lunkisti. Nyt se potee vähän kriisiä, kun mä olen yliopistossa vuoden-parin päässä valmistumisesta, ja se ei edes vielä tiedä, mitä haluaa opiskella sitten kun sen aika koittaa. On usein kysynyt, pidäkö mä siitä vaikka se onkin " vaan tällainen sittarin myyjä" .



Siksikin tämä lapsenteko on lähentänyt suhteita, kun mä olen ollut vähemmän urakeskeinen ja pehmentynyt ihmisenä tosi paljon. Mies tykkää siitä, vaikka jossain mun pääkopassa kyllä nakertaa sellainen huoli, että hylkäänkö mä nyt tämän myötä kaikki suuret suunnitelmani ja haaveeni ja jämähdän " vaan" opiskelevaksi kotiäidiksi...



Mutta toisaalta, kompromissejahan tämä elämä on täynnä. Mä tein jättisuuren kompromissin kun me ruvettiin seurustelemaan: mulle tarjottiin Lontoosta huippuyliopistosta opiskelupaikkaa juuri kun me oltiin seurusteltu miehen kanssa kolmisen kuukautta, ja sen vastaanottaminen olisi tiennyt suhteen loppua. Jätin sitten paikan ottamatta ja lähdin miehen perässä Australiaan... Aluksi mietitytti ihan hitosti ja oli siinä vanhemmillekin selittelemistä, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna, olen kyllä ollut niin onnellinen että ehkä tämä oli oikea valinta.



Tulipas vyörytykset! Mutta tosiaan, suvantovaiheensa kullakin. Ihan varmasti teilläkin, vaikkei ehkä juuri nyt :)



Söpösimmu kyseli vauvan roikkumisesta haarovälissä. Jotkut sanoo että suorastaan tuntevat vauvan pään siellä haaroissa, mä en kyllä voi sanoa niin. Tuntuu vain sellaisia vihlaisuja kun pieni kääntää päätään, ja nyt kun se ei enää pahemmin käännä päätään niin tuntuu vaan painetta alhaalla. Ja pissahätä tulee tosi usein!



Ja painosta: mulla on tullut painoa seuraavasti (laitan sf-mitat mukaan vertailun vuoksi):

rv 26+6 yhteensä 7.4 kg (sf 25.5)

rv 29+5 yhteensä 8.6 kg (sf 28)

rv 32+5 yhteensä 10.4 kg (sf 29)

ja viimeksi neuvolassa 38+1: yhteensä 13.5 kg (sf 35)



Tigger, muista ehdottomasti tulla jossain välissä kertomaan kuulumisia! Mä olen muuten aivan varma, että sä olet jo saanut pikkuisen simppiksen syliisi :)



Ja Surullinensiili oli saanut uuden kännykän. Kannattaa katsoa että siinä on helposti koneeseen siirrettävät kuvat. Mulla on tässä Nokian N70-puhelimessa sellainen kuvansiirto-ohjelma, jota mun läppäri ei tunnista :/ Eli en saa niitä koneelle tältä romulta.



( . ): mä en osaa mieltää tätä mahaani isoksi, kun yksi vanha koulukaveri sai syksyllä lapsen, ja sillä oli siis aivan jättiläismäinen maha (no vauvakin oli 55cm ja 4,4kg). Joten vertaan aina vaan siihen ja ajattelen, että eihän tää mun nyt mikään iso ole ;)



Näin viime yönä sellaista unta, jossa sain vauvan. Mutta se olikin ihan pikkuriikkinen, mahtui köllimään mun kämmenelle. Yritin imettää sitä mutta se oli niin pieni ettei oikein osannut... Mihinköhän tuokin uni viittasi?!



Nyt aamupesulle, lähden tunnin päästä tuohon Keravan keskustaan kahville yhden enskan kanssa. Jee, eka sosiaalinen kontakti kodin ulkopuolella viikkoon! ;)



Kandi & Muhku 38+5 (tänään np-ultran mukaan 39+0, hui hui!)

Pientä ilmoitusasiaa: multa on nyt tänään lorahtanut neljään otteeseen jotain ihan kirkasta ja melkeinpä veden vahvuista nestettä housuihin, sen verran että on pitänyt laittaa ph-suoja. Nyt sitten soitin Kättärille, ja käsky kävi tulla viimeistään huomeaamuna näytille - tarkistavat onko neste valkovuotoa vai lapsivettä. Sitä en sitten tiedä mitä tehdään jos on lapsivettä, että pääsenkö vielä kotiin. En tajunnut kysyä puhelimessa, mutta taidan jättää sairaalakassin vielä kotiin :)



Että tulen sitten heti keski- tai iltapäivällä ilmoittelemaan miten meni! Tietty jos jäänkin sinne (esim. käynnistävät synnytyksen), niin kestää pari päivää ennen kuin kuulette musta! Mutta siis hyvin todennäköisesti olen täällä huomenna viimeistään iltapäivällä kertomassa miten reissu meni!



Kandi

Saapi nähdä tuletko tänne vielä kirjottelemaan! Tuskin ne sitä käynnistelemään rupee, jos vain vähän lapsivettä tihkunut. Luulis et antais luonnon hoitaa homman ja antaa supistusten alkaa ittestään. Mut tää on vaan maallikon mielipide. Itse toivoisin et vois alkaa omilla supistuksilla. Eipä ole yhtään kivuliasta vielä tullut, sullahan niitä on jo liuta takana epäsäännöllisinä! Liekö sit mulla vielä kanava täyspitkä ja umpinainen..



Mut kiva kuulla kuulumisia, jos ehdit tänne vielä niitä laittamaan! Muuten oikein kovasti voimia ja suuri onnitteluhalaus!! Varmasti ikimuistoinen hetki! Ja tänään on kuule hyvä päivä syntyä, mun veli on syntynyt tänä päivänä 21 vuotta sitten :)



(.) Pientä edistystä täälläkin! Lantio ja etenkin haaroväli on hellänä! Eli jotain tapahtuu tuolla. Liekö sitten hortomonit asialla vai myös vauvan pää eli olisko laskeutunut? Neuvola tänään, joten sielläpä se selviää. Ei tosiaan ole mitään " pää jalkovälissä" tunnetta, mutta jossei sitä kandillakaan ollut niin ei siitäkään voi mitään päätellä. Vessassa ei kyllä tartte käydä sen useammi ku täs raskausaikana tähän astikaan. Katsotaan ja kuunnellaan! Iso kinkku on kuitenkin sulamassa eli uskoa on, että se ehditään paistella ja syödäkin ennen sairaalareissua! Voipi kuiteki olla, et paistetaan se jo lauantaina, jos sillon on sulanut.



Minki ja Oskari 38+2

Kandi: Epäilen, että sulla on nyt vähän tullut tosiaan itse oikeaa lapsivettä. Hyvä, että asia tarkistetaan. Veikkaan, että saattavat lähettää sut vielä kotiin takas, jos ei mitään muita oireita tuu. Minäkin tässä paras asiantuntija muka, enkä alaa oo opiskellu pätkääkään, mutta vertailen siihen, mitä joltain oon kuullu. Joka tapauksessa kyllä tuo on merkki siitä, että synnytys on sulla hyvin lähellä, tsemppiä tutkimuksiin ja koitoksiin!



Minks: Sullakin on tapahtunut jo selvästi jotain, onnea! Nyt selvää edistystä alkaa tulla ;) Niistä parisuhdeasioista vielä, että meillä menee oikeestaan suhteessa oikeen kivasti, mutta taitaa olla sillä meiän tuoreella avioliitolla jotain merkitystä asiaan. Ois aika karua, että häitten jälkeen olis heti suunta alaspäin. Mä oon varma, että kyllä teillä hienot onnenjaksot on vielä edessä; meilläkin nämä jutut on niin kausiluonteisia. Meni oikeestaan pitkään ennen naimisiinmenoa, että otettiin rajusti yhteen, kun kummatkin yritti muokata toista ja korjata sen ¿vikoja¿, mutta nykyisin myötäilemme molemmat enemmän toisen tahtoa. Kiukuttelua on edelleen, ei se koskaan mihinkään katoa (esim. eilen, kun tajusin, ettemme ehdi tekeen täydellistä joulua, ja kaikki tekemättömät asiat oli miehen syytä muka), mutta sopiminen käy meillä nykyään nopeesti ja vaivattomammin.



Kandi, Tigger, Minks: Sellasta pitikin tässä kysellä, että kun kohta kuitenkin lähdette sairaalaan ;) kuinka teillä on pääsyä sen jälkeen palstalle? Etten sitten liikaa hoputa teitä vastaamaan, kun haluatte ymmärrettävästi vähän rauhottua uuden pienen ihmeenne seurassa. Joten nauttikaa ihan rauhassa vaan tulokkaanne kanssa, mutta varoitan, että täältä saattaa tulla kysymystulvaa, kun haluaa tietää miten meni ja miltä se ekan muksun kanssa tuntuu. Se on niin uusi ja mullistava asia. Ihan vapaasti voi sitten kommentoida ne kaikki negatiivisetkin tunteet, voihan sitä olla, että asiasta olikin ruusuisemmat kuvitelmat heti ens alkuun, eikä kaikki ookaan heti siinä hämmennyksessä niin mahtavaa. Mua jo vähän jännittää, miten sitä pikkuista sitten käsitellään ja pyöritellään. Ja eikun ostamaan siis Vempulalle tammikuussa pehmolelua, samalla myös itselle harjoituskappaleeksi¿ Niin kuin Tikrun jääkarhu.



SuSi: Kunpa ne pian saisi sun osoitesotkun Kelalla selvitettyä ja pakkaus tulisi pian. Toisaalta onhan se iso pakkaus meillä vähän nyt vielä sekasessa huoneessa tilaa viemässä, mutta on siinä se hyvä puoli, että pääsee joulun jälkeen katteleen loppuja hankintoja, kun näkee, mitä vielä eniten tarttee ja mitä äippäpakkauksessa on jo. Olikos sun kanssa puhetta vai täällä jonkun muun, että pakkauksessa ei näkyny ollenkaan tutteja? Eikös ne tosiaan kuulu siihen? Mä en ainakaan löytäny. No tokihan ne nyt on juuri siitä helpoimmasta ja halvemmasta päästä itse ostaa, jos niitä rupeaa ahkerasti käyttämään (ja sullahan niitä on jo), mut jotenkin luulin, et mukana olis näytillä niitä, kun kerran muitakin tarvikkeita ja eri merkkien vaippanäytteitä.



Söpösimmu, 28+6 ja Vempulan vipellykset

Lupasi tulla kirjoittelemaan vielä tänne kuulumisia, mutta liekö käynyt niin, että on jäänyt sille sairaalareissulle pidemmäksi aikaa! :)



söpösimmu: Joo ei äippäpakkauksessa tutteja ollut. Itse ostin sellaset NUK:n rinnanpään muotoa matkivat tutit. Mä ainakin yritän käydä laittamassa tänne sitten kuulumisia kun vauvan saan kotiin! Tuolla Helistin-palstalla ihmiset on kaikonneet sitä mukaa, kun ovat synnyttäneet ja se on harmittanut mua tosi paljon. Just ton takia ku haluis kysyä niin paljon ja kuulla kuinka se arki sujuu. Joo, voihan se olla että tääkin on vain yks jakso meidän parisuhteessa eli kyllä tää tästä vielä tasottuu ja iloks muuttuu. Uskotaan niin.



(.) Heh! Nyt meni täälläkin jännäksi! Eli kävin neuvolassa ja vauva on laskeutunut ja " pää napakasti lantiossa" :) Eli vaikkei sitä pää jalkovälissä -tuntemusta ole niin kyllä nuo yhtäkkiä ilmaantuneet liitoskivut oli merkki laskeutumisesta! Ja öinen närästys on poissa eli sekin yks merkki. Voihan tästä vielä mennä viikkoja ennenku syntyy, mutta kyllähän sitä nyt alko jännään ihan tosissaan! Terkka vielä evästi miten toimia ku supistukset alkaa eli sit vaan lepoa ja jos sillo vielä jatkuvat säännöllisinä niin voi olettaa synnytyksen alkaneen. Jos touhuaa niiden alkaessa niin supistukset voi johtua siitä touhuamisesta ja sit tulee turhaan lähdettyä sairaalaan muka synnyttämään. Limatulpan irtoamisen jälkeen synnytys käynnistyy hänen mukaansa muutaman päivän sisään. Muuta uutta ei neuvolassa ilmennytkään. Paineet edell. hyvät, hemoglobiinia ei katottu ku terkka arveli ettei viikossa ole ehtinyt mulla nousta ku ei noussu viimeks kuukaudessakaan. Seuraava aika ens viikon perjantaina. Painoa tullut yht. 14kg. Söpösimmu, ei sulla yhtään liikaa ole tullut! Ihan normaalikäyrää varmasti noudatat, vaikka ymmärrän kyllä että painonlisäys ärsyttää, niin se ärsyttää muakin. Mitähän lie mahtaa olla paino joulun jälkeisessä neuvolassa!



Minki 38+2

Jokohan siellä kärvistellään tosi toimissa? Laittoko kandi sen viestin eilisen puolella vai millon? Täytyy tarkistaa. Nehän on saattanu lähtee jo yöllä ja vauveli voi olla jo syntynyt. Jänskä nähdä kuka lähtee seuraavaksi ja millon :)



Minks: Säkin pääset sitten ihan tosissas jänskäämään et koska on tosi kyseessä. Aika jännä miten eri tavalla voi tuntea noi jutut just vauvan laskeutumisen ja supistukset yms. Ajattele positiivisesti sä oot ilmeisesti päässyt aika helpolla raskaudesta niin varmasti sitten myös synnytyksestä!



Kuinkahan paljon sitä voi omalla asenteellaan vaikuttaa synnytykseen kokemuksena? Että onko positiivisempi kokemus jos jo alkujaan ottaa sen asenteen et hyvin menee. Voikohan siihen kipuun suhtautua erilailla jos ajattelee synnytystä positiivisena kokemuksena?



Tikru: Mites sun tilanne on kehittyny? Onko limoja näkynyt vielä? Aika jännä jos siitä muutaman päivän sisään limatulpan irtoamisesta pitäis vauvan syntyä, niin ei sitä varmaan sullakaan enää pitkää aikaa yhtenä kappaleena ole. Saa nähdä missä vietätte joulun ja millä kokoonpanolla :)



Mitäs maria80:lle kuuluu? Vielä yhtenä kappaleena?



Söpösimmu: Mä oon ostanu tutteja vaikka kuinka :) Tai no yhdet MAM:in tutit sellaset mokkula päiset ja sitten NUK:n tutit joissa on rengas. Mam:in tuteissa taitaa olla imuosa sellanen molemmin puolin symmetrinen ja NUK:illa taas sen tyyppinen kun tuttipullossa. Mä oon ostanu myös pari tuttipulloa yhden AINUn ja yhden NUK:n. Musta tutit ja tuttipullot on niin sulosia :) Ja tosiaan halpoja hankintoja. Saa nähdä onko kummillekaan käyttöä. Me oltiin eilen imetysvalmennuksessa teidän neuvolassa ja siellä terveydenhoitaja oli vahvasti tutin kannalla. Sanoi että jos vauvalla on kova imemisen tarve on parempi antaa tutti kun väsyttää itsensä ja rikkoa rinnan päät toimimalla moisena. Tutille ja pullolle ei välttis ole tarvetta jos ei lapsi huolikaan niitä, mutta sanoi myös että ei se imetyksen oppimista estä vaikka lapsi niitä söis. Tuosta imetysillasta vielä, mä pelkään jo muutenkin että se imetys ei jostain syystä otakaan onnistuakseen ja toi ei kyllä auttanu asiaa yhtään. Tuli ihan sellanen tunne et se on tosi hankalaa saada sujumaan oikein. No toivottavasti kuitenkin lähtis sujumaan. Ja tosta painosta, ei sulle mitenkään paljon sitä oo kertyny ja ei kuitenkaan näy muualla kun mahassa. Täytyyhän sun vauvalle vähän kerätä maitovarastoja että jaksaa sitten maidolla kasvaa! Mulla ottaa kyllä kans aika koville, varsinkin kun nyt vaaka näytti uusia kymmeniä. Mulle on tullu suurinpiirtein seitsemän kiloa lähtöpainoon. Pahinta on se että farkut alkaa enemmän puristaan reisistä ja takapuolesta kun mahasta!!



(.) Ihme juilinaa takapuolessa. Yöllä oon heränny pari kertaa kun on tuntunut särkyä peräsuolen seudulla. Todella hämäävä tunne. On viime päivinä huomannut että täytyy kävellä vähän rauhallisemmin tai alkaa kyllä mahaan sattumaan ja enhän mä muista et maha rajoittaa menoa, tänään kävin työkkärissä ja kelassa ja kävelin melko reippaaseen tahtiin bussille. No siitä saikin sit kärsiä koko iltapäivän. Saa nähdä kuinka nopeesti tulee se työttömyyspäiväraha päätös kun sanoivat että neljästä kahdeksaan!!! viikkoa menee, eikä sitä äippäraha päätöstäkään ollu vielä saatu tehtyä. Rahasta ei siis taida olla tietoa vähään aikaan... Onneksi ne työkkärissä oli vähän sen olosia että tuskinpa enää saan tässä välissä töitä, ei tarttenu edes aloitusinfoon mennä jee.



Saa nähdä kuule söpösimmu ollaanko me täällä pian kahdestaan pitämässä palstaa yllä kun noi muut on hakemassa vauvaa kotiin :)



surullinensiili 29+2

eli taitaa olla noelia synnyttämässä, ei ne varmaan hirveen kauaa odotuta jos vedet lähteneet menemään.



minks: sitä limasta. se varmaan riippuu siitäkin et lähteekö sellasena klönttinä vai palasina. kun sikäli kun oon ite noita limojani tunnistanut oikein, niin mulla varmaan palasia lähtenyt, samoin tais olla kandilla. eli jos ei kerralla tuu koko tulppa niin voi mennä pari viikkoakin synnytykseen, ainakin mitä oon noita palstoja seuraillut.



söpösimmu: kyllä mä varmaan sit jossain vaiheessa palstalle takaisin tuun kun simppiksen kanssa joskus kotiin pääsen. ja mailia voi tietty laittaa kans tuleen, vastailen sit sitä mukaa kun jaksan. meille on ostettu sellanen lime ainun ensitutti. tuttipulloja meillä taitaa olla kaks, plus se mikä tuli rintapumpun kanssa. tuo toinenkin pullo on kavereilta joilla ei ollut sille ollenkaan käyttöö, et ehkä en siks oo hirveesti ostellut jos ei ookkaan niin paljon käyttöö...



surullinensiili: olo vaihtelee. välillä liitokset ihan tuskaisen kipeet ja koko ajan tuntuu et jotain valuu. sit taas pian ei mitään. supistuksia ei juurikaan tuu, ellei ala rehkiin. no, jos nyt tän viikon loppuun viihtyis yksiössä niin sitten voisi ihan vapaasti joulun jälkeen tullakin:)



mut eipä muuta, pitää alkaa vissiin pakkailla laukkua ensi viikkoa varten, et pärjään treella.



tikru ja simppis 38+6

Surullinensiili:

Mäkin oon miettiny tota, että kuinka olen näin vähällä päässyt tähän saakka. Että mitä tarkoittaa sitten synnytystä ajatellen. Esim kandilla jolla noita kivuliaita suppareitakin ollut ja liitoskipuja enemmänkin niin oli varmaan jo paikat kypsyneet ja siten se on pois itse synnytyksestä. Onhan muakin juilinut menkkakipujen kaltaisesti ehkä viimeset 1,5kk ja se kuulema viestii kypsyttelystä. Mut toi juiliminen on ollut pientä verrattuna varsinaisiin menkkakipuihin! Ihan rohkaisevaa sullekin SuSi, eikös sullaki ollu ne menkkakivut aika huimia? Kun tietäskin onko noi juilimiset saaneet jotain aikaan vai ei. Mut en älynny sillo lekurilla kysyä kohdunkaulan pituutta..



Varmasti auttais, jos pystyis asennoitumaan synnytykseen positiivisesti. Mäkin yritän, mutta silti pelko on taustalla. Toisaalta tieto on lisännyt tuskaa. Kun on lukenut jotain oppaita ja käynyt valmennuksessa niin on tullut sellane olo, että tuo on oikeasti vaarallista touhua ja niin iso juttu kun 3,5kg vauva tunkee lantiokopan läpi. Ja sama homma sulla imetysvalmennuksen kanssa, myös siinä tieto lisäs tuskaa eli tuli sellane olo, ettei se helppoa olekaan. Sama olo mulle jäi perhevalmennuksista, jossa imetyksen vähemmän hehkeästä puolesta puhuttiin. Jotenki hankala kuva siitä jäi, että on jotai maidolla läträämistä ku mittailet minigrip pusseihin pakkaseen valmiiksi jotai 20ml annoksia. Vai miten se meni, en muista.



Täytyy siinä synnytyksessä tietoisesti hokea, että tämä on positiivista kipua ja hyvin kaikki sujuu. Mutta valehtelisin jos sanoisin, ettei nyt pelota, kun tietää kui lähellä se on. Pelottaa ihan törkeenä, mutta yhtä paljon sitä myös odottaa, kun tietää et vain sitä kautta Oskarin saa syliin. On vain kestettävä se mikä eteen tulee, ei muu auta. Palkinto on suurempi kun mun pelko.



Ei sulle kyllä paljon painoa ole tullut, että älä sinäkään niillä sokereilla päätäsi vaivaa :) Kurja kun kela on niin hidas sun kohdalla. Inhottava tilanne kun ei tiedä millo seuraavan kerran rahaa saa.



Alkaahan se teilläkin söpösimmu ja surull.siili viikot täyttyä! Kohta 30 raja rikki! Vkolla 30 vauvalla on painoa jo 1500g! Se jäi ultrasta mieleen. Kalenteria ku katon niin tuohon aikaan mulle palasi se näläntunne/närästys mahan ollessa tyhjä. Ja vauva alkoi päivittäisen hikkaamisen. Niin ja massu alkaa nyt hurjasti kasvaa vauvan mukana!



Aiotteko ottaa vakuutuksen lapselle? Mä eka aattelin että ei, mutta mies alko tos puhuun, et työkaveri oli ottanu ja sen mielestä meidänki pitäs. No, eihä syntymätöntä lasta enää ehdi vakuuttaan, ku pitäs ottaa se, oliks se 3kk ennen LA:ta. Mutta jo 2kk:n iässä voi ottaa lapsivakuutuksen. Joku muutama sata e vuodessa, en vaan tiedä kannattaako.. et jos onkin terve lapsi.



(.) Hitsi, oma olo on kyllä muuttunut tämän viikon alusta aika lailla. Enää ei jaksa! Haaroväli on hellänä ja yöt aika tuskallisia kyljenkääntöineen. Tos aamulla ku yritin pehvaani saada parempaan asentoon kuului selästä hirveä ruksaus! Luulin et halvaannuin, kuulosti ni pahalta. Eli kyllä nyt täällä ollaan aika pehmeenä ja löysänä! Ja vähä sellane nuutunut olo. Kunhan ei johtuis raudasta. Valkovuotoa tulee kellontarkasti aina herättyä ekan vessareissun jälkeen. Nimenomaan jälkeen, ei voi samaan aikaan pissalla tulla vaan pitää tulla housuihin. Eipä siinä sen kummempia limoja ollut eli ei mitään merkkejä tulpasta. Nyt jatkaan imetyspaidan ompelua.. tein väärin eilen ja tänään edessä purkaminen.



Minks 38+3

Jahas joko on tullu muillekin lähtö kun on niin hiljaista? Täytyy aina heti aamusta tulla äkkiä kurkkaamaan että onko kuulumisia ja sit saa jänskätä tuleekokaan niitä päivän mittaan :)



Taitaa kandi siellä jo totutella uuden tulokkaan käsittelyyn. Laittakaa te muut vaiks tekstaria jollekin jos mahdollista sit kun vauva on syntyny et saadaan heti tietää mitat :) No taitaa siinä olla vähän muutakin mietittävää joten eiköhän me jakseta odottaakin.



Laitetaankohan täällä tampereella vauvelille tonttulakki jos syntyy jouluna tai on sillon sairaalassa? Olikohan se Jorvissa kun tekevät niin.



Miten mahasta muuten pystyy päätteleen sitä sukupuolta? Mä en muista niitä " kriteerejä" yhtään. Tosin tässähän se on nähty et eipä siitä oikeesti voi mitään päätellä, Minksillä ja kandilla on molemmilla poika ja mahat ihan erilaiset, mutta on hauska leikitellä ajatuksella et siitä vois jotain sanoo :)



Kissa teki eilen kivat, ostin miehelle uuden treeni kassin joululahjaks ja koitin mahtuuko sen varusteet sinne. Kun purin tavarat sieltä kissa meni ja pissi sinne kassiin... Se ei koskaan tee sellasta joten kai se kassi oli sit todella huono :) Vähän nappas, kun sain heti pestä sen kassin. No tulipa sekin ominaisuus testattua. Pitäis jaksaa lähtee eläinkauppaan hakeen kissoille minttunappeja jouluks. Huikeet yksi kilometri matkaa eikä millään viittis. Täytyy ottaa mp3-soitin mukaan ja ottaa se liikunnan kannalta.



Saa nähdä pidänkö mä täällä monologia seuraavat pari viikkoo :)



surullinensiili 29+3

Ai sullakin tulppa lähtee palasina ja tuo palastelu on jo alkanut! Huu. Joo on varmaan just noin ku sanoit, että jos palasina lähtee niin voi kestääkin, mutta jos kerralla niin voi sanoa että päiviä synnytykseen. Meinaatko ottaa jotain evästä itsellesi sinne sairaalaan? Ku eikös äiti saanut sieltä, mutta isä ei? Onkohan siellä sitten jotain mehukeittoja, mitä varmaan tekee mieli naukkailla supistusten lomassa? Tuskin mitään leipää rupee jauhaan.. Mietin vaan pitäskö mehukeittoja ostaa tonne jääkaappiin. Mitähän isälle sitten, onko siellä mikroa? Leipää sitten vissiin. Kinkkuleipiä jos joulunaikaan syntyy.



Ootko miettiny millaista kivunlievitystä haluat? Mulla on sellane kuva susta, ettet tosiaan tollasesta turhaan stressaa vaan menet vaan pokkana synnyttämään sen kummempia miettimättä :) Mutta kokeiletko kaiken miedomman arsenaalin ensin ja vasta viimesessä hädässä epiduraali? Niin mä olen ajatellut, mutta mulla niitä oikeita suppareita ei ole ollukaan, joten kivun suuruudesta ei käsitystä.



Minks