Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat taas vauhdissa. Jäin työttömäksi ja iäkkäät vanhemmat ihan raivoissaan. Pitäisi kuulemma nyt vaan "mennä töihin!"
12.08.2023 |
No minäpä sitten menen sinne töihin. Missähän se sijaitsee?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta on, että ennen päästiin helposti töihin. Sen kun kysyi työnvälitystoimistosta niin aina paikka löytyi, jotkut menivät tehtaaseen suoraan kysymään kympiltä ja aina töitä löytyi. Mutta ei niihin nykynuorista olisi ollutkaan. Päivät olivat pitkiä ja raskaita, usein yli 12 tuntia eikä ylitöistä maksettu. Myös lauantai oli täysi työpäivä. Jossain töissä tehdas koulutti työhön, mutta kuukausia kestävän kouluksen aikana ei maksettu palkkaa. Piti elää säästöillä tai hanttihommia tekemällä. Eikä se palkkaakaan sitten hääviä ollut, juuri ja juuri riitti hellahuoneen vuokraan. Pitkään säästin puvun ostamista varten jättämällä tehtaan maksullisen ruokailun väliin. Vaimo olisi niillä rahoilla halunnut levysoitinradion, mutta pidin pintani. Töissä tein tunnollisesti muidenkin ylitöitä, silloin kaveria ei jätetty. Vanhemmat sodan käyneet työmiehet sen tiesivät. Vaimo yritti myös tienata, mutta en pitänyt ajatuksesta. Kyllä miehen pitäisi perhe elättää ja sainkin puhuttua itselleni ylimääräisiä vuoroja. Ei siinä paljoa lapsia nähnyt, mutta pakko vaan oli. Viimeinkin päästiin muuttamaan hellahuoneesta ihan omaan asuntoon, mutta vaimon oli pakko mennä töihin vuokrien maksamiseksi. Silloin toimistoapulaiseksi pääsi ilman konekirjoitustaitoa. Hänenkin työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Etenkin pitkään venyneiden kokouspäivien jälkeen hän tuli usein itkuisena ja väsyneenä kotiin. Olin hänestä kuitenkin ylpeä, saihan hän olla osaltaan mukana isojen tehtaiden ja yhtiöiden johtajien tapaamisissa. Vaikeaahan se oli pienessä kerrostaloasunnossa lasten kanssa pärjätä, mutta ahtauteen kyllä tottui. Pahinta oli kuitenkin kuunnella, mitä heidän luokkakavereillaan ja sukulaisillaan oli kotona. Oli televisiovastaanotinta, jääkaappia ja joillain oma autokin jopa. Meillä oli yksi yhteinen polkupyörä koko perheen käytössä. Noissa oloissa kuitenkin selvittiin ja lapsistakin kasvoi kunnollisia aikuisia, yksi on oikein insinööriksi kouluttautunut!
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Viimeinen suuriin ikäluokkiin kuuluva sukupolvi on syntynyt 1949. Ap on siis todennäköisesti jo n. 60-vuotias ja siinä iässä uutta työpaikkaa on tosiaan vaikea saada, jos työttömäksi joutuu.
Mutta ei kokonaisia sukupolvia voi tuomita omien vanhempien käytöksen perusteella. Eihän me vanhemmatkaan tuomita kaikkia nuoria joidenkin yksittäisen nuorten hölmöilyn perusteella.
"Tehy hallitusohjelmasta: Työntekijöiden oikeuksiin rajuja heikennyksiä"
https://www.tehy.fi/fi/tiedote/tehy-hallitusohjelmasta-tyontekijoiden-o…
Vierailija kirjoitti:
Suurille ikäluokille suhtautuminen työhön lähentelee jo uskonnollista hurmosta. Sinänsä hauskaa, koska ovat tehneet omat työuransa käytännössä pumpulissa 2000-luvun työelämään verrattuna.
Ainut lohtu, kun noita joutuu kuuntelemaan, on ajatella, että ovat vanhoja ja täysin pihalla tämän päivän työelämästä. Ei ole sitä lähes täystyöllisyyttä mikä heidän aikanaan esim 1980-luvulla, ei sitä että jopa peruskoulusta saattoi ponnistaa herraksi jne. Tänä päivänä on korkeakoulutettujakin työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että ennen päästiin helposti töihin. Sen kun kysyi työnvälitystoimistosta niin aina paikka löytyi, jotkut menivät tehtaaseen suoraan kysymään kympiltä ja aina töitä löytyi. Mutta ei niihin nykynuorista olisi ollutkaan. Päivät olivat pitkiä ja raskaita, usein yli 12 tuntia eikä ylitöistä maksettu. Myös lauantai oli täysi työpäivä. Jossain töissä tehdas koulutti työhön, mutta kuukausia kestävän kouluksen aikana ei maksettu palkkaa. Piti elää säästöillä tai hanttihommia tekemällä. Eikä se palkkaakaan sitten hääviä ollut, juuri ja juuri riitti hellahuoneen vuokraan. Pitkään säästin puvun ostamista varten jättämällä tehtaan maksullisen ruokailun väliin. Vaimo olisi niillä rahoilla halunnut levysoitinradion, mutta pidin pintani. Töissä tein tunnollisesti muidenkin ylitöitä, silloin kaveria ei jätetty. Vanhemmat sodan käyneet työmiehet sen tiesivät. Vaimo yritti myös tienata, mutta en pitänyt ajatuksesta. Kyllä miehen pitäisi perhe elättää ja sainkin puhuttua itselleni ylimääräisiä vuoroja. Ei siinä paljoa lapsia nähnyt, mutta pakko vaan oli. Viimeinkin päästiin muuttamaan hellahuoneesta ihan omaan asuntoon, mutta vaimon oli pakko mennä töihin vuokrien maksamiseksi. Silloin toimistoapulaiseksi pääsi ilman konekirjoitustaitoa. Hänenkin työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Etenkin pitkään venyneiden kokouspäivien jälkeen hän tuli usein itkuisena ja väsyneenä kotiin. Olin hänestä kuitenkin ylpeä, saihan hän olla osaltaan mukana isojen tehtaiden ja yhtiöiden johtajien tapaamisissa. Vaikeaahan se oli pienessä kerrostaloasunnossa lasten kanssa pärjätä, mutta ahtauteen kyllä tottui. Pahinta oli kuitenkin kuunnella, mitä heidän luokkakavereillaan ja sukulaisillaan oli kotona. Oli televisiovastaanotinta, jääkaappia ja joillain oma autokin jopa. Meillä oli yksi yhteinen polkupyörä koko perheen käytössä. Noissa oloissa kuitenkin selvittiin ja lapsistakin kasvoi kunnollisia aikuisia, yksi on oikein insinööriksi kouluttautunut!
Mun puolisolla on vakituinen työpaikka ollut 20 vuotta ja minä teen töitä aina kun saan. Meillä on 2 lasta ja asutaan vuokrakolmiossa. Lentokoneessa olen ollut kerran lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että ennen päästiin helposti töihin. Sen kun kysyi työnvälitystoimistosta niin aina paikka löytyi, jotkut menivät tehtaaseen suoraan kysymään kympiltä ja aina töitä löytyi. Mutta ei niihin nykynuorista olisi ollutkaan. Päivät olivat pitkiä ja raskaita, usein yli 12 tuntia eikä ylitöistä maksettu. Myös lauantai oli täysi työpäivä. Jossain töissä tehdas koulutti työhön, mutta kuukausia kestävän kouluksen aikana ei maksettu palkkaa. Piti elää säästöillä tai hanttihommia tekemällä. Eikä se palkkaakaan sitten hääviä ollut, juuri ja juuri riitti hellahuoneen vuokraan. Pitkään säästin puvun ostamista varten jättämällä tehtaan maksullisen ruokailun väliin. Vaimo olisi niillä rahoilla halunnut levysoitinradion, mutta pidin pintani. Töissä tein tunnollisesti muidenkin ylitöitä, silloin kaveria ei jätetty. Vanhemmat sodan käyneet työmiehet sen tiesivät. Vaimo yritti myös tienata, mutta en pitänyt ajatuksesta. Kyllä miehen pitäisi perhe elättää ja sainkin puhuttua itselleni ylimääräisiä vuoroja. Ei siinä paljoa lapsia nähnyt, mutta pakko vaan oli. Viimeinkin päästiin muuttamaan hellahuoneesta ihan omaan asuntoon, mutta vaimon oli pakko mennä töihin vuokrien maksamiseksi. Silloin toimistoapulaiseksi pääsi ilman konekirjoitustaitoa. Hänenkin työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Etenkin pitkään venyneiden kokouspäivien jälkeen hän tuli usein itkuisena ja väsyneenä kotiin. Olin hänestä kuitenkin ylpeä, saihan hän olla osaltaan mukana isojen tehtaiden ja yhtiöiden johtajien tapaamisissa. Vaikeaahan se oli pienessä kerrostaloasunnossa lasten kanssa pärjätä, mutta ahtauteen kyllä tottui. Pahinta oli kuitenkin kuunnella, mitä heidän luokkakavereillaan ja sukulaisillaan oli kotona. Oli televisiovastaanotinta, jääkaappia ja joillain oma autokin jopa. Meillä oli yksi yhteinen polkupyörä koko perheen käytössä. Noissa oloissa kuitenkin selvittiin ja lapsistakin kasvoi kunnollisia aikuisia, yksi on oikein insinööriksi kouluttautunut!
Mun puolisolla on vakituinen työpaikka ollut 20 vuotta ja minä teen töitä aina kun saan. Meillä on 2 lasta ja asutaan vuokrakolmiossa. Lentokoneessa olen ollut kerran lapsena.
4 hengen perheitä asuu myös kaksioissa meidän kerrostalossa, molemmat vanhemmat käy töissä. Eläminen on kallista nykyään. On kalliit vuokrat, ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Työntekijää pitää edelleen varoittaa ennen irtisanomista. Pitäisi mokailla usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Meillä pomo iloitsi miten jatkossa on helppo päästä kaiken maailman hönöistä nopsasti eroon.
Jos ei työt heti suju, ulos vaan ja uutta putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Työntekijää pitää edelleen varoittaa ennen irtisanomista. Pitäisi mokailla usein.
"Asiallinen syy irtisanomiselle täyttyy todella helposti."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/39aa29b3-e460-4a1b-92cd-56f6a2d91…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli sitä "hyvää aikaa" ainakin siinä mielessä että silloin sait töitä helposti ja silloin töistä sai sellaista palkkaa millä tuli toimeen. Heidän aikanaan ajateltiin niin että työtä tekemällä oppii kun taas nykyään koulutus on asia mikä ratkaisee kaiken.
Suurten ikäluokkien aikaan työelämä oli varsin erilaista kuin nykyään.
Mistä ihmeestä nämä harhat tulee??
Että ennen pääsi töihin, kun vaan käveli työpaikalle ja aloitti työt?
Ootteko te ollenkaan tietoisia siitä, että 60-70-luvulla suomalaisia muutti Ruotsiin TYÖN PERÄSSÄ puoli miljoonaa?
Uskotteko, että suurin osa olisi jäänyt ilosta kiljuen Suomeen, jos vain olisi ollut TÖITÄ, mutta kun ei ollut.
Ja tuo, että saatiin sellaista palkkaa, että sillä tultiin toimeen :D Voi luoja, palkat oli niin pieniä, että hyvä kun ruokaa saatiin, ei olisi ollut varaa maksella puhelimesta/tv:stä, netistä , harrastuksista, netflixsistä, ulkonasyömisestä ym ym. Vaatteetkin tehtiin itse. Ruoka oli pelkkaa perunaa ja kastiketta, muuhun ei ollut varaa.
Tämäpä juuri. Töitä ei ollut ja Suomesta on lähdetty (juuri nämä suuret ikäluokat) työn perään Ruotsiin ja muuallekin.
Eikä ollut omia yksiöitä, joihin valtio maksoi asumistukea, kun lähdettiin opiskelemaan,vaan asuttiin pienissä vinttihuoneissa jonkun omakotitalon yläkerrassa. Ei niissä ollut omaa suihkua tai vessaa.
Nykyään on kaikki paremmin, kuin ennen.
Jopa aikuiset perheettömät työssäkäyvät saattoivat asua alivuokralaisena oloissa, joihin ei edes opiskelija suostuisi. Palkat olivat, mitä olivat, normipalkka nykyrahassa reilusti alle 1500€. Toki aika on eri, enää ei televisio maksa parin kuukauden bruttopalkkaa, kuten 1970- luvulla ja aiemmin vielä enemmän. Opiskelijoita ei sijoiteta kahta yhteen huoneeseen opiskelija-asunnoissa, kuten vielä osin 1980- luvulla jne.
Mitä on puhe työpaikoista,joihin vain mentiin, kun osa suomalaisista joutui lähtemään Ruotsiin töihin. Miksei se nyt onnistu, kun on kuulemma maassa valtava työvoimapula.
Vielä 70-luvulla oli opiskelija asunnot sellaisia (esim Jyväskyläsä) että samassa pienessä huoneessa asui 4 opiskelijaa ja vessat /suihkut käytävällä. Perheellisetkin asui monesti jonkun omakotitalon yläkerrassa alivuokralaisena. Ei ollut varaa maksaa vuokraa muunlaisesta asunnosta.
Itsekin asunut opiskeluajat pienessä vinttihuoneessa joka tietenkin jaettiin toisen opiskelijan kanssa. Ei ollut keittomahdollisuuksia, vessa alakerrassa ja suihkua ei ollenkaan. Suihkussa käytiin koulun tiloissa.
Ennen ei eläkeläisillä ollut isoa omakotitaloa, kesämökkiä ja loma-osaketta Espanjan Malagassa.
Ei ole kaikilla nytkään. Varsinkin sinkkuna eläneet ja yksin lapsensa kasvattaneet ei tosiaankaan ole pystyneet noita hankkimaan. Riippuen tietysti palkastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Meillä pomo iloitsi miten jatkossa on helppo päästä kaiken maailman hönöistä nopsasti eroon.
Jos ei työt heti suju, ulos vaan ja uutta putkeen.
Käskyn noudattamatta jättäminen. Puhu asiakkaalle ruotsiksi autoremontti hommat.
Tuo irtisanomissuojan heikentäminen on myös tosiaan hallitusohjelmassa mutta eihän sitä ole eduskunta edes vielä hyväksynyt. Mitään takuuta ei ole toteutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli sitä "hyvää aikaa" ainakin siinä mielessä että silloin sait töitä helposti ja silloin töistä sai sellaista palkkaa millä tuli toimeen. Heidän aikanaan ajateltiin niin että työtä tekemällä oppii kun taas nykyään koulutus on asia mikä ratkaisee kaiken.
Suurten ikäluokkien aikaan työelämä oli varsin erilaista kuin nykyään.
Mistä ihmeestä nämä harhat tulee??
Että ennen pääsi töihin, kun vaan käveli työpaikalle ja aloitti työt?
Ootteko te ollenkaan tietoisia siitä, että 60-70-luvulla suomalaisia muutti Ruotsiin TYÖN PERÄSSÄ puoli miljoonaa?
Uskotteko, että suurin osa olisi jäänyt ilosta kiljuen Suomeen, jos vain olisi ollut TÖITÄ, mutta kun ei ollut.
Ja tuo, että saatiin sellaista palkkaa, että sillä tultiin toimeen :D Voi luoja, palkat oli niin pieniä, että hyvä kun ruokaa saatiin, ei olisi ollut varaa maksella puhelimesta/tv:stä, netistä , harrastuksista, netflixsistä, ulkonasyömisestä ym ym. Vaatteetkin tehtiin itse. Ruoka oli pelkkaa perunaa ja kastiketta, muuhun ei ollut varaa.
Tämäpä juuri. Töitä ei ollut ja Suomesta on lähdetty (juuri nämä suuret ikäluokat) työn perään Ruotsiin ja muuallekin.
Eikä ollut omia yksiöitä, joihin valtio maksoi asumistukea, kun lähdettiin opiskelemaan,vaan asuttiin pienissä vinttihuoneissa jonkun omakotitalon yläkerrassa. Ei niissä ollut omaa suihkua tai vessaa.
Nykyään on kaikki paremmin, kuin ennen.
Jopa aikuiset perheettömät työssäkäyvät saattoivat asua alivuokralaisena oloissa, joihin ei edes opiskelija suostuisi. Palkat olivat, mitä olivat, normipalkka nykyrahassa reilusti alle 1500€. Toki aika on eri, enää ei televisio maksa parin kuukauden bruttopalkkaa, kuten 1970- luvulla ja aiemmin vielä enemmän. Opiskelijoita ei sijoiteta kahta yhteen huoneeseen opiskelija-asunnoissa, kuten vielä osin 1980- luvulla jne.
Mitä on puhe työpaikoista,joihin vain mentiin, kun osa suomalaisista joutui lähtemään Ruotsiin töihin. Miksei se nyt onnistu, kun on kuulemma maassa valtava työvoimapula.
Vielä 70-luvulla oli opiskelija asunnot sellaisia (esim Jyväskyläsä) että samassa pienessä huoneessa asui 4 opiskelijaa ja vessat /suihkut käytävällä. Perheellisetkin asui monesti jonkun omakotitalon yläkerrassa alivuokralaisena. Ei ollut varaa maksaa vuokraa muunlaisesta asunnosta.
Itsekin asunut opiskeluajat pienessä vinttihuoneessa joka tietenkin jaettiin toisen opiskelijan kanssa. Ei ollut keittomahdollisuuksia, vessa alakerrassa ja suihkua ei ollenkaan. Suihkussa käytiin koulun tiloissa.
Ennen ei eläkeläisillä ollut isoa omakotitaloa, kesämökkiä ja loma-osaketta Espanjan Malagassa.
Ei ole kaikilla nytkään. Varsinkin sinkkuna eläneet ja yksin lapsensa kasvattaneet ei tosiaankaan ole pystyneet noita hankkimaan. Riippuen tietysti palkastakin.
Vain kymmenesosa eläkeläisistä on pienituloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin sieltä! Kuka maksaa minun eläkkeen muuten, jos et sinä?! Minun omistusasunnon, auton ja kesämökin omistaminen ja ylläpito ei ole ilmaista!
T. Eläkeläinen
Eläkeläinen jatkaa: hyvä, että kaikista etuuksista leikataan, mutta eläkkeistä ja eläkeläisten asumistuista ei. minun pitää päästä espanjaan joka talvi 4 kk:ksi, kun se ilmasto on niin kiva minun nivelilleni.
Ja niin, liikettä niveliin muut lapamadot: menkäähän töihin. hopi hopi
Et ole oikea eläkeläinen. Mutta todellakaan eläkeläisiltä ei kuulu leikata. Ellei ole joku 10 000 e yritysjohtajan eläke,
Nivelet kyllä voi olla pilalla nuoremmallakin. KLuten minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Meillä pomo iloitsi miten jatkossa on helppo päästä kaiken maailman hönöistä nopsasti eroon.
Jos ei työt heti suju, ulos vaan ja uutta putkeen.
Parasta siis hallita hommat heti eikä tulla harjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Työntekijää pitää edelleen varoittaa ennen irtisanomista. Pitäisi mokailla usein.
"Asiallinen syy irtisanomiselle täyttyy todella helposti."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/39aa29b3-e460-4a1b-92cd-56f6a2d91…
"Jokainen työssä oleva joutuu jatkossa miettimään tarkemmin, ettei vaan ärsyttäisi työnantajaa tai tekisi mitään virheitä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"2020 eläkeläisten käytettävissä oleva rahatulo oli keskimäärin 27000 vuodessa."
"Reilu kymmenesosa eläkeläisistä pienituloisia."
Vuoden 2020 ekvivalentti rahatulo oli tarkalleen 26 900€/v. Se tarkoittaa sitä, että eläkeläispariskunnalla oli keskimäärin käytettävissä (eläkkeitä, asumistukia ym.) yhteensä 1494€/kk.
Työttömillä vastaava luku vuonna 2020 oli 22 200€/v. Se tarkoittaa sitä, että työttömällä pariskunnalla oli rahaa käytettävissä yhteensä 1233€/kk, joten ero eläkeläispariskunnan ja työttömän pariskunnan käytössä olevissa rahoissa oli 261€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Irtisanomissuojan heikentäminen koskee myös valtion ja kaupungin työntekijöitä. Kysyin asiasta luottamusmieheltä.
Eli kohta ei kellään ole vakituista työsopimusta. Irtisanomissyyksi riittää myöhästyminen tai virhe työtehtävässä.
Meillä pomo iloitsi miten jatkossa on helppo päästä kaiken maailman hönöistä nopsasti eroon.
Jos ei työt heti suju, ulos vaan ja uutta putkeen.
Parasta siis hallita hommat heti eikä tulla harjoittelemaan.
Onneksi vuokra-asuntoon saa asumistukea ja toimeentulotukea.
Omistusasuntoon ei saa enää asumistukea kohta.
Heh, me ei olla ihan muumioita nykyään, paitsi APn mielestä tottakai! Ne oli muuten jotenkin inhottavan näkösiä ne sirkat kun istuin marjapensaassa poimimassa mustia viinimarjoja. Hyppelivät iholle.