Suuret ikäluokat taas vauhdissa. Jäin työttömäksi ja iäkkäät vanhemmat ihan raivoissaan. Pitäisi kuulemma nyt vaan "mennä töihin!"
No minäpä sitten menen sinne töihin. Missähän se sijaitsee?
Kommentit (550)
Heh, joku syyttää vanhempiaan työttömyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravintola-alalla on tarvetta. Logistiikka-alalla? Terveydenhuolto ja varhaiskasvatusala?
Millekään noista aloista ei noin vain mennä ilman koulutusta. Varhaiskasvatukseen ja sairaanhoitajaksi yliopisto tai AMK tutkinto eli vähintään n. 4 vuoden koulutus. Perushoitajaksi pari vuotta. Sama taitaa olla ravintola- ja logistiikka-aloilla. Ei mihinkään vain mennä töihin nykyään, kuten silloin 50-70 -luvuilla.
Ei ole enää olemassa sellaista koulutusta kuin perushoitaja. Se on ollut jo kauan lähihoitaja. Sen voi myös suorittaa oppisopimuksella jolloin saa palkkaa samalla.
Siihenkään ammattiin ei huolita kaikkia opiskelemaan.
Suurten ikäluokkien haukkumisketju aloitettu taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma ja eivät ymmärrä nykyajan työelämästä yhtään mitään. Oma työ"urani" on ollut jatkuvaa silppua, nollasopimusta, määräaikaa, osa-aikaa, vuokratyötä, hyökyttämistä, hyväksikäyttöä, palkatonta työtä jne. Palkallisista lomista ja työterveydenhuollosta olen saanut vain haaveilla.
Tätä tehnyt vuosikaudet eikä parempaa luvassa. Vanhemmilta "miksi et voi mennä oikeisiin töihin", "miksi et voi olla töissä silloin kun normaalit ihmiset käyvät töissä" (tämä kun olen tehnyt vuorotyötä, viikonloppua ja iltaa). Heillä aina ollut vakituiset työpaikat, kunnon ihmisen palkalla ja eduilla.
Samalla heidän sukupolvi on ollut se, joka on ollut päättämässä, kun työelämä on silputettu nuorille.
Aargh. Omat vanhempani tekivät vuosikymmenet konttoritöitä ma-pe 8-16.
Mun edellinen työ oli vuorotyötä, jossa myös yövuoroja. Äidillä oli tapana, kun jo eläkkeellä on, herättää mut tavalla tai toisella puoliltapäivin yövuorojen välissä "ettei mee koko päivä nukkuessa".
Nykyinen työpäiväni on kaksiosainen, eli teen aamulla puolet työpäivästä, olen päivän kotona ja illalla teen muutaman tunnin. On myös arkivapaita. Äitini näkee tämän jotenkin laiskotteluna tai jopa työttömyytenä. Vaikka teen kuukaudessa 140-160 tuntia töitä, mutta kun en tee töitä ma-pe 8-16 niin...
Hankkiutukaa eroon niistä v*ttumaisista, lannistavista, halveksuvista, myrkyllisistä vanhemmistanne! Aikuiset ihmiset! Välit poikki ja mahdollisimman paljon etäisyyttä väliin. Kiehukoot yksin omissa liemissään.
Vierailija kirjoitti:
Suurille ikäluokille suhtautuminen työhön lähentelee jo uskonnollista hurmosta. Sinänsä hauskaa, koska ovat tehneet omat työuransa käytännössä pumpulissa 2000-luvun työelämään verrattuna.
Olen ollut työelämässä 80-luvulta ja usko pois, tämä nykyinen käsien heiluttelu on ihan tissiposkimeininkiä. Materiaali on vaan heikompaa ja hiutalemaista niin se tuntuu rankemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravintola-alalla on tarvetta. Logistiikka-alalla? Terveydenhuolto ja varhaiskasvatusala?
Millekään noista aloista ei noin vain mennä ilman koulutusta. Varhaiskasvatukseen ja sairaanhoitajaksi yliopisto tai AMK tutkinto eli vähintään n. 4 vuoden koulutus. Perushoitajaksi pari vuotta. Sama taitaa olla ravintola- ja logistiikka-aloilla. Ei mihinkään vain mennä töihin nykyään, kuten silloin 50-70 -luvuilla.
Ei ole enää olemassa sellaista koulutusta kuin perushoitaja. Se on ollut jo kauan lähihoitaja. Sen voi myös suorittaa oppisopimuksella jolloin saa palkkaa samalla.
Kuulostaahan se paremmalta kuin apuhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien haukkumisketju aloitettu taas!
Jotkut pääsevät taas mielipuuhaansa, syyllisyydensiirtoon ja vanhempien haukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Niinpä. Minä olen 36-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla.
Luulin tätä trolliksi mutta otin laskimen esiin ja tosiaan, jos vanhempasi olivat n. 40v kun saivat sinut, he ovat voineet syntyä ihan 40-luvun lopulla. Mun pää räjähti tästä :D Olen itse 33-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 50-60-luvun vaihteessa, ja he saivat minut vähän ennen 30v ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Niinpä. Minä olen 36-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla.
Luulin tätä trolliksi mutta otin laskimen esiin ja tosiaan, jos vanhempasi olivat n. 40v kun saivat sinut, he ovat voineet syntyä ihan 40-luvun lopulla. Mun pää räjähti tästä :D Olen itse 33-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 50-60-luvun vaihteessa, ja he saivat minut vähän ennen 30v ikää.
Varmasti on vaikka millä mitalla ihmisiä, joiden vanhemmat ovat syntyneet 1800-luvullakin. Työelämässä ei kaiketi kovin moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Niinpä. Minä olen 36-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla.
Luulin tätä trolliksi mutta otin laskimen esiin ja tosiaan, jos vanhempasi olivat n. 40v kun saivat sinut, he ovat voineet syntyä ihan 40-luvun lopulla. Mun pää räjähti tästä :D Olen itse 33-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 50-60-luvun vaihteessa, ja he saivat minut vähän ennen 30v ikää.
Varmasti on vaikka millä mitalla ihmisiä, joiden vanhemmat ovat syntyneet 1800-luvullakin. Työelämässä ei kaiketi kovin moni.
No juu. Mutta tuli tässä mietittyä miten erilainen suhtautuminen vanhemmilla voi olla esim.työelämään, jos kolmekymppisen vanhemmat on syntyneet 40-luvulla eikä 60-luvulla. Omat vanhemmat on suhtautuneet työttömyyteen ihan hyvin ja ymmärtävät nykymaailman työelämää. Toisella vanhemmista ura samassa paikassa koko työelämän, mutta toisella pätkätöitä ja uudelleenkouluttautumista yms. Kun olin lapsi, oli tuo ysärin lamakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Ohis: olen 49v ja vanhempani ovat syntyneet 1940-luvun lopussa.
eri
53v. ja vanhemmat 1931.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Valtiollekin on aiempaa vaikeampi päästä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Suuret ikäluokat ovat yli seitsemänkymmenen. Heidän lapset on yli viidenkymmenen. Suuret ikäluokat tuskin luulee, että yli viisikymppinen työtön vain kävelee enää töihin, aiemmin tuossa kohtaa mentiin jo putkeen. Trolli, väitän.
Mun 60-luvulla syntyneet vanhemmat luulee, että töihin vain kävellään sisään.
Kunhan homekorvat kiusaa.
Ne on olleet samassa työpaikassa koko uransa. Eivät tajua nykyhetken työnhausta mitään. Mikäs siinä eläkettä odotellessa.
Tämä on totta. Olen syntynyt 1960-luvun alkupuoliskolla ja jos mietin ystäväpiiriäni, lähes kaikki ovat olleet samassa työpaikassa n. 30-vuotta. Tehtävät tottakai ovat muuttuneet digitalisaation vuoksi ja muutoshalukkuutta on ollut. Mutta tosiaan sama työnantaja. Kannattaa siis toimistotyöntekijöiden suunnata valtion virkoihin, ministeriöihin ja isoihin virastoihin, jos haluaa pitkän uran samassa paikassa.
Pitää olla rutiinien sietokykyä, muuten ei siellä pärjää ;)
Olen kuullut julkisen puolen tuttavalta, että ottavat toimistotöihin nuoria, joilla on kaksi korkeakoulututkintoa, opintoja ulkomailla ja kesätöiden kautta tuntemusta kyseisen toimiston käyttämistä tietokoneohjelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli sitä "hyvää aikaa" ainakin siinä mielessä että silloin sait töitä helposti ja silloin töistä sai sellaista palkkaa millä tuli toimeen. Heidän aikanaan ajateltiin niin että työtä tekemällä oppii kun taas nykyään koulutus on asia mikä ratkaisee kaiken.
Suurten ikäluokkien aikaan työelämä oli varsin erilaista kuin nykyään.
Mistä ihmeestä nämä harhat tulee??
Että ennen pääsi töihin, kun vaan käveli työpaikalle ja aloitti työt?
Ootteko te ollenkaan tietoisia siitä, että 60-70-luvulla suomalaisia muutti Ruotsiin TYÖN PERÄSSÄ puoli miljoonaa?
Uskotteko, että suurin osa olisi jäänyt ilosta kiljuen Suomeen, jos vain olisi ollut TÖITÄ, mutta kun ei ollut.
Ja tuo, että saatiin sellaista palkkaa, että sillä tultiin toimeen :D Voi luoja, palkat oli niin pieniä, että hyvä kun ruokaa saatiin, ei olisi ollut varaa maksella puhelimesta/tv:stä, netistä , harrastuksista, netflixsistä, ulkonasyömisestä ym ym. Vaatteetkin tehtiin itse. Ruoka oli pelkkaa perunaa ja kastiketta, muuhun ei ollut varaa.
Tämäpä juuri. Töitä ei ollut ja Suomesta on lähdetty (juuri nämä suuret ikäluokat) työn perään Ruotsiin ja muuallekin.
Eikä ollut omia yksiöitä, joihin valtio maksoi asumistukea, kun lähdettiin opiskelemaan,vaan asuttiin pienissä vinttihuoneissa jonkun omakotitalon yläkerrassa. Ei niissä ollut omaa suihkua tai vessaa.
Nykyään on kaikki paremmin, kuin ennen.
Jopa aikuiset perheettömät työssäkäyvät saattoivat asua alivuokralaisena oloissa, joihin ei edes opiskelija suostuisi. Palkat olivat, mitä olivat, normipalkka nykyrahassa reilusti alle 1500€. Toki aika on eri, enää ei televisio maksa parin kuukauden bruttopalkkaa, kuten 1970- luvulla ja aiemmin vielä enemmän. Opiskelijoita ei sijoiteta kahta yhteen huoneeseen opiskelija-asunnoissa, kuten vielä osin 1980- luvulla jne.
Mitä on puhe työpaikoista,joihin vain mentiin, kun osa suomalaisista joutui lähtemään Ruotsiin töihin. Miksei se nyt onnistu, kun on kuulemma maassa valtava työvoimapula.
Haha, valtion työpaikat on tosi haluttuja kilpailtuja. Good luck hakemiseen sinne.
Tarkoitetaan pidempää aikakautta, jonnekin 1960 asti kun sodan kokeneet hankki lapsia
tätönen 23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosiaan syntyneet viimeistään vuonna 1954? Koska silloin syntyivät viimeiset suomalaiset suuret ikäluokat.
Typerä kysymys. Miksi työikäisellä ei voisi olla tuon ikäisiä vanhempia? Oletko täysin matemaattisesti lahjaton tumpelo? Onko tilasi synnynnäinen vai oletko saanut aivovamman myöhemmin?
Niinpä. Minä olen 36-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla.
Luulin tätä trolliksi mutta otin laskimen esiin ja tosiaan, jos vanhempasi olivat n. 40v kun saivat sinut, he ovat voineet syntyä ihan 40-luvun lopulla. Mun pää räjähti tästä :D Olen itse 33-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 50-60-luvun vaihteessa, ja he saivat minut vähän ennen 30v ikää.
Varmasti on vaikka millä mitalla ihmisiä, joiden vanhemmat ovat syntyneet 1800-luvullakin. Työelämässä ei kaiketi kovin moni.
No juu. Mutta tuli tässä mietittyä miten erilainen suhtautuminen vanhemmilla voi olla esim.työelämään, jos kolmekymppisen vanhemmat on syntyneet 40-luvulla eikä 60-luvulla. Omat vanhemmat on suhtautuneet työttömyyteen ihan hyvin ja ymmärtävät nykymaailman työelämää. Toisella vanhemmista ura samassa paikassa koko työelämän, mutta toisella pätkätöitä ja uudelleenkouluttautumista yms. Kun olin lapsi, oli tuo ysärin lamakin.
Ovatko sun mielestä 40-luvulla syntyneet menneet tynnyriin asumaan 70-luvun työttömyyden aikana ja jatkaneet sitä 90-luvun lamatyöttömyyden aikana. Miten luulet, että 40-luvulla syntyneet eivät olisi seuranneet aikaansa, eivät esim. ysärillä havainneet, että tuttavien lapset jäivät työttömiksi, vaikka omat eivät olisi jääneetkään. Tai että konkursseja tapahtui, työttömyyttä syntyi. Siitä puhuttiin paljon.
Minusta lähtöoletus on virheellinen: että ihminen arvioisi kaikkea elämää ja kaikkien elämää vain oman kokemuksensa varassa. Ei se niin mene, yleensä ihmiset oppivat muidenkin elämästä, lehtiä lukiessaan jne. Jos 40-luvulla syntynyt huomaa, että kaverit lähtee Ruotsiin, kyllä hän pystyy päättelemään, että se johtuu työn saannin vaikeudesta Suomessa. Vai olenko väärässä?
Voihan se olla, että tämä uudempi sukupolvi ei enää jaksa lukea eikä olla kiinnostunut yhteiskunnan asioista ja jäsentää maailmaa joidenkin meikki-influenssereiden avulla, mutta ennen luettiin lehtiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Suurille ikäluokille suhtautuminen työhön lähentelee jo uskonnollista hurmosta. Sinänsä hauskaa, koska ovat tehneet omat työuransa käytännössä pumpulissa 2000-luvun työelämään verrattuna.
Tämä on muuten totta. Äitini meni keskikoulupohjalta töihin ja päätyi jossain vaiheessa taloushallinnon tehtäviin.
Isäni päätyi myös esimiesasemaan koulutuksen puutteesta huolimatta.
Kummatkin todella työkeskeskeisiä ihmisiä.
Heillä molemmilla myös suhkoht hyvät palkat.
Ei ylitöitä ja päivätyö. Mummo hoiti meitä lapsia eikä siis hoitomaksuja yms.
Äitini sai lähes raivarin koska miehen työn vuoksi (yrittäjä) olin hoitovapaalla ja sitten osa-aikatyössä.
Uskokaa tai älkää mut 20-v kummipoika sai vuosi sitten intin jälkeen töitä kävelemällä yhteen ohjelmistoyhtiöön ja sai sieltä töitä ja 2 kk aloittamisestaan vakinaistettiin. Töitä on siis mahdollista saada vain kävelemällä tulevalle työpaikalle.
Tuo on ollut mahdollista vain 80-luvulla ja silloin työelämään siirtyneet ovat syntyneet 60-luvulla.
90-luvulla iski lama ja työpaikat meni alta monella alalla lähes kokonaan. Ihmiset mentetti firmansa, asuntonsa ja koko omaisuutensa. Moni päätyi lopulliseen ratkaisuun.
Asuntoja meni paljonkin ihmisiltä alta, kun työpaikka hävisi ja korot nousi 13-15% .