Lue keskustelun säännöt.
Onko noloa ostaa vaatteita aikuiselle pojalleen?
12.08.2023 |
Usein naureskellaan aikamiespojista, joille äidit ostavat vaatteet. Onko aikuiselle lapselle vaatteiden ostaminen täysin kiellettyä ja noloa sille pojalle? Jos siis nuori pääasiassa itse ostaa ja valikoi vaatteensa, eikä ole asian suhteen avuton ja äidin ostamat vaatteet ovat nuoren toiveiden mukaisia. Jos siis vaikka tulee vastaan alennusmyynneissä tai kirppiksellä nuorelle mieleinen vaate, saako sen ostaa?
Kommentit (73)
Kyllä sen useimmiten päälle huomaa, kuka on itse ollut sovittamassa/valkkaamassa, ja kenelle on joku muu "sokkona" ostanut.
Asia erikseen, jos saa esim. lahjaksi jotain sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
Kyse on vaatteesta! Poika tuskin ajatteli, että hän peukuttamalla ylös äidille, samalla näyttää tyttöystävälle alapeukkua. En yhtään enää ihmettele, että anoppien ja miniöiden välit on niin karmeat kuin palsta antaa ymmärtää kun kaikki asiat otetaan valtataisteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
Kyse on vaatteesta! Poika tuskin ajatteli, että hän peukuttamalla ylös äidille, samalla näyttää tyttöystävälle alapeukkua. En yhtään enää ihmettele, että anoppien ja miniöiden välit on niin karmeat kuin palsta antaa ymmärtää kun kaikki asiat otetaan valtataisteluna.
Kyse oli reviiristä. Ap tiesi sen tismalleen toimiessaan noin kuin toimi.
Ja hänhän kirjoittaa, että hänen on vaikeaa luopua olemasta poikansa tärkein nainen ja antaa tilaa sille tärkeimmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin noloa, jos on äitinsä kanssa ostoksilla. Mutta jos ostaa niin, ettei poika ole mukana, on ihan ok.
Jos pojalle ok niin mielestäni ei mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No hyi helvetti. En alkuunkaan tajua naisia jotka oottaa vastuuta vaatteiden ostamisesta aikuisille pojilleen /puolisoilleen, sisustaa näiden koteja, käy siivoamassa ja mitä muuta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin. tilanne on uusi minulle. Poikani ei asiaa ajattele mitenkään, eikä huomaa tuossa mitään outoa. Itselleni tämä tuntuu jotenkin symboliseltakin vuoron vaihdolta. Minä olin se lapsen elämän tärkein (nais)henkilö, sitten vuoro vaihtui tyttöystävälle. Hän myös "merkitsee" alueensa hankkimalla pojalle vaatteita ja koruja, sekä jättämällä omia tavaroitaan meille. Minun pitää vastaavasti ottaa oma kädenjälkeni pois pojan nykyelämästä.
Ap
Mä en koskaan lähtenyt anopin kanssa tuohon kisaan. Ei mua kiinnosta tuollaiset reviirit. Anoppi jatkoi aikansa kunnes väsyi tekemään asioita, joita kukaan ei tarvinnut. Huomasi, että hänen kätensä tilalle ei tullut mitään toista naisen kättä, vaan poikansa ihan itse hoitaa ne asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Tituleeraako hänen äitinsä itseään poikansa elämän tärkeimmäksi naiseksi kuten ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Jos on käynyt niin hyvä tuuri, että äiti osaa ostaa mieluisia vaatteita pojalleen, niin miksi ihmeessä siitä olisi kukaan nyreissään?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Tituleeraako hänen äitinsä itseään poikansa elämän tärkeimmäksi naiseksi kuten ap?
Ei. Eikä näyttänyt myöskään ap niin tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Juu, mutta tyttöystävän ei tarvii lähteä siihen mukaan. Nimimerkillä kokemusta on. Mullakin anoppi osteli kaikkea pojalleen, siinäpä osteli. Mua ei missään vaiheessa kiinnostanut omaksua itse vastaavaa roolia. Anoppi vanheni ja väsyi sitten itse ottamaansa rooliin. Yritti jopa tarjota sitä mulle, niitä naisen vastuiksi kokemiaan asioita... Annoin poikansa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Jos on käynyt niin hyvä tuuri, että äiti osaa ostaa mieluisia vaatteita pojalleen, niin miksi ihmeessä siitä olisi kukaan nyreissään?
-ohis
Tässä ap puhui kuitenkin muustakin, naisen kädestä miehen elämässä. Itse oon nainen, jolle on tuskaa ostaa jo omat vaatteet... samoin sisustus, kahvikupit ym. ei kiinnosta. Silloin sitä naisen kädenjäljen siirtoa anopilta miniälle ei voi ees tehdä eikä oo reviiriä, mistä taistella.
Elä osta.