Lue keskustelun säännöt.
Onko noloa ostaa vaatteita aikuiselle pojalleen?
12.08.2023 |
Usein naureskellaan aikamiespojista, joille äidit ostavat vaatteet. Onko aikuiselle lapselle vaatteiden ostaminen täysin kiellettyä ja noloa sille pojalle? Jos siis nuori pääasiassa itse ostaa ja valikoi vaatteensa, eikä ole asian suhteen avuton ja äidin ostamat vaatteet ovat nuoren toiveiden mukaisia. Jos siis vaikka tulee vastaan alennusmyynneissä tai kirppiksellä nuorelle mieleinen vaate, saako sen ostaa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Juu, mutta tyttöystävän ei tarvii lähteä siihen mukaan. Nimimerkillä kokemusta on. Mullakin anoppi osteli kaikkea pojalleen, siinäpä osteli. Mua ei missään vaiheessa kiinnostanut omaksua itse vastaavaa roolia. Anoppi vanheni ja väsyi sitten itse ottamaansa rooliin. Yritti jopa tarjota sitä mulle, niitä naisen vastuiksi kokemiaan asioita... Annoin poikansa hoitaa.
Meillä siihen oli pakko ottaa kantaa, koska kotirauhaa ei ollut lainkaan ja jokaikisene asiaan sekaannuttiin. Ei se siihen paidan ostoon jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolointa on ap:n puhuminen vuorovaihdosta, että tyttöystävä on äidin jatke. Eikö tajua, kuinka ällöttävää? Ihan kuin poika olisi ikuinen lapsi jolla pitää olla naispuolinen holhooja.
Nyt jo ex-anoppi osti pojalleen vaikka mitä vaatetta alusvaatteineen ja tosi laadukasta vaatetta. Osti kyllä myös tyttärelleenkin ja nyt ostaa lapsenlapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Nolointa on ap:n puhuminen vuorovaihdosta, että tyttöystävä on äidin jatke. Eikö tajua, kuinka ällöttävää? Ihan kuin poika olisi ikuinen lapsi jolla pitää olla naispuolinen holhooja.
Se on hyvin tyypillistä. Meille anoppi tunki jatkuvasti tarkistamaan keittiötä, laitanko minä pojalle sellaista ruokaa kuin anoppi on laittanut. Minulle lähetettiin osoitekirja, jossa oli kaikkienn sukulaisten tiedot, että minä alan muistaa miehen puolesta sukulaisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Juu, mutta tyttöystävän ei tarvii lähteä siihen mukaan. Nimimerkillä kokemusta on. Mullakin anoppi osteli kaikkea pojalleen, siinäpä osteli. Mua ei missään vaiheessa kiinnostanut omaksua itse vastaavaa roolia. Anoppi vanheni ja väsyi sitten itse ottamaansa rooliin. Yritti jopa tarjota sitä mulle, niitä naisen vastuiksi kokemiaan asioita... Annoin poikansa hoitaa.
Meillä siihen oli pakko ottaa kantaa, koska kotirauhaa ei ollut lainkaan ja jokaikisene asiaan sekaannuttiin. Ei se siihen paidan ostoon jää.
Ei ole pakko. Mies hoitaa asiat äitinsä kanssa selviksi tai sitten menettää puolisonsa. Niin simppeliä, ei mitään tarvetta kissatappeluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on aina halunnut valkata itse vaatteensa ja minä en ole saanut puuttua siihen mitenkään.
Minua ärsytti se kun hän kulki liian pienissä ja kireissä vaatteissa näyttäen tikulta. Kaikki vaatteet piti olla kuin liimattuna nahkaan. Miksi piti sitä tikkumaista kroppaa korostaa vielä vaatteillakin.
No sitten keski-iässä lihoi mutta ei vieläkään halunnut kireistä vaateistaan luopua. Piti olla vyö ja vatsa roikkui sen vyön päällä. Nainen peittää tunikaan sen vatsan mutta miehen pitää sitä näytellä ja miksi miehelle se vatsa on kunnia asia eikä sitä pidä peitellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmia noin mutta jos 18-vuotias ei osaa ostaa yhtään itse, alkaisin olla huolissani.
Minä olen 55-vuotias mies eikä vaatteiden ostaminen voisi vähempää kiinnostaa. Siksi kaapista löytyvät Steve Jobsin tyyliin kolmet mustat farkut, kymmenen mustaa t-paitaa ja julmettu määrä mustia alkkareita ja keskenään mahdollisimman samanlaisia mustia sukkia. Ja parit juhlavaatteet. Tällä tavalla ei tarvitse käydä vaatekaupassa edes jokainen vuosi.
Silti en ole itsestäni huolissani eikä tulisi olla sinunkaan. Älä aseta muille muotteja vaatteiden ostamisen suhteen. Ja Ap:lle: kysymykseesi ei ole yksiselitteistä vastausta. Kaikki riippuu siitä, minkälaiset ihmiset ovat kyseessä. Jos se on noloa, se on noloa, ja jos se ei ole noloa, se ei ole noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Juu, mutta tyttöystävän ei tarvii lähteä siihen mukaan. Nimimerkillä kokemusta on. Mullakin anoppi osteli kaikkea pojalleen, siinäpä osteli. Mua ei missään vaiheessa kiinnostanut omaksua itse vastaavaa roolia. Anoppi vanheni ja väsyi sitten itse ottamaansa rooliin. Yritti jopa tarjota sitä mulle, niitä naisen vastuiksi kokemiaan asioita... Annoin poikansa hoitaa.
Meillä siihen oli pakko ottaa kantaa, koska kotirauhaa ei ollut lainkaan ja jokaikisene asiaan sekaannuttiin. Ei se siihen paidan ostoon jää.
Ei ole pakko. Mies hoitaa asiat äitinsä kanssa selviksi tai sitten menettää puolisonsa. Niin simppeliä, ei mitään tarvetta kissatappeluille.
No sepä ei ollut niin simppeliä. Vuosia sitä yritti, mutta anoppi käveli ylitse ja appi säesti, miten kyse on vain EMÄN RAKKAUDESTA.
Välit menivät kokonaan poikki sitten.
Mulla oli italialainen vaatehullu anoppi, joka osti jopa mulle alusvaatteita. Äkkiä siihen kuitenkin tottui, että tuli pitsihepenättä anopilta joululahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä minä ole tajunnut, että pitäisi häiriintyä siitä että anoppi ostaa omalle pojalleen eli miehelleni lahjaksi kalsareita tai sukkia. Sehän on lahja. Mun miehelle on hankala kenenkään ostaa mitään, nuo on sitten helppoja kun tietää koon. Eivätkä pölyty kaapin perällä vaan tulevat varmasti käyttöön.
En ole koskaan kokenut, että anoppi olisi mun reviirillä tuossa. Mies osaa toki ostaa samat asiat itsekin, siitähän tässä ei ole kyse etteikö osaisi.
Avioliittoa 30+ vuotta ja välit anoppiin oikein hyvät ja mies on kultakimpale aviomiehensä ja isänä. Turha draama pois.
Ap hoiti tilanteen niin, että siinä poika valitsi puolensa, ehkä tietämättään. Se oli asiatonta.
En kyllä osaisi pahastua jos anoppi kysyisi viestillä mieheltäni mitä mieltä vaatteesta ja haluaako sen vaikka minä olisin mukana. Miksi pitäisi, ei se minulta pois ole. Mies ostaa itse vaatteensa lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Ei niin mitään ongelmaa. En ole ikinä edes ajatellut, että miehen vaatteet kuuluu jotenkin minun päätäntävaltaani siitä lähtien kun on seurustelu aloitettu.
Niin me olemme erilaisia.
Tyttöystävä on ihan eri asia kuin vaimo. Vaimona sinun asemasi on jo vakiintunut ja anoppi toivottavasti jo antanut tilaa. Siinä vaiheessa kun sitä tilaa vasta luodaan sille tyttöystävälle, tilanne on ihan toinen.
Ei kaikkia naisia kiinnosta reviiritaistelut. Yleensä ne miehet, jotka ovat äitinsä tossun alla saavat siellä rauhassa pysyä.
Ap:ta selkeästi kiinnostaa. Ja on sitten yleensä täyttä hornaa sille tyttöystävälle.
Juu, mutta tyttöystävän ei tarvii lähteä siihen mukaan. Nimimerkillä kokemusta on. Mullakin anoppi osteli kaikkea pojalleen, siinäpä osteli. Mua ei missään vaiheessa kiinnostanut omaksua itse vastaavaa roolia. Anoppi vanheni ja väsyi sitten itse ottamaansa rooliin. Yritti jopa tarjota sitä mulle, niitä naisen vastuiksi kokemiaan asioita... Annoin poikansa hoitaa.
Meillä siihen oli pakko ottaa kantaa, koska kotirauhaa ei ollut lainkaan ja jokaikisene asiaan sekaannuttiin. Ei se siihen paidan ostoon jää.
Ei ole pakko. Mies hoitaa asiat äitinsä kanssa selviksi tai sitten menettää puolisonsa. Niin simppeliä, ei mitään tarvetta kissatappeluille.
No sepä ei ollut niin simppeliä. Vuosia sitä yritti, mutta anoppi käveli ylitse ja appi säesti, miten kyse on vain EMÄN RAKKAUDESTA.
Välit menivät kokonaan poikki sitten.
No niin eli lopputulema oli, että poika hoiti tappelun ja kun äiti ei uskonut, katkaisi välit.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli italialainen vaatehullu anoppi, joka osti jopa mulle alusvaatteita. Äkkiä siihen kuitenkin tottui, että tuli pitsihepenättä anopilta joululahjaksi.
Ja laukkuhullu oli myös. Mulla on aika monta merkkilaukkua tuolla kaapissa, joita vieläkin käytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 56-v nainen ja koronaan asti eläkkeelle jäänyt äitini osti mulle vaatteita kirppiksiltä. Olin vain tyytyväinen, jäipähän oma vaatelaskuni pienemmäksi. Ei nolottanut.
Vierailija kirjoitti:
Nolointa on ap:n puhuminen vuorovaihdosta, että tyttöystävä on äidin jatke. Eikö tajua, kuinka ällöttävää? Ihan kuin poika olisi ikuinen lapsi jolla pitää olla naispuolinen holhooja.
No mitä? Ihan samalla laillahan se menee isien ja tyttärienkin kanssa: isä antaa uudelle poikaystävälle läpyt, joilla vaihdetaan vuoroa ja käyttöoikeus tyttären hamosen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolointa on ap:n puhuminen vuorovaihdosta, että tyttöystävä on äidin jatke. Eikö tajua, kuinka ällöttävää? Ihan kuin poika olisi ikuinen lapsi jolla pitää olla naispuolinen holhooja.
No mitä? Ihan samalla laillahan se menee isien ja tyttärienkin kanssa: isä antaa uudelle poikaystävälle läpyt, joilla vaihdetaan vuoroa ja käyttöoikeus tyttären hamosen alle.
Ja paskat. Jos sun todellisuudessa on noin, kaikkien ei. Mä olisin katkonut välit noin ajattelevan isään.
Jos vaateostoksiin kytkeytyy jonkinlaista toisen ihmisen hallitsemista ja omistamista tai edes huolta siitä, niin on parempi lopettaa ne ostokset, ihan omankin erillisyyden selkiyttämisen vuoksi.
Muutenhan esimerkiksi ja varsinkin joululahjaksi meillä Suomessa on useimmissa perheissä, luullakseni, tavallista ja sopivaa antaa puolin ja toisin juuri yöasuja ilman että asiassa on mitään huonoa sävyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Tituleeraako hänen äitinsä itseään poikansa elämän tärkeimmäksi naiseksi kuten ap?
Ei. Eikä näyttänyt myöskään ap niin tekevän.
Luepa uudelleen.
Lue itse. Siinähän lukee, että tyttöystävä on se pojan tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Tituleeraako hänen äitinsä itseään poikansa elämän tärkeimmäksi naiseksi kuten ap?
Ei. Eikä näyttänyt myöskään ap niin tekevän.
Luepa uudelleen.
Lue itse. Siinähän lukee, että tyttöystävä on se pojan tärkein.
Ap kirjoittaa että hänen on vaikea hyväksyä sitä. Siksi hän tekeekin noita ylilyöntejä.
Ylipäätään koko ajatus, että äiti olisi jokin jalustalla oleva jumala on kaamea.
On se noloa. Antakaa jumaliste lastenne itsenäistyä. Lahjat on erikseen mutta mamman vaatemaku ei välttämättä miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle asiasta pitäisi raportoida?
Eli onko asia niin nolo, että se pitää pitää salassa?
Tämä on tullut mieleen esim. jouluna, kun perinteisesti laitoin poikani pakettiin pyjaman ja kalsareita (pojan toivomaa merkkiä ja mallia) ja pojan tyttöystävä luonnollisesti näki tämän lahjan myös. Tai kun olin pojan tyttöystävän kanssa shoppailemassa ja isossa alessa tuli vastaan vaate, jonka tiesin olevan pojalle sopiva ja mieluinen. Kysyin sitten tytön nähden viestillä pojalta, että ostanko ja peukun saatuani ostin.
Tyttöystävä on tosin hyvin ottanut jo tätä rooliani, eli ostaa vuorostaan pojalle vaatteita. Ihan samaa tyyliä, kuin ne minun ostamani.
Ap
No tuossa tilanteessa sinun pitäisi osata väistyä.
Niin kauan kuin muistan on mies saanut kotoaan joko yöpuvun tai kalsarit joululahjaksi. En kyllä näe mitään ongelmaa 😌
Tituleeraako hänen äitinsä itseään poikansa elämän tärkeimmäksi naiseksi kuten ap?
Ei. Eikä näyttänyt myöskään ap niin tekevän.
Luepa uudelleen.
Lue itse. Siinähän lukee, että tyttöystävä on se pojan tärkein.
Ap kirjoittaa että hänen on vaikea hyväksyä sitä. Siksi hän tekeekin noita ylilyöntejä.
Ylipäätään koko ajatus, että äiti olisi jokin jalustalla oleva jumala on kaamea.
Sä teet nyt jotain ihme oletuksia. Ei mitään tuollaista lue ap:n viesteissä.
Luepa uudelleen.