Lue keskustelun säännöt.
Liian nopeasti meni se aika, kun vietetään lasten kanssa perhelomia. Tottuukohan tähän koskaan?
11.08.2023 |
Muistoissa ne lomat, kun mökkeiltiin ja matkustettiin Euroopassa. Leikkipuistot, uimarannalla iloinen kiljunta, kiipeily. Minulla on nyt ollut tämä viikko ns. mustikkalomaa. Ensimmäinen kerta, kun ei ole mustikkasuut mukana. Vielä viime vuonna yhdessä suppailtiin, poimittiin mustikoita, saunottiin pitkän kaavan mukaan ja uitiin järvessä. Nuorin on nyt 17 v. ja sanoi, että ei hän lähde, jos ei isosiskonsakaan, joka on opiskelemassa ja tekee töitä nyt kesällä jonkin verran. Ei ole pakko lähteäkään mukaan, ja minullahan se haikeus on. Tyhjyyden tunne.
Kommentit (52)
Kyllä me tehdään niitä edelleen, esikoinen 21 ja kuopus kohta 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi Suomessa osataan kuitenkin päästää irti. Olen työn pakottamana asunut Espanjassa ja vuoden myös Italiassa. Molemmissa on ihan tavallista, että yli 20-vuotiaana asutaan kotona tai vähintäänkin ollaan kaikki lomat lapsuudenperheen seurassa. Ei mitään itsenäistymiskehitystä.
Kyllä 17v varmaan vielä lähtee mielellään vaikka kaupunkilomalle kun saa valita kohteen?
Mun naapurissa ravaa viikonloppuisin niiden lapset. Mä luulin pitkään, että se poika olisi noin 20, mutta tänä kesänä naapurinrouva sanoi, että se tuo uuden tyttöystävän näytille ja häntä jännittää, miten mahtaa sopeutua heidän perheen tapoihin. Tuli mieleen, että miten niin sen pitää sopeutua teidän tapoihin, mutta en sitten sanonut ääneen. Kysyin ohi mennen, että minkäs ikäinen se teidän poika nyt olikaan. Vastaus: 28 v. Siis sen ikäinen kaveri ravaa viikonloput äidin ja isin helmoissa. Sano mun sanoneen, että se nainen ei pitkään viihdy tyttöystävänä.
Irti päästäminen on vaikeaa, muttei mahdotonta.
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Suomessa osataan kuitenkin päästää irti. Olen työn pakottamana asunut Espanjassa ja vuoden myös Italiassa. Molemmissa on ihan tavallista, että yli 20-vuotiaana asutaan kotona tai vähintäänkin ollaan kaikki lomat lapsuudenperheen seurassa. Ei mitään itsenäistymiskehitystä.
Tuo olisi ihanaa! Niin itsekästä ettei LASTA voi käyttää seuraksi vaikka hänet on tarpeeseen hankittu.
Lyhyt aikahan se on kun lapset on pieniä. Liian lyhyt. Onneksi voi saada ehkä lapsenlapsia, joiden kanssa viettää ihania kesiä, mikäli onni suosii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenlapset se ilmeisesti kamalinta on, mitä mummojen juttuja kuuntelee. Mulla on itsenäistymisikäinen nuori.
Niitä on aivan kamala ikävä niin että sydän särkyy. Vaikka kävisivät päivittäin, se ei ole sama asia kuin asuisivat samassa taloudessa.
Toki lapsenlapsia toivon, mutta pelottaa jo etukäteen se aivan jatkuva pakahduttava kaipuu, minkä kaikkien mummojen suusta olen kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Mikä ihmeen kuherruskuukausi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin tänään bussipysäkillä lasten kiljuntaa alle viisi minuuttia ja sekin tuntui ikuisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapset se ilmeisesti kamalinta on, mitä mummojen juttuja kuuntelee. Mulla on itsenäistymisikäinen nuori.
Niitä on aivan kamala ikävä niin että sydän särkyy. Vaikka kävisivät päivittäin, se ei ole sama asia kuin asuisivat samassa taloudessa.
Toki lapsenlapsia toivon, mutta pelottaa jo etukäteen se aivan jatkuva pakahduttava kaipuu, minkä kaikkien mummojen suusta olen kuullut.
Joo joo. Ei tuo ihan realistista ole. Olen 2 taaperon mummo, vaikka kotona asuukin vielä 15- ja 17-vuotiaat tyttäret. Ei ole pakahduttava kaipuu. Lapsenlapset tuodaan meille hoitoon kerran kuussa. Sen tiheämmin ei meidän resurssit riitä. Esikoispoikamme on 12 vuotta vanhempi kuin kuopus, ja siinä voi olla juuri näitä ilmiöitä, että elävät täysin erilaista elämänvaihetta. Hauskoja vekkuleita ovat, mutta olen todennut, että kun vähillä yöunilla mennään, oma jaksaminen koetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä postiivistakin. Ei ravitse ketään hoputtaa, että tule nyt jo, nouse nyt jo sängystä, mennäänkö jo. Ainakin meillä teinit on kuin vanhoja pappoja eikä ole kiirettä. Ei vaikka kello olisi 11. Tuijotetaan puhelinta. Meillä on ollut yksi ainoa kaupunkiloma, ja voin kokemuksesta kertoa, että ei oikein aikataulu onnistunut. Jos aamiainen hotellissa on klo 07-09, teinin saa ylös vasta klo 10. Sitten ne menee suihkuun ja hotellista päästään lähtemään aikaisintaan klo 12, jolloin teinit haluaa heti kahville ja mielellään syödä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Mikä ihmeen kuherruskuukausi?
Ehkä sitä ei kaikilla tule. Jos on asunut ahtaasti pienessä huoneistossa, jossa ei ole tilaa, varmaan sitten. Suosittelen isoa taloa, jossa vanhemmilla oma huone ja ehkä jopa oma kerros, niin ei tarvitse odottaa, että lapset muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 17v varmaan vielä lähtee mielellään vaikka kaupunkilomalle kun saa valita kohteen?
Ei meillä ainakaan. Jo 16 v on niin kiireinen oman elämänsä kanssa, että ei ikinä tuhlaisi aikaa vanhempiensa kanssa kaupunkilomaan.
Perheen 18 ja 19 v tavallaan pitäisivät matka-ajatuksesta, mutta aikataulujen yhteensovittaminen olisi mahdotonta. Lisäksi mukana olisivat seurustelukumppanit, joten ei sitä omaa lastaan näkisi kuin ehkä lentokoneessa.
Me hankittiin kesähuvila läheltä Helsinkiä. Siinä on omat tilat kaikille ja hyvät mukavuudet.
Nuoret aikuisetkin viihtyy ja kaverinsakin mahtuu ja tulee mielellään.
Vierailija kirjoitti:
On siinä postiivistakin. Ei ravitse ketään hoputtaa, että tule nyt jo, nouse nyt jo sängystä, mennäänkö jo. Ainakin meillä teinit on kuin vanhoja pappoja eikä ole kiirettä. Ei vaikka kello olisi 11. Tuijotetaan puhelinta. Meillä on ollut yksi ainoa kaupunkiloma, ja voin kokemuksesta kertoa, että ei oikein aikataulu onnistunut. Jos aamiainen hotellissa on klo 07-09, teinin saa ylös vasta klo 10. Sitten ne menee suihkuun ja hotellista päästään lähtemään aikaisintaan klo 12, jolloin teinit haluaa heti kahville ja mielellään syödä jotain.
Onhan tuossa ne aamupalalla käyneetkin jo hetikohta nälässä kun syömisestä on klo 12 kulunut jo 3,5h, mikäli on käyty viimeisillään eli 8,30 aamupalalla. Hyvinkin varsinkin teini syö 4h välein.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Suomessa osataan kuitenkin päästää irti. Olen työn pakottamana asunut Espanjassa ja vuoden myös Italiassa. Molemmissa on ihan tavallista, että yli 20-vuotiaana asutaan kotona tai vähintäänkin ollaan kaikki lomat lapsuudenperheen seurassa. Ei mitään itsenäistymiskehitystä.
Espanjassa ei ole samanlaista asumistukijärjestelmää kuin Suomessa. Tuttu oli ihan ihmeissään, kun täällä 19v saa yhteiskunnalta kaksion, sinne kalusteet ja kaikki tarvikkeet eikä itse tarvitse maksaa euroakaan, kunhan pysyy poissa töistä ja opinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurissa ravaa viikonloppuisin niiden lapset. Mä luulin pitkään, että se poika olisi noin 20, mutta tänä kesänä naapurinrouva sanoi, että se tuo uuden tyttöystävän näytille ja häntä jännittää, miten mahtaa sopeutua heidän perheen tapoihin. Tuli mieleen, että miten niin sen pitää sopeutua teidän tapoihin, mutta en sitten sanonut ääneen. Kysyin ohi mennen, että minkäs ikäinen se teidän poika nyt olikaan. Vastaus: 28 v. Siis sen ikäinen kaveri ravaa viikonloput äidin ja isin helmoissa. Sano mun sanoneen, että se nainen ei pitkään viihdy tyttöystävänä.
Irti päästäminen on vaikeaa, muttei mahdotonta.
Mun 40 v mies käy varmaan joka viikonloppu äitinsä luona. Toki usein myös käytännön syistä, mutta kuitenkin. Ei ne vanhemmat täällä ikuisesti ole. Ja hyvä, menestyvä mies kaikin puolin.
Muissa maissa ihan normaalia olla lähesesti tekemisissä suvun kanssa.
:(