Lue keskustelun säännöt.
Liian nopeasti meni se aika, kun vietetään lasten kanssa perhelomia. Tottuukohan tähän koskaan?
11.08.2023 |
Muistoissa ne lomat, kun mökkeiltiin ja matkustettiin Euroopassa. Leikkipuistot, uimarannalla iloinen kiljunta, kiipeily. Minulla on nyt ollut tämä viikko ns. mustikkalomaa. Ensimmäinen kerta, kun ei ole mustikkasuut mukana. Vielä viime vuonna yhdessä suppailtiin, poimittiin mustikoita, saunottiin pitkän kaavan mukaan ja uitiin järvessä. Nuorin on nyt 17 v. ja sanoi, että ei hän lähde, jos ei isosiskonsakaan, joka on opiskelemassa ja tekee töitä nyt kesällä jonkin verran. Ei ole pakko lähteäkään mukaan, ja minullahan se haikeus on. Tyhjyyden tunne.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Mikä ihmeen kuherruskuukausi?
Ehkä sitä ei kaikilla tule. Jos on asunut ahtaasti pienessä huoneistossa, jossa ei ole tilaa, varmaan sitten. Suosittelen isoa taloa, jossa vanhemmilla oma huone ja ehkä jopa oma kerros, niin ei tarvitse odottaa, että lapset muuttaa pois kotoa.
No ei näköjään kaikille tule, kun et yhtään ymmärrä mistä on kyse. Ei siinä ole kyse asunnon koosta vaan siitä, että perheellisen velvollisuudet ja rutiinit ovat ohi ja on taas aikaa ja energiaa kuin nuorena, ja tilaisuus elää huoletta. Seksiä kannattaa harrastaa läpi perhe-elämän, toki sekin kukoistaa tilaisuuksien kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä postiivistakin. Ei ravitse ketään hoputtaa, että tule nyt jo, nouse nyt jo sängystä, mennäänkö jo. Ainakin meillä teinit on kuin vanhoja pappoja eikä ole kiirettä. Ei vaikka kello olisi 11. Tuijotetaan puhelinta. Meillä on ollut yksi ainoa kaupunkiloma, ja voin kokemuksesta kertoa, että ei oikein aikataulu onnistunut. Jos aamiainen hotellissa on klo 07-09, teinin saa ylös vasta klo 10. Sitten ne menee suihkuun ja hotellista päästään lähtemään aikaisintaan klo 12, jolloin teinit haluaa heti kahville ja mielellään syödä jotain.
Onhan tuossa ne aamupalalla käyneetkin jo hetikohta nälässä kun syömisestä on klo 12 kulunut jo 3,5h, mikäli on käyty viimeisillään eli 8,30 aamupalalla. Hyvinkin varsinkin teini syö 4h välein.
Pointtina tuossa varmaan oli, että se koko loma menee odottaessa. Jos johonkin kohteeseen haluaa, varmaan on viisainta olla ajoissa aamupäivällä liikkeellä. Jos tässä nyt tarkoitettiin oikeaa kaupunkia eikä mitään Vilnaa tai vastaavaa.
Nuo kaupunkilomat teinien kanssa on oman kokemuksen mukaan raskaita. Suunnitelmat on kovat, että mennään sinne ja tänne, mutta mitä isommat lapset, sitä vähemmän niillä on realismia. Kun lensin kolmen 16-18-vuotiaan kanssa New Yorkiin, oli ollut puhetta, että yrittäisivät nukkua lennolla. Minä olin ilmeisesti ainoa nukkuja. Sitten on karmea JET lag päällä, kun eivät lepää. Viiden päivän reissu ja vasta neljäntenä päivänä oli koko porukka jotenkin mukana. Tunnistan tuon ilmiön, että tulkaa nyt, lähdetään, jos aiotaan mennä :) Melläkin oli mukana yksi, joka ei halunnut käydä ostoksilla, yksi joka olisi pelkästään kiertänyt kauppoja ja yksi, jolla oli kännykällä pelien pelaaminen tärkeämpää kuin hotellilta lähteminen. Snäppäilyä ja selfieitä joka paikassa. Olin ostanut matkan 18-vuotislahjaksi pojalleni, jonka tyttöystävä tuli myös mukaan ja oma 16-vuotias tyttäreni myös. Noin 3 kuukautta sen jälkeen loppuikin Koronan takia turismi Amerikkaan.
Nyt pitäisi nuoremman lapsen täysi-ikäistymistå lähteä juhlimaan jälkikäteen, mutta lennot on ihan todella paljon kallistuneet. Taidetaan jäädä Eurooppaan, vaikka hän on toivonut Tokion matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 17v varmaan vielä lähtee mielellään vaikka kaupunkilomalle kun saa valita kohteen?
Ei mun lapset ainakaan ole pätkän vertaa mistään kaupunkilomista piitanneet. Me käytiin Rodoksella, Kreetalla, Mallorcalla, Nizzassa, Teneriffalla, Lanzarotella ja muissa rantakohteissa kerran tai kahdesti vuodessa niin pitkään kuin heitä huvitti lähteä mukaan. Sit tuli tyttärelle vaihe, että lentomatkat on pahasta. Hän ostaa vaatteet käytettynä, syö kasvisruokaa ja harrastaa lähimatkailua tässä HSL-alueella. Mun miehen lapset taas ei lähde mukaan minnekään, korkeintaan jos vuokrataan mökki, niin sinne pariksi päivää.
Meillä alkaa jo 10-vuotiaan kanssa olla aivan eri intressit lomanvietoissa. Tällaista en osannut odottaa. Olen luontoihminen ja lapsi on pienestä asti kulkenut mukana. Enää ei haluaisi millään lähteä vaan kavereiden kanssa pyöriä pihalla.
Lomamatkat vielä menee, mutta niissäkin saa kuunnella sitä että wää, wää kun ei ole kaverit mukana.
No, ihmiset on erilaisia. En vaan osannut odottaa että niin lyhyeen loppui esim. kivat uintireissut ja mökkeilyt. Tai no, mökkeily ei ole loppunut, mutta se ei ole enää yhtä mukavaa, koska joko lapsi valittaa tai sitten on mukana vieras lapsi enkä minä osaa rentoutua.
Kyllä ne oli ihania aikoja, kun lomat oli kunnon perhelomia ja lasten silmät säihkyi innostuksesta: mitä kivaa tänään tehdään. Muistan kesän, jolloin meille tuli trampoliini. Olisiko vanhempi tyttö ollut 8-vuotias ja nuorempi 5-vuotias. Voi sitä riemua! Äitikin pääsi monta kertaa päivässä pomppimaan. Meillä oli tapana käydä myös lähes joka päivä uimassa, koska kotoa oli rannalle kävelymatka. Tunti tai pari kului siinä riehuessa helposti. Nyt asumme kaupungin keskustassa ja nuoret liikkuvat enimmäkseen kavereiden kanssa. Toisaalta minulla ei ole ollut kunnon kesälomia. Tänä kestävä 1 vko 2 pv, kun vaihdoin työpaikkaa ja viime kesänä oli 2 viikkoa, koska olin edellisenä syksynä vaihtanut työpaikkaa ja ollut kuukauden työttömänäkin. Jos hyvä tuuri käy, ensi kesänä olisi täydet 4 viikkoa lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni loppui perhelomat 5 vuotta sitten eroon. Tai kerran vuodessa ollaan jollakin matkalla onneksi käyty vielä. Muuten olen menettänyt kontaktin lapsiini ja suoritan vain arkea vailla mitään yhteistä tekemistä. Haikeaa se on, mutta näin tässä elämässä.
Kannattaa olla omakin elämä, sillä niin on niillä aikuistuvilla ja aikuisilla lapsillakin. Lapset ovat vain lainassa. Oletteko ajatelleet asiaa siltä kannalta kuinka paljon itseänne kiinnosti aikuisena matkustaa omien vanhempienne tai puolisonne vanhempien kanssa? Varmaan aika harvalla se oli tai on elämän huippukohtia.
Koska aikaa, lomapäiviä, rahaa jne. on rajallisesti, ihmiset tottakai priorisoivat ja menevät mahdollisuuksiensa mukaan sinne minne haluavat, silloin kun haluavat ja valitsevat myös sen matkaseuran kuin itse haluavat. Useimmilla valinta ei tietenkään ensisijaisesti kohdistu vanhempiin vaan puoliso ja mahdolliset lapset tai seurustelukumppani tai esimerkiksi hyvä ystävä menee edelle.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä; jopa tässäkin keskustelussa muistellaan kaihoisasti matkoja omien lasten kanssa (tai peräti ylpeillään niillä, jos lapset välillä suostuvat lähtemään) ei suinkaan omien vanhempien kanssa tehtyjä matkoja. Toki siitä saa olla vähän surullinen mutta viisaampaa olisi vain hyväksyä uusi elämäntilanne niin itsensä kuin niiden lastensakin kohdalla. Arvostaa sitä mitä oli mutta arvostaa myös sitä mitä on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Mikä ihmeen kuherruskuukausi?
Ehkä sitä ei kaikilla tule. Jos on asunut ahtaasti pienessä huoneistossa, jossa ei ole tilaa, varmaan sitten. Suosittelen isoa taloa, jossa vanhemmilla oma huone ja ehkä jopa oma kerros, niin ei tarvitse odottaa, että lapset muuttaa pois kotoa.
No ei näköjään kaikille tule, kun et yhtään ymmärrä mistä on kyse. Ei siinä ole kyse asunnon koosta vaan siitä, että perheellisen velvollisuudet ja rutiinit ovat ohi ja on taas aikaa ja energiaa kuin nuorena, ja tilaisuus elää huoletta. Seksiä kannattaa harrastaa läpi perhe-elämän, toki sekin kukoistaa tilaisuuksien kasvaessa.
Miten tuo liittyy aloituksen aiheeseen? Että seksi on jokin korvike sille, ettei ole enää niitä mukavia perhelomia? Jos on saman ukon kanssa jyystänyt 25-30 vuotta, niin ei ne halut siitä lisäänny, että elämästä tulee tylsempää. Sori vaan, mutta totuus voi olla sellainenkin, että 20-25-vuotiaana kiinnostaa kerran päivissä, kaksi kertaa parhaassa, ja 25-35-vuotiaana pikkulapsiarjessa enää kerran viikossa, 35-45-vuotiaana kahdesti viikossa ihan korkeintaan ja 45-50-vuotiaana kerran, pari kuussa. Myös miehen halut voi vähentyä, kun testosteronitaso tippuu, ei ole aina naisesta kiinni, että iskee vaihdevuodet eikä tee mieli. Sitähän en tiedä, mitä se touhu on 50+ vuotiaana, kun en ole niin pitkään elänyt. Epäilen, että tuskin seksi kuitenkaan korvaa niitä mukavia perhelomia, kun lapset oli vielä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuu, ja sitten alkoi toinen kuherruskuukausi, kolmen vuoden mittainen. Teidän nuorin on vielä alaikäinen ja kotona, älä nyt vielä synkistele.
Mikä ihmeen kuherruskuukausi?
Ehkä sitä ei kaikilla tule. Jos on asunut ahtaasti pienessä huoneistossa, jossa ei ole tilaa, varmaan sitten. Suosittelen isoa taloa, jossa vanhemmilla oma huone ja ehkä jopa oma kerros, niin ei tarvitse odottaa, että lapset muuttaa pois kotoa.
No ei näköjään kaikille tule, kun et yhtään ymmärrä mistä on kyse. Ei siinä ole kyse asunnon koosta vaan siitä, että perheellisen velvollisuudet ja rutiinit ovat ohi ja on taas aikaa ja energiaa kuin nuorena, ja tilaisuus elää huoletta. Seksiä kannattaa harrastaa läpi perhe-elämän, toki sekin kukoistaa tilaisuuksien kasvaessa.
Miten tuo liittyy aloituksen aiheeseen? Että seksi on jokin korvike sille, ettei ole enää niitä mukavia perhelomia? Jos on saman ukon kanssa jyystänyt 25-30 vuotta, niin ei ne halut siitä lisäänny, että elämästä tulee tylsempää. Sori vaan, mutta totuus voi olla sellainenkin, että 20-25-vuotiaana kiinnostaa kerran päivissä, kaksi kertaa parhaassa, ja 25-35-vuotiaana pikkulapsiarjessa enää kerran viikossa, 35-45-vuotiaana kahdesti viikossa ihan korkeintaan ja 45-50-vuotiaana kerran, pari kuussa. Myös miehen halut voi vähentyä, kun testosteronitaso tippuu, ei ole aina naisesta kiinni, että iskee vaihdevuodet eikä tee mieli. Sitähän en tiedä, mitä se touhu on 50+ vuotiaana, kun en ole niin pitkään elänyt. Epäilen, että tuskin seksi kuitenkaan korvaa niitä mukavia perhelomia, kun lapset oli vielä lapsia.
Näin se kyllä on. Elämä on luopumista. Vaikka menisi elämä onnellisestikin, niin siltä tuossa 40-50-vuotiaana tapahtuu paljon. Saattaa tulla ero, lapset aikuistuvat ja lähtevät, omat vanhemmat voivat kuolla, oma terveys alkaa rapistua ja alkaa vanheta jne. Ei ole kivaa, mutta eipä auta kuin jatkaa kohti uusia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Meillä isä karjui saatanan perkelettä, kun emme lähteneet ukon mielestä riittävän sukkelasti marjametsään. Äiti tuijotti eikä hiiskahtanutkaan. En juuri pidä yhteyttä nyt aikuisena.