Pitääkö vieraan maksaa omat ruokamenonsa kyläilyreissulla?
Mitä mieltä olette? Jos oletetaan, että vieras kutsuu itsensä kylään neljäksi vuorokaudeksi, niin voisiko olettaa, että hän osallistuisi jossain määrin ruokakustannuksiinsa tai toisi jotain mukanaan?
Tai yleensäkin, mikä on tapana tai mikä teidän muiden mielestä olisi kohtuullista?
Etenkin jos vieras, joka on "varakas" tai vakavarainen tulee itseään huomattavasti köyhemmän ihmisen luo kyläilemään?
Kommentit (71)
Itsensä kutsuvalle vieraalle voi suoraan sanoa, että voi tulla, mutta meillä on nyt rahallisesti niin tiukkaa, että elämme kaurapuurolla ja paistetuilla perunoilla . Siitä kyllä riittää, voimme syödä itse sen verran vähemmän. Jos haluaa jotain muuta syömistä, voi tulla ruokakaupan kautta.
Pienen korvauksen majoituksesta haluamme myös. 50 euroa vuorokausi
Kutsuu itsensä kylään neljäksi vuorokaudeksi... Ei sun auta kuin maksaa ja palvellla. Olet liian lapanen. Ehkä seuraavassa elämässä sitten paremmin.
Vanha sanonta on, - kalakin alkaa kolmantena päivänä haista....
Ja jos vielä itse itsensä kutsuu...
Ehdottomasti maksaa ruokaa
Vierailija kirjoitti:
Vieras on vieras ja lähtökohtaisesti ei maksa, etenkään kutsuttuna vieraana.
Asiakas taas maksaa
Aloittajan vieras on taas itse kutsunut itsensä kylään useammaksi vuorokaudeksi. Eli on vailla ilmaista majapaikkaa. Tällaiselle AP voi hyvin sanoa, että minulla ei ole sinua varaa ruokkia. Voit tulla jos hankkii ruuat ja maksaa muut kulut.
Fiksu kylään itsensä kutsuja ehdottaa itse vähintäänkin kulujen tapaamista tai käy kaupassa. Mutta heitä on harvassa.
Fingerpori on ratkaissut tämänkin: https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/3f92ba1e2a0742bbb29d203f37f887ab.j…
Varakas siskoni oli meillä kylässä ja mukavaa sinänsä. Aika monta kertaa piti vaan valitella rahapulaa ennen kuin sain häneltä kaupparahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestäni vieraan tarvitse osallistua kuluihin. Hänhän on nimenomaan kutsuttu vieras.
Itse itsensä kutsunut ei ole kutsuttu vieras.
Meillä toki sanotaan näille neljän päivän vieraille ettei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsuu itsensä kylään useammaksi päiväksi, ehdottomasti pitää maksaa omat syömisensä.
Jos taas kutsutaan kylään, lähtökohta on, että kutsuja maksaa. Jos pidempi vierailu, on tietysti kohteliasta tarjoutua osallistumaan, mutta itse kutsujana kieltäytyisin riippumatta siitä, onko vieras minua varakkaampi vai köyhempi. Sitä kutsutaan vieraanvaraisuudeksi, että huolehtii itse kutsumistaan vieraista. Sitä taas, että kutsuu itsensä toisen kotiin ja elää hänen pussistaan, kutsutaan lokkeiluksi, eikä sellaista tarvitse kenenkään sietää keneltäkään, varallisuustasoista riippumatta.
Mmm..no jaa..
Tässäkin on kyllä nyansseja.
Esimerkiksi, jos joku sisaruksistani soittaisi ja kysyisi, että voinko tulla teille kylään ensi perjantaista maanantaihin, kun olen erään koulutuksen takia kaupungissa ja olisi kiva viettää teidän kanssa aikaa,
En todellakaan olettaisi, että hän kävisi meille ruokakaupassa. Uskon vastavuoroisuuteen.
Itse pyytänyt, sitten myös osallistuu.
Jos ei ole aivan tosi tiukkaa, niin kannattaa etsiä oikein edullisia mutta herkullisia reseptejä, ja käydä edullisimmassa kaupassa.
Kerran syötettiin itsensä kutsunutta vierasta eikä tarvinnut tulla toista kertaa.
Lähiomaisille tarjotaan ja työntekijöille mutta ei kyllä muihin aleta tuhlaamaan.
Ei me nyt ihan hyväntekijöiksi aleta sentään. Ei me itsekkään matkustella eikä eletä leveesti. Hyvään ruokaan kyllä satsataan.
Toiset pihtaavat ruuasta päästäkseen huveihinsa erityiten matkustelemiseen ja ärsyttää kun ne hakeutuvat kaikkiin toisten tarjoomiin siivelle säästääkseen ruuasta. Aina muiden joulu-ja muissa juhla pöydissä syömässä mutta koskaan eivät itse tarjoa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Varakas siskoni oli meillä kylässä ja mukavaa sinänsä. Aika monta kertaa piti vaan valitella rahapulaa ennen kuin sain häneltä kaupparahaa.
Siskosi, varakas tai varaton, mutta miksi valittelut rahapulaa. Ja vielä moneen kertaan. Eikö se olisi ollut paljon helpompi sanoa suoraan, että haluat häneltä kaupparahaa? Kai nyt omalle siskolleen voi suoraan sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakas siskoni oli meillä kylässä ja mukavaa sinänsä. Aika monta kertaa piti vaan valitella rahapulaa ennen kuin sain häneltä kaupparahaa.
Siskosi, varakas tai varaton, mutta miksi valittelut rahapulaa. Ja vielä moneen kertaan. Eikö se olisi ollut paljon helpompi sanoa suoraan, että haluat häneltä kaupparahaa? Kai nyt omalle siskolleen voi suoraan sanoa.
Ei sitä aina kehtaa suoraan sanoa. Hänkin tapaa minulle valitella miten kaikki on niin kallista vaikka itsellä hyvä palkka ja minä työtön.
Että kai te neljää päivää sisällä ole. Kahtena iltana ravintolaan rukoilemaan, vastavuoroisesti tarjoatte. Päivällä ei paljon tarvitse syödä. Etkö ole iloinen, että ystävän kanssa voi viettää laatuaikaa? Mikä se on, että aina se raha raha...
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestäni vieraan tarvitse osallistua kuluihin. Hänhän on nimenomaan kutsuttu vieras.
Opettele lukemaan! Kutsui itsensä kylään! Se on sitä että sanoo tulevansa. Silloin pitää tuoda hyvät tulisiset ja sanoa sen lisäksi yhteisellä kaupareissulla, että maksaa koko jutun kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestäni vieraan tarvitse osallistua kuluihin. Hänhän on nimenomaan kutsuttu vieras.
Ap sanoi että vieras oli kutsunut itse itsensä kylään.
Sanoiko joku jo että ap:n mukaan vieras oli itse kutsunut itsensä kylään?
Mun kotiin ei tule kukaan lokkeilemaan. En koskaan pyydä ketään kylään, enkä myöskään halua mennä kenenkään luo varsinkaan yöksi.
Miten voi kutsua itsensä kylään? Jos meillä seisoo joku ovella matkalaukun kanssa, tarjoan kahvit ja kuljetan sen jälkeen lähikaupunkiin 12 km päähän ja sanon heippa.
Vieras on vieras ja lähtökohtaisesti ei maksa, etenkään kutsuttuna vieraana.
Asiakas taas maksaa