499 000 euron asuntolainastaan lyhennys on vain 84 euroa kuussa ja korkokulut ovat yli 2 300 euroa

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin "korkopaniikki" menee pian ohi. Ihan niinkuin meni koronakriisi ja sähkönhintakriisi jne. Näidenkin piti olla suunnilleen maailmanlopun alkuja ja aika pieniksi lässähdyksiksi jäivät, kun näin jälkikäteen katsotaan. Toki sitten keksitään joku seuraava näytelmä, jotta medialla riittää kirjoiteltavaa ja kansalla kauhisteltavaa. 

Meneehän se ohi kun taloyhtiöiden konkurssit, yksityisten pakkomyynnit etc. on saatu hoidettua alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tämän juurisyy on asuntokupla ...asuntojen ja rakentamisen hinta nousi liikaa kun korkoja pidettiin nollan tuntumassa liian pitkään..

Nolla korot realisoitui pitkän ajassa n . 20 prosenttia asuntojen hintoihin johtuen ihan vain siitä kun kuluttajilla oli varaa maksaa enemmän asunnoista kun korko oli matala..

nyt asetelma on kääntynyt ja tämäkin perhe oli todellisuudessa ostanut liian kalliin asunnon.. asunto pitää nyt myydä tappiolla mikä on valitettavaa mutta oli mielestäni nähtävissä ei nolla korkoa voi säilyttää kun se johtaa inflaatioon

Mä en pidä tappiolla myymistä mitenkään kamalana asiana. Itse maksoin mieluusti vähän enemmän kuin mitä olisi kannattanut asunnosta, josta pidin. Taloudellisesti olisi ollut järkevämpää ostaa huonompi kämppä, mutta mulla oma viihtyvyys painoi vaakakupissa enemmän. Tietysti kannattaa miettiä etukäteen mikä on itselle tärkeää ja onko valmis myymään tarvittaessa tappiolla.

Sama mulla. Osa ongelmaa on juuri se että omaa asuntoa katsotaan jonain sijoituskohteena. Mulle on tärkeää saada asua kodissa joka on minulle täydellinen. Tein jo asuntolainaa miettiessäni arvion siitä, mikä mulle on elämässä tärkeää, ja koska viihtyisä kotiympäristö on mulle monin verroin tärkeämpää kuin esim. matkustaminen, ratkaisu oli helppo.

Kannattaa sitä talouspuoltakin sen verran miettiä että minimoi totaaliseen kuseen joutumisen riskin, tyyliin jättää sen homeisen kansakoulun syrjänperältä kuitenkin ostamatta mitä ei tiukassa paikassa tai laman tullen kukaan muu osta kun lämmityskulutkin on tonni kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on siitä erikoista kansaa että täällä monet yrittää maksaa asuntolainan pois mahdollisimman nopeasti. Kitkutetaan 20-30 vuotta jotta saataisin velaton asunto.

Samaan aikaan Ruotsissa kukaan ei lyhennä asuntolainaa vaan se raha käytetään vaikka matkusteluun. Jos maksat vain korkoja, niin asuminen on aika todella halpaa ja rahaa jää muuhun elämiseen. 

Asuntolainan pois maksamiseen liittyy riskejä: Saatat kuolla ennenaikaisesti ja hyöty on sitten nolla. Asunnon arvo saattaa romahtaa ja lyhennykset meni hukkaan. Yhtiövastike saattaa nousta niin paljon ettei "velatton" asunto olekaan halpa asua.

Ja se suurin miinus: Kun asunto on velaton, niin sinä olet 20-30 vuotta vanhempi. Todenäköisesti niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä nuorempana.

Minä olen tuollainen keski-ikäinen taloni kokonaan maksanut. Ja hiton iloinen siitä, 50+ ei töitä saa helpolla jos työpaikan menettää, eikä terveyskään ole enää priimaa. Nyt vaikka jäisin sairaseläkkeelle, minulla on ihana talo missä asua, rempat tehty ja vähän säästöjäkin. 

Kyllä vituttaisi jos olisi humputellut kaikki nuorena.

No kaikki ei ole syntynyt kultalusikka suussa niinkuin sinä. Ei normaalilla 20 vuotiaalla ole varaa ostaa taloa.

Ja mieti kuinka paljon sinulta jäi kokematta vs sellainen joka on elänyt paljon. Sepä siinä: Terveyskään ei ole enää priimaa joten ei tule lähdettyä enää surfaamaan tai kiipeilemään vaikka olisi rahaa siihen.

Nuo on arvokysymyksiä, nuo. Joillekin ne seinät ja tavarat niiden sisällä on se kaikkein arvokkain asia maailmassa. Joillekin se, että näkee, kuulee ja oppii mahdollisimman paljon. Että on kokemuksia ja elämyksiä, jotka ovat muovanneet ihmistä, ja muiden kulttuurien ihmisiltä on saanut laajennusta omaan maailmankuvaansa.

Suomessa on onneksi kummankin sortin ihmisiä, mutta valitettavasti ovat molemmat poteroissaan - varsinkin ne niissä asunnoissaan kököttävät - niin että keskustelu menee syyttelyksi ja toisen mollaamiseksi.

Se vain on eri asia, reissaako pari-kolmikymppisenä vai kuusi-seitsemänkymppisenä. Siinä kohtaa, jos on materialistinen ja rahan perään ollut, se maailmankuva on jo aika fiksautunut, eivätkä eläkeläisten ryhmäreissut sitä enää paljoa pääse muuttamaan. Lisäksi omistusasuntonsa maksanut ihminen saattaa olla hyvin omahyväinen ja luulee tietävänsä jo kaiken, niin vaikka kiertäisi yksikseen maailman ympäri, hän ei välttämättä opi siitäkään kokemuksesta yhtään mitään.

Fiksuimmat eläkeikäiset kököttäjät sentään ymmärtävät tämän, harmittelevat sitä, etteivät aikoinaan syystä tai toisesta pystyneet lähtemään, näkemään, tekemään, ja kannustavat nuorempiaan siihen. Kun tietävät, että kököttää ehtii vanhanakin.

Höpö höpö, ne kalliit elämykset ei lämmitä siellä ruokajonossa yhtään. Kun on ihan mahdollista SEKÄ ostaa oma asunto että harrastaa ja matkustaa kohtuudella. Ero markkinavuokran ja lainanlyhennyksen välillä on aika pieni, ja jossakin sen elämysjeesuksenkin pitää asua. On myös elämys asua omassa velattomassa, omaan makuun rempatussa  talossa kauniin puutarhan keskellä,  ja tämä elämys on käytössä joka päivä eikä vaan joskus ja jouluna.

Osalle tämä ei onnistu, ei tajuta ettei eka asunto ole miljoonatalo, tai että luonnosta voi nauttia ilmankin että lentää jonnekin Malediiveille, jo Euroopasta löytyy vaikka mitä hienoa ja pienelläkin budjetilla. 

Vanhana noi ihmiset käy sääliksi, eläke menee vuokraan ja elämykset on kaurapuuroa ja telkkaria. Mulla on tuollainen äiti, jo 20 vuotta valittanut kun särkee eikä lääkäriin pääse, minnekään ei voi matkustaa eikä mitään ostaa, ja asuinympäristö on levoton vuokratalo. Kun tukia nyt leikataan, en tiedä mitä hän tekee. Ei ne nuoruuden shoppailut ja elämykset lämmitä enää yhtään.

Elämyksistä ja kokemuksista ja maailmankuvan laajentamisessa puhuin jostain aivan muusta kuin "nuoruuden shoppailuista". Siitä, että opiskelee, kiertää maailmaa, opettelee kunnolla useita vieraita kieliä ja käyttää niitä maailmankuvansa avartamiseen. Jos ruokajonoon joutuu, osaa sitäkin kokemusta suhteuttaa vähän laajemmin. Suhtautuu ihmisiin ehkä hieman eri tavalla...

Sitä ihmettelen, jos itselläsi on noin hyvin asiat, miksi et auta äitiäsi. Kuulostaa todella, todella karulta meiningiltä, että täällä palstalla leveilet omalla puutarhallasi ja annat äitisi omien sanojesi mukaan kituuttaa kaurapuurolla.

Äitisi häpeää sinua, vaikka ei kehtaa sitä ääneen sanoa. Että tuollaisen lapsen teki, ylimielisen ja itsekkään. Joka ei auta, vaikka voisi.

Sinun tilanteessasi minä maksaisin äidilleni lääkärikäynnit ja tekisin ruokatilaukset kaupasta. Veisin säännöllisesti jonnekin kulttuuritapahtumaan, jos kunto antaa myöten, tai veisin ulkomaille.

Niin no, minä olen tehnyt tuon kaiken. Äitini ei valita, enkä minä valita äidistäni. Voi olla, että "elämysjeesusteluni" on opettanut minulle, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Kuten sanottua, nämä ovat arvokysymyksiä.

Niin varmasti joo, :D . Kuule, kyllä sinne on rahaa syydetty ja syydetään, ne rahat vaan meni sitten siideriin ja johonkin hömppään. Sinä varmaan ottaisit katkeran alkkiksen omaan kotiisikin, eikö niin? :D

Hän on itse valinnut osansa, tulot oli hyvät aikanaan mutta kun menot oli aina enemmän. Ja sinun mukaasihan hänen pitäisi elää nyt niillä vanhoilla elämyksillä ja shoppailuilla, eikö se niin mennytkään ettei mitään omaisuutta tarvitaan, ja pelkät nuoruuden elämykset riittää? :D :D

Ok, ymmärrän. Olen pahoillani lasisen lapsuutesi vuoksi. Se selittää paljon. En puhunut kommenteissani päihdeongelmista, mielenterveysongelmista tai muista vaan arvokysymyksistä, enkä tiennyt taustojasi.

Voimia sekä sinulle että äidillesi.

Heko heko, onnea myös sinulle ja elämyksillesi, voitte ruokajakelujonossa vertailla niitä. Vaikka äskenhän minä vielä olin kultalusikka perseessä syntynyt, kun keski-ikäisenä on velaton talo. :D Erikoinen johdonmukaisuus.

Oikeasti noi sun kertomat elämykset ei mitenkään estä oman asunnon hankintaa. Noi on ihan tavallista elämää useimmille, ja kun on MYÖS sitä omaisuutta kohtuudella, ei vanhana tarvitse tyytyä pelkkään kaurapuuroon. Mutta elämä opettaa vielä sinunkin :D

Surulliseksi meni keskustelu kanssasi, olen siitä pahoillani. Mitään en ole kirjoittanut kenenkään kultalusikka p**seessä syntymisestä. Olen nostanut esiin keskustelun siitä, miten eri ihmisillä on erilaiset arvot. Ja vähän harmittelinkin sitä, ettei eri arvostuksia omaavat ihmiset oikein löydä yhteistä säveltä (siihen sorrun joskus itsekin). Enkä tiedä, mitä elämän pitäisi minulle vielä mielestäsi opettaa, se jäi hämäräksi.

Olen hyvin pahoillani siitä, että äitisi alkoholismi on tehnyt sinusta tuollaisen ilkeän ihmisen. Onkohan se tällä palstalla miten yleistä, mietin.

Olet varmaan joo : D. Iloksesi voin kertoa, että hän alkoi juoda vasta vanhempana, kun oli tajunnut että pelkkien elämysten sijaan olisi kannattanut hankkia edes oma asunto, niin ei tarvitsisi asua vuokratalon älämölössä. Minä olin jo aikuinen.

Mutta selitä nyt tuo, että kun kerran on ihan ok tuhlata niihin elämyksiin kaikki nuorena, niin miksi sitten vanhempana ne vanhat elämykset ei riitäkään?

Keskituloinen voi ihan hyvin hankkia kohtuudella sekä elämyksiä että sitä materiaa, niin että vanhana ja sairaana ei ole sukulaisten hyvän tahdon varassa. Kaikilla kun ei edes ole lapsia, joiden kukkarolla käydä.

Kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, ainakin rivien välistä, ihmisellä voi olla muutakin varallisuutta kuin se omistusasunto. Eihän se, että on priorisoinut nuorena muihin asioihin kuin omistusasuntoon, merkitse sitä, että on tuhlannut rahansa holtittomasti sinne ja tänne. Eikä sekään, että asuu vanhempana vuokralla, merkitse sitä, että ei ole minkäälaista varallisuutta.

En tosiaan arvannut, että kommenttini johtaa tällaiseen outoon keskusteluun.

"Outo keskustelu" johtuu siitä että ensimmäinen kommenttisi kuulosti omahyväiseltä. Monilla turismia harrastavilla ihmisillä on liian ruusuinen käsitys omasta avaramielisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan verrattuna niihin, joille turismi ei ole niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Ja paljonkohan olette maksanut vuokria "vieraalle"? Moni on muuten maksanut asuntovelkansa 25 vuodessa.

Hinnat ei taatusti laske sille tasolle, mitä ne olisi ollut 25 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä jos tuo pankille sopii ja rahat riittää korkoihin.

Kuka on edes kuvitellut lainaa ottaessaan että saa puoli milliä ilmaiseksi käyttöön loppuelämäkseen.

Aika helvatin moni. Lainarahan piti olla ilmaista hamaan tappiin ja vain urvelo on ottamatta ilmaista lainaa esim. sijoittamista varten.

Jännästi tuppaa unohtuneen nuo puheet todella monelta, vaikka ei niistä niin kauan edes ole. Vain 1½ vuotta.

Jossakin se on aina asuttava ja todellinen torvelo viettäisi tämänkin ajan vuokralla. Täysin samat kulurakenteet ne koskevat myös vuokralla asumista, vaikka alle vuosi sitten oli käsittämätöntä lällättelyä ikään kuin eläisivät jossakin muusta yhteiskunnasta suojatussa kuplassa. Vuokrat nousevat suhteessa saman aina + voittomarginaali + menetetty pääoma.

Eihän siinä ole mitään eroa maksaa vuokraa 2300 euroa/kk tai maksaa korkoja 2300 euroa/kk. Kummassakaan tapauksessa maksettu raha ei kerrytä varallisuutta. Korkojen maksaminen kun ei lyhennä lainaa.

On siinä jos talon arvo nousee. Tai laskee. Itse mieluummin maksaisin niitä korkoja kuin vuokraa.

Ihme parku. Eikä huomata että mitä toi yhteiskunnassa aiheuttaa, kun kaikki raha käytetään lainaan ja ruokaan

Alkaa kenkäkaupat, punttisalit ja kampaajat olla konkurssissa, kun kaikki ylimääräinen jätetään pois. Kohta on lisää työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Ja paljonkohan olette maksanut vuokria "vieraalle"? Moni on muuten maksanut asuntovelkansa 25 vuodessa.

Hinnat ei taatusti laske sille tasolle, mitä ne olisi ollut 25 vuotta sitten.

Laskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo korko ole äkkiseltään laskettuna n. 5,5% eli kolmasosa siitä, mitä lainojen korot oli 90-luvun alussa. Pidän tuota korkoa jopa edullisena.

Kaikki on suhteellista. Korkotaso on arvioitava kulloisenkin ajanjakson yleisen taloustilanteen kokonaisvaltaisesti huomioiden.

Esim. 90-luvulla nousi palkat moninkertaisella nopeudella nykyiseen ja tätä vuotta edeltävän viimeisen 15v. aikana ne eivät juurikaan ole nousseet, kun taas elinkustannukset ovat.

80-luvun asuntolainat on maksanut aika pitkälti inflaatio. Vaikka se oli vaikeaa aikaa monelle, selviytyjät olivat kuitenkin voittajia ja heidän kannatti maksaa ne korot.

Ositn ensiasunnon 90-l lainaa tarvitsi niin vähän ettei korolla ollut merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Ja paljonkohan olette maksanut vuokria "vieraalle"? Moni on muuten maksanut asuntovelkansa 25 vuodessa.

Hinnat ei taatusti laske sille tasolle, mitä ne olisi ollut 25 vuotta sitten.

Minä maksoin lainan pois 16 vuodessa. Vuokrat tosi korkeat tällä alueella ja asuntoani vastaava vuokra nyt nyt jopa 1500 euroa kuussa. 

Hyviä kohteita ei ikinä "pakkomyydä" liian halvalla, sanotaan vaikka miljoonan merenrantalo pk-seudulla ei ikinä lähde puolella miljoonalla, vaikka moni niin tuntuu kuvittelevan. Hyville kohteille on aina ottajia ja hinnat nousevat ns. kohdilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Ja paljonkohan olette maksanut vuokria "vieraalle"? Moni on muuten maksanut asuntovelkansa 25 vuodessa.

Hinnat ei taatusti laske sille tasolle, mitä ne olisi ollut 25 vuotta sitten.

Puhumattakaan siitä, että säästää rahaa 25 vuotta ja lopettaa ns. elämisen siksi ajaksi. Siinä jää perhe perustamatta, lomamatkat tekemättä, kun nuukaillaan ja säästetään puolet palkasta, jotta saisi jonkin päivänä mielrisen talon/asunnon. Järkevämpää taloudellisesti on mutta pienestä asunnosta isompaan muutaman vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, monilla keskiluokkaisilla tuntuu olevan kummallinen harha siitä, että kaikenlaiset luksusjutut kuuluvat heidän perusoikeuksiinsa. Että iso, uusi puolen miljoonan arvoinen omakotitalo jotenkin kuuluu itselle, kun käy töissä ja on varmaan ihan korkeakoulutuskin tullut hankittua.

Siihen omakotitalon päälle vielä kaksi autoa ja niihin bensaa, jotta voi kuskata useita lapsia erilaisiin kalliisiin harrastuksiin ympäri kyliä, myöhemmin sitten lapsillekin toki hankittava omat koppimönkijät. Mökkikin pitää kunnon keskiluokkaisella olla, että pääsee ansaitusti rentoutumaan töistään luonnon ja thermacellin huomaan. Mökillä on oltava vene ja sup-lauta, jota käytetään kerran vuodessa. Kuukausittain pitää tietysti käydä kampaamossa värjäyttämässä juurikasvut, säännöllisesti ravintoloissa ja lounailla, viikonloppuisin Wolttia. Myös teattereissa, museoissa ja elokuvissa pitää toisinaan käydä toteuttamassa kultturellia puoltaan. Netflixit, Spotifyt ja Storytelit pitää myös olla, että voi tuutata aina jotain ääntä tajuntaansa. Ettei vain pääse koskaan tylsistymään.

Tämä kaikki on ihan täyttä luksusta. Keskiluokkaiset ihmiset ovat niin sokeutuneita nykyisessä kulutuskulttuurissa, että tällaiset asiat nähdään jotenkin aivan itsestäänselvyyksinä, avaimina hyvään elämään.

Tämä korkojen ja hintojen nousu toivottavasti osoittaa monille, että näitä asioita ei pidä ottaa itsestäänselvyyksinä, eikä kaikkea voi tai pidä saada. Mitään näitä asioita ei tarvitse eläkseen mukavaa elämää. Käsittämätöntä, miten ihmiset kehtaavat julkisesti vinkua kurjuuttaan, kun eivät enää pystykään saamaan tätä kaikkea.

Muissa maissa keskiluokka elää paremminkin. Vain Suomessa osa ajattelee, että krskiluokankin pitäisi seistä leipäjonossa ja ostaa kaikki kirpparilta.

Siksi loppuu maksajat, kun kotisohvalle saa saman kuin töitä tehden.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan että hintakupla puhkeaa. Tai on puhkeamassa, vieläkin on myynnissä poskettomin hintapyynnöin 70-/80--90-luvun mörskiä joissa ainoa "remontti" on ollut tyyliin postilaatikoiden uusiminen. Ei kiitos, en ostaisi mistään hinnasta tällaista päänsärkyä. Toivottavasti hinnat asettuvat järkevälle tasolle jotta normipalkalla saa muutakin kuin homeisen kämpän, Renaultin vm. 2007 ja Lidlistä ruokaa.

No, asuntojen hinnat ovat jo tulleet joitakin prosentteja alaspäin, mikäli uutisiin uskomista on. Mutta onhan niillä yhä ihan tarpeeksi hintaa, kun niiden arvoa ensin saatiin pitkään nostettua. Aina pitää olla entistä kalliimpaa.

Asiasta valittaa eniten ne, jotka ovat tyytymättömiä siihen kun kämpästä ei voi pyytää 500000€ vaan on tyytyminen 490000 euroon.

Sarjassamme Aku ankka-lehdistä tutut Roope ankan murheet. Toinen on se, että jos häviän euron joka päivä, olen 2000 vuoden kuluttua keppikerjäläinen.😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset samassa tilanteessa. Yritin sanoa, että ei nämä nollakorot ole pysyvä olotila, mikä tahansa kriisi voi nostaa ne hyvinkin korkealle. Kehotin varautumaan vähintään 6% korkoihin ja siihenkin, että toinen sattuu sairastumaan tai jää työttömäksi.

Ei uskoneet, naureskelivat vaan, että ukko elää menneessä maailmassa, nyt on uusi järjestys. 500000 ja 600000 lainat niskassa. Tiukkaa kuuluu tekevän ja avustukseni kelpaavat. Takasin osan lainoista sellaisilla järjestelyillä että en vastaa koko lainoista ja elämäni ei kaadu, mikäli takuusummat menee.

Näin se elämä opettaa. Mikään ei ole pysyvää.

No kiva että suvaitsit kuitenkin takauksia antaa. 

Tuollaista takausta ei ole olemassa, että takaat osan lainasta. Vaikka takaajia olisi useita, niin voi käydä niin, että joutuu maksamaan kaiken, jos muut takaajat varattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, monilla keskiluokkaisilla tuntuu olevan kummallinen harha siitä, että kaikenlaiset luksusjutut kuuluvat heidän perusoikeuksiinsa. Että iso, uusi puolen miljoonan arvoinen omakotitalo jotenkin kuuluu itselle, kun käy töissä ja on varmaan ihan korkeakoulutuskin tullut hankittua.

Siihen omakotitalon päälle vielä kaksi autoa ja niihin bensaa, jotta voi kuskata useita lapsia erilaisiin kalliisiin harrastuksiin ympäri kyliä, myöhemmin sitten lapsillekin toki hankittava omat koppimönkijät. Mökkikin pitää kunnon keskiluokkaisella olla, että pääsee ansaitusti rentoutumaan töistään luonnon ja thermacellin huomaan. Mökillä on oltava vene ja sup-lauta, jota käytetään kerran vuodessa. Kuukausittain pitää tietysti käydä kampaamossa värjäyttämässä juurikasvut, säännöllisesti ravintoloissa ja lounailla, viikonloppuisin Wolttia. Myös teattereissa, museoissa ja elokuvissa pitää toisinaan käydä toteuttamassa kultturellia puoltaan. Netflixit, Spotifyt ja Storytelit pitää myös olla, että voi tuutata aina jotain ääntä tajuntaansa. Ettei vain pääse koskaan tylsistymään.

Tämä kaikki on ihan täyttä luksusta. Keskiluokkaiset ihmiset ovat niin sokeutuneita nykyisessä kulutuskulttuurissa, että tällaiset asiat nähdään jotenkin aivan itsestäänselvyyksinä, avaimina hyvään elämään.

Tämä korkojen ja hintojen nousu toivottavasti osoittaa monille, että näitä asioita ei pidä ottaa itsestäänselvyyksinä, eikä kaikkea voi tai pidä saada. Mitään näitä asioita ei tarvitse eläkseen mukavaa elämää. Käsittämätöntä, miten ihmiset kehtaavat julkisesti vinkua kurjuuttaan, kun eivät enää pystykään saamaan tätä kaikkea.

Muissa maissa keskiluokka elää paremminkin. Vain Suomessa osa ajattelee, että krskiluokankin pitäisi seistä leipäjonossa ja ostaa kaikki kirpparilta.

Siksi loppuu maksajat, kun kotisohvalle saa saman kuin töitä tehden.

Juu, ja sitten kun joku työtön ottaa henkensä pitimiksi jonkun mainosten jaon, kun ei muuta saa, niin siitä menee suhteessa kaikista eniten veroa. Paskimmat duunit ovat niin kehnosti palkattuja, että paremmin tienaa kun lähtee keräilemään pulloja ja tölkkejä. Sitä voi vielä verovapaasti tehdä, jos ei ilmoita keräävänsä työkseen.😀

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kohteita ei ikinä "pakkomyydä" liian halvalla, sanotaan vaikka miljoonan merenrantalo pk-seudulla ei ikinä lähde puolella miljoonalla, vaikka moni niin tuntuu kuvittelevan. Hyville kohteille on aina ottajia ja hinnat nousevat ns. kohdilleen. 

Ja moniko kaikista myyjistä asuu niissä? - 1% myyjistä. Siinä syy siihen, miksi ovat kalliita. Entä ne loput 99%?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset samassa tilanteessa. Yritin sanoa, että ei nämä nollakorot ole pysyvä olotila, mikä tahansa kriisi voi nostaa ne hyvinkin korkealle. Kehotin varautumaan vähintään 6% korkoihin ja siihenkin, että toinen sattuu sairastumaan tai jää työttömäksi.

Ei uskoneet, naureskelivat vaan, että ukko elää menneessä maailmassa, nyt on uusi järjestys. 500000 ja 600000 lainat niskassa. Tiukkaa kuuluu tekevän ja avustukseni kelpaavat. Takasin osan lainoista sellaisilla järjestelyillä että en vastaa koko lainoista ja elämäni ei kaadu, mikäli takuusummat menee.

Näin se elämä opettaa. Mikään ei ole pysyvää.

No kiva että suvaitsit kuitenkin takauksia antaa. 

Tuollaista takausta ei ole olemassa, että takaat osan lainasta. Vaikka takaajia olisi useita, niin voi käydä niin, että joutuu maksamaan kaiken, jos muut takaajat varattomia.

Höpö höpö, kyllä takaus voi koskea vain osaa velasta, kun niin sovitaan. Henkilötakaukset on tosin jo historiaa, pitää olla omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Ja paljonkohan olette maksanut vuokria "vieraalle"? Moni on muuten maksanut asuntovelkansa 25 vuodessa.

Hinnat ei taatusti laske sille tasolle, mitä ne olisi ollut 25 vuotta sitten.

Puhumattakaan siitä, että säästää rahaa 25 vuotta ja lopettaa ns. elämisen siksi ajaksi. Siinä jää perhe perustamatta, lomamatkat tekemättä, kun nuukaillaan ja säästetään puolet palkasta, jotta saisi jonkin päivänä mielrisen talon/asunnon. Järkevämpää taloudellisesti on mutta pienestä asunnosta isompaan muutaman vuoden välein.

No kyllä. Laadukas asuminen parantaa myös elämänlaatua, sairasta elää halvalla jossakin vuokrakasarmissa 25 v. Joo on olemassa hyvää vuokra-asumistakin, mutta ei halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin "korkopaniikki" menee pian ohi. Ihan niinkuin meni koronakriisi ja sähkönhintakriisi jne. Näidenkin piti olla suunnilleen maailmanlopun alkuja ja aika pieniksi lässähdyksiksi jäivät, kun näin jälkikäteen katsotaan. Toki sitten keksitään joku seuraava näytelmä, jotta medialla riittää kirjoiteltavaa ja kansalla kauhisteltavaa. 

Meneehän se ohi kun taloyhtiöiden konkurssit, yksityisten pakkomyynnit etc. on saatu hoidettua alta pois.

Sähkön siirron pyhä rahanpesumaksu jää ikuiseksi. Kotitalouksessa.  Rosvot eivät luovu kultamunistaan. Ja orpovalta on lisäksi tuloillaan.

Työttömiä voi joutua hyllyttämään vaikka kaupan hyllyihin  laitettavia tuotteita. Tulotaso jää vakihyllyttäjälle n. 3 kertaiseksi  työttömään hyllyttäjään nähden. Tehtävässä ei ole välttämättä eroa.  Tämän tapainen erittely tuo tiettyä eriarvoisuutta. Niimpä ei ole ihme, että meillä on vahva sukupuuttokehitys päällä. Tästä ilmenee tietty räikeys.  Tästä ja vastaavasta seuraa, että että näin aiheutetut eivät ole peruutettavissa.

Puolen miljoonan asunnon likviditeetti on heikko. On hyvin rajallinen määrä potentiaalisia ostajia etenkin huonossa taloustilanteessa. Parin sadan tuhannen asunnon voi vielä saada myytyä, ja hinnan tiputtaminenkaan ei ole absoluuttisesti niin suuren tappion tuova. Yleensä nuo kalleimmat asunnot ovat vielä niin persoonallisia, että sekin rajaa ostajia.