499 000 euron asuntolainastaan lyhennys on vain 84 euroa kuussa ja korkokulut ovat yli 2 300 euroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä elänyt 90-lukua ja päässyt työelämään opiskelujen jälkeen 90-luvun alussa. Korkeista opintolainojen koroista kyllä hyvin selvittiin, vaikka tulot olivat aluksi alhaiset. Ja muutenkin, ei silloin tarvinnut miettiä ruuan tai bensan hintoja jne. Ravintoloissa pystyi käymään useinkin. Nyt joutuu miettimään ilman ylisuuria lainojakin, kun kaikki hinnat ovat nousseet, mutta reaaliansiot ei. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tienaa 5000€/kk. 

Muistisi tekee nyt tepposet. 90-luvun loma oli todella järkyttävä. Työttömyys oli ennätyskorkea, kokonainen sukupolvi jäi ilman töitä. Asuntojen hinnat romahtivat ja jäi suuret velat monelle. Se ravintoloissa syöminen oli hyvin harvoille mahdollista. Korot oli jopa 16 %.

90 luvulla työttömyysturvalain ja sosiaalietuisuukailla oli paljon parempi ostovoima kuin tänä päivänä..ja silloinkaan ei edes oltu sellaisia leikkauksia tekemässä mitä tämä orpo suunnittelee..

Kaljatuoppi maksoi 5 Mk. Eli alle euron ,junalippu Seinäjoelta Helsinkiin maksoi edestakaisin n 60 Mk eli 10 euro,kahvikuppi kahvilassa 2-3 Mk eli n? 50 senttiä.

Opiskelija asunnon soluvuokra n.450 Mk. Eli 90 euroa kk. Opintotukea sai 1300 Mk kuukaudessa 1995 joka vastaa n.220 euroa kuukaudessa...lama aikaan oli kaikki paremmin

Kaljatuoppi maksoi 90-luvulla noin 20 markkaa. 5 markan tuoppi on ollut joskus 60-luvulla.

Kuitenkin vielä 2000-luvulla on ollut euron tuoppeja....

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuin sieltä täältä näitä kirjoituksia, joten en tiedä missä perhe asuu. Esimerkiksi Espoosta saa hintahaarukassa 200 000 - 350 000 varsin tilavia, jopa uudehkoja tai remontoituja omakotitaloja. Todella käsittämätön lainasumma. Joskus kalliit isot talot ovat myös näyttämisen halua. Ehkä heillä on talo Westendin rannoilla? Tosin sekään ei ole entisensä, melko tiuhaan survottu taloja.

Ehkä en lähtisi ulisemaan noilla "näytöillä" lainojen koroista. Emme ulisseet silloinkaan kun maksoimme itse 12-13%:n korkoja. Toki oli myös järki mukana, pikkuhiljaa ostimme isomman: ensin vuokrayksiö, sitten oma kaksio ja lopulta neljä h mikä riitti hyvin nelihenkiselle perheelle. Ihan kerrostalosta, tosin eräältä Helsingin halutuimmalta merenläheiseltä alueelta. Kivoja muistoja. Kävin kampaajallakin(!) ja jonkun verran matkustelimme. Emme olleet mitään hyväpalkkaisia. Kivoja muistoja näin eläkeläisenä.

No ei saa, tuolla hinnalla ei tasan saa taloa tai perheasuntoa Espoosta. Tai ehkä jostakin Kirstinmäestä joka on täynnä mm:jia, älämölöä ja sotkua. Ei noihin uskalla lapsia viedä, eikä asuntoa saa myöhemmin myytyä, sekin pitää miettiä.

Tuossahan on kahdesta kämpästä kyse, eikä ole kai tarkoitus ikuisesti maksaa molemmista.

Meillä päin jo uutisoitiin, että vanhat asunnot olisi pikkuisen kallistuneetkin jo.

[/quote] Sen ajan kertomukset ihmisten taloudellisesta ahdingosta ovat karua luettavaa. Aiheesta on julkaistu kirjoja.

Köyhien omista kertomuksista on kootu kirjoja siitä, miten kaikki romahti ympärillä. Muistan , että jonkun suomalaisen perheen äiti lisäsi maitoon vettä, jotta jokaisen lapsen lasiin saatiin pöydässä juotavaa. Omakotitalon rakentanut perhe muutti taloon, jossa ei vielä ollut lämmitys kunnossa. He pukivat illalla paksut vaatteet päälle nukkumaan mennessään. Vanhempi pariskunta manaili, että mies oli viettänyt nuoruutensa sodassa ja nyt oltiin tyhjän päällä, kun meni työpaikat ja jäi velkaakin. Yksi nainen ruinasi ruokakaupasta makkaranpätkiä, josta tehtiin jonkinlainen "jouluateria". Uutiset irtisanomisista ja itsemurhista ahdistivat myös heitä, jotka saivat pitää työpaikkansa. [/quote]

Tuolloin kyllä itselläkin rankasti karisi luottamus suomalaiseen solidaarisuuteen.

Kalevi Sorsaa kohtaan kyllä kunnioitukseni heräsi, hän kun yritti jonkinlaista solidaarista yhteiskuntasopimusta jonka ajatuksen ahnaan itsekkäät paremmin menestyvien ammattiliitot tunnottomine johtajineen tyrmäsivät.

Vierailija kirjoitti:

En voi kuin hämmästyä kuinka järjettömiä lainoja yksineläjätkin ottavat! Tuo jutun yh-äiti 180k lainalla... Itse en ottaisi edes 100k yksin lainaa, vaikka sillä ei saa suurista yliopistokaupungeista juuri yksiötäkään. Onneksi on puoliso mukana maksamassa: otettiin toissa vuonna 125k asp-laina, pienessä kaksiossa asutaan ihan kivasti.

Enää ei monille ensiasunnoksi kelpaa edes kaksio, vaan pitää olla omakotitalo. Tietysti opankit ovat syypää tähän aivan vinksahtaneeseen tilanteeseen, kun myöntävät lainoja olemattomilla säästöillä, aina ei ole tarvinnut olla niitäkään. 

Siis mieluummin asut vuokralla kuin maksat omaa? Sitähän tuo määrittelemäsi hintataso tietää.

Minä otin yksinasuvana reippaasti yli 100 000 euron lainan asuntoani varten. Tältä seudulta ei vain ole halvempaa tarjolla. Silti lainanmaksu ei ole kalliimpaa kun vuokralla asuminen, jolloin mielestäni onkin typerämpää asua vuokralla kuin saada edes pieni osuus maksamastaan takaisin pääomakseen.

Toki taloudellinen turvallisuus on jokaiselle erilainen. Minulle se on sitä, että omistan itse asioita ja jos tilanne on kohtuuttoman paha voin myös myydä omistuksiani. Asunnon lisäksi omistan myös nopeammin realisoitavaa omaisuutta, eli lähtökohtaisesti on ensimmäisenä myisi asuntoani.

Sinulle se lienee kenties että tiedät pystyväsi maksamaan kuukausittaiset laskusi ilman lainatarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä elänyt 90-lukua ja päässyt työelämään opiskelujen jälkeen 90-luvun alussa. Korkeista opintolainojen koroista kyllä hyvin selvittiin, vaikka tulot olivat aluksi alhaiset. Ja muutenkin, ei silloin tarvinnut miettiä ruuan tai bensan hintoja jne. Ravintoloissa pystyi käymään useinkin. Nyt joutuu miettimään ilman ylisuuria lainojakin, kun kaikki hinnat ovat nousseet, mutta reaaliansiot ei. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tienaa 5000€/kk. 

Muistisi tekee nyt tepposet. 90-luvun loma oli todella järkyttävä. Työttömyys oli ennätyskorkea, kokonainen sukupolvi jäi ilman töitä. Asuntojen hinnat romahtivat ja jäi suuret velat monelle. Se ravintoloissa syöminen oli hyvin harvoille mahdollista. Korot oli jopa 16 %.

90 luvulla työttömyysturvalain ja sosiaalietuisuukailla oli paljon parempi ostovoima kuin tänä päivänä..ja silloinkaan ei edes oltu sellaisia leikkauksia tekemässä mitä tämä orpo suunnittelee..

Kaljatuoppi maksoi 5 Mk. Eli alle euron ,junalippu Seinäjoelta Helsinkiin maksoi edestakaisin n 60 Mk eli 10 euro,kahvikuppi kahvilassa 2-3 Mk eli n? 50 senttiä.

Opiskelija asunnon soluvuokra n.450 Mk. Eli 90 euroa kk. Opintotukea sai 1300 Mk kuukaudessa 1995 joka vastaa n.220 euroa kuukaudessa...lama aikaan oli kaikki paremmin

Täyttä puppua nämä kaikki väitteesi.

Onko seuraava hsukuttava kohde nämä 90-luvun lamasta selvinneet.

1990-luvun laman myötä ostovoimaaleni jopa 8%.

Nyt ei olla lähelläkään sitä.

https://yle.fi/a/3-6494235

Linkittämäsi artikkeli on 10 vuotta vanha. 90-luvun laskennallinen ostovoiman heikennys johtui suuresta työttömien määrästä, eli ne jotka menettivät työnsä kärsivät suuresti - mutta ne jotka pitivät työpaikkansa selvisivät kuivin nahoin. Tällä hetkellä työllisyys on hyvällä tasolla, mutta kaikki kärsivät ostovoiman heikentymisestä. Tämä tilanne ei siis ole sama kuin 90-luvulla nähtiin.

Meistä kukaan ei kärsi kuten kärsittiin 90-luvun laman aikana.

Vierailija kirjoitti:

Onko vieläkin mahdollista se, mikä tapahtui 90- luvulla, että pankki vastii lisävakuuksia kesken sopimuksen? Jos on sopimus tehty ja pankki arvioinut vakuudet, niin miten voi vaatia lisää?

Aina voi vaatia vaikka sopimusehdot ei mahdollista. Suurin osa asiakkaista ei kuitenkaan uskalla haastaa pankkia oikeuteen vaikka nykyisin pankki ei välttämättä enää automaattisesti voita oikeudessa kuten ysärillä.

Olin ysärillä säästöpankissa töissä ja silloin tehtiin vaikka mitä, luppoajalla selattiin asuntolainoja ja kun löydettiin kivan näköinen kämppä niin vaadittiin lisävakuuksia ja sitten kun niitä ei löytynyt niin kämppä pankille ja joku lähipiiristä teki hyvät kaupat. Jälkikäteen kirjoiteltiin takauspapereita ja tikkukirjaimilla väärennettiin nimiä alle.  Ja yhdistettiin firmoja niin että jos suunnilleen samalla alalla oli täysin konkurssikypsä firma ja suht vakavarainen, niin vakavaraiselta irtisanottiin lainat ja pakotettiin yhdistymään konkkafirman kanssa niin saatiin vähän tasattua pankin tappioita. Koiviston konklaavi oli pitänyt huolta ettei pankit koskaan hävinneet oikeudessa vaikka olisi tehty mitä ja kyllä me tehtiinkin! Varsinkin noi yrittäjät oli tosi vihaisia ja aika moni niistä taisi tappaa itsensä ja jotkut vielä perheen kaupanpäälle. Jälkeenpäin sitten monien säästöpankkien vastuuhenkilöillä laitettiin päät pölkylle, mutta helsingissä onneksi sattui olemaan ahtisaari pankin hallituksessa niin pankki yksinkertaisesti vaan hypättiin yli noissa tutkinnoissa. Halvalla 'ostettujen' asuntojen hinnat nousi nopeasti muutaman vuoden päästä ja ne jotka niistä pääsi tekemään kauppoja pankin kanssa teki todella mahtavat voitot. Oli kyllä hienoa aikaa! Itsekin jättäydyin alle nelikymppisenä pois töistä ja elellyt sijoitustuotoilla sen jälkeen. 

Raatorehellinen kuva pankkimaailman ohjaajista ja pelureista, eritoten "Koiviston konklaavin" jälkeen.

[/quote]

90-luvun laman kokeneet eivät anna takauksia.[/quote]

Raamatussakin annetaan ohjeeksi: "Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista." (Ps. 22:26)

Tuo ohje oli voimassa myös 90-luvun laman aikana.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on siitä erikoista kansaa että täällä monet yrittää maksaa asuntolainan pois mahdollisimman nopeasti. Kitkutetaan 20-30 vuotta jotta saataisin velaton asunto.

Samaan aikaan Ruotsissa kukaan ei lyhennä asuntolainaa vaan se raha käytetään vaikka matkusteluun. Jos maksat vain korkoja, niin asuminen on aika todella halpaa ja rahaa jää muuhun elämiseen. 

Asuntolainan pois maksamiseen liittyy riskejä: Saatat kuolla ennenaikaisesti ja hyöty on sitten nolla. Asunnon arvo saattaa romahtaa ja lyhennykset meni hukkaan. Yhtiövastike saattaa nousta niin paljon ettei "velatton" asunto olekaan halpa asua.

Ja se suurin miinus: Kun asunto on velaton, niin sinä olet 20-30 vuotta vanhempi. Todenäköisesti niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä nuorempana.

Unohdit kertoa että Ruotsissa asunnot on niin helkutin kalliita että joutuvat joka tapauksessa maksamaan yhtä paljon kuin suomalainen joka samalla rahalla myös lyhentää lainaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin "korkopaniikki" menee pian ohi. Ihan niinkuin meni koronakriisi ja sähkönhintakriisi jne. Näidenkin piti olla suunnilleen maailmanlopun alkuja ja aika pieniksi lässähdyksiksi jäivät, kun näin jälkikäteen katsotaan. Toki sitten keksitään joku seuraava näytelmä, jotta medialla riittää kirjoiteltavaa ja kansalla kauhisteltavaa. 

Ei tämä näytelmä vielä lopussa ole niin kauan kuin venäläisten ohjaamat dronit yms lentelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo korko ole äkkiseltään laskettuna n. 5,5% eli kolmasosa siitä, mitä lainojen korot oli 90-luvun alussa. Pidän tuota korkoa jopa edullisena.

90-luvulla asuntolainan korot pystyi vähentämään verotuksessa eli korot oli käytännössä nolla.

Ei pystynyt vähentämään kaikkia korkoja ja se korkokin oli jopa 18%. Peruskorkosidonnaisissa lainoissa Max korko oli 12%. Mutta ei sellaisia kaikki saaneet.

Toki oli inflaatiota. Mutta todella paljon tuli työttömiä. Pankit eivät suostuneet mihinkään järjestelyihin, asunnot pankin haltuun tai pakkomyyntiin. Tilanne oli tältä osin paljon huonompi kuin nyt.

Pankit eivät tietenkään suostuneet mihinkään kompromisseihin vaan päinvastoin laittoivat pakkohuutokauppaan kaiken, minkä vaan ehtivät. Taustalla poliitikkojen emämunaus kun lupasivat maksaa pankkien tappiot. Näin kaikki pankin kannalta riskipitoiset pantit realisoitiin hinnasta välittämättä, koska veronmaksajat maksoivat loput. Osa pilkkahintaisesta tavarasta päätyi pankkien bulvaaneille. Lainoja myytiin Norjalaisille nipussa 5 prosentilla lainapääomasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla jaeltiin "sijoitusneuvoja" vielä pari vuotta sitten, joissa idea oli, että neuvoja oli ottanut ison lainan ja sijoittanut sen rahan osakkeisiin. Ei omasta mielestään voinut kuin voittaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten tuollaisilla nyt menee, kun on valtavat lainat kohonneilla koroilla ja osakkeet menettäneet arvonsa. Ulosotossa kai.

Kieltämättä, olisi hauska kuulla miten on mennyt. Osalla varmaan varallisuus oikeastikin kasvanut, ja toisilla onnettomammilla on kokonaistulos jäänyt reippaasti miinukselle. Olihan tuossa noita nollakorkoja sen verran pitkään että siinä on yksi jos toinenkin ehtinyt maksaa sijoitusten tuotoilla lainansa pois.

Onhan tässä ketjussa jo useampikin ollut jotka kehottivat noin tekemään ja itse tehneet. Minäkin noin toimin 0-korkoaikana. Hyöty 8 vuodessa nettona noin 140 000 €. Eli mielestäni ihan kohtuullisesti kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se annuiteettilaina (=tasaerä) toimii. Alussa maksetaan lähes pelkkää korkoa ja itse lainan kuoletus on tuskallisen hidasta. Lopussa korkoa on minimaalisesti ja lähes koko maksuerä on lainan maksua.

En ymmärrä miten kukaan uskaltaa ottaa tuollaisen maksutavan

Korkokatolla ihan hyvä maksutapa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo korko ole äkkiseltään laskettuna n. 5,5% eli kolmasosa siitä, mitä lainojen korot oli 90-luvun alussa. Pidän tuota korkoa jopa edullisena.

90-luvulla asuntolainan korot pystyi vähentämään verotuksessa eli korot oli käytännössä nolla.

Ei pystynyt vähentämään kaikkia korkoja ja se korkokin oli jopa 18%. Peruskorkosidonnaisissa lainoissa Max korko oli 12%. Mutta ei sellaisia kaikki saaneet.

Toki oli inflaatiota. Mutta todella paljon tuli työttömiä. Pankit eivät suostuneet mihinkään järjestelyihin, asunnot pankin haltuun tai pakkomyyntiin. Tilanne oli tältä osin paljon huonompi kuin nyt.

Pankit eivät tietenkään suostuneet mihinkään kompromisseihin vaan päinvastoin laittoivat pakkohuutokauppaan kaiken, minkä vaan ehtivät. Taustalla poliitikkojen emämunaus kun lupasivat maksaa pankkien tappiot. Näin kaikki pankin kannalta riskipitoiset pantit realisoitiin hinnasta välittämättä, koska veronmaksajat maksoivat loput. Osa pilkkahintaisesta tavarasta päätyi pankkien bulvaaneille. Lainoja myytiin Norjalaisille nipussa 5 prosentilla lainapääomasta.

Kyllä moni möi ihan vapaaehtoisesti halvalla että pääsi eroon vastikkeiden maksusta. Nekun juoksee vaikkei siinä asunnossa asuttaisi. Halvimmillaan muutamilla tonneilla hesassa.

Jos ei rahat riitä aina voi tappaa itsensä. Kyllä meillä kokoomuksessa ainakin riittää millä mällätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla jaeltiin "sijoitusneuvoja" vielä pari vuotta sitten, joissa idea oli, että neuvoja oli ottanut ison lainan ja sijoittanut sen rahan osakkeisiin. Ei omasta mielestään voinut kuin voittaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten tuollaisilla nyt menee, kun on valtavat lainat kohonneilla koroilla ja osakkeet menettäneet arvonsa. Ulosotossa kai.

Kieltämättä, olisi hauska kuulla miten on mennyt. Osalla varmaan varallisuus oikeastikin kasvanut, ja toisilla onnettomammilla on kokonaistulos jäänyt reippaasti miinukselle. Olihan tuossa noita nollakorkoja sen verran pitkään että siinä on yksi jos toinenkin ehtinyt maksaa sijoitusten tuotoilla lainansa pois.

Onhan tässä ketjussa jo useampikin ollut jotka kehottivat noin tekemään ja itse tehneet. Minäkin noin toimin 0-korkoaikana. Hyöty 8 vuodessa nettona noin 140 000 €. Eli mielestäni ihan kohtuullisesti kannatti.

Maksoimme voitoista veroja yli 40000 euroa. Tuosta voinee arvioida tulosta sijoittamisesta nolla-korkojen aikana.

Tässä tosjn pitää huomioida, että emme ole uhkapelureita, vaan hajautimme sekä ajallisesti, että eri firmoihin ja pidimme osakkeita reippaasti yli 10 vuotta.

Sikäli oli tuuria, että ostimme paljon 2008 romahduksessa ja myimme kaiken juuri ennen nykyistä alamäkeä.

Jos vakuudet kunnossa, niin olisin mielelläni pankki tuossa yhtälössä tässä taloustilanteessa. 5,5% korko plus se, mitä tarkoittaa "yli".

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo korko ole äkkiseltään laskettuna n. 5,5% eli kolmasosa siitä, mitä lainojen korot oli 90-luvun alussa. Pidän tuota korkoa jopa edullisena.

Asuntolainan korot olivat tuolloin täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Eli normipalkkainen maksoi 10% korosta vain noin 6% verovähennyksen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Noillakin vissiin kakkosasunto vuokralla, ja sitten ulistaan lehdessä että piti kampaaja jättää pois rouvalta kun tekee niin tiukkaa... Mitä ihmettä nyt taas.

Rahanköyttä hukassa kuten sillä Koivun puolisolla, joka laittoi 3 tonnia päivässä menemään "elämiseen".

Vierailija kirjoitti:

Jos ei rahat riitä aina voi tappaa itsensä. Kyllä meillä kokoomuksessa ainakin riittää millä mällätä.

No sinä et kyllä mällää kuin homopornosivuilla ja juot pirkka-olutta.

Nyt on vielä alhaiset korot. Kannattaa maksaa velkoja jos pystyy ylimääräistä. Kohta se ei ole mahdollista.