IL Pääkirjoitus: Hämmästys leviää nyt maailmalla - Mitä Suomen pojille on kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pojat aistivat ettei opiskelu kannata. Työnteosta ei makseta sellaista palkkaa että kannattaisi tehdä töitä ja ei kukaan nainen kuitenkaan kiinnostu vaikka kävisikin töissä, koska palkat on niin matalat.

Miksi nähdä vaivaa pettymysten vuoksi?

Parempi vaan chillailla ja tyytyä vähään. Vain pieniosa menestyy työtä tekemällä. Ovat seuranneet vanhempien ongelmia ja ovat kartalla kyllä.

Totta, kun asuu pienessä vuokrakolmiossa perheensä kanssa niin huomaa ettei koulu kannata. Ja toinen vamhempi saattaa olla tutkinnosta huolimatta työtön.

On vain palkkatukitöitä, palkatonta työkokeilua, ehkä joku lyhyt sijaisuus.

Valtion virastot kierrättävät työttömiä, vaikka jokainen haluaisi vakituisen työn eikä kiertää eri virastoissa opettelemassa.

Nykyelämä on täyttä paskaa.

Päättäjät roudaavat tänne varattomia ulkomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, etteivät palstan naiset tunne sympatiaa edes poikalapsiaan kohtaan. Suominaisesta tullut outo olento.

Sympatiaa? Rakastan poikiani ja muita tuntemiani poikia, mutta en koe sympatiaa perseilyä ja huonoa käytöstä kohtaan. Ei tytössäni, en pojissani.

Oma poikani joutui koulukiusatuksi, koska oli kiinnostunut oppimisesta. Lopetti muutamaksi vuodeksi läksyjen luvun ja onneksi tuli ysillä järkiinsä. Olisikohan poikien omassa kulttuurissa jotakin ongelmaa?

Pojille on nykyisin niin ylivertaisen tärkeää kuulua porukkaan ja juuri siihen porukkaan jota pyörittää se tai ne pojat joka on juuri siinä oman hierarkisen aseman yläpuolella. Ne eivät yleensä edusta sitä koulumyönteisintä ryhmää.

Erinomainen esimerkki on kaveriporukka jonka osa oma poikani oli alakoulusta saakka. Kun porukan "suosituimmalle" selvisi, että poikani pääsi ainoana lukioon, päätti hän ettei poika voi enää kuulua porukkaan. Samassa muutkin katkaisivat välinsä poikaani tämän yhden käskystä, koska kukaan ei halua jäädä ulkopuolelle.

Koulussa menestyvät pojat taas kulkevat ihan omassa porukassaan /kaveruspareina. Kiusaamisesta en ole kuullut, mutta ns suositumpien poikien ryhmiin ei taida olla asiaa jos suhtautuu kouluun huomattavan myönteisesti.

Pojille ja miehille se on aina ollut tärkeää. Naisille ei niinkään. Miehet ovat laumasieluja ja tykkäävät seuraa "johtajaa"

Seuraa johtajaa tai susta hankkiudutaan eroon? Tai kiusataan niin paljon, että sairastuu. Tai pahempaa. Melkoiset vaihtoehdot, eikö? Kun se ainoa mahdollinen vaihtoehto an jättäytyä vapaaehtoisesti porukan ulkopuolelle. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla tekemisissä? Valitsisitko sellaisen puolisoksi?

No kyllä haluaisin sen itsenäisen ajattelijan miehekseni enkä mitään tossua joka seuraa "vahvinta" :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pojat aistivat ettei opiskelu kannata. Työnteosta ei makseta sellaista palkkaa että kannattaisi tehdä töitä ja ei kukaan nainen kuitenkaan kiinnostu vaikka kävisikin töissä, koska palkat on niin matalat.

Miksi nähdä vaivaa pettymysten vuoksi?

Parempi vaan chillailla ja tyytyä vähään. Vain pieniosa menestyy työtä tekemällä. Ovat seuranneet vanhempien ongelmia ja ovat kartalla kyllä.

Totta, kun asuu pienessä vuokrakolmiossa perheensä kanssa niin huomaa ettei koulu kannata. Ja toinen vamhempi saattaa olla tutkinnosta huolimatta työtön.

On vain palkkatukitöitä, palkatonta työkokeilua, ehkä joku lyhyt sijaisuus.

Valtion virastot kierrättävät työttömiä, vaikka jokainen haluaisi vakituisen työn eikä kiertää eri virastoissa opettelemassa.

Nykyelämä on täyttä paskaa.

Itse menen lääkäriin ja sanon, että ole masentunut. En jaksa enää opetella mitään.

Perimmäinen ongelma on poikien pippeli. Pippeli ei sovi tyttökoulujen Suomeen. Nykymaailmassa pippeli aiheuttaa nuorissa pojissa sukupuolisekavuutta.

Ongelma voidaan ratkaista helposti. Leikataan pojille pippeleiden tilalle pinpit. Silloin pojat voivat aidosti tasavertaisina samoista lähtökohdista osallistua tyttökoulujen opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja silti naisen euro on vieläkin 80 centtiä,

vaikka naiset kouluttautuu paremmin.

Miksi poikien pitäisi opiskella, kun

ammattipuolen miesvaltaisille aloille pääse hiirenaivoinenkin ja palkka korkea.

Feministin pää on 80centtiä. Tuo propagandaluku seurannee feminismin mukana seuraavat 10000v.

Vale, emävale, tilasto, feministinen tilasto.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Ainakin siten, että tällä hetkellä tulevaisuudessa näyttää olevan työvoimapulaa eniten perinteisillä naisvaltaisilla aloilla. Näkisin myös niin, että tytöt lienevät aktiivisempia opiskelemaan ja työskentelemään ulkomailla. Jostain syystä - en tiedä miksi - tytöt suhtautuvat myönteisemmin Suomesta pois muuttamiseen. Tai ainakin rohkeammin. 

Ja miehet ei voi kouluttautua aloille, joilla on ja tulee aina olemaan työvoimapula?

Ei kaikista ole juristeiksi tai lääkäreiksi. Jos nyt vielä miettii Pisa-tuloksia, niin poikien tulokset ovat laskeneet erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Jos siellä ei tunnu olevan töitä eikä ole halua muuttaa kaupunkeihin (kuten tytöt usein tekevät) tai ulkomaille, niin mistä motivaatio koulunkäyntiin? Joku jo kirjoittikin, että yhä enemmän miesvaltaisten alojen töitä automatisoidaan. 

Mutta miksi niiden poikien pitäisi kouluttautua juristeiksi ja lääkäreiksi, eikä lähihoitajiksi joista on pulaa siellä maakunnissakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Kuinka monta esimerkiksi synnyttämään kykenevää miestä tunnet? Se lapsikin kun voidaan nykyään saattaa alulle vaikka keinotekoisesti. Perinteiset miehiset alat myös automatisoituvat nopeasti. Miehelle saattaa tavallaan jäädä tyhjä käsi. Ei kelpaa työhön. Ei tarvita lapsentekoon. Jatkanko listaa?

Pojat siis alisuoriutuvat peruskoulussa, koska eivät pysty synnyttämâän? Tämä on sinusta ihan relevanttia pohdintaa?

Parempi kuin sun feminismin toitotuksesi. Luepa ajatuksella toi edellinen, johon kommenttini osittain viittaa. Ehkä sitten ymmärrät.

Ei pojat peruskoulussa mieti perheen perustamisen todennäköisyyksiä ja sen perusteella perseile. Kukaan niistä suunnilleen ees halua vaimoa tai lapsia siinä vaiheessa.

Ei. Mutta näkevät, mitä omille vanhemmille on käynyt. Ja kavereiden vanhemmille. Lapset näkevät - ja ymmärtävät - paljon enemmän, kuin kuvitteletkaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Ainakin siten, että tällä hetkellä tulevaisuudessa näyttää olevan työvoimapulaa eniten perinteisillä naisvaltaisilla aloilla. Näkisin myös niin, että tytöt lienevät aktiivisempia opiskelemaan ja työskentelemään ulkomailla. Jostain syystä - en tiedä miksi - tytöt suhtautuvat myönteisemmin Suomesta pois muuttamiseen. Tai ainakin rohkeammin. 

Toisaalta tämä työvoimapula noilla perinteisesti naisvaltaisilla aloilla johtuu siitä, ettei tyttöjä kiinnosta enää opiskella ammatteihin joissa saa kuraa niskaansa ja kiitoksena huonon palkan.

Totta eikä ne alat kiinnosta senkään vertaa poikia. 

Kukaan ei uskalla sanoa, että tämä "kaikille yhteinen koulu" i-di-otismi on täysin epäonnistunut!

Kaikille tasonsa mukainen ryhmä. erkkakoulut takaisin. Kielikoululaiset omiin ryhmiin ja maassa maan tavalla tai maasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Ainakin siten, että tällä hetkellä tulevaisuudessa näyttää olevan työvoimapulaa eniten perinteisillä naisvaltaisilla aloilla. Näkisin myös niin, että tytöt lienevät aktiivisempia opiskelemaan ja työskentelemään ulkomailla. Jostain syystä - en tiedä miksi - tytöt suhtautuvat myönteisemmin Suomesta pois muuttamiseen. Tai ainakin rohkeammin. 

Ja miehet ei voi kouluttautua aloille, joilla on ja tulee aina olemaan työvoimapula?

Voi mutta jos ei kiinnosta ihmiset niin entäs sitten? Ammatti määrätään pakolla?

Ehkä opetatte pojille, että ihminen tekee työtä elääkseen eikä elä tehdäkseen työtä? Ei se vanhusten vaippojen vaihto naisillekaan maailman fantsuin homma ole, mutta sillä tulee jotenkin toimeen ja se on tehtävä.

Somen pojilla on keskittymisvaikeuksia. Somessa kaikki on niin hektistä että on vaikea keskittyä seuraamaan koulussa tapahtuvaa hidasta opetusprosessia. Opettajan pitäisi kiljahdella ja hypähdellä saadakseen huomion, muuten niin monotoniseen ja värittömään opetukseen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Ainakin siten, että tällä hetkellä tulevaisuudessa näyttää olevan työvoimapulaa eniten perinteisillä naisvaltaisilla aloilla. Näkisin myös niin, että tytöt lienevät aktiivisempia opiskelemaan ja työskentelemään ulkomailla. Jostain syystä - en tiedä miksi - tytöt suhtautuvat myönteisemmin Suomesta pois muuttamiseen. Tai ainakin rohkeammin. 

Toisaalta tämä työvoimapula noilla perinteisesti naisvaltaisilla aloilla johtuu siitä, ettei tyttöjä kiinnosta enää opiskella ammatteihin joissa saa kuraa niskaansa ja kiitoksena huonon palkan.

Totta eikä ne alat kiinnosta senkään vertaa poikia. 

Seuraava steppi on sitten se, että pojat ja tytöt hoitaa vanhukset, sairaat ja vammaiset ihan palkatta omaishoitajina. Se on tehtävä tai itkettävä ja tehtävä. Jokainen nainen tajuaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, etteivät palstan naiset tunne sympatiaa edes poikalapsiaan kohtaan. Suominaisesta tullut outo olento.

Sympatiaa? Rakastan poikiani ja muita tuntemiani poikia, mutta en koe sympatiaa perseilyä ja huonoa käytöstä kohtaan. Ei tytössäni, en pojissani.

Oma poikani joutui koulukiusatuksi, koska oli kiinnostunut oppimisesta. Lopetti muutamaksi vuodeksi läksyjen luvun ja onneksi tuli ysillä järkiinsä. Olisikohan poikien omassa kulttuurissa jotakin ongelmaa?

Pojille on nykyisin niin ylivertaisen tärkeää kuulua porukkaan ja juuri siihen porukkaan jota pyörittää se tai ne pojat joka on juuri siinä oman hierarkisen aseman yläpuolella. Ne eivät yleensä edusta sitä koulumyönteisintä ryhmää.

Erinomainen esimerkki on kaveriporukka jonka osa oma poikani oli alakoulusta saakka. Kun porukan "suosituimmalle" selvisi, että poikani pääsi ainoana lukioon, päätti hän ettei poika voi enää kuulua porukkaan. Samassa muutkin katkaisivat välinsä poikaani tämän yhden käskystä, koska kukaan ei halua jäädä ulkopuolelle.

Koulussa menestyvät pojat taas kulkevat ihan omassa porukassaan /kaveruspareina. Kiusaamisesta en ole kuullut, mutta ns suositumpien poikien ryhmiin ei taida olla asiaa jos suhtautuu kouluun huomattavan myönteisesti.

Pojille ja miehille se on aina ollut tärkeää. Naisille ei niinkään. Miehet ovat laumasieluja ja tykkäävät seuraa "johtajaa"

Seuraa johtajaa tai susta hankkiudutaan eroon? Tai kiusataan niin paljon, että sairastuu. Tai pahempaa. Melkoiset vaihtoehdot, eikö? Kun se ainoa mahdollinen vaihtoehto an jättäytyä vapaaehtoisesti porukan ulkopuolelle. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla tekemisissä? Valitsisitko sellaisen puolisoksi?

No kyllä haluaisin sen itsenäisen ajattelijan miehekseni enkä mitään tossua joka seuraa "vahvinta" :DD

Yhdeksän kymmenestä seuraa johtajaa. Se yksi on se, josta et enää koulujen jälkeen kuule mitään (mahdollisesti jo riistänyt henkensä). Sattumoisin oli myös se sama tyyppi, jota välttelit koulussa. Varmaankin siksi, ette se ulkopuolisuus "tarttuisi". Tai ettei suo kiusattaisi siksi, että hengasit "luuserin" kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Kuinka monta esimerkiksi synnyttämään kykenevää miestä tunnet? Se lapsikin kun voidaan nykyään saattaa alulle vaikka keinotekoisesti. Perinteiset miehiset alat myös automatisoituvat nopeasti. Miehelle saattaa tavallaan jäädä tyhjä käsi. Ei kelpaa työhön. Ei tarvita lapsentekoon. Jatkanko listaa?

Pojat siis alisuoriutuvat peruskoulussa, koska eivät pysty synnyttämâän? Tämä on sinusta ihan relevanttia pohdintaa?

Parempi kuin sun feminismin toitotuksesi. Luepa ajatuksella toi edellinen, johon kommenttini osittain viittaa. Ehkä sitten ymmärrät.

Ei pojat peruskoulussa mieti perheen perustamisen todennäköisyyksiä ja sen perusteella perseile. Kukaan niistä suunnilleen ees halua vaimoa tai lapsia siinä vaiheessa.

Ei. Mutta näkevät, mitä omille vanhemmille on käynyt. Ja kavereiden vanhemmille. Lapset näkevät - ja ymmärtävät - paljon enemmän, kuin kuvitteletkaan.

Eli toisin sanoen ongelman ydin on siinä, että kun pojat näkevät omien vanhempiensa epäonnistumisen he päättävät epäonnistua itsekin ja tytöt vastaavasti tavoitella jotain parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Ympyrä sulkeutuu kirjoitti:

Tyttöjen ja poikien tarpeet ovat erilaiset, kuten tuossa pääkirjoituksessakin todetaan. Jotta lapsille ja nuorille pystytään tarjoamaan optimaalinen oppimiympäristö, niin ehkä joudumme palaamaan historiassa taaksepäin ja perustamaan kummallekin sukupuolelle omat koulut?

Ja se lisää taas naisten halveksuntaa, vain tyttöjen koulu, jotenkin huonompi koulu. Tällä palstalla epäillään ja halvennetaan naisten älykkyyttä säännöllisin väliajoin ja naisten ulkonäkö on aina suurennuslasin alla. Ehkä koulussa kaivattaisiin enemmän miesopettajia, mutta sekaluokista ei kannata luopua,

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/14/takaisin-60-luvulle-psykiatri-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Kuinka monta esimerkiksi synnyttämään kykenevää miestä tunnet? Se lapsikin kun voidaan nykyään saattaa alulle vaikka keinotekoisesti. Perinteiset miehiset alat myös automatisoituvat nopeasti. Miehelle saattaa tavallaan jäädä tyhjä käsi. Ei kelpaa työhön. Ei tarvita lapsentekoon. Jatkanko listaa?

Pojat siis alisuoriutuvat peruskoulussa, koska eivät pysty synnyttämâän? Tämä on sinusta ihan relevanttia pohdintaa?

Parempi kuin sun feminismin toitotuksesi. Luepa ajatuksella toi edellinen, johon kommenttini osittain viittaa. Ehkä sitten ymmärrät.

Ei pojat peruskoulussa mieti perheen perustamisen todennäköisyyksiä ja sen perusteella perseile. Kukaan niistä suunnilleen ees halua vaimoa tai lapsia siinä vaiheessa.

Ei. Mutta näkevät, mitä omille vanhemmille on käynyt. Ja kavereiden vanhemmille. Lapset näkevät - ja ymmärtävät - paljon enemmän, kuin kuvitteletkaan.

Eli toisin sanoen ongelman ydin on siinä, että kun pojat näkevät omien vanhempiensa epäonnistumisen he päättävät epäonnistua itsekin ja tytöt vastaavasti tavoitella jotain parempaa?

Päättävät epäonnistua? Miksi edes olet tässä keskustelussa mukana, jos sua ei ton vertaa kiinnosta koko aihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, etteivät palstan naiset tunne sympatiaa edes poikalapsiaan kohtaan. Suominaisesta tullut outo olento.

Sympatiaa? Rakastan poikiani ja muita tuntemiani poikia, mutta en koe sympatiaa perseilyä ja huonoa käytöstä kohtaan. Ei tytössäni, en pojissani.

Oma poikani joutui koulukiusatuksi, koska oli kiinnostunut oppimisesta. Lopetti muutamaksi vuodeksi läksyjen luvun ja onneksi tuli ysillä järkiinsä. Olisikohan poikien omassa kulttuurissa jotakin ongelmaa?

Pojille on nykyisin niin ylivertaisen tärkeää kuulua porukkaan ja juuri siihen porukkaan jota pyörittää se tai ne pojat joka on juuri siinä oman hierarkisen aseman yläpuolella. Ne eivät yleensä edusta sitä koulumyönteisintä ryhmää.

Erinomainen esimerkki on kaveriporukka jonka osa oma poikani oli alakoulusta saakka. Kun porukan "suosituimmalle" selvisi, että poikani pääsi ainoana lukioon, päätti hän ettei poika voi enää kuulua porukkaan. Samassa muutkin katkaisivat välinsä poikaani tämän yhden käskystä, koska kukaan ei halua jäädä ulkopuolelle.

Koulussa menestyvät pojat taas kulkevat ihan omassa porukassaan /kaveruspareina. Kiusaamisesta en ole kuullut, mutta ns suositumpien poikien ryhmiin ei taida olla asiaa jos suhtautuu kouluun huomattavan myönteisesti.

Pojille ja miehille se on aina ollut tärkeää. Naisille ei niinkään. Miehet ovat laumasieluja ja tykkäävät seuraa "johtajaa"

Seuraa johtajaa tai susta hankkiudutaan eroon? Tai kiusataan niin paljon, että sairastuu. Tai pahempaa. Melkoiset vaihtoehdot, eikö? Kun se ainoa mahdollinen vaihtoehto an jättäytyä vapaaehtoisesti porukan ulkopuolelle. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla tekemisissä? Valitsisitko sellaisen puolisoksi?

tuo menee peruskoulun jälkeen melkein ohi. Pojat kypsyy ja oppii sosiaalisia taitoja muutaman vuoden tyttöjä jäljessä. Yläkoulun pojat kilpailee statuksesta, vehkeilee ja jättää ulkopuolelle niin kuin nelos-vitosen tytöt ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, etteivät palstan naiset tunne sympatiaa edes poikalapsiaan kohtaan. Suominaisesta tullut outo olento.

Sympatiaa? Rakastan poikiani ja muita tuntemiani poikia, mutta en koe sympatiaa perseilyä ja huonoa käytöstä kohtaan. Ei tytössäni, en pojissani.

Oma poikani joutui koulukiusatuksi, koska oli kiinnostunut oppimisesta. Lopetti muutamaksi vuodeksi läksyjen luvun ja onneksi tuli ysillä järkiinsä. Olisikohan poikien omassa kulttuurissa jotakin ongelmaa?

Pojille on nykyisin niin ylivertaisen tärkeää kuulua porukkaan ja juuri siihen porukkaan jota pyörittää se tai ne pojat joka on juuri siinä oman hierarkisen aseman yläpuolella. Ne eivät yleensä edusta sitä koulumyönteisintä ryhmää.

Erinomainen esimerkki on kaveriporukka jonka osa oma poikani oli alakoulusta saakka. Kun porukan "suosituimmalle" selvisi, että poikani pääsi ainoana lukioon, päätti hän ettei poika voi enää kuulua porukkaan. Samassa muutkin katkaisivat välinsä poikaani tämän yhden käskystä, koska kukaan ei halua jäädä ulkopuolelle.

Koulussa menestyvät pojat taas kulkevat ihan omassa porukassaan /kaveruspareina. Kiusaamisesta en ole kuullut, mutta ns suositumpien poikien ryhmiin ei taida olla asiaa jos suhtautuu kouluun huomattavan myönteisesti.

Pojille ja miehille se on aina ollut tärkeää. Naisille ei niinkään. Miehet ovat laumasieluja ja tykkäävät seuraa "johtajaa"

Seuraa johtajaa tai susta hankkiudutaan eroon? Tai kiusataan niin paljon, että sairastuu. Tai pahempaa. Melkoiset vaihtoehdot, eikö? Kun se ainoa mahdollinen vaihtoehto an jättäytyä vapaaehtoisesti porukan ulkopuolelle. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla tekemisissä? Valitsisitko sellaisen puolisoksi?

No kyllä haluaisin sen itsenäisen ajattelijan miehekseni enkä mitään tossua joka seuraa "vahvinta" :DD

Yhdeksän kymmenestä seuraa johtajaa. Se yksi on se, josta et enää koulujen jälkeen kuule mitään (mahdollisesti jo riistänyt henkensä). Sattumoisin oli myös se sama tyyppi, jota välttelit koulussa. Varmaankin siksi, ette se ulkopuolisuus "tarttuisi". Tai ettei suo kiusattaisi siksi, että hengasit "luuserin" kanssa

Kiitos raatorehellisestä totuudesta. Me voidaan koittaa hioa itsestämme kulmia pois, mutta me ollaan kuitenkin pohjimmiltaan vain yksi eläinlajeista kaikki kun vaatteiden ja turkin alle katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä olla se, ettei pojat näe omaa tulevaisuuttaan osana yhteiskuntaa tärkeänä? Tarkoitan, että jos ei ole ihan kympin oppilaskaan, niin tulevaisuus on yhtä samaa kilpailua työpaikasta ja jos työpaikan saakin, tylsää puurtamista eläkepäiviin asti? Koulunkäynti ei kiinnosta, koska edessä on olla vain yksi orava kaikkien muiden oravanpyörässä juoksevien kanssa? 

Mä itse olen kohta eläkeiässä ja kun mietin, miten työelämä on 40:ssä vuodessa muuttunut, niin onhan ero merkittävä. Työntekijästä imetään kaikki mehut ja kun on tyhjiin puristettu, pistetään yt-neuvotteluissa pihalle. Siinähän sitten olet asuntolainojesi kanssa - jos pankki sellaista on suostunut sulle edes koskaan myöntämään - ihmeissäsi, kun rahat ei riitä enää kunnolla leipäänkään. 

Miten tuo eroaa tyttöjen tulevaisuuden näkymistä?

Kuinka monta esimerkiksi synnyttämään kykenevää miestä tunnet? Se lapsikin kun voidaan nykyään saattaa alulle vaikka keinotekoisesti. Perinteiset miehiset alat myös automatisoituvat nopeasti. Miehelle saattaa tavallaan jäädä tyhjä käsi. Ei kelpaa työhön. Ei tarvita lapsentekoon. Jatkanko listaa?

Pojat siis alisuoriutuvat peruskoulussa, koska eivät pysty synnyttämâän? Tämä on sinusta ihan relevanttia pohdintaa?

Parempi kuin sun feminismin toitotuksesi. Luepa ajatuksella toi edellinen, johon kommenttini osittain viittaa. Ehkä sitten ymmärrät.

Ei pojat peruskoulussa mieti perheen perustamisen todennäköisyyksiä ja sen perusteella perseile. Kukaan niistä suunnilleen ees halua vaimoa tai lapsia siinä vaiheessa.

Ei. Mutta näkevät, mitä omille vanhemmille on käynyt. Ja kavereiden vanhemmille. Lapset näkevät - ja ymmärtävät - paljon enemmän, kuin kuvitteletkaan.

Eli toisin sanoen ongelman ydin on siinä, että kun pojat näkevät omien vanhempiensa epäonnistumisen he päättävät epäonnistua itsekin ja tytöt vastaavasti tavoitella jotain parempaa?

Päättävät epäonnistua? Miksi edes olet tässä keskustelussa mukana, jos sua ei ton vertaa kiinnosta koko aihe?

Tuossa esitettiin relevantti pointti noihin aiemmin esitettyihin perusteluihin ja ilmeisesti puhuit itsesi pussiin, kun et kyennyt tuon parempaan vastineeseen.