"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Jos "pakollisiin järjestelyihin" saisi viikon palkallista niin mihin raja vedettäisiin? Lomaa häiden järjestelyyn? Polttareihin?` Mökkireissuun. Sukulaistesi elämät tai kuolemat eivät kuulu työnantajallesi, niitä tulee hoitaa omalla vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuunnella tarkaan esimiesten sanoja, eli onko työterveydestä laverrettu työpaikalle.

Esimiehet utelevat hirveästi sairauksista ja oireista, vaikka eivät saisi eikä tarvitse kertoa mitään, jos on lääkärintodistus.

Tästä pitäisi puhua, sairauksista ei saa kysyä.

Miten esimies voi muuttaa olosuhteita töissä, jos ei tiedä sairauden syytä? Yksi on tämän tästä poissa, mutta syytä ei saa kysellä, kun on lääkärintodistus ja sitten ilmenee, että työhuone on homeessa.

Kyllä se sairausloman syy kuuluu esimiehelle, joka edustaa työnantajaa. Hän kun joutuu miettimään sitäkin, onko sairausloma palkallinen vai palkaton, onko tarjolla korvaavaa työtä jne.

Jep, meillä esimiehillä on tietyissä tilanteissa lakiin kirjattu velvollisuus järjestää työkykyneuvottelu, missä tietenkin puhutaan sairaudesta esim pitkittyneen ja toistuvan sairausloman taustalla. Hämmentävää miten pihalla osa porukasta on näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.

Ei auta, jos ei muutenkaan pidä työstään tai pitää, mutta siellä on meneillään tappotahti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani henkilö oli 6kk sairaslomalla lapsensa kuoleman jälkeen. Jäi siitä suoraan kesälomalle enkä itseasiassa tiedä, että palasiko silloinkaan vielä töihin. Iso työnantaja kyseessä eikä ollut mitään ongelmaa työnantajan puolelta. Jännä, että isot firmat on näissä asioissa inhimillisempiä.

Tää on totta! Meilläkään ei oo ikinä evätty palkanmaksua, oli kyse sitten läheisen kuoleman, masennuksen tai vaikean unettomuuden vuoksi esim. Monesti se läheisen kuolema aiheuttaa sivuoireita, jonka vuoksi ei olla työkykyisiä, asiakaspalvelussa kun olemme. Myös läheisen hautajaispäivä on palkallinen vapaa.

Ison firman iso sydän

Ei sitä aina tiedä toisen sairausloman syytä, vaikka taustalla olisikin omaisen kuolema. Diagnoosi voi olla joku muukin, esimerkiksi post traumaattinen stressireaktio. Jos lapsen kuolema on kohtukuolema, saa synnyttänyt äiti 105 päivää äitiyspäivärahaa ja on äitiyslomalla sen  3-4 kk eikä sairauslomalla. 

Aloittajan työantaja on toiminut oikein ja ihan yleisellä tavalla. Jos joku työnantaja toimii toisin, tekee hän sen ihan omaan piikkiinsä ja ottaa firman tappioihin, vaikka ei tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaustodituksessa pitää olla diagnoosi????Pitäs riittää, että lääkäri on antanut saikkua x- ajalle ja sillä sipuli. Palkanlaskija on anonyymi, joka ei sun naamaa tunne. Sille voi mennä dg. jos sen perusteella

maksetaan sairausajan palkka

Tosi kiva, kun esimies tietää koko sairaushistorian, vaikka se on salaista tietoa

Se pitää olla siinä sen takia, että esimies päättää maksetaanko ko ajalta palkka vai ei. Lääkäri kirjoittaa arvionsa siitä, onko henkilö työkykyinen vai ei, se on hänen mielipiteensä mutta lääkäri ei ota kantaa maksetaanko sairausloman ajalta palkka. Kaikista ei tarvitse maksaa.

Ei se voi olla esimiehelle salaista tietoa juuri sen takia ja johan hänen pitää työsuojelullisistakin syistä tietää alaistensa terveydentila.

 

useimmiten ihmiselle tekee vain hyvää saada olla töissä suruaikanakin. Se pakottaa ajattelemaan muutakin kuin puolison kuolemaa ja sillä itsessään on ehetyttävä vaikutus. 

jos kuolema tulee shokkina/traumaattisesti, niin näkisin, että muutaman päivän sairasloma traumaan olisi hyvä, mutta silloinkin olisi hyvä velvoittaa vaikka käymään kriisiterapiassa. ei siksi, että työnantaj pääsisi mahdollisimman nopeasi kuppaamaan työntekijää, vaan siksi, että se oikeasti auttaisi sitä surijaa.

Puolisoni oli töissä valtiolla, kun menetti toisen vanhemmastaan. Sai sairaslomaa loppujen lopuksi vuoden. Ei vaan kyennyt työskentelemään. Ei tullut mitään. Kävi heti ja sitten kuukauden kuluttua yrittämässä.

Sai myös jotain 10 psykoterapiakäybtiä ja pari psykiatrikäyntiä.

Sai myös unilääkkeitä. Ne kuitenkin lopetti parissa viikossa, kun pelkäsi koukuttuvansa.

Jos läheinen kuolee, menee pelkkiin asioiden hoitamiseen aivan täysipäiväisesti 2 viikkoa vähintään ja senkin jälkeen viikkoja, mutta vähemmän per päivä. Se on valtava työmäärä.

Sitten vielä asunnon tyhjennys. Kyllä se itse kannattaa käydä läpi eikä myydä heti kaikkea jonnekin.

Mikä puoskari sopii jonkun ammatin ulkopuolisen kanssa miten sairauden tiloja tai traumoja määritellään miksikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.

Ei auta, jos ei muutenkaan pidä työstään tai pitää, mutta siellä on meneillään tappotahti. 

eli silloin suru ei olisikaan ollut syys sairausloman tarpeeseen, vaan haluttomuus olla töissä. Siihen auttaa sitten uuden työpaikan hankkiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuunnella tarkaan esimiesten sanoja, eli onko työterveydestä laverrettu työpaikalle.

Esimiehet utelevat hirveästi sairauksista ja oireista, vaikka eivät saisi eikä tarvitse kertoa mitään, jos on lääkärintodistus.

Tästä pitäisi puhua, sairauksista ei saa kysyä.

Miten esimies voi muuttaa olosuhteita töissä, jos ei tiedä sairauden syytä? Yksi on tämän tästä poissa, mutta syytä ei saa kysellä, kun on lääkärintodistus ja sitten ilmenee, että työhuone on homeessa.

Kyllä se sairausloman syy kuuluu esimiehelle, joka edustaa työnantajaa. Hän kun joutuu miettimään sitäkin, onko sairausloma palkallinen vai palkaton, onko tarjolla korvaavaa työtä jne.

Jep, meillä esimiehillä on tietyissä tilanteissa lakiin kirjattu velvollisuus järjestää työkykyneuvottelu, missä tietenkin puhutaan sairaudesta esim pitkittyneen ja toistuvan sairausloman taustalla. Hämmentävää miten pihalla osa porukasta on näistä asioista.

Voi hämmentää sinua, koska olet ilmeisesti kus'päinen esimies. Normityöntekijä tietää, ettei teillä ole koskaan mitään empatiaa ja yritätte kääntää kaiken niin, että alaiset vain narisevat turhasta. Läheisen menettäneellekin olette vain lätisemässä, että "kaksi päivää riittää, ja työ auttaa suruun". 

Pelkkiä tyhjiä fraaseja, joilla pelataan vain yhteen suuntaan, eikä se suunta ole lainkaan työntekijään päin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaustodituksessa pitää olla diagnoosi????Pitäs riittää, että lääkäri on antanut saikkua x- ajalle ja sillä sipuli. Palkanlaskija on anonyymi, joka ei sun naamaa tunne. Sille voi mennä dg. jos sen perusteella

maksetaan sairausajan palkka

Tosi kiva, kun esimies tietää koko sairaushistorian, vaikka se on salaista tietoa

Siksi että mikä tahansa diagnoosi ei luo oikeutta sairausajan palkkaan tai sairauspäivärahaan. Kannattaa ihan oikeasti perehtyä työelämän pelisääntöihin ja lakeihin jotka niitä määrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.

Ei auta, jos ei muutenkaan pidä työstään tai pitää, mutta siellä on meneillään tappotahti. 

eli silloin suru ei olisikaan ollut syys sairausloman tarpeeseen, vaan haluttomuus olla töissä. Siihen auttaa sitten uuden työpaikan hankkiminen

Kaikki liittyy kaikkeen, vaikket sinä empatiakyvyttömänä halua sitä tunnistaa. 

Eikö töitäkään saa sillä, että kävelee vain uuteen firmaan. 

Show must go on. Ei ennenkään voitu jäädä makaamaan sängyn pohjalle, kun perheistä kuoli jäseniä .

Vierailija kirjoitti:

E-i-k-ä töitäkään saa sillä, että kävelee vain uuteen firmaan. 

Meni edellinen kommentti tarkistukseen, kun vaihdoin tuon yhden sanan, 

Vierailija kirjoitti:

Show must go on. Ei ennenkään voitu jäädä makaamaan sängyn pohjalle, kun perheistä kuoli jäseniä .

Ja hiilikaivoksessa sai lapset painaa 12/h päivä 6 päivää viikossa. Miksi ei enää? Yhyyyyyyyy!!!!

T: Vuorineuvos Hans von Knullendorf-Kickendahl

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni oli töissä valtiolla, kun menetti toisen vanhemmastaan. Sai sairaslomaa loppujen lopuksi vuoden. Ei vaan kyennyt työskentelemään. Ei tullut mitään. Kävi heti ja sitten kuukauden kuluttua yrittämässä.

Sai myös jotain 10 psykoterapiakäybtiä ja pari psykiatrikäyntiä.

Sai myös unilääkkeitä. Ne kuitenkin lopetti parissa viikossa, kun pelkäsi koukuttuvansa.

Jos läheinen kuolee, menee pelkkiin asioiden hoitamiseen aivan täysipäiväisesti 2 viikkoa vähintään ja senkin jälkeen viikkoja, mutta vähemmän per päivä. Se on valtava työmäärä.

Sitten vielä asunnon tyhjennys. Kyllä se itse kannattaa käydä läpi eikä myydä heti kaikkea jonnekin.

onhan se valtava työmäärä, mutta ei sitä kokoaikaisesti tehdä. Soitellaan aamulla yksi puhelu ja sitten ehkä iltapäivällä toinen ja illalla mietitään seuraavan päivän hommia. Ehtisi ihan hyvin käydä töissä. Muutenkaan ne hoidettavat hommat eivät kaadu ensimmäiselle viikolle, tai toiselle, vaan tulevat pikkuhiljaa ja ne kyllä ehtii tehdä töiden ohellakin. Toki se on rankkaa, mutta elämä on sitä kaikille.

jokainen voi helpottaa omaistensa taakkaa pitämällä kirjaa kaikista jäsenyksistään, jotka pitää perua kuoleman jälkeen, kirjaa ylös kaikki hoidettavat asiat, jota vuoden aikana tulee vaikka johonkin vihkoon, joten omaisen on sitten helppo siitä katsoa, että mitä kaikkea on odotettavissa jne.

sitten on helppo hoitaa ne juoksevat asiat

Sain sairaslomaa, jos en olisi saanut olisin jäänyt silti sairaslomalle keksityllä syyllä.

Vierailija kirjoitti:

Surun aiheuttamasta sokkireaktiosta saanee yleensä pari päivää. Sen jälkeen töihin, se auttaa surussa.

Tämä on hyvin tyypillinen suomalainen asenne kuolemaan ja suruun, ja se on täysin perseestä. Suru ei ole mikään pikkujuttu, joka pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti pois, että voi taas olla reipas ja pirteä ja työkykyinen. Mielestäni läheisen (puolison, vanhemman tai lapsen) kuoleman jälkeen pitäisi saada automaattisesti pari viikkoa lomaa, siinä kun pitäisi järjestää myös hautajaiset.

Sureminen vie aikansa. Suru kulkee mukana vuosia. Se, että suru ja shokki ja ikävä haudataan työntekoon, ei auta, vaan ne tunteet jäävät kokematta ja käsittelemättä ja purkautuvat myöhemmin esim. masennuksena.

On ihan käsittämätöntä, kuinka epäempaattisesti ja mekaanisesti Suomessa suhtaudutaan kuolemaan ja suruun.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ulkomailla. Firmamme antaa automaattisesti puolison tai lapsen kuolemasta 6 viikkoa vapaata täydellä palkalla. Täällä ollaan ihmisiä eikä ajatella vain rahaa.

Älä jauha sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ulkomailla. Firmamme antaa automaattisesti puolison tai lapsen kuolemasta 6 viikkoa vapaata täydellä palkalla. Täällä ollaan ihmisiä eikä ajatella vain rahaa.

Juuri näin. Suomi on niin tunnevammainen kansakunta, että tuollaista, aloituksessa kerrottua pidetään oikeana ja normaalina toimintana.