Oletteko koskaan tavanneet isoukkianne/isomummoanne?
Kysymys otsikossa, eli oletteko koskaan tavanneet isovanhempienne omia vanhempia?
Olen vaan miettinyt asiaa, kun itselläni on jo aikuisia sukulaisia, joilla on ainakin yksi isoisovanhempi elossa ja viimeisimmät omat isoisovanhemmat kuolivat jo 1970-luvulla 15 v ennen minun syntymääni. He olivat siis silloin päälle 7-kymppisiä, mikä olis siihen aikaan ihan tavallinen ikä kuolla. Olisi ollut siistiä, jos isoisovanhempi olisi ollut vielä elossa kun minä synnyin.
Mun serkun lapsi on 26-vuotias ja hänen isomummo on elossa, mutta aika huonossa kunnossa eikä varmaan elä enää kauan.
Mun toisen serkun lapsi on 23-vuotias ja hänelläkin on yksi isomummo elossa, joka myös varmaan kuolee muutaman vuoden sisällä.
Kummassakin ylläolevassa tapauksessa se selittyy osin sillä, että kummassakin suvussa on lasten teko aloitettu kovin nuorena. Eihän se nykypäivänä ole lainkaan harvinaista, että lapsi ehtii esim. kouluikään kunnes viimeinen isoisovanhempi kuolee, mutta varmaan aika harvinaista silti, että aikuisella ihmisellä olisi isoisovanhempia elossa?
Kommentit (56)
En ole. En ole edes toisia isovanhempiani.
En, ovat kaikki kuolleet 1900-luvun alussa En ole myöskään koskaan tavannut toista isoisääni, joka kuoli syöpään vuonna 1953
Isänisän äidin muistan tavanneeni kerran (todennäköisesti ei kyllä ollut ainoa kerta), mutta en muista siitä juuri muuta kuin keittiössä istuvan mummelin. Ja hänkin kuoli, kun olin alle kouluaikäinen.
Kolme isomummoa ehdin tavata, viimeinen kuoli kun olin 12-vuotias. Isoukkeja en.
Vain yksi isovanhemmista eli niin pitkään, että muistan. 2 kuoli ollessani vajaa 1.
Isoisovanhempani kuolivat viimeistään 1930-luvulla. Paljon ennen syntymääni.
Sen sijaan isoisäni isoäidin isoisä eli niin pitkään, että hänen lapsen lapsen lapsensa ehtivät auttaa häntä työssä, jotta sai joskus vapaata. Kylläpä siihen aikaan oltiin pitkään töissä!
En ole. Toista isoisäänikään en ehtinyt koskaan näkemään, koska hän kuoli ennen mun syntymääni. Omatkaan lapseni eivät ole nähneet koskaan mun isovanhempia. Viimeisin heistä kuoli, kun odotin esikoistani.
Äitini äidinäiti kuoli ollessani 7-vuotias.
Muistan hänen hauraana mummona sängyssä makaamassa.
Mun isän äidin äiti kuoli kun olin 5v. Muistan hänet hämärästi. Äidin äidin isä joskus samoja aikoja, sitä en niin tarkkaan muista kun asui kauempana. Muut kuoli jo ennen syntymääni.
olen huomannut, että joissakin suvuissa on "tapana", että lasten hankinta aloitetaan kovin nuorena...
En ole omia isoisovanhempia tavannut. Nuorin heistä oli minua 82 vuotta vanhempi eli hänet olisi ollut parhaat mahdollisuudet tavata, mutta valitettavasti hän kuoli itse jo 27-vuotiaana.
En. Tapasin vain yhde isovanhempani, joka hänkin kuoli ollessani 6 - 7 -vuotias. Suvussani ollut pitkät sukupolvien väliset ikäerot. Itse hankinkin lapseni alle 30-vuotiaana, mutta ei omilla yläkouluikäisillä lapsillanikaan ole enää kuin yksi isovanhempi elossa.
Äidinäidinäidin olen tavannut. Olin ehkä 10-12-vuotias, kun hän kuoli. Oma lapsi on tavannut isänäidinisän ja äidinäidinisän eli isopapan ja isovaarin. Saa nähdä jääkö heistä muistijälkeä lapselle. Serkkuni lapset ovat juuri 18-vuotiaita ja edelleen isovaari on elossa.
En ole nähnyt, mutta isoisoäiti eli vielä silloin kun olin teini. Asui Kanadassa jossa oli lähtenyt ennen sotaa ja kävi viimeisen kerran Suomessa 60-luvulla. Kuoli 96-vuotiaana.
Äidinisänäitini kuoli kun olin noin 12-vuotias niin hyvin ehdittiin tuntea
En ole tavannut edes ukkeja enkä mummoja ovat kuolleet ennen syntymääni.
Olen tavannut isoisän äidin kun olin 8v. Hän asui silloin vanhainkodissa eikä pystynyt puhumaan, ymmärsi kyllä kuka olen. Oltiin molemmat varmaan yhtä ihmeissämme. Nytkin menee kylmät väreet kun miettii ajan kulumista ja mitä kaikkea elämään voi ehtiä sisältymään
Christiiina kirjoitti:
olen huomannut, että joissakin suvuissa on "tapana", että lasten hankinta aloitetaan kovin nuorena...
Tuo pitää paikkansa. Toisaalta on myös sukuja, joissa kuollaan "nuorina". Lainausmerkeissä siis tuo, koska kyse ei ole varsinaisesti nuorista, mutta kuitenkin alle 70-vuotiaista. Mun äitini suku on tällaista, paitsi että äitini on sitten ainoa tervaskanto, joka vielä 96-vuotiaanakin on elossa.
En ole tuntenut isovanhemmistani muita kuin äitini äidin.
Olen tavannut seuraavat:
- äidin isän isän isä (isoisän isoisä)
- äidin isän isä (isoisän isä eli kysytty isoukki)
- äidin isän äidin (isoisän äiti)
- isän äidin äidin (isoäidin äiti)
- isän isän äidin (isoisän äiti).
Nyt olen itse 51-vuotias, ja elossa oma isoäitini, joka on 95-vuotias. Itselläni vanhin lapsi 23-vuotias ja hänellä siis elossa äidin isän äiti (eli isomummi).