Oletteko koskaan tavanneet isoukkianne/isomummoanne?
Kysymys otsikossa, eli oletteko koskaan tavanneet isovanhempienne omia vanhempia?
Olen vaan miettinyt asiaa, kun itselläni on jo aikuisia sukulaisia, joilla on ainakin yksi isoisovanhempi elossa ja viimeisimmät omat isoisovanhemmat kuolivat jo 1970-luvulla 15 v ennen minun syntymääni. He olivat siis silloin päälle 7-kymppisiä, mikä olis siihen aikaan ihan tavallinen ikä kuolla. Olisi ollut siistiä, jos isoisovanhempi olisi ollut vielä elossa kun minä synnyin.
Mun serkun lapsi on 26-vuotias ja hänen isomummo on elossa, mutta aika huonossa kunnossa eikä varmaan elä enää kauan.
Mun toisen serkun lapsi on 23-vuotias ja hänelläkin on yksi isomummo elossa, joka myös varmaan kuolee muutaman vuoden sisällä.
Kummassakin ylläolevassa tapauksessa se selittyy osin sillä, että kummassakin suvussa on lasten teko aloitettu kovin nuorena. Eihän se nykypäivänä ole lainkaan harvinaista, että lapsi ehtii esim. kouluikään kunnes viimeinen isoisovanhempi kuolee, mutta varmaan aika harvinaista silti, että aikuisella ihmisellä olisi isoisovanhempia elossa?
Kommentit (56)
Kolme kappaletta isomummoja lapsena 80-luvulla.
Muistan kyllä hyvin isomummuni, hän oli siis äitini äidin äiti. Hän kuoli kun olin jotain 10 v, hyvät muistot on kyllä hänestä. Hänen miehensäkin eli äitini äidinisä ehti kyllä nähdä minut, minä en häntä muista, minut on kastettu hänen hautajaisissaan.
Äitini isoisä oli 100 vuotias, kun synnyin. En ainakaan muista tavanneeni häntä koskaan. Olin 1v, kun hän kuoli.
Kun esikoiseni syntyi, hänellä oli 3 isoisovanhempaa elossa. Kaksi heistä hän kerkesi tapaamaankin.
Eräs iäkäs ystäväni kertoi minulle, että hänen lapsenlapsestaan oli tullut mummo. Hän oli itse saanut esikoisensa 19 vuotiaana. Esikoinen sai oman esikoisensa 18 vuotiaana, ja esikoisen esikoinen sai esikoisensa 17 vuotiaana. Hän oli siis 54 vuotiaana isomummo. (Ai kamalaa! Itse olen nyt 54v, eikä ole lastenlapsista tietoakaan.)
Vierailija kirjoitti:
Eräs iäkäs ystäväni kertoi minulle, että hänen lapsenlapsestaan oli tullut mummo. Hän oli itse saanut esikoisensa 19 vuotiaana. Esikoinen sai oman esikoisensa 18 vuotiaana, ja esikoisen esikoinen sai esikoisensa 17 vuotiaana. Hän oli siis 54 vuotiaana isomummo.
Joissakin suvuissa menee niin, että lapsen teko aloitetaan nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä hyvin isomummuni, hän oli siis äitini äidin äiti. Hän kuoli kun olin jotain 10 v, hyvät muistot on kyllä hänestä. Hänen miehensäkin eli äitini äidinisä ehti kyllä nähdä minut, minä en häntä muista, minut on kastettu hänen hautajaisissaan.
Oho, erikoista, että ristiäiset ja hautajaiset olleet samassa.
Meillä on viisi polvea elossa. Tyttäreni on 4-vuotias, minä 32, isäni 54, hänen isänsä eli pappani 72, ja papan äiti eli minun mummini 93. Toki kun monta sukupolvea peräkkäin saa lapsia nuorena, niin voi käydä näin.
Mieheni ei ole koskaan tavannut isänsä vanhempia, nämä kun saivat ainokaisensa eli appeni lähempänä 40 ikävuottaan, ja appivanhemmat saivat mieheni kun appi oli 33.
Isäni mummo kuoli ollessani noin 10-vuotias. Asuimme lähellä ja vierailimme usein, mutta en muista juurikaan kuin viimeiset vuodet jolloin hän oli jo vakavasti muistisairas. Nyt veljelläni on ensimmäisenä meidän sukupolvesta parivuotias lapsi, ja äidin puoleinen mummoni on hänen isomummonsa. Isoisiäni, saatika isoisoisiä, en ole koskaan tavannut, kuolivat nuorena kaikki.
Isovaari kuoli kun olin 9-vuotias. Muistan hänet hyvin.
En ole tavannut edes kaikkia omia isovanhempiani. Miehen puolella on isomummu ja 4 sukupolvea. Saa nähdä ehtiikö viides syntyå.
Isäni äidin olen tavannut ja vietin hänen kanssaan monta kesää.
Isääni en ehtinyt nähdä, kuoli puoli vuotta ennen syntymääni. Äidin suvusta tunsin vain äitini, koska äitini melkein heti uusiin naimisiin ja minua ei pahemmin esitelty äidin suvulle eikä asia ole kiinnostanut myöhemminkään minua.
Olen tavannut yhden isoukin ja kaksi isomummoa. Ei ole kovin vahvoja muistoja kenestäkään, olin alle kouluiässä, kun he kuolivat.
Mä olen yli 40 jo ja mulla on vielä kaksi isovanhempaan elossa. Omat lapseni ovat tavanneet heitä monta kertaa.
Sukulaisperheessä syntyi vauva nuorelle parille. Vauvan syntyessä ja ollessa muutaman vuoden ikäinen oli elossa vanhemmat 2/2, heidän vanhemmat 4/4 ja vanhempien vanhemmista 7/8.
En ole varma. Ehkä oli mummoni äiti vielä elossa kun olin pieni. Muistelen että oli "mummon" hautajaiset ja joku kuva on josta en tiedä kuka se mummeli on.
Syntyessäni 1961 minulla oli kaksi iso-isoäitiä, mutta toinen kuoli pari kuukautta syntymäni jälkeen, hän ei minua tavannut, mutta toinen eli vuoteen 1972 oli kuollessaan vähän vajaa 90v, olisiko syntynyt 1884, en nyt ulkoa muista.
Omilla lapsillani on kaikki 4 iso-isoäitiä ollut kun syntyivät, kaksi eli niin vanhaksi, 93v ja 96v, että pojat ovat olleet kantamassa nuorina 15-18v iso-mummuja hautaan.
Isovanhemmista 3 oli kuollut ennen syntymääni, joten vain isän äidin tapasin. Mutta lapsuudessani eli myös isän isän äiti. Koska isän isä oli kuollut, niin ei ollut kuitenkaan sellaista ehyttä vanhempi-isovanhempi-isoisovanhempi -ketjua.