Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla terve ruokasuhde?
08.08.2023 |
Ruokaan ei pitäisi liittyä juurikaan kielteisiä tunteita, sanoo Rasmus Isomaa, psykoterapeutti, kehityspsykologian dosentti ja Syömishäiriöliiton puheenjohtaja.
Terveellinen ruokasuhde voi näyttää monenlaiselta.
Yleensä terveellistä ruokasuhdetta ei joudu ajattelemaan liikaa, joka mahdollistaa muiden asioiden tekemisen, mutta se on myös nautinnon lähde.
Jos syöminen on pääosin kunnossa, on tilaa mieliteoille ja spontaaniudelle, kuten jäätelölle kesäiltana.
Minä aloitan kertomalla että ruokasuhteeni on noin 65 % kunnossa.
Sinulla?
Kommentit (26)
Ei todellakaan. Inhoan syömistä ja lähinnä vain näykin jotain pientä pakon edessä, välillä ahmin herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on todella huono ruokasuhde - en juuri koskaan syö nälkään, en edes tunnista nälkää
syön vain ruoka-aineita, joista pidän, en voisi kuvitella syöväni mitään "pahaa", vaikka se olisi terveellistä jne
(ja kommentoijille tiedoksi: en ole lihava)
On terve ruokasuhde, mutta pystyn olemaan pitkiä aikoja ilmankin. Saatan jättää kaupassa käynnin tai syömisen väliin, kun on muuta tekemistä.
Ei ehkä ihan kunnossa, vaikka ruokailuni näyttää ulospäin sopivasti terveelliseltä ja mutkattomalta, ajoittain jopa intoilen ruokajutuista.
Todellisuudessa keikun vuorotellen nautiskelun ja syyllistymisen välillä, etenkin nyt kesällä, kun ruokailu on epäsäännöllistä.
Triggeröidun ruokailuni arvostelemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, en voi syödä nauttimiani ruokia, koska pelkään etten pysty lopettamaan ja syön sitä valtavan määrän. Tämän takia minulla ei ole esim vierasvaraa kaapissa, keksejä tms. koska mikään ei säily.
Arkiruoka on vain maksimi maittavaa, siten en syö liikaa, en uskalla ostaa tai tehdä "herkullista" ruokaa, yllämainitusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kunnossa. Olen viime vuosien aikana alkanut käyttää ruokaa lohtuna masentuneelle ja pahalle ololleni. Ahmin liikaa, liian usein on tunne, etten ole kylläinen normaalista annoksesta ruokaa ja ahdan ruokaa itseeni niin, että tulee jo melkein oksennus.
Tässä yritetään terapian kautta päästä tästä ahmimishäiriöstäni irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulette, kun kiusasitte minua koko peruskoulun ajan kaikesta? Ja tulette siitä vielä iloiseksi.
Ei ole. Lapsena minua pidettiin osittain nälässä, koska en ollut ruoan arvoinen. Kun söin, ahmin. Tämä heijastuu elämääni aikuisena. En tunne olevani ruoan arvoinen, minun pitää ansaita syöminen liikkumalla tai tekemällä jotain muuta. Mutta toisaalta kontrolli pettää ja ahmin. Nykyään en sentään enää oksenna jos syön liikaa. Syön liikaa ellen kontroloi syömisiä. Jos kontroloin, niin syön liian vähän ja liikun liikaa. En löydä tasapainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole.
en esim pysty syömään julkisesti, koska pelkään että minua/syömisiäni arvostellaan
Tähän asti olen syönyt tasan mitä huvittaa ja ollut hoikka. Ruokasuhteeni on ollut todella terve. Nyt valitettavasti keski-ikäistyessä on ilmestynyt pieni vatsa ja olen aivan hiljattain jättänyt rasvaisia asioita pois siinä missä ennen otin pizzan, jos yhtään teki mieli. Siksi täytyy sanoa, että juuri nyt HIUKAN tarkkailen syömisiäni eli kiellän itseltäni jotain. Sehän ei ole ihan tervettä, mutta näin nyt vain on. Olen siis yhä hoikka, on vain se pieni maha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Seuraava ateria on jatkuvasti mielessä pakonomaisesti. Syön liikaa hiilareita ja suolaisia herkkuja. Olen ylipainoinen.
Todellakin! Suhde perustuu rakkaudelle. Ainakin minun puoleltani. Ruoka ei koskaan vastaa. Mutta toisaalta ei pistä vastaankaan syömistä, joten oletan, että tunne on molemminpuolinen.
Todella hyvä itselläni. Olen melkein eliminoinut snack tavan lukuun ottamatta Elovena välipala keksejä, joka parempi vaihtoehto. Syön oikeaa ruokaa oikeaan nälkään ja suht aikataulutettuihin aikoihin, ollessani todella systemaattinen ja hieman perfektionisti. Sitä kutsutaan itsekuriksi ja se tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, kun kiusasitte minua koko peruskoulun ajan kaikesta? Ja tulette siitä vielä iloiseksi.
Melkein varmasti kukaan näistä ihmisistä ei ole tällä palstalla. Ota pari rauhoittavaa ja kiipeä asian yli.
On kunnossa. Syön kun on nälkä, en kellon mukaan, enkä muiden neuvojen mukaan. Olen kulinaristi, tykkään laadukkaasta ruoasta, hyvistä raaka-aineista, rasvoista (pää-asiassa terveellisistä) sekä suolasta. En syö ähkyä enkä aamiaista. Syön myös karkkeja sekä jäätelöä, yleensä kohtuuden rajoissa - niistä poden hieman syyllisyyttä. Pääjuomana vesi.
100 prosenttisesti terve suhde ruokaan.
Jokaisesta annoksesta olen tyytyväinen, että minulla on ruokaa mitä syödä.
Samoin kiitän niitä eläimiä, joiden on täytynyt uhrata elämänsä jotta minä voin syödä.
Ei tulisi mielenikään heittää pois ruokaa tai ylenkatsoa sitä. Reilu sata vuotta sitten Suomessa kuoltiin vielä nälkään ja ken tietää vaikka taas tulevaisuudessa olisi edessä sama tilanne.
Alue: Aihe vapaa
Ei