Avopuoliso ei halua esitellä kavereille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.

Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.

Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.

Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.

Ap haluaisi edes joskus nähdä miehensä kaverit, ja nyt tämä ap ei salli miehelleen näitä kavereita? Pomppasiko nyt vähän :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.

Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.

Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.

Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?

Töihin? Mitä h elvettiä? Ja kyllä minut on itse asiassa esitelty muutamalle miehen työkaverillekin, jonka kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla.

Totta kai puoliso tuodaan töihin ja hänet esitellään siellä, koska työ on olennainen osa elämää. Minusta olisi outoa, jos minut esitellään kavereille, mutta ei pomolle. Mies viettää töissä kuitenkin 40 tuntia viikossa, kavereitten kanssa tuskin 4 tuntia.

Taidat olla aika yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.

Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.

Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.

Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?

Kuuluu tulla esitellyksi rakkaan läheisille ihmisille, ennenkuin muutetaan yhteen. Kummallista salailuelämää, jos ei vietetä yhdessä aikaa isommallakin porukalla. Tai edes esitellään toinen.

Elän kummallista salailuelämää: yhdessä jo 25 vuotta, mutta en ole koskaan viettänyt aikaa isommalla porukalla miehen kavereiden kanssa. Eikä hänkään ole koskaan tullut mukaan tyttöjen iltaan, Kirsi ja Viivi ovat hänelle pelkkiä nimiä, kaupassa eivät tunnistaisi toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.

Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.

Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.

Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.

Ap haluaisi edes joskus nähdä miehensä kaverit, ja nyt tämä ap ei salli miehelleen näitä kavereita? Pomppasiko nyt vähän :D

Miten niin? Ap tietää, että menemällä mukaan miehen kaveritapaamiseen hän onnistuu luomaan kuvan, että mies ei enää pääse sinne yksin. Kaverit vetävät tästä johtopäätöksen ja ryhtyvät kokoontumaan ilman ap:n miestä, satunnaisesti tämä kutsutaan mukaan ja kun ap taas on paikalla, katkeaa se kaveruus sitten siihen. Jos paikalla on aina ap:n tapainen valvoja, ei kaverit viitsi tapaamisia jatkaa. Ja ap tietää tämän, näin on käynyt ennenkin.

-ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni pari vuotta, ennen kuin näin miehen lapsuudenkavereita. Opiskelukaverit tunsin, vanhemmat ja sisarukset oli esitelty. Lopulta totesin, että tulen mukaan yhteiseen illanviettoon, sanoi mies mitä hyvänsä.

Kävi ilmi, että miehen kaveriporukassa kaikkien viihteelläoloon liittyy huumeet, miehenikin. Ei asia sinänsä minua häirinnyt, mitä nyt miehen viihdekäyttö tuli puun takaa.

Tämä on myös yksi asia mitä olen miettinyt syyksi. Mietin vaan että tällaisetkin asiat olisi kiva tietää tässä vaiheessa (tai no oikeastaan jo paljon aiemmin), että voisin tehdä omat päätökseni asian suhteen. En itse hyväksy huumeita (kannabista lukuunottamatta) joten se voisi olla ainakin looginen syy miksi ei halua että tiedän asiasta, en tiedä olenko miehelle asiasta tosin mitään sanonut.

Jos olisin ollut järkevämpi suhteen alussa niin olisin yrittänyt selvittää tätä kaveri-asiaakin jo aiemmin, mutta ei tuntunut hyvältä alkaa tentata toisen vapaa-ajan viettoa varsinkin kun mies suhtautuu niin ärhäkästi kaikkiin uteluihin.

Ei Ei Ei! Ei mitään "No nyt on jo liian myöhä ja mieskin suuttuu :(" maton alle lakaisuja a lá Kilttityttö!

IKINÄ ei ole liian myöhä ottaa asioita esille, selvittää parisuhteen laatua ja tilannetta, tutustua tarkemmin puolisoon ja harkita onko tämä sittenkin OK.

Jos jokin vaivaa, kissa nostetaan pöydälle ja jos toinen vänkäilee vastaan, niin sitten tentataan. Ja jos ei suostu olemaan rehellinen - eli toisin sanoen ei ota sinun tunteitasi ja huoliasi huomioon mitenkään - ukko lähtee vaihtoon ja parempi kumppani etsitään siihen tilalle.

Minulle on ainakin aivan julmetun tärkeää, että kumppani ottaa asiallisesti tunteeni huomioon, eikä ala kiukutella, jos ilmaisen jonkin huolen tai asian, joka vaivaa minua parisuhteessamme. Jos kiukuttelee, asiasta keskustellaan ja jos vieläkin kiukuttelee, eikä edes tule puoliin väliin vastaan ongelman ratkaisemiseksi, lähtee ulkoruokintaan.

Siihenhän nämä epelit luottaa, että tarpeeksi kynnysmattonainen ei jaksa kauaa vääntää ja painaa asian vaan villaiselle, ja voidaan elää suhteessa kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.

Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.

Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.

Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?

Kuuluu tulla esitellyksi rakkaan läheisille ihmisille, ennenkuin muutetaan yhteen. Kummallista salailuelämää, jos ei vietetä yhdessä aikaa isommallakin porukalla. Tai edes esitellään toinen.

Elän kummallista salailuelämää: yhdessä jo 25 vuotta, mutta en ole koskaan viettänyt aikaa isommalla porukalla miehen kavereiden kanssa. Eikä hänkään ole koskaan tullut mukaan tyttöjen iltaan, Kirsi ja Viivi ovat hänelle pelkkiä nimiä, kaupassa eivät tunnistaisi toisiaan.

Tyttöjen iltaan? Eikö nimikin jo kerro, ettei se ole pojille/miehille? Jos taas miehesi menisi ilman sinua Marin ja Karin luo ja mukana Marin sinkkuystävä Liisa, niin eikö se olisi outoa? Sinä et olisi tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.

Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.

Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.

Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.

Ap haluaisi edes joskus nähdä miehensä kaverit, ja nyt tämä ap ei salli miehelleen näitä kavereita? Pomppasiko nyt vähän :D

Miten niin? Ap tietää, että menemällä mukaan miehen kaveritapaamiseen hän onnistuu luomaan kuvan, että mies ei enää pääse sinne yksin. Kaverit vetävät tästä johtopäätöksen ja ryhtyvät kokoontumaan ilman ap:n miestä, satunnaisesti tämä kutsutaan mukaan ja kun ap taas on paikalla, katkeaa se kaveruus sitten siihen. Jos paikalla on aina ap:n tapainen valvoja, ei kaverit viitsi tapaamisia jatkaa. Ja ap tietää tämän, näin on käynyt ennenkin.

Eipä ole minun kaveriporukoissa käynyt tällaista koskaan. Eri juttu tietysti, jos ap menisi sinne per seilemään ja aiheuttamaan yleistä pahennusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet flirttaileva nainen niin epävarmempi mies ei ehkä sen vuoksi halua tutustuttaa muihin.

No näin. Itselläkin kokemuksia kun oltiin vielä vähän siinä vaiheessa että ollaanko vai eikö olla ja tutustutin naisen erääseen varsin reippaaseen kaverimieheeni. Välittömästi tämä sanojensa mukaan flirttaileva persoona oli kaverilleni flirttimässä viestein kaikenlaista selkäni takana. Kaverini ei tosin lähtenyt salaleikkiin mukaan vaan kertoi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.

Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.

Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.

Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.

Junttiporukoissa näin.

Aika tavallista niille, jotka on opiskelleet yliopistossa ja siellä osakunnassa tms. tutustuneet. Heille kaverit ja ystävyys on asia, johon ei puolisoita mukaan sotketa.

Okei... No, itselläni on jokunen ystävä yliopistoajoilta (naisia) ja ollaan kyllä tavattu ihan pariskuntina heitä. Siis niin, että meidän miehetkin on mukana. Toki myös ilman miehiäkin. Sitten on iso tiivis ystäväporukka ihan jo lukioajoilta ja ennenkin olen osan tuntenut ja sekaporukalla vietetään aikaa ja kaikkien kumppanit on tervetulleita.

Olen itse elänyt vastaanlaisessa suhteessa ja silloin mies selitti kirkkain silmin, että kaverit voi _häiriintyä_, jos reissuilla tai illanvietoissa on seurustelevia pareja mukana. Kuitenkin siellä miehen kaveriporukassa muilla sitten oli kumppaneita mukana ja kaverit koostuivat sekä miehistä että naisista, osa seurusteli, osa oli sinkkuja. Kyseessä noin 25-vuotiaat aikuiset ihmiset. Viettivät viikoittain iltaa yhdessä, kävivät baarissa, risteilyillä, mökkireissuilla jne. Parin vuoden aikana mua ei koskaan pyydetty mukaan eikä esitelty tälle porukalle. Sain välillä kunnon kilareita asiasta, koska totta kai asia harmitti ja otti itsetunnon päälle. Pakosti myös tuli ajatuksia, että mies joko häpeää tai puljaa jonkun toisen kanssa, vaikka kyseessä taisi vaan olla jonkinlainen keskenkasvuisuus ja sitoutumiskammo. Kun tilanne ei muuttunut, nostin kytkintä. Kyllä aikuisen ihmisen parisuhteeseen kuuluu, että kumppani on tervetullut osaksi kaveriporukkaa. Miesten/naisten illat on asia erikseen, sinne ei kumppaneita oteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.

Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.

Nyt on aika eri juttu... Ap:n tilanteessa on kyse sekaporukasta. Ei mistään miesporukasta.

Mikä ero? Sekaporukka, nais- tai miesporukka = KAVERIPORUKKA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.

Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.

Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.

Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?

Kuuluu tulla esitellyksi rakkaan läheisille ihmisille, ennenkuin muutetaan yhteen. Kummallista salailuelämää, jos ei vietetä yhdessä aikaa isommallakin porukalla. Tai edes esitellään toinen.

Elän kummallista salailuelämää: yhdessä jo 25 vuotta, mutta en ole koskaan viettänyt aikaa isommalla porukalla miehen kavereiden kanssa. Eikä hänkään ole koskaan tullut mukaan tyttöjen iltaan, Kirsi ja Viivi ovat hänelle pelkkiä nimiä, kaupassa eivät tunnistaisi toisiaan.

Tyttöjen iltaan? Eikö nimikin jo kerro, ettei se ole pojille/miehille? Jos taas miehesi menisi ilman sinua Marin ja Karin luo ja mukana Marin sinkkuystävä Liisa, niin eikö se olisi outoa? Sinä et olisi tervetullut.

Eikö muka kaveriporukan mökkiviikonloppu kerro, että se on nimenomaan kaveroporukan mökkiviikonloppu ja olisi outoa, jos sinne tuotaisiin muita mukana? Siitähän tässä on kyse, ap haluaa avomiehen kavereiden yhteiseen viikonloppuun mukaan, vaikka hän ei ole sinne tervetullut.

MInusta olisi hienoa, jos mies menee Marin ja Karin luo ja kertoo, että joo, sinne on kutsuttu myös Marin kaveri Liisa - silloinhan mies ei edes yritä salata sitä, keitä tapaa. Jos heti oletan, että jaha, nyt se pettää, niin se on oma ajatukseni, ei kenenkään muun.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt vastaanlaisessa suhteessa ja silloin mies selitti kirkkain silmin, että kaverit voi _häiriintyä_, jos reissuilla tai illanvietoissa on seurustelevia pareja mukana. Kuitenkin siellä miehen kaveriporukassa muilla sitten oli kumppaneita mukana ja kaverit koostuivat sekä miehistä että naisista, osa seurusteli, osa oli sinkkuja. Kyseessä noin 25-vuotiaat aikuiset ihmiset. Viettivät viikoittain iltaa yhdessä, kävivät baarissa, risteilyillä, mökkireissuilla jne. Parin vuoden aikana mua ei koskaan pyydetty mukaan eikä esitelty tälle porukalle. Sain välillä kunnon kilareita asiasta, koska totta kai asia harmitti ja otti itsetunnon päälle. Pakosti myös tuli ajatuksia, että mies joko häpeää tai puljaa jonkun toisen kanssa, vaikka kyseessä taisi vaan olla jonkinlainen keskenkasvuisuus ja sitoutumiskammo. Kun tilanne ei muuttunut, nostin kytkintä. Kyllä aikuisen ihmisen parisuhteeseen kuuluu, että kumppani on tervetullut osaksi kaveriporukkaa. Miesten/naisten illat on asia erikseen, sinne ei kumppaneita oteta.

Miksi sinun pitäisi olla osa kaveriporukkaa vain siksi, että se on miehesi kaveriporukka? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Liian monta kertaa olen nähnyt ne draamat, kun tulee ero ja sitten mies tuo mukanaan uuden naisen ja exä raivoaa tai sitten yksinkertaisesti toinen jää pois porukasta, koska ei halua kavereille hankalia tilanteita.

Kuulostaa raskaalta. Kasa ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Varsinkin, kun ovat aivan erityylisiä kuin itse olisin.

Lomilla olen mieluiten aktiivinen, käyn vaeltamassa tai kierrän museoita. Miehen kaverien naiset lähinnä makaavat altaalla ja ottavat selfieitä. Ajatukset liikkuvat ulkonäössä. Minä taas olen kasannut koko ikäni henkistä pääomaa.

Hyvä järjestely, omat lomat. Mies voi mennä kavereiden kanssa rantalomalle, minä menen yksin kaupunkilomalle, vaikka rapakon taakse.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta. Kasa ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Varsinkin, kun ovat aivan erityylisiä kuin itse olisin.

Lomilla olen mieluiten aktiivinen, käyn vaeltamassa tai kierrän museoita. Miehen kaverien naiset lähinnä makaavat altaalla ja ottavat selfieitä. Ajatukset liikkuvat ulkonäössä. Minä taas olen kasannut koko ikäni henkistä pääomaa.

Hyvä järjestely, omat lomat. Mies voi mennä kavereiden kanssa rantalomalle, minä menen yksin kaupunkilomalle, vaikka rapakon taakse.

Onko sinulla miehesi kanssa mitään yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta. Kasa ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Varsinkin, kun ovat aivan erityylisiä kuin itse olisin.

Lomilla olen mieluiten aktiivinen, käyn vaeltamassa tai kierrän museoita. Miehen kaverien naiset lähinnä makaavat altaalla ja ottavat selfieitä. Ajatukset liikkuvat ulkonäössä. Minä taas olen kasannut koko ikäni henkistä pääomaa.

Hyvä järjestely, omat lomat. Mies voi mennä kavereiden kanssa rantalomalle, minä menen yksin kaupunkilomalle, vaikka rapakon taakse.

Onko sinulla miehesi kanssa mitään yhteistä?

Miehen kaverit ja kavereiden naiset on erilaisia kuin tuo kommentoija = kommentoijalla ei ole miehensä kanssa mitään yhteistä? 

Mieluummin mäkin olen ollut itsekseni kuin puolison kavereiden vaimojen kanssa keskustelemassa heidän lapsistaan... siihen ne naisten keskustelut kuitenkin aina menee tietyssä elämänvaiheessa. Jos siis kyse on nimenomaan miesporukasta ja heidän puolisoistaan joilla ei siis ole mitään yhteistä historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta. Kasa ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Varsinkin, kun ovat aivan erityylisiä kuin itse olisin.

Lomilla olen mieluiten aktiivinen, käyn vaeltamassa tai kierrän museoita. Miehen kaverien naiset lähinnä makaavat altaalla ja ottavat selfieitä. Ajatukset liikkuvat ulkonäössä. Minä taas olen kasannut koko ikäni henkistä pääomaa.

Hyvä järjestely, omat lomat. Mies voi mennä kavereiden kanssa rantalomalle, minä menen yksin kaupunkilomalle, vaikka rapakon taakse.

Onko sinulla miehesi kanssa mitään yhteistä?

On paljonkin. Olemme sopineet, että miehellä on fyysinen vapaus ja minulla henkinen vapaus. Mies tykkää timmeistä missinnäköisistä naisista ja tykkää ottaa viinaa ja juhlia. Minä taas rakastan kohtaamisia, kahviloita ja erikoisia ihmisiä. Olen kuin ranskalainen taide-elokuva ja mies hollywood -toimintaelokuva.

Ihan hyvin toimii. Olemme harvoin mustasukkaisia toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta. Kasa ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Varsinkin, kun ovat aivan erityylisiä kuin itse olisin.

Lomilla olen mieluiten aktiivinen, käyn vaeltamassa tai kierrän museoita. Miehen kaverien naiset lähinnä makaavat altaalla ja ottavat selfieitä. Ajatukset liikkuvat ulkonäössä. Minä taas olen kasannut koko ikäni henkistä pääomaa.

Hyvä järjestely, omat lomat. Mies voi mennä kavereiden kanssa rantalomalle, minä menen yksin kaupunkilomalle, vaikka rapakon taakse.

Onko sinulla miehesi kanssa mitään yhteistä?

On paljonkin. Olemme sopineet, että miehellä on fyysinen vapaus ja minulla henkinen vapaus. Mies tykkää timmeistä missinnäköisistä naisista ja tykkää ottaa viinaa ja juhlia. Minä taas rakastan kohtaamisia, kahviloita ja erikoisia ihmisiä. Olen kuin ranskalainen taide-elokuva ja mies hollywood -toimintaelokuva.

Ihan hyvin toimii. Olemme harvoin mustasukkaisia toisistamme.

Erilaisuus viehättää. Nauramme toisen tavalle elää. Mutta ei ole yhtä tapaa olla. Juuri monimuotoisuus on kiehtovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt vastaanlaisessa suhteessa ja silloin mies selitti kirkkain silmin, että kaverit voi _häiriintyä_, jos reissuilla tai illanvietoissa on seurustelevia pareja mukana. Kuitenkin siellä miehen kaveriporukassa muilla sitten oli kumppaneita mukana ja kaverit koostuivat sekä miehistä että naisista, osa seurusteli, osa oli sinkkuja. Kyseessä noin 25-vuotiaat aikuiset ihmiset. Viettivät viikoittain iltaa yhdessä, kävivät baarissa, risteilyillä, mökkireissuilla jne. Parin vuoden aikana mua ei koskaan pyydetty mukaan eikä esitelty tälle porukalle. Sain välillä kunnon kilareita asiasta, koska totta kai asia harmitti ja otti itsetunnon päälle. Pakosti myös tuli ajatuksia, että mies joko häpeää tai puljaa jonkun toisen kanssa, vaikka kyseessä taisi vaan olla jonkinlainen keskenkasvuisuus ja sitoutumiskammo. Kun tilanne ei muuttunut, nostin kytkintä. Kyllä aikuisen ihmisen parisuhteeseen kuuluu, että kumppani on tervetullut osaksi kaveriporukkaa. Miesten/naisten illat on asia erikseen, sinne ei kumppaneita oteta.

Miksi sinun pitäisi olla osa kaveriporukkaa vain siksi, että se on miehesi kaveriporukka? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Liian monta kertaa olen nähnyt ne draamat, kun tulee ero ja sitten mies tuo mukanaan uuden naisen ja exä raivoaa tai sitten yksinkertaisesti toinen jää pois porukasta, koska ei halua kavereille hankalia tilanteita.

Siksi, että se kuuluu mielestäni normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen. On outoa, jos ei voi tuoda uutta kumppania mukaan sekaporukan mökkireissulle edes joskus tai osallistua pariskuntana illanviettoihin vain sen takia, että jos tulee ero ja jos toinen sitten kilahtaa ja jos sitä jos tätä. Ihan kuin jotain päiväkotimeininkiä, että me ei leikitä sinun kanssa. Aikuiset ihmiset osaavat myös käsitellä nämä asiat asiallisesti mahdollisen eron tullen, mutta ilmeisesti kaikki ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.

Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.

Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.

Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?

Kuuluu tulla esitellyksi rakkaan läheisille ihmisille, ennenkuin muutetaan yhteen. Kummallista salailuelämää, jos ei vietetä yhdessä aikaa isommallakin porukalla. Tai edes esitellään toinen.

Elän kummallista salailuelämää: yhdessä jo 25 vuotta, mutta en ole koskaan viettänyt aikaa isommalla porukalla miehen kavereiden kanssa. Eikä hänkään ole koskaan tullut mukaan tyttöjen iltaan, Kirsi ja Viivi ovat hänelle pelkkiä nimiä, kaupassa eivät tunnistaisi toisiaan.

Tyttöjen iltaan? Eikö nimikin jo kerro, ettei se ole pojille/miehille? Jos taas miehesi menisi ilman sinua Marin ja Karin luo ja mukana Marin sinkkuystävä Liisa, niin eikö se olisi outoa? Sinä et olisi tervetullut.

Eikö muka kaveriporukan mökkiviikonloppu kerro, että se on nimenomaan kaveroporukan mökkiviikonloppu ja olisi outoa, jos sinne tuotaisiin muita mukana? Siitähän tässä on kyse, ap haluaa avomiehen kavereiden yhteiseen viikonloppuun mukaan, vaikka hän ei ole sinne tervetullut.

MInusta olisi hienoa, jos mies menee Marin ja Karin luo ja kertoo, että joo, sinne on kutsuttu myös Marin kaveri Liisa - silloinhan mies ei edes yritä salata sitä, keitä tapaa. Jos heti oletan, että jaha, nyt se pettää, niin se on oma ajatukseni, ei kenenkään muun.

Samaa mieltä tosta viikonlopusta. Mutta ap:ta ei ole esitelty kavereille lainkaan, vaikka he  ihan asuvat yhdessä! Mitä se sen mies piilottelee? Joko kavereitaan tai ap:ta.