Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avopuoliso ei halua esitellä kavereille
ap
08.08.2023 |
Mitä ajattelette kun ollaan oltu jo pari vuotta yhdessä ja muutettu yhteen, mutta mies ei halua esitellä minua ystävilleen? Toki muutaman olen tavannut pikaisesti kaupungilla tms.
Miehen ystäväpiiri koostuu pääasiassa ihmisistä jotka on tuntenut jo ala-asteelta asti. Viettävät tiiviisti aikaa yhdessä ja mm. vuokraavat mökkiä kesäisin. Ilmeisesti tuntee itse kuitenkin kavereidensa tyttöystäviä, joten en usko että kyse olisi siitä että viettävät aina vain poikaporukalla aikaa. Tuonne tämän kesän mökkireissullekaan en ollut tervetullut.
Kommentit (154)
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tervettä olla parisuhteessa välillä erillään omien kavereiden kanssa. Ei joka paikkaan kuulu mennä yhdessä. Mua ihmetyttää miksi tää niin hiertää.
No minäpä väännän rautalangasta, se hiertää siksi että minun mielestäni ei ole normaalia, että mies "piilottelee" kavereitaan, jotka ovat hänelle tärkeitä. (Tai päinvastoin ajateltuna piilottelee minua kavereiltaan.)
Eikö normaalisti jos aletaan seurustelemaan ja vakiinnutaan niin ole olennainen osa parisuhdetta että esitellään kumppani ystäville? Eihän se niin voi mennä, että toisella on joku salainen elämä, josta ei saa edes kysyä mitään ilman että hermostuu.
En ole "menossa joka paikkaan" miehen mukana kuten ilmaisit, vaan olisi kiva tavata nämä kaverit vaikka kerran jossain juhlissa tms. Tuskin kaikki miehen menot mitään poikien saunailtoja on.
Tuollaista se oli ehkä ennen ja vanhan mallin mukaan. Nykyäänhän parisuhteessakin pitää olla yksityisyyttä ja käytännössä kummallakin omat elämänsä eli elellään vähän kuin sinkkuina mutta "yhdessä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän esitellyt sinut sukulaisilleen? Vanhemmilleen?
Tekeekö hän paljon työmatkoja/töitä toisella paikkakunnalla?
Onko mies muuttanut virallisesti yhteen kanssasi? Eli missä asunnossa hän on kirjoilla?
Juu on esitellyt vanhemmilleen ja ihan virallisesti asumme yhdessä (miehen luona). Teki aiemmin reissutyötä (ulkomailla) ei ole tehnyt nyt vuoteen kun koki sen raskaaksi.
Aina jos otan asian puheeksi niin hermostuu, välttelee asiaa tai kääntää sen niin, että minä yritän estää häntä viettämästä kavereiden kanssa aikaa. Ei halua ymmärtää sitä miksi haluan tutustua hänen kavereihinsa ja sanoo että "ei niistä sinun kavereita kuitenkaan tule". Tuntuu että on hyvin mustasukkainen siis nimenomaan niistä kavereistaan, ihan kuin yrittäisin jotenkin väkisin viedä niitä häneltä...En siis saa mitään logiikkaa miehen käytökseen.
Kuulostaa vähän siltä, että on kokenut kiusaamista, syrjintää, edellinen muija ollut kavereiden mielestä hauskempaa seuraa kuin hän itse, joku kaveri pokannut muijan nenän edestä jne. Huono itsetunto. Epävarma valinnoistaan (sinusta), pelkää mitä kaverit sanoo. Kuulostaa myös joltain 17-vuotiaalta, toi reissutyö kertoo että ikää on enemmän.
Samantapaisessa tilanteessa olleena sanoisin, ettei suhteesta hyvää tule eikä mies ole sulle hyväksi. Entinen kumppanini toimi vähän samoin, tai alkuun esitteli kavereilleen, lopulta en päässyt niille mökkireissuille, uudenvuoden, vapun, pikkujoulujen yms viettoon, koska oli väittänyt meidän eronneen, olin joskus liian humalassa ja selvinpäin liian hiljainen, kaveri yritti iskeä ja sehän oli mun vika, mulla ei loppusuhteen aikaan ollut enää omia kavereita, joita olisi voinut kaupata kavereilleen ja sitten itkeä mulle, kun kaveri sai paremman:'( joo, sellainen avautuminen. Löydät varmasti paremman, jolla ei ole noin pahoja itsetunto-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On esitellyt vanhemmille mutta ei kavereille? Eli ilmeisesti sussa on sellaisia ominaisuuksia jotka "kelpaa" vanhemmille. Ihan vaan spekuloin, ehkä tietää että sun huumori ei käy yksiin kaveriporukan kanssa, tietää ettei homma toimi. Joskus ollut itselläkin sellainen kundikaveri jota en halunnut kaveriporukkaan viedä kun tiesin etteivät tulis toimeen.
Tätäkin olen miettinyt, mutta tuntuu aika kurjalta ajatella, että toinen päättää siitä minkälainen olen tai en ole kuvitteellisessa tilanteessa jos en itse pääse edes esittäytymään. Mikä voi olla pahin lopputulos? Tapaan kaverit ja ei tulla toimeen, fine, sitten todennäköisesti mies tapaa jatkossa kavereitaan yksinään.
En minä halua väkisin tuppautua mihinkään mihin en ole tervetullut, mutta siihen en suostu että eletään jotain ihme kulissielämää miehen vanhemmille ja muuta yhteistä elämää ei sitten olekaan kuin syöminen ja sohvalla telkkarin katsominen.
Ja saakin tuntua kurjalta! Kurjaahan se onkin! Mies ikäänkuin vähän isän roolissa päättää, että naislapsi ei lähde isin reissuille isin kaveriporukan mukaan. Olipa se syy sitten siellä taustalla mikä tahansa. Naislapsi ei myöskään saa kyseenalaistaa mies-isin päätöstä, koska mies-isi suuttuu siitä. Onhan mies-isillä nyt oikein sanella, miten naislapsen kuuluu olla ja totella.
Tai toinen versio, että teini-mies ei halua, että naisäiti tuppautuu teini-miehen kaveriporukoihin ja vapaa-aikaan mukaan, mutta teini-miehelle kelpaa esitellä naisäiti omille vanhemmilleen.
Parisuhde ei tarkoita sitä, että kaikki on jaettava. Harva nainen viihtyisi jossain varikolla tai autotallissa viikosta ja viikonlopusta toiseen, koska mies harrastaa autoja, ehkä toimii jopa mekaanikkona, ja kaverit on siellä. Vai onko tää joku sellainen juttu, että nainen saa valita, mihin miehen elämässä osallistuu ja jos ei halua olla mukana, niin on lupa kieltää kokonaan?
Kuka viihty parisuhteessa, jossa toinen on joko töissä tai varikolla/autotallissa/kalassa/poikien kanssa ja käy kotona lähinnä nukkumassa?
Minä, mä viihdyn hyvin yksin ja omissa porukoissani. Eikä se siellä aina sentään ole vaikka paljon onkin. Kelpaa mulle enemmän kuin hyvin, viihdyn mainiosti sen kanssa sängyssä.
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tervettä olla parisuhteessa välillä erillään omien kavereiden kanssa. Ei joka paikkaan kuulu mennä yhdessä. Mua ihmetyttää miksi tää niin hiertää.
No minäpä väännän rautalangasta, se hiertää siksi että minun mielestäni ei ole normaalia, että mies "piilottelee" kavereitaan, jotka ovat hänelle tärkeitä. (Tai päinvastoin ajateltuna piilottelee minua kavereiltaan.)
Eikö normaalisti jos aletaan seurustelemaan ja vakiinnutaan niin ole olennainen osa parisuhdetta että esitellään kumppani ystäville? Eihän se niin voi mennä, että toisella on joku salainen elämä, josta ei saa edes kysyä mitään ilman että hermostuu.
En ole "menossa joka paikkaan" miehen mukana kuten ilmaisit, vaan olisi kiva tavata nämä kaverit vaikka kerran jossain juhlissa tms. Tuskin kaikki miehen menot mitään poikien saunailtoja on.
Mikä estää eroamasta? Oot vapaa poistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halunnut esitellä tyttöystävääni kavereilleni, koska haluan välttää riitoja ja konflikteja. Kaverini heittävät varsinkin humalassa tylyä ja härskiä läppää. Joten kysyn ap: Oletko helposti hermostuva ja loukkaantuva vai otatko asiat huumorilla ja heität itsekin takaisin?
Mitäs jos kasvaisitte aikuisiks.
Siinäpä se ongelma onkin. Siinä kohtaa kun muiden pitää muuttua yhden vuoksi, voi kysyä voisiko tämä yksi viettää aikaansa muussa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halunnut esitellä tyttöystävääni kavereilleni, koska haluan välttää riitoja ja konflikteja. Kaverini heittävät varsinkin humalassa tylyä ja härskiä läppää. Joten kysyn ap: Oletko helposti hermostuva ja loukkaantuva vai otatko asiat huumorilla ja heität itsekin takaisin?
Mitäs jos kasvaisitte aikuisiks.
Siinäpä se ongelma onkin. Siinä kohtaa kun muiden pitää muuttua yhden vuoksi, voi kysyä voisiko tämä yksi viettää aikaansa muussa seurassa.
Kenen pitää muuttua?
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.
Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Se on tervettä olla parisuhteessa välillä erillään omien kavereiden kanssa. Ei joka paikkaan kuulu mennä yhdessä. Mua ihmetyttää miksi tää niin hiertää.
Tuo ei liity mitenkään aloituksen ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tervettä olla parisuhteessa välillä erillään omien kavereiden kanssa. Ei joka paikkaan kuulu mennä yhdessä. Mua ihmetyttää miksi tää niin hiertää.
No minäpä väännän rautalangasta, se hiertää siksi että minun mielestäni ei ole normaalia, että mies "piilottelee" kavereitaan, jotka ovat hänelle tärkeitä. (Tai päinvastoin ajateltuna piilottelee minua kavereiltaan.)
Eikö normaalisti jos aletaan seurustelemaan ja vakiinnutaan niin ole olennainen osa parisuhdetta että esitellään kumppani ystäville? Eihän se niin voi mennä, että toisella on joku salainen elämä, josta ei saa edes kysyä mitään ilman että hermostuu.
En ole "menossa joka paikkaan" miehen mukana kuten ilmaisit, vaan olisi kiva tavata nämä kaverit vaikka kerran jossain juhlissa tms. Tuskin kaikki miehen menot mitään poikien saunailtoja on.
Eli sinua hiertää se, että mies ei ole 100% määräysvallassasi? Sinusta ei ole normaalia, että miehellä on kavereita, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta? Sinusta miehellä on salainen elämä, jos hän ei jatkuvasti raportoi tekemisiään ja pyydä lupaa viettää aikaa kavereiden kanssa.
Tiesitkö, että ihmissuhde kanssasi on kuin vankila?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.
Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.
Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?
Töihin? Mitä h elvettiä? Ja kyllä minut on itse asiassa esitelty muutamalle miehen työkaverillekin, jonka kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla.
Erikoista että olette olleet jo pari vuotta yhdessä, olet suostunut avoliittoonkin ja nyt ihmettelet asiaa :/ itse olen nopean toiminnan nainen, ja oltiin jo naimisissa 9kk seurustelun jälkeen, toki oltiin tunnettu kauemmin. Ilman muuta selvää oli, että tavattiin myös kummankin kavereita, oleellinen osa elämää kuitenkin.
Ei auta kuin nostaa kissa pöydälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.
Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.
Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.
Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.
Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?
Kuuluu tulla esitellyksi rakkaan läheisille ihmisille, ennenkuin muutetaan yhteen. Kummallista salailuelämää, jos ei vietetä yhdessä aikaa isommallakin porukalla. Tai edes esitellään toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.
Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.
Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.
Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.
Junttiporukoissa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesystäväni kanssa omat kaverit eikä juuri toistemme ystäviä nähdä. Se johtuu pitkälti siitä, että miehen tapa viettää ystäviensä kanssa aikaa ei tunnu minusta hyvältä ja toisinpäin. Ei se kuitenkaan vaikuta parisuhteeseen millään lailla.
Jos asia vaivaa, niin siitä kannattaa keskustella avoimesti.Mutta kuitenkin teidät on esitelty jossain vaiheessa edes? En minäkään aina miehen kavereiden kanssa liiku eikä hän minun, mutta on kyllä esitelty, kuten kuuluukin.
Miten niin kuuluukin? Onko sinut viety miehen töihin ja esitelty siellä kaikille, kuten kuuluukin?
Töihin? Mitä h elvettiä? Ja kyllä minut on itse asiassa esitelty muutamalle miehen työkaverillekin, jonka kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla.
Totta kai puoliso tuodaan töihin ja hänet esitellään siellä, koska työ on olennainen osa elämää. Minusta olisi outoa, jos minut esitellään kavereille, mutta ei pomolle. Mies viettää töissä kuitenkin 40 tuntia viikossa, kavereitten kanssa tuskin 4 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.
Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.
Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.
Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.
Höps pöps, ei tartte narsisimia nyt ihan kaikkeen tunkea :)
On täysin eri asia, että joku mies tunkee naisporukkaan, kuin että se mies esitellään sille naisporukalle jossain kepeässä tilanteessa. Vai eivätkö ne naiset koskaan vietä aikaa isolla porukalla? Me ollaan oman naisporukkani kanssa mm ristiin kummejakin toistemme lapsille, niin väkisinkin ne miehetkin tulee edes jotenkin tutuiksi.
Silti vietämme paljon aikaa myös ihan vain naisporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7 aikuisen naisen porukka, tunnettu toisemme varmaan 20 vuotta. Kahdesti vuodessa tavataan, puolisot ei ole mukana. Paitsi nyt, kun yksi meistä löysi uuden rakkauden ja tämä mies haluaa tulla joka paikkaan mukaan. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan, mutta nyt tapaamiset on muuttuneet aivan erilaisiksi kuin ennen ja tiivis ystävyys, mahdollisuus puhua kaikesta on muuttunut hauskaksi, kepeäksi yhdessäoloksi, jolla ei ole isommin merkitystä. Niinpä vähitellen parin vuoden aikana yhteiset tapaamiset on harventuneet ja nähdään pienemmällä kokoonpanolla, 4 tai 6 meistä mukana ja 7+1 -tapaamiset peruuntuivat tältäkin syksyltä tekosyiden takia.
Niin että kannattaa ottaa se oma armas mukaan, sillä voi saada tylsästä perinteestä aivan uudenlaisen ja itse jää vähitellen ulkokehälle.
Alotuksessa ei ollut tällaisesta kysymys, vaan siitä, ettei ketään kavereita esitellä koskaan.
Tuollaista se on niiden kavereiden kannalta eli porukkaan tuodaan joku, jota muut eivät sinne halua ja sitten alkaa muutos, jossa ap ja puolisonsa vähitellen jäävät porukan ulkopuolelle. Mies on todennäköisesti nähnyt tuon tapahtuvan jollekin muulle eikä halua samaa tilannetta. Hän haluaa pitää kaverinsa, mutta ap ei sitä salli. Narsistit toimivat juuri noin ei vähitellen kumppanin kaverisuhteet päätetään ja hänestä tulee täysin riippuvainen narsistista eli ap:sta.
Junttiporukoissa näin.
Aika tavallista niille, jotka on opiskelleet yliopistossa ja siellä osakunnassa tms. tutustuneet. Heille kaverit ja ystävyys on asia, johon ei puolisoita mukaan sotketa.
Alue: Aihe vapaa
No minäpä väännän rautalangasta, se hiertää siksi että minun mielestäni ei ole normaalia, että mies "piilottelee" kavereitaan, jotka ovat hänelle tärkeitä. (Tai päinvastoin ajateltuna piilottelee minua kavereiltaan.)
Eikö normaalisti jos aletaan seurustelemaan ja vakiinnutaan niin ole olennainen osa parisuhdetta että esitellään kumppani ystäville? Eihän se niin voi mennä, että toisella on joku salainen elämä, josta ei saa edes kysyä mitään ilman että hermostuu.
En ole "menossa joka paikkaan" miehen mukana kuten ilmaisit, vaan olisi kiva tavata nämä kaverit vaikka kerran jossain juhlissa tms. Tuskin kaikki miehen menot mitään poikien saunailtoja on.