Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus on tosiasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että meidän kielemme tai arkijärkemme ei pysty käsittelemään asioita jotka eivät ole tilassa ja ajassa kiinni. Matematiikka on ainoa kieli jolla näiden käsittely ja niistä keskustelu onnistuu järkevästi.

Pelkästään aloituspostauksen ensimmäinen lause (Alussa oli abstrakti, tilaton piste ei missään),

pitää jo sisällään oletuksen että ennen meidän tuntemamme ajan ja tilan alkua oli aikaa ja tilaa.

Se on vähän sama kuin menisi pohjoisnavalle ja alkaisi miettimään että mitä on vielä pohjoisempana ja miten sinne pääsee. Eli kysymyksessä ei ole mitään mieltä.

On sinänsä totta, että matematiikka on tieteen peruskieli, joka mahdollistaa täsmällisen esityksen, eikä luonnollista kieltä ole kehitetty kirjoittamista varten, vaan puhumista varten.

Tämä ei kuitenkaan estä esittämistä järkeviä tieteenfilosofia kysymyksiä, kuten: onko aikaa edes olemassa?

Tieteenfilosofiaa tarvitaan tieteen tueksi ja kriittiseksi silmäksi.

Olen samaa mieltä tieteenfilosofian tarpeellisuudesta. Tieteenfilosofia auttaa meitä sijoittamaan eksaktin tieteen tuottaman tiedon omaan viitekehykseemme jotta voimme sisäistää ja ymmärtää sen.

Näen tärkeänä myös tieteen popularisoinnin ja kansantajuistamisen koska mitä pidemmälle perustuviin kysymyksiin (kuten mitä aika on) niin ne muuttuvat nopeasti niin abstrakteiksi ja vaikeiksi ettei edes keskiverto matematiikan opettaja välttämättä pysty niitä ymmärtämään pelkän matematiikan avulla.

En kuitenkaan näe että esim ajan olemassaolo olisi tieteenfilosofinen vaan eksaktin luonnontieteen alaan kuuluva asia joka ei ole debatoitavissa. Aika joko on olemassa tai ei ole olemassa. Tieteenfilosofia voi sitten auttaa meitä ymmärtämään havainnon merkitystä ja käsittelemään asiaa meille relevantissa kontekstissa.

Se mitä toivoisin useamman suomalaisen ymmärtävän on tieteellisen prosessin periaatteet. Monella tuntuu olevan tosi kummallisia käsityksiä tieteestä kuten esim se, että teoriat syntyisivät vain siitä ettå joku vetäisee ne hatustaan ja sitten niihin uskotaan usein myös käytetään termiä tiedeuskovainen joka mielestäni aivan älytön sana koska tiede nimenomaan ei nojaa uskoon vaan havaintoihin jotka pystytään osoittamaan todeksi.

Carl Saganin klassikkoteos ,The demon-haunted world - Science as candle In the dark, pitöisi olla peruskoulussa pakollinen luettava.

Ontologiset kysymykset ovat filosofian ydinaluetta. Ne eivät aina ole mustavalkoisia asioita, esimerkkinä juuri ajan olemassaolo. Aika on olemassa heikossa muodossa, joka mahdollistaa sen hyödyntämisen teknologiassa, mutta vahvassa mielessä se on tieteenfilosofisesti olematon asia.

Ah, onpas virkistävää että tällä palstalla voi käydä tälläistäkin keskustelua. Kiitos!

En ole varma ymmärränkö heikon ja vahvan muodon käsitteen tässä oikein, voitko selittää/avata?

Oma ajatteluni lähtee siitä, että koska aika on fysiikassa kiistatta mitattavissa oleva suure, jonka käyttäytymistä voimme laskea, mitata, havainnoida ja ymmärtää (vaikka enme sen syvintä olemusta ymmärräkään) niin kyseessä on samanlainen suure kuin vaikka massa tai etäisyys. Tätä ajatustani vahvistaa myös se, että etäisyyden (tilan), massan ja ajan kiinteä yhteys on pystytty selvästi osoittamaan. Eli neliulotteinen aika-avaruus joka kaareutuu painovoimakentän vaikutuksesta.

Siksi ajatus siitä että ajan olemassaoloa voisi debatoida filosofisena kysymyksenä on itselleni yhtä vieras kuin se, että filosofoidaan onko pöydälleni oleva kaljatölkki tyhjä vai täysi. Itse löhden siitä että koska voin mitata sen painon niin asia on eksakti eikä tulkinnanvarainen.

Toisaalta tästä päästään myös perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että mitä tarkoittaa että jotain on olemassa. Miten olemassaolo määritellään. Mietin asiaa kun tyhjensin tuon tölkin ja päädyin siihen että ainoa järkevä määritelmä on, että jos jonkun asian olemassaolo voidaan (tai voitaisiin) kiistatta todentaa ja havaita tässä meidän maailmassamme niin silloin se on olemassa. Tuo voitaisiin suluissa on sen takia että muuten puu kaatuisi ääneti metsässä.

Aika on mittayksikkö, jonka perusyksikkö on sekunti. Aika on olemassa mittayksikkönä.

Aika-avaruus puolestaan on tautologia, sillä et voi piirtää 4D-avaruutta koordinaatistoon, siis et voi havaita 4D-avaruutta.

Aikaa ei voi mitata kellolla, koska kello ei ole mittari, vaan osoitin, joka näyttää ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kvanttifysiikka on siitä jännä, kiiettä se ylittää arkijärjen kovaa ja korkealta. Täysin epärealistisen oloiset "taikatemput" ovat mahdollisia. Osa fyysikoistakaan ei aluksi oikein tykännyt kvanttifysiikasta. Se olisi joutanut epäonnistuneiden teorioiden romukoppaan. Oli vain se ongelma, että kvanttifysiikka täsmäsi havaintoihin. Sen kanssa oli siis pakko jatkaa.

Kvanttifysiikka on mikrotason fysiikkaa. Ei päde siis makromaailmassa.

Missähän kohtaa se sitten lakkaa pätemästä? Ainakin toimii isommillakin molekyyleillä. Missä se raja menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kvanttifysiikka on siitä jännä, kiiettä se ylittää arkijärjen kovaa ja korkealta. Täysin epärealistisen oloiset "taikatemput" ovat mahdollisia. Osa fyysikoistakaan ei aluksi oikein tykännyt kvanttifysiikasta. Se olisi joutanut epäonnistuneiden teorioiden romukoppaan. Oli vain se ongelma, että kvanttifysiikka täsmäsi havaintoihin. Sen kanssa oli siis pakko jatkaa.

Kvanttifysiikka on mikrotason fysiikkaa. Ei päde siis makromaailmassa.

Missähän kohtaa se sitten lakkaa pätemästä? Ainakin toimii isommillakin molekyyleillä. Missä se raja menee?

Ei päde ihmisten tasolla kvanttifysiikka.

Tieteilijät on keksinyt alkuräjähdysteorian siitä syystä koska maapallolta käsin näyttäisi siltä kuin maailmankaikkeus laajenisi. Itse en usko mihinkään alkuräjähdykseen vaan luomiseen. Ei voi olla sattuman kauppaa elämän synty ja sen verran järkeä ainakin itsellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteilijät on keksinyt alkuräjähdysteorian siitä syystä koska maapallolta käsin näyttäisi siltä kuin maailmankaikkeus laajenisi. Itse en usko mihinkään alkuräjähdykseen vaan luomiseen. Ei voi olla sattuman kauppaa elämän synty ja sen verran järkeä ainakin itsellä on.

Tuolla lauseella sinunkaltaisen tollukan taukin ei kannata kyllä ainakaan järjestä tulla puhumaan. Jessus mikä ääliö. 

Pystytkö keskustelemaan ilman solvaamista?

Kvanttimekaniikan nyky-ymmärryksen mukaan on täysin mahdollista, että tyhjästä pöllähtää asioita. Emme vain ymmärrä tyyhjyyden todellista luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka uskotte alkuräjähdykseen, miten selitätte sen, että koska räjähdyksen seurauksena materia hajoaa eri suuntiin, miten se on voinut yhtäkkiä kerääntyä ja järjestyä maailmankaikkeudeksi? Avaruushan on ääretön, joten kaiken järjen mukaan kappaleet jatkavat matkaansa eri suuntiin eivät suinkaan keräänny planeetoiksi jne.

Te kaikki alkuräjähdysteorian vastustajat:

Miksi ette lue paria aihetta käsittelevää yleistajuista kirjaa, kuten Stephen Hawkingin "Ajan lyhyt historia", tai Esko Valtaojan "Kotona Maailmankaikkeudessa"?

Lukemattomat ovat ne alkuräjähdystä halveksivat keskustelunavaukset, joista käy ilmi, ettei alkuräjähdystä ole ymmärretty ollenkaan.

Vaikka ei käsittäisikään eikä hyväksyisi tyhjästä poksahtanutta universumia, on kuitenkin selviö muutama juttu:

1. Maailmankaikkeus laajenee, laskelmiem mukasn n. 14mrd vuotta sitten kaikki oli yhdessä klimpissä

2. Varvaisessa maailmankaikjeufessa oli vain kevyitä alkuaineita, raskaat ovat syntyneet tähdissä

3. Hyvin varhainen maailmankaikkeus oli tiheä ja kuuma

Mitä nämä pimeät aineet ja energiat oikein ovat, joita kukaan tosiasiallisesti ei ole edes havainnut missään päin maailmaa.

Miten nämä poikkeavat eetterin pyörteistä?

Vierailija kirjoitti:

Kvanttimekaniikan nyky-ymmärryksen mukaan on täysin mahdollista, että tyhjästä pöllähtää asioita. Emme vain ymmärrä tyyhjyyden todellista luonnetta.

Kvanttimekaniikka ei päde makrotasolla, ja kaikkein vähiten kosmisessa mittakaavassa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka uskotte alkuräjähdykseen, miten selitätte sen, että koska räjähdyksen seurauksena materia hajoaa eri suuntiin, miten se on voinut yhtäkkiä kerääntyä ja järjestyä maailmankaikkeudeksi? Avaruushan on ääretön, joten kaiken järjen mukaan kappaleet jatkavat matkaansa eri suuntiin eivät suinkaan keräänny planeetoiksi jne.

Te kaikki alkuräjähdysteorian vastustajat:

Miksi ette lue paria aihetta käsittelevää yleistajuista kirjaa, kuten Stephen Hawkingin "Ajan lyhyt historia", tai Esko Valtaojan "Kotona Maailmankaikkeudessa"?

Lukemattomat ovat ne alkuräjähdystä halveksivat keskustelunavaukset, joista käy ilmi, ettei alkuräjähdystä ole ymmärretty ollenkaan.

Miksi lukea Ajan lyhyt historia? Eihän aikaakaan ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kvanttifysiikka on siitä jännä, kiiettä se ylittää arkijärjen kovaa ja korkealta. Täysin epärealistisen oloiset "taikatemput" ovat mahdollisia. Osa fyysikoistakaan ei aluksi oikein tykännyt kvanttifysiikasta. Se olisi joutanut epäonnistuneiden teorioiden romukoppaan. Oli vain se ongelma, että kvanttifysiikka täsmäsi havaintoihin. Sen kanssa oli siis pakko jatkaa.

Kvanttifysiikka on mikrotason fysiikkaa. Ei päde siis makromaailmassa.

Missähän kohtaa se sitten lakkaa pätemästä? Ainakin toimii isommillakin molekyyleillä. Missä se raja menee?

Ei päde ihmisten tasolla kvanttifysiikka.

Kööpenhaminan koulukunta on kuitenkin pohtinut tuota mahdollisuutta vapaaseen tahtoon liittyen. Tästä on sitten eräänlaisia fiktiivisiä popularisointeja mm. Dark-tvsarja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kvanttimekaniikan nyky-ymmärryksen mukaan on täysin mahdollista, että tyhjästä pöllähtää asioita. Emme vain ymmärrä tyyhjyyden todellista luonnetta.

Kvanttimekaniikka ei päde makrotasolla, ja kaikkein vähiten kosmisessa mittakaavassa.

Moni fyysikko olisi kyllä kanssasi eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä pimeät aineet ja energiat oikein ovat, joita kukaan tosiasiallisesti ei ole edes havainnut missään päin maailmaa.

Miten nämä poikkeavat eetterin pyörteistä?

Eetteri oli joskus muinaisuudessa pelkkä teoreettinen idea jolle ei ollut mitään todisteita. Pimeän aineen ja energian olemassaolo voidaan havaita esim joidenkin galaksien liikkeistä joita ei voi selittää muulla kun sillä ertä galaksissa täytyy olla sellaista massaa tai materiaa jota emme voi suoraan havaita.

Sama kuin jos menet pimeään lukittuun huoneeseen ja siellä leijuu voimakas pierunhaju ja pimeydestä kuuluu yskintää. Vaikka et voi nähdä huoneessa ihmistä voit päätellä hänen paikallaolonsa epäsuorasti.

Olisi aikamoinen tiedesensaatio jos joku todistaisi että pimeää ainetta ei olekaan ja havainnot joutuvatkin jostain aivan muusta.

Voidaanko me oikeasti olla sattuma? Itsellä tulee lähinnä mieleen joku viimeisen päälle mietitty taskukello.

Sopiva etäisyys auringosta, sopiva kuu joka liikuttelee vesiä, sopiva pyörimisnopeus, magneettikentät jne jne.

En sano, että ollaan jonkun jumalan luoma, mutta mielestäni elämme paikassa, jossa on liian monta täysosumaa ollaksemme vain sattuman tuotos.

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko me oikeasti olla sattuma? Itsellä tulee lähinnä mieleen joku viimeisen päälle mietitty taskukello.

Sopiva etäisyys auringosta, sopiva kuu joka liikuttelee vesiä, sopiva pyörimisnopeus, magneettikentät jne jne.

En sano, että ollaan jonkun jumalan luoma, mutta mielestäni elämme paikassa, jossa on liian monta täysosumaa ollaksemme vain sattuman tuotos.

Galakseja arvioidaan olevan pari sataa miljardia. Ei ole tilastomatemaattisesti ollenkaan ihmeellistä, että jossain päin universumia kaikki nuo palaset loksahtavat kohdalleen, ja sen vuoksi sinä ja minä olemme nyt tätä täällä ihmettelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis olettaa, että se pamaus on symmetrinen? Eli sama määrä materiaa sitten leviää joka suuntaan, eli jos vedetään maapallolta viiva alkupisteen läpi sama matka, niin siellä on samanlainen maapallo?

Ei voida. Se miten materia on kerääntänyt sen alun jälkeen ei ole symmetristä. Alussa ei ollut mitään planeettoja, vain molekyylejä ja kaasuja. 

Joo sen ymmärrän, ajatuksena on se, että molekyylit ja kaasut käyttäytyvät samalla lailla, koska alkupisteessä kaikella on sama lähtökohta, eli epäsymmetrisiltä näyttävät galaksit ovatkin symmetrisiä, kun zoomataan tarpeeksi kauas, ehkä lumihiutale olisi se, miten koen sen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä alkupiste oikein tuli?

Entä mistä se tuli, mistä se tuli?

"Kaiken alkupistettä" ei ole, se on loogisesti mahdoton asia, ja sen miettiminen ajan haaskausta.

Tuossa vähän fysiikkaa filosofiaa jne. Tyhjyyden 9 tasoa. Kannattaa katsoa jos haluaa vähän mietittävää.

Mun pilustajan se syöksähti ulos.