15 vuotta sitten ovikelloni soi

Tasan 15 vuotta olin viettämässä tavallista arkipäivää kotonani. Muistan vielä kuinka luin Hylätyt talot, autiot pihat -kirjaa kun ovikello soi. Menin sitten ovelle ja suureksi yllätyksekseni poikani Sami oli tullut minua tapaamaan. Ihmettelin kovasti kun hänellä oli vauva sylissä. Sain sitten tietää että vauva on minun pojantyttäreni Jenna. En ollut tuohon aikaan nähnyt poikaani lähes vuoteen ja Jenna olikin jo puolivuotias kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Asia on painanut mieltäni, olisin niin kovasti halunnut osallistua pojantyttäreni elämään jo alusta asti. Miksi Sami ei voinut kertoa minulle heti Jennan synnyttyä että minusta on tullut mummo?



Olen siis viettänyt mummon elämää nyt 15 vuotta ja vielä kovasti toivoisin lisää lapsenlapsia. Samille olen kovasti yrittänyt sanoa että pitää vielä lapsia hankkia kun siihen on mahdollisuus vielä on. Itse en koskaan saanut kuin yhden lapsen, kovasti halusin enemmän lapsia mutta niitä ei minulle suotu. Kyllähän sitä vielä tässä iässä voisi lapsettomuushoidon avulla saada lapsen, olen sitä miettinytkin mutta rahaa ei sellaiseen taida minulla olla. Ulkomaille asti näin vanhan olisi varmasti lähdettevä, eihän Suomessa kannusteta iäkkäämpiä naisia äitiyteen.