Kysy mitä vaan polyamoriselta

Kyllä ainakin itselle on vahvistunut käsitys että polyamoria on sellaisten ihmisten keksintö, jotka eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta tai ole pystyneet sitä kokemaan jostain syystä. Lapsuuden traumat tms.

Tätä ominaisuutta, puutetta tai häiriötä täytyy sitten selittää itselle tai muille polyamoria-syndroomalla.

Oma kokemukseni on että ollessani todella rakastunut en juuri vilkaisekaan muita siinä mielessä. Siihen ei ole mitään tarvetta. En voisi kuvitellakaan että voisin olla rakastunut useaan ihmiseen samanaikaisesti. Se ei vain ole mahdollista eikä edes luonnollista.

Polyamoria on vain mielestäni tapa olla luvallisesti uskoton kun rakkautta ei ole tai se on loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisillä kuitenkin on taipumusta myös rakastua romanttisesti ja vakavasti, ja kun ei-rikollisten välisten murhien ykkössyy on mustasukkaisuus, niin ymmärtänet asemasi hataruuden?

Polysuhteissa näitä on tapana yhdessä käsitellä. Sairaalloinen mustasukkaisuus on ihan eri asia ja niin mustasukkaiset tuskin ikinä päätyvät polysuhteisiin.

Mustasukkaisuus on ihan normaali tunne ihmisille. En tietenkään tarkoita sairaalloista sellaista. Pikemminkin olisi outoa jos ei tunne jonkinlaista mustasukkaisuutta kumppanistaan. Sehän tarkoittaisi, ettei oikeasti välitä hänestä.

Jotkut ihmiset ei tunne mustasukkaisuutta ollenkaan vaikka harvinaista se on! Enemmän tekemistä sen kanssa että on terve itsetunto ja helppo luottaa ihmisiin. Mustasukkaisuus on pohjimmiltaan epäluottamusta, ei rakkautta.

Olet täysin väärässä. Kyllä rakkautensa kohteen haluaa pitää itsellään eikä jakaa muiden kanssa. Sehän on aivan luonnollista. Eikä rakastettuna ollessaan halua muita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin itselle on vahvistunut käsitys että polyamoria on sellaisten ihmisten keksintö, jotka eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta tai ole pystyneet sitä kokemaan jostain syystä. Lapsuuden traumat tms.

Tätä ominaisuutta, puutetta tai häiriötä täytyy sitten selittää itselle tai muille polyamoria-syndroomalla.

Oma kokemukseni on että ollessani todella rakastunut en juuri vilkaisekaan muita siinä mielessä. Siihen ei ole mitään tarvetta. En voisi kuvitellakaan että voisin olla rakastunut useaan ihmiseen samanaikaisesti. Se ei vain ole mahdollista eikä edes luonnollista.

Polyamoria on vain mielestäni tapa olla luvallisesti uskoton kun rakkautta ei ole tai se on loppunut.

minulle taas on luonnoton ajatus etteikö voisi rakastaa useaa samanaikaisesti. Osaahan äitikin rakastaa kaikkia lapsiaan. Miten sitä rakkautta on niin vähän ettei sitä riittäisi kuin omalle kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut suhteessa erään polyamorisen kanssa ja muistan miten helppoa oli, kun sai olla samaan aikaan suhteessa ja itsenäinen. Polyamorisuus sopii varmasti hyvin itsenäistä elämää viettäville, joilla on pakka koossa (eli mielenterveys kunnossa). Täytyy osata ymmärtää mustasukkaisuuden tunne ja käsitellä se, sekä myös tajuta kommunikoinnin tarve (eli ei saa olettaa mitään toisista eikä toimia toisen selän takana (esim. miettiä toisen kanssa, että mitähän se kolmas ajattelee ja sen perusteella tehdä omia päätelmiä siitä mitä kannattaisi tehdä tai miten toimia sen sijaan, että ihan vain kysyisi kolmannelta ym. ym.) . Minua ei koskaan haitannut tuon polyamorisen kumppanini toiset kumppanit. Ainoa asia, josta olin tarkka ja ehdoton, oli rehellisyys (sp-tautiriskin vuoksi. samasta syystä tuossa suhteessa oli helpompi olla, koska saattoi luottaa siihen, että toinen on oikeasti rehellinen ja jos sovitaan, että ihan kaikkien kanssa käytetään kumia, niin sitten käytetään ja jos siitä poikkeaa, niin sitten siitä kerrotaan myös rehellisesti)

tosiasiassahan polyamoriset voivat olla suhteissa ihan samanlaisia kuin monogamisetkin, ainoa ero taitaa olla se, että polyilla voi olla useampia kumppaneita samaan aikaan ja se tehdään avoimesti, kun monogamiseissa suhteissa se tehdään enemmän salaa.  Polysuhteessa joutuu olemaan pakosta rehellinen myös oman itsen suuntaan ja se on äärimmäisen vapauttavaa.

sori, ei ollut mitään kysyttävää ap:lta, mutta toki haluaisin tietää onko polyille nykyisin mitään omia deittikanavia.

Itse käyttänyt ihan normisovelluksia, tinderistä oon saanut bännit niinkuin kaikki kuumikset ;) ei vaan vitsi vitsi mutta oikeesti oon saanut bännit luoja tietää miksi. Oon käyttänyt seuraavia: ok cupid (ehkä eniten polytyyppejä?), bumble (melko lailla sama kun tinder mutta vaan naiset saa aloittaa keskusteluja ja vastaamiselle on aikaraja), her naisten ja muunsukupuolisten queerdeittailuun. Noista kaikista oon tykännyt, tällä hetkellä en käytä mitään sovellusta.

Kiva kuulla sun kokemuksesta, oletko itse siis monogaminen eli sulla ei ollut muita suhteita? Mulla on sama kuin sulla että rehellisyys ja avoimuus on tärkeintä, oikeestaan kaikki muu toissijaista!

en ole ihan varma, että olenko poly vai mono, mutta tiedän kokemukseni avulla sen, että ei minua ole haitannut tietää, että jaan kumppanini toisenkin kanssa. Sen verran olen pohtinut asioita.

Oletan, että olen jotain molemmista: voisin elää polysuhteessa, mutta myös monosuhde käy. 

Sen tiedän, että olen myös hyvin hetero, joten en voisi elää esim. 2n+1m suhteessa, jossa siis oletuksena olisi, että kaikki olisivat rakkaussuhteessa toistensa kanssa ja ainakin suomessa tuntuu, että valtaosa polyista on suhteissa, joissa naiset ovat enemmän bi-henkisiä.

naista voin rakastaa toki ns. platonisesti, mutta seksisuhdetta ei. Mutta toki sillä lailla, niinkuin tuolla exälläni oli, että hänellä oli rakkaussuhde samaan sitten minun lisäkseni kahteen muuhunkin. minusta se oli ihan ok enkä ikinä kokenut, että se olisi minulta pois, ehkä enemmän päinvastoin.

mulle nuo deittisovellukset ei ole mitenkään tuttuja, jotenkin vierastan niitä ja toisaalta kerran sain yhden stalkkerin perääni erään ystäväni kautta (pitkä juttu, ei jaksa kertoa siitä), että ehkä siitäkin syystä vierastan sovelluksia, kun siellä on tyyppejäkin, jotka eivät ihan täysillä käy. Asun kaupungissa ja meillä oli joskus polymiittejä jossain tyyliin kerran kuukaudessa ja tiedottivat niistä jossain vähän julkisemmin, mutta nyt kai sitten jossain muualla. Ehkä pitää joskus katsella kuitenkin noita sovelluksia

Itse olen huomannut, oman hyvin hyvin suppean kokemukseni perusteella (lisään tähän kokemmukseeni myös lukemani ja näkemäni polyjen haastattelut), että polyt ovat keskimäärin osaavampia tunneasioissa ja niistä puhumisessa.

Kiitos kun jaoit ajatuksiasi, kiinnostavaa! En ole itse tuollaisessa polymiitissä ikinä käynytkään. Tosin arki usein on yhtä polymiittiä kun omissa piireissä on suht tavallista.

Itsekin muuten olen ollut monosuhteissa myös, en koskaan pettänyt mutta ihastuin kyllä silloinkin helposti muihin. Ne suhteet ei itselle tuntuneet samalla tavalla vakailta ja kestäviltä kuin nykyinen polysuhde.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin itselle on vahvistunut käsitys että polyamoria on sellaisten ihmisten keksintö, jotka eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta tai ole pystyneet sitä kokemaan jostain syystä. Lapsuuden traumat tms.

Tätä ominaisuutta, puutetta tai häiriötä täytyy sitten selittää itselle tai muille polyamoria-syndroomalla.

Oma kokemukseni on että ollessani todella rakastunut en juuri vilkaisekaan muita siinä mielessä. Siihen ei ole mitään tarvetta. En voisi kuvitellakaan että voisin olla rakastunut useaan ihmiseen samanaikaisesti. Se ei vain ole mahdollista eikä edes luonnollista.

Polyamoria on vain mielestäni tapa olla luvallisesti uskoton kun rakkautta ei ole tai se on loppunut.

Itse taas pystyn täysin ymmärtämään sen että ihmiset ovat hyvin erilaisia eikä kaikki sovi kaikille. En suosittelisi polyamoriaa kenelle tahansa ja olen valitettavasti myös nähnyt miten paljon se voi väärissä käsissä satuttaa. Mutta se mitä en käsitä on tuo joidenkin monoihmisten tarve yleistää oma kokemuksensa koskemaan kaikkia ja vielä patologisoida joksikin traumareaktioksi. Tuo on hyvin epäkunnioittavaa ja antaa ymmärtää että ihmiset eivät itse parhaiten ymmärrä omia tunteitaan.

Tuo oma kokemuksesi josta kerroit on täysin validi ja samaan aikaan täysin päinvastainen kuin omani. Minulle muihin ihmisiin rakkauden tunteminen vain syventää jo olemassa olevia tunteita esim. kumppaneitani kohtaan. Uskoisin kyllä näin reilun kolmenkymmenen vuoden iässä tietäväni miltä rakastuminen tuntuu, silti se ei ole koskaan poistanut viehättymistä muita ihmisiä kohtaan muuta kuin ehkä hyvin hetkellisesti. Tarpeen vaatiessa olen kyllä ottanut tilaa yhdelle suhteelle, suhteen alkuvaihe esimerkiksi on usein aika herkkä. Polypiireissä puhutaan NRE eli new relationship energystä silloin kun haluat keskittyä uuteen henkilöön.

Mun kaikki ystävät ihailevat mun loistavasti toimivia ihmissuhteita ja pitävät niitä ihanteellisina. Olen samaa mieltä, en haluaisi elää mitenkään muuten. Ja sitten vielä tuosta luvallisesta uskottomuudesta, tuohan on oksymoron, uskottomuuden koko idea on se että se on luvatonta ja rikkoo yhteisiä sääntöjä (ei harrasteta seksiä muiden kanssa), polysuhteissakin voi pettää mutta säännöt on vaan eri. Henkilökohtaisesti en juurikaan tunne mustasukkaisuutta seksistä, joistain muista asioista kyllä. Tunnen monia jotka kokevat samoin!

Ja vielä viimeiseksi, mulla ei ole mitään traumoja vaan olen erittäin hyvästä ja rakastavasta kodista, vanhempanikin kuusikymppisinä ovat edelleen yhdessä :)

Mutta sun kokemusta en kyseenalaista, se on varmasti totta sinulle ja toivon sulle hyviä ja kestäviä monosuhteita ihmisten kanssa jotka haluaa niihin sitoutua!

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisillä kuitenkin on taipumusta myös rakastua romanttisesti ja vakavasti, ja kun ei-rikollisten välisten murhien ykkössyy on mustasukkaisuus, niin ymmärtänet asemasi hataruuden?

Polysuhteissa näitä on tapana yhdessä käsitellä. Sairaalloinen mustasukkaisuus on ihan eri asia ja niin mustasukkaiset tuskin ikinä päätyvät polysuhteisiin.

Mustasukkaisuus on ihan normaali tunne ihmisille. En tietenkään tarkoita sairaalloista sellaista. Pikemminkin olisi outoa jos ei tunne jonkinlaista mustasukkaisuutta kumppanistaan. Sehän tarkoittaisi, ettei oikeasti välitä hänestä.

Jotkut ihmiset ei tunne mustasukkaisuutta ollenkaan vaikka harvinaista se on! Enemmän tekemistä sen kanssa että on terve itsetunto ja helppo luottaa ihmisiin. Mustasukkaisuus on pohjimmiltaan epäluottamusta, ei rakkautta.

Olet täysin väärässä. Kyllä rakkautensa kohteen haluaa pitää itsellään eikä jakaa muiden kanssa. Sehän on aivan luonnollista. Eikä rakastettuna ollessaan halua muita.

Tämä on sinun kokemuksesi, minun on toinen. Olisin varovainen etenkin tuossa asioiden leimaamisessa luonnolliseksi ja epäluonnolliseksi, mielestäni mitkään ihmistunteet eivät ole epäluonnollisia, mehän olemme hitto vie luontoa ja tunteemme ovat vain kemiaa kehoissamme.

Jos nyt ihan evolutiivisesti miettii niin tiukka monogamia ei kyllä ole ihmislajille erityisen luonnollista. Mutta siitä huolimatta varmasti toimii monille oikein hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin itselle on vahvistunut käsitys että polyamoria on sellaisten ihmisten keksintö, jotka eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta tai ole pystyneet sitä kokemaan jostain syystä. Lapsuuden traumat tms.

Tätä ominaisuutta, puutetta tai häiriötä täytyy sitten selittää itselle tai muille polyamoria-syndroomalla.

Oma kokemukseni on että ollessani todella rakastunut en juuri vilkaisekaan muita siinä mielessä. Siihen ei ole mitään tarvetta. En voisi kuvitellakaan että voisin olla rakastunut useaan ihmiseen samanaikaisesti. Se ei vain ole mahdollista eikä edes luonnollista.

Polyamoria on vain mielestäni tapa olla luvallisesti uskoton kun rakkautta ei ole tai se on loppunut.

Puhut itsestäsi, hyvä niin, mutta et kykene hahmottamaan, että toiset aidosti kokevat toisin. Itse et ole ilmeisesti vaikkapa homoseksuaali. Etkä ole koskaan kokenut tunteita molempiin sukupuoliin, vai mitä? Et varmaan voi hahmottaa, että joku voi tuntea vetoa SEKÄ miehiin että naisiin. Sama juttu tässäkin. Olemme erilaisia. Olen ollut syvästi rakastunut, kutten poissulje polyamoriaa, päin vastoin koen että syvä tunteminen menee käsi kädessä sen kanssa että salliii jokaisen olla sellainen kuin on, ja jopa toteuttaa itseään laajalti ja aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näissä suhteissa olevat reppanoita jotka joutuvat tyytymään edes murto-osa suhteeseen. Muuten ei olisi ketään.

Yleensä naiset lihavia ja rumia. Miehet sellaisia lihavia ja naismaisia pienimunaisia (sellasia joten testotasto on alhainen)

Miehet ihan tossuja. Säälittävää koko homma.

Kyllä. Ja usein näillä mainitsemillasi miehillä on vielä jotain täysin häiriintyneitä fetissejä, joita olettaa näiden naisten toteuttavan.

Yllättävää että juurikin vasemmisto"miehet" ovat niitä prostituutio- ja pornomyönteisiä, jotka innoissaan klikkailevat netissä päästääkseen katsomaan huoraamaan alistettujen aatetovereidensa kuvia OnlyFansissa. Iikka Kivikin ihmetteli joskus somessa että onko ainoa mies, joka maksaa pornosta ja raukka luuli, että tilauksen laittamalla rahat menee taatusti näyttelijöiden taskuun. 

Minkä romaanin luit viimeksi?