Isän avopuoliso hoitokotiin -> avopuolison lapset vaativat asunnon myyntiä
Tietääkö joku onko isälläni mitään oikeutta asua asunnossa ja estää puoliksi omistetun asunnon myynti, kun avopuoliso on muistisairauden takia joutunut muuttamaan puoliksi omistamastaan asunnosta hoitokotiin?
Kommentit (135)
Ne muistisairaan lapset eivät voi myydä mitään, koska eivät ole perineet äitiään vielä eivätkä omista asunnosta yhtään mitään. Isän omaisuutta he eivät tietenkään voi myöskään myydä, kun se ei ole heidän.
90-vuotiaan lapsi kirjoitti:
Isällä ei ole varoja ostaa toista puolikasta. Avopuolison lapsi saa kohta edunvalvonnan.
Jos avopuoliso ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta (silloin kun hänen katsottiin vielä olevan kykenevä päättämään tuollaisista asioista), missä annetaan lupa myydä asunto, niin sen asunnon myyntiin pitää saada lupa digi- ja viestintävirastolta, joten ei sitä ihan heti pääse myymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa pitää tehdä yhteisomistuksen purku ensin eikä puoliksi omistamastaan asunnosta joudu pois siksi, että toisen omistajan edustaja haluaa myydä asunnon.
Mahtaakohan toi olla yhteisomistus, kun eivät ole naimisissa? Sinuna ap ottaisin nyt yhteyden joko sen pankin lakimieheen, jonka asiakas isäsi on tai ihan perhelakiin erikoistuneeseen juristiin, parin tunnin konsultaatio ei nyt montaa sataa maksa.
Totta kai voi olla yhteisomistus, jos asunto on ostettu yhdessä. Kyllähän moni avopari ostaa asuntoja ja omistaa ne 50/50 puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muistisairaan edunvalvoja hakee käräjiltä yhteusomistuksen purkua, niin isäsi on joko pakko ostaa muistisairaan puolikas itselleen tai myydä oma puolikkaansa koko asunnon osana ulkopuolisille.
Oikeus ottaa huomioon esim. sen, että asunnon toinen omistaja on hyvin iäkäs, joten voi olla, että yhteisomistusta ei pureta perillisten vaatimuksesta kovinkaan ripeästi. Senkin jälkeen asukkaalla on oikeus olla hyväksymättä kauppoja liian alhaisella hinnalla.
Ei mene noin. Olen ollut tilanteessa, jossa hain yhteisomistuksen purkua. Toinen omistaja oli iäkäs henkilö. Käräjäoikeus määräsi suoraan yhteisomistuksen purun miettimättä mitään tuollaisia ikään tms liittyviä asioita. Samalla käräjäoikeus määräsi että pesänselvittäjä hoitaa myynnin, kumpikaan meistä omistajista ei saanut sanoa myyntiin mitään vaan kun pesämselvittäjä oli myynyt asunnon niin saimme vasta kuulla että myyty on ja mikä oli hinta.
Ne lapset ei voi vaatia asunnon myymistä, kukaan ei ole kuollut vielä, joten se asunnon puolikas on edelleen muistisairaan omaisuutta. Eikä se muutu lasten omaisuudeksi vain koska omistaja on muistisairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-vuotias isäsi siis omistaa asunnon puoliksi hoivakotiin päätyneen avopuolison kanssa. Vaikka isäsi avopuolison lapset kuinka vaatisivat myymään asunnon, isäsi ei ole pakko suostua. Hänellä on oikeus asua asunnossa niin kauan kuin hän haluaa, ellei sitten käy niin että hänelle tulee muistisairaus ja hän päätyy hoivakotiin ja edunvalvontaan. Silloin asunto on laitettava myyntiin tai jätettävä tyhjilleen.
Tämä ei pidä paikkaansa. Avioleskellä olisi tuollainen oikeus. Ei kellään muulla.
Niin toisen kuoleman jälkeen, tässä ei kumpikaan ole kuollut, joten yhteiomistus pitää erikseen purkaa, jos toinen ei halua myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muistisairaan edunvalvoja hakee käräjiltä yhteusomistuksen purkua, niin isäsi on joko pakko ostaa muistisairaan puolikas itselleen tai myydä oma puolikkaansa koko asunnon osana ulkopuolisille.
Oikeus ottaa huomioon esim. sen, että asunnon toinen omistaja on hyvin iäkäs, joten voi olla, että yhteisomistusta ei pureta perillisten vaatimuksesta kovinkaan ripeästi. Senkin jälkeen asukkaalla on oikeus olla hyväksymättä kauppoja liian alhaisella hinnalla.
Ei mene noin. Olen ollut tilanteessa, jossa hain yhteisomistuksen purkua. Toinen omistaja oli iäkäs henkilö. Käräjäoikeus määräsi suoraan yhteisomistuksen purun miettimättä mitään tuollaisia ikään tms liittyviä asioita. Samalla käräjäoikeus määräsi että pesänselvittäjä hoitaa myynnin, kumpikaan meistä omistajista ei saanut sanoa myyntiin mitään vaan kun pesämselvittäjä oli myynyt asunnon niin saimme vasta kuulla että myyty on ja mikä oli hinta.
Jatkan vielä tähän, että pesänselvittäjän (juristi) palkkion jouduimme maksamaan puoliksi. Vaikka vain minä hain yhteisomistuksen purkua vastoin toisen omistajan tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Ne muistisairaan lapset eivät voi myydä mitään, koska eivät ole perineet äitiään vielä eivätkä omista asunnosta yhtään mitään. Isän omaisuutta he eivät tietenkään voi myöskään myydä, kun se ei ole heidän.
Edunvalvojana voi myydä, jos saa luvan siihen DVV:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä olisi myydä ja käyttää ne asunnon puolikkaasta tulleet rahat hoitokodissa olevan hoitomaksuihin niin ei jää lapsille sitten niistä riideltävää enää.
Eihän omaisuus vaikuta hoivakodin maksuihin - ainoastaan "tulot" eli eläkkeet ja mahdo vuokratulot.
Edunvalvonta ei tarkoita, että omaisuutta saa myydä, siitä pitää pyytää lupa digi- ja väestötietovirastolta. Tästä on omakohtainen kokemus, ko. virasto ei antanut myydä ja se riitti meidän tapauksessa. Kun avopuoliso on vielä elossa, niin ei ole oikeutta lapsilla perinnönjakoon, varsinkaan kun yhteinen on asunto toisen kanssa.
Kun avopuoliso kuolee niin tilanne on eri ja silloin se puolisko pitää lunastaa tai asunto myydä.
Menkää ihmiset naimisiin tai tehkää kunnon testamentit, niin on selvempää nuo omaisuusjutut.
Mitäs jos isä sanoo, että en osta puoliskoa enkä myy omaani, joten yrittäkääpä myydä toista puolta asunnosta ihan rauhassa, katsotaan miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä olisi myydä ja käyttää ne asunnon puolikkaasta tulleet rahat hoitokodissa olevan hoitomaksuihin niin ei jää lapsille sitten niistä riideltävää enää.
Eihän omaisuus vaikuta hoivakodin maksuihin - ainoastaan "tulot" eli eläkkeet ja mahdo vuokratulot.
Vaikuttaa silloin jos siitä omaisuudesta on juoksevia kuluja, silloin voi saada alennusta hoitokodin maksuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa pitää tehdä yhteisomistuksen purku ensin eikä puoliksi omistamastaan asunnosta joudu pois siksi, että toisen omistajan edustaja haluaa myydä asunnon.
Mahtaakohan toi olla yhteisomistus, kun eivät ole naimisissa? Sinuna ap ottaisin nyt yhteyden joko sen pankin lakimieheen, jonka asiakas isäsi on tai ihan perhelakiin erikoistuneeseen juristiin, parin tunnin konsultaatio ei nyt montaa sataa maksa.
Yhteisomistus tarkoittaa, että ihmiset omistavat jonkun asian yhdessä. Ei liity avioliittoon sinänsä se asia.
Tämä pari ei ole avioliitossa.
He ovat avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-vuotias isäsi siis omistaa asunnon puoliksi hoivakotiin päätyneen avopuolison kanssa. Vaikka isäsi avopuolison lapset kuinka vaatisivat myymään asunnon, isäsi ei ole pakko suostua. Hänellä on oikeus asua asunnossa niin kauan kuin hän haluaa, ellei sitten käy niin että hänelle tulee muistisairaus ja hän päätyy hoivakotiin ja edunvalvontaan. Silloin asunto on laitettava myyntiin tai jätettävä tyhjilleen.
Tämä ei pidä paikkaansa. Avioleskellä olisi tuollainen oikeus. Ei kellään muulla.
Itse asiassa kenellä tahansa meistä on tuo oikeus, jos omistamme puolet asunnosta. Avioliitossa leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, vaikka ei olisi koskaan omistanut siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Asunto myyntiin ja isä vaikka vuokrayksiöön jos ei vielä hoivakotiin halua.
No mutta jos molemma omistaa puolikkaan asunnosta, niin ei kai sitä voi myydä pelkästään toisen osapuolen halun perusteella?
Kyllä voi. Yhteisomistuksen voi purkaa ja tarvittaessa hakea oikeudesta purku, jos toinen / toiset osakas vastustaa
Itse olen muutama vuosi sitten asian kanssa ollut tekemisissä käytännössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muistisairaan edunvalvoja hakee käräjiltä yhteusomistuksen purkua, niin isäsi on joko pakko ostaa muistisairaan puolikas itselleen tai myydä oma puolikkaansa koko asunnon osana ulkopuolisille.
Oikeus ottaa huomioon esim. sen, että asunnon toinen omistaja on hyvin iäkäs, joten voi olla, että yhteisomistusta ei pureta perillisten vaatimuksesta kovinkaan ripeästi. Senkin jälkeen asukkaalla on oikeus olla hyväksymättä kauppoja liian alhaisella hinnalla.
Ei mene noin. Olen ollut tilanteessa, jossa hain yhteisomistuksen purkua. Toinen omistaja oli iäkäs henkilö. Käräjäoikeus määräsi suoraan yhteisomistuksen purun miettimättä mitään tuollaisia ikään tms liittyviä asioita. Samalla käräjäoikeus määräsi että pesänselvittäjä hoitaa myynnin, kumpikaan meistä omistajista ei saanut sanoa myyntiin mitään vaan kun pesämselvittäjä oli myynyt asunnon niin saimme vasta kuulla että myyty on ja mikä oli hinta.
Jatkan vielä tähän, että pesänselvittäjän (juristi) palkkion jouduimme maksamaan puoliksi. Vaikka vain minä hain yhteisomistuksen purkua vastoin toisen omistajan tahtoa.
Asuiko toinen omistaja asunnossa eli määräsikö käräjäoikeus todella vanhusta luopumaan asunnostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-vuotias isäsi siis omistaa asunnon puoliksi hoivakotiin päätyneen avopuolison kanssa. Vaikka isäsi avopuolison lapset kuinka vaatisivat myymään asunnon, isäsi ei ole pakko suostua. Hänellä on oikeus asua asunnossa niin kauan kuin hän haluaa, ellei sitten käy niin että hänelle tulee muistisairaus ja hän päätyy hoivakotiin ja edunvalvontaan. Silloin asunto on laitettava myyntiin tai jätettävä tyhjilleen.
Tämä ei pidä paikkaansa. Avioleskellä olisi tuollainen oikeus. Ei kellään muulla.
Itse asiassa kenellä tahansa meistä on tuo oikeus, jos omistamme puolet asunnosta. Avioliitossa leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, vaikka ei olisi koskaan omistanut siitä mitään.
Ei kukaan saa jäädä asumaan vain puoliksi omistamaansa asuntoon, jos asunnon toinen omistaja haluaa myydä. Käräjäoikeudesta hakemalla se toinen omistaja saa suoraan ja helposti luvan myyntiin. Avioleski on tietyissä tilanteissa poikkeus tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ne muistisairaan lapset eivät voi myydä mitään, koska eivät ole perineet äitiään vielä eivätkä omista asunnosta yhtään mitään. Isän omaisuutta he eivät tietenkään voi myöskään myydä, kun se ei ole heidän.
Väärin.
Edunvalvoja saa tehdä kauppoja valvottavansa eduksi, kuten myydä osakehuoneiston.
Kaikki edunvalvojan tehtävät ja oikeudet on tarkasti määritelty.
Maistraatti, eli nykyinen Digi-ja väestötietovirasto valvoo edunvalvojaa, jonka pitää tehdä tilitykset rahan käytöstä yms.
Justhan ap kertoi, että naisen lapsesta on tulossa edunvalvoja.
Kannattaa muuttaa viimeistään eläkkeellä vuokra asuntoon ja käyttää rahat itse. Ei tarvitse kenenkään tapella euroista.
Oikeus ottaa huomioon esim. sen, että asunnon toinen omistaja on hyvin iäkäs, joten voi olla, että yhteisomistusta ei pureta perillisten vaatimuksesta kovinkaan ripeästi. Senkin jälkeen asukkaalla on oikeus olla hyväksymättä kauppoja liian alhaisella hinnalla.