Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö ketään noin 3-vuotiasta lasta, jonka äiti
17.12.2006 |
on kuollut yllättäen. Miten lapset selvitytyy sellaisesta?
Kommentit (54)
muista, että elävä äiti on AINA parempi kuin kuollut. Mikä ikävä olisikaan pienellä jos äitiä ei olisi... Lapsesi ei tiedä mitään pääsi sisällä olevasta kaaoksesta. Ajattele mikä valtava menetys olisi lapsellesi, jos rakastava äiti jättäisi hänet. Älä jätä sitä ainoaa ihmistä joka tarvitsee SINUA nyt enemmän kuin ketään muuta ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pahin pelko on, että mun lapset joutuis kasvamaan ilman äitiään. Ihan hirveää.. HAE APUA!!!!!!!!
Ei elävä äiti todellakaan ole AINA parempi kuin kuollut äiti. Lapsella voi olla kurjaa hetken, mutta kumpi oikeasti painaa enemmän, lyhyt kurjuuden jakso ja sen jälkeen parempi elämänlaatu.
Mä en usko, että lapsi koskaan selviää noin traumaattisesta kokemuksesta kun oman äidin kuolemasta ja vielä kun kuolema tapahtuu hänen takiaan!!! Anna lapses vaikka adoptioon, niin voit taas elää omaa huoletonta elämääs!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Je mitä he ovat sinulle kertoneet?
Tämän haluan ehdottomasti tietää...
Mieheni menetti äitinsä nuorena ja vaikka hyvä äiti ei ollutkaan, niin kaipaus jäi eikä vieläkään ole päässyt siitä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki ap apua itsellesi. Mene vaikka ea-päivystykseen tai maanantaina ta:lle. Älä tee itsellesi mitään! Lapsesi tulee kräsimään koko lopun ikäänsä ja tuskin haluat hänelle mitään pahaa.
Onko sinulla miestä tai voitko jättää lapsen hetkeksi jollekkin muulle hoitoon, että saat levätä ja hoitaa itseäsi?
Sekin mahdollisuus on. Saisitte siinä etäisyyttä toisiinne. Lapsella olisi äiti. Sinulla mahdollisuus kerätä elämänhalusi takaisin. Toivottavasti voisitte taas palata takaisin perheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:DDD Kiitos, teki hyvää. Nimittäin todellakaan en kaipaa mitään omaa huoletonta elämää. Se tässä onkin niin hirveää. Luulin että kaikki on oikein hyvin ja sitten lapsi alkoi oireilla. En viitsi selittää tarkemmin, mutta vois luulla että lapsi on joku hakattu ja laiminlyöty mukula, kun todellakaan ei ole. Ja kaikki varmaan luuleekin, että esitän jotain rakastavaa äitiä ja sitten harrastan kotioloissa henkistä väkivaltaa tai jotain.
Vierailija:
Anna lapses vaikka adoptioon, niin voit taas elää omaa huoletonta elämääs!!
Mutta heitän tälläisen ajatuksen sinulle:
Jospa lapsellesi löytyisi uusi koti. Antaisit hänet siis sijaiskotiin tai jopa adoptioon. Jaksaisitko huolehtia itsesi kuntoon, kun vastuullasi ei olisi enää lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka hänellä on ollut rakastava isä, isoäiti sekä hyvä ja rakastava äitipuoli. Kuitenkin mielessä on aina äidinkaipuu, yksi syy joka tuhosi myös avioliittomme.
Kyllä elämä on silloin huolettomampaa kun ei ole lapsia. Mulla ainakin on suuri huoli lapsistani koko ajan!!!
Adoptio olis ihan hyvä vaihtoehto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä varsinkaan levätä. Tajuatteko, elän ihan tavallista, mukavaa elämää ja jotain kammottavaa teen sitten vissiin väärin, kun näin käy kumminkin.
No minäkin jkehoitan sinua hakemaan apua...
Mutta: äidin itsemurha olisi lapselle aivan hirvittävän traumaattinen kokemus jauskon että Sinullakin on vielä arvokasta elämää edessä! En käy väittelemään kanssasi jos olet sitä mieltä ettet ole paras huoltaja lapsellesi, itse tiedät tilanteesi. Parempi vaihtoehto kuitenkin olisi antaa lapsi vaikka tilapäisesti huostaan tai jonkun luotettavan sukulaisen hoidettavaksi. Älä nyt helvetissä itseäsi tapa! SE ei missään nimessä ikinä voi olla lapsen etu! Asian voi ratkaista muulla tavoin.
No ei elämä ole kovin normaalia jos hautoo itsemurhaa ja kertoo tuolla aiemmin , että on nt masentunut! Ei se ole normaalia!
Yksikään mukavaa elämää elävä ihminen ei mieti itsemurhaa!
Todella pelkurimaista edes leikitellä ajatuksella, vain raukka jättää lapsensa elämään ilman äitiä. Lapsellista edes ajatella, että se olisi lapselle parempi vaihtoehto.
Vierailija:
Eikä varsinkaan levätä. Tajuatteko, elän ihan tavallista, mukavaa elämää ja jotain kammottavaa teen sitten vissiin väärin, kun näin käy kumminkin.
Alue: Aihe vapaa
Kas kun mulla menee aivan päin helvettiä tuon lapsen kanssa ja uskon vakaasti että lapselle olisi pitemmän päälle parasta ilman minua. Ja nyt sitten joku sanoo että olet masentunut hanki apua jne. Mutta kun en ole masentunut! Tai juuri tällä nimenomaisella hetkellä olen, ja olen ollut elämässäni pitkiä aikoja. Mutta ongelmat lapsen kanssa ovat syntyneet silloin kun olen voinut hyvin, elämä on ollut mallillaan, lasta ei ole laiminlyöty vaan rakastettu, rajoja on ollut ihan takuulla siinä missä muillakin. Olen ruvennut kadottamaan elämänhaluani nyt vasta kun nämä ongelmat ovat lapsen kanssa alkaneet.
Mulla on ollut itselläni vaikea lapsuus mielenterveysongelmista kärsivässä perheessä ja tiedän mitä kamalaa tuhoa vanhemmat voi saada aikaan lapsensa elämässä, vaikka parhaansa yrittävät ja aidosti välittävät. Olen myös ollut terapiassa, joten tiedän että jos näkisin ison vaivan ja hankkiutuisin terapiaan, siitä ei olis mitään nopeaa apua välttämättä eikä apua ehkä koskaan. Ylipäänsä mua ei suoraan sanottuna kiinnosta enää. Ei ole motivaatiota, koska kaikki näyttää menevän ihan päin helvettiä periaatteessa optimiolosuhteissa.