Tiedättekö ketään noin 3-vuotiasta lasta, jonka äiti

Nyt vasta kun homma on mennyt näin ihmeelliseksi on tullut sellainen olo että ei helvetti, mitä järkeä on elämässä yrittää mitään. Vanhempieni antamasta esimerkistä viisastuneena olen ottanut selvää asioista, tehnyt parhaani että lapsella on hyvät oltavat ja ollut lapselle mielestäni ihan hyvä äiti. Mutta tiedä myös, että ihminen voi luulla olevansa hyvä äiti ja olla oikeasti ihan surkea (kuten oma äitini). Ei millään enää jaksaisi viitsiä mitään, kun lopputulos on kumminkin onneton.

Kerro nyt tarkemmin mikä mättää.



Ja unohda itsemurha-aikeet!!!!!!!!

Se ei ratkaise mitään, tekemällä sen siirrät vain kaiken paskan lapsesi harteille ja pakenet omaa vastuutasi. Sitäkö haluat?

olen niin hallitseva hahmo lapsen elämässä. Lapsella on ihan hyvä isä vaikkakin yrittäjänä paljon töissä ja siksi ehkä vähän etäinen, meidän parisuhde lienee keskivertoa, joskus riidellään muttei usein, isovanhemmat on ihania, lapsi on vielä muutaman kuukauden kotihoidossa, sosiaalisia suhteita on paljon.

Äiti tappoi itsensä, ja se on minun syyni.



Aivan varmasti lapsi kokisi sen noin, käyhän erotilanteessakin monesti niin, että lapset ottavat syyn erosta niskoilleen. Ajattele, mikä taakka lapselle - elää lopun ikäänsä miettien, miksi äiti halusi mieluummin tappaa itsensä kuin olla hänen kanssaan!



Mitäpä jos hakisitte apua vaikka perheneuvolasta. Ehkä lapsi tosiaan oireilee jollekin, jota sinä itse et huomaa. Itsemurhalla SINÄ pääset pakoon äitiyden ongelmia, mutta lapsi jää edelleen oireilemaan, luultavasti vain entistä pahemmin...

käy täällä ja joku voi tunnistaa.



Ja tietenkin toteuttaisin sen itsemurhan niin, että jäisi se käsitys että se on vahinko. Liukas keli, auto lähtee heittelehtimään tuntemattomasta syystä, törmää sillankaiteeseen...

ihan kohdillaan nyt. lapsellesi ei voi mitenkään olla haittaa läheisestä äitisuhteesta. Hae apua itsellesi, masennukseesi, niin minäkin tein. Ja olen muuten kärsinyt itsekin jo vuosia masennuksesta ja välillä tuon suuntaisiakin ajatuksia on käynyt mielessä mutta onneksi olen tullut järkiini hyvin nopeasti.

Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.



Minun lapsellani oli kummallisia oireita hänen ollessaan n. 3-vuotias. Hän oli hyvin pelokas, joap masentunut. Ja mielestäni olimme aivan normaaleja, hyviä vanhempia. Mietin itsekin ihan samanlaisia, että olemmeko tehneet huomaamattamme joitakin kauheita virheitä, kun lapsi käyttäytyy kuin häntä olisi laiminlyöty pahasti!



Oletko muuten se ihminen, kenen kanssa yhtenä yönä viime keväänä jutustelin? Meitä oli kolme siinä ketjussa ja juttelimme piiiitkän ketjun, tällaisista synkistäkin asioista. En löytänyt sitä ketjua vaikka koetin etsiä.

Työkiireinen isä ja ei äitiä - mihin se lapsi isän elämässä mahtuisi?



Oikeasti, ap, olet masentunut, vaikket sitä itse tajuaisikaan. Minä olen pyöritellyt tasan samoja ajatuksia kuin sinä, ja tajuan tekstiäsi lukiessani, että mietteesi ovat ihan päättömiä. Itse et ehkä sitä huomaa, en minäkään ole synkkinä hetkinäni huomannut, miten älyttömältä moiset suunnitelmat voivat kuulostaa.



Luulen, että olet luonteeltasi samanlainen perfektionisti kuin minäkin. Et osaa antaa asioiden mennä omalla painollaan tai tinkiä vaatimustasostasi, ja kun pienen lapsen kanssa kaikki ei aina menekään " käsikirjoituksen" mukaan, tuntuu kaikki muukin menevän pieleen. Lapsi on herkkä havaitsemaan vanhemman mielialoja. Vaikka lapsi ei olisi oireillut " huonoina" hetkinäsi, ei se tarkoita, etteivätkö ne olisi häneen vaikuttaneet. Reaktio voi tulla viiveellä, juuri silloin, kun itse olet paremmassa kunnossa.

Lapseni olen hoitanut niin hyvin kuin olla voi, mutta on ollut ajatukset etten ole paras mahdollinen ihminen lapseni lähelle. Olen hoitanut häntä paljon kotona, olen hankkinut harrastukset/vaatteet/lelut ym. rakastanut eniten....mutta jokin mättää...en vain sovi tähän kuvioon...haluan hmm......maailmasta pois...

Valitettavasti mietin ihan samanlaisia asioita kuin sinäkin.

Ja tervehdys teille muillekin jotka miettivät samoja juttuja. Viime aikoina olen usein miettinyt miltä tuntuisi jos olisi ase ohimolla ja sekunnin murto-osan päässä ei-mistään. Se on lohduttava ajatus, uskokaa tai älkää. Ja tuleehan se hetki joku päivä kumminkin.

Aivan ensimmäisenä ilmoitatte lapsenne päivähoitoon!

Heti sen jälkeen haette apua. Olipa apu lääkäristä, ystäviltä, uudesta työstä/opiskelusta....ei väliä, kunhan jotenkin pistätte rattaat pyörimään.



Ymmärrän teitä kyllä. Joskus on vaikeaa nähdä mitään hyvää ratkaisua ongelmaan. Koko homma tuntuu umpikujalta. Mutta uskokaa, lapsi kärsii aivan takuulla siitä, jos äiti kuolee!! Olipa se itsemurha tai onnettomuus. Sinnitelkää hoitoon asti juuri lastenne vuoksi!





Ajatelkaa niin, että ette halua lapsillenne samanlaista pahaa oloa kuin mitä itse nyt tunnette? Ette kai toivoisi sitä kenellekään, kaikkein vähiten omalle lapsellenne?! Siispä hakekaa apua lastenne vuoksi?

Vierailija:

Ajatelkaa niin, että ette halua lapsillenne samanlaista pahaa oloa kuin mitä itse nyt tunnette?

Mutta kiitos kaikille keskustelijoille. Täytyy mennä nukkumaan, toivottavasti huomenna on valoisammat ajatukset.

ja AINUTLAATUINEN!!

Vierailija:

No juuri tästä syystä ap sitä itsemurhaa miettii

Vierailija:

Ajatelkaa niin, että ette halua lapsillenne samanlaista pahaa oloa kuin mitä itse nyt tunnette?

Mutta kiitos kaikille keskustelijoille. Täytyy mennä nukkumaan, toivottavasti huomenna on valoisammat ajatukset.

Vierailija:

Vierailija:

Ajatelkaa niin, että ette halua lapsillenne samanlaista pahaa oloa kuin mitä itse nyt tunnette?

Mutta kiitos kaikille keskustelijoille. Täytyy mennä nukkumaan, toivottavasti huomenna on valoisammat ajatukset.

Ei! Sinä ja kasvatuksesi et varmastikaan aiheuta lapsellesi pahaa oloa. Ja jos aiheutat, sitten haet apua kasvatusongelmiin ja tilanne selviää. Ihan takuulla lapsellasi on paljon vaikeampaa, jos sinä teet itsemurhan ja miestäsi ei lapsi kiinnosta!

Päätä SINÄ katkaista sukupolvien ketju pahaa, ja tee sinä lapsellesi elämä hyväksi. Näin minä päätin. Meidän suvussa on ollut useita sukupolvia pahuuden ketju, jokainen sukupolvi on siirtänyt eteenpäin jotakin ongelmia. Minä sain " lahjakseni" kärsiä insestistä.

Olen päättänyt katkaista ketjun. Olla vahva lasteni vuoksi. Vaikka olen rikkinäinen ja vajavainen ihmisenä, olen päättänyt olla lapsilleni _riittävän hyvä_ vanhempi, jotta he voivat kasvaa aikuisiksi ilman isoja painolasteja. Kyllä sinäkin pystyt samaan, jos päätät niin.

40

kaikki mene käsikirjoituksen mukaan, tuntuu niin pahalta. Olen itse ollut pahoinvoiva lapsi ja oman lapsen taistelu samojen teemojen ympärillä repii kaikki vanhat haavat auki ja särkee mun sydämen tuhansiksi palasiksi. En kestä katsella sitä sivusta, jos on pienikin mahdollisuus että olen itse ongelmat aiheuttanut :' (.



Ja aikaisempien vuosien kokemuksesta tiedä ettei avun saaminen ole mitenkään helppoa, eikä sen laatu välttämättä kovin hyvää.



Mutta nyt menee oikeasti kone kiinni. Öitä.

Kuten nro 40 kirjoitti, " pahuus" voi jatkua sukupolvesta toiseen, ja se voi muuttaa muotoaan. Itse olet ollut pahoinvoiva lapsi syystä x, mutta haluatko, että lapsesi on sitä siksi, että hänen äitinsä on kuollut? Tällä hetkellä lapsesi pahointointiin voidaan vielä puuttua ja apu voi olla helpostikin saatavissa. Mutta ne haavat, joita vanhemman kuolema aiheuttaa, ovat vaikeammin paikattavissa.

Vierailija:

kaikki mene käsikirjoituksen mukaan, tuntuu niin pahalta. Olen itse ollut pahoinvoiva lapsi ja oman lapsen taistelu samojen teemojen ympärillä repii kaikki vanhat haavat auki ja särkee mun sydämen tuhansiksi palasiksi. En kestä katsella sitä sivusta, jos on pienikin mahdollisuus että olen itse ongelmat aiheuttanut :' (.

Ja aikaisempien vuosien kokemuksesta tiedä ettei avun saaminen ole mitenkään helppoa, eikä sen laatu välttämättä kovin hyvää.

Mutta nyt menee oikeasti kone kiinni. Öitä.

Ja lapsi on vielä niin pieni, ettei todennäköisesti edes muista äitiään.

miksi äitiä ei enää ole. Jokainen vanhempansa menettänyt joutuu kohtaamaan ikävän, jos ei heti vanhemman kuollessa, niin joskus myöhemmin.

Vierailija:

Ja lapsi on vielä niin pieni, ettei todennäköisesti edes muista äitiään.

Vaikka en kyllä usko, että työkiireinen isä välttämättä oikeasti olisi lapselle parempi vaihtoehto kuin sinä pääasiallisena hoitajana.



Sitten on noi adoptio tai sijaisperheet, mitkä on jo mainittu.



Kolmevuotiaat tosiaan oireilee ehkä milloin mistäkin, selvitä nyt ainakin ongelma ja sen syyt alkajaisiksi, äläkä suoraan oleta, että johtuvat sinusta.



---

Ja pakko sanoa, että ei itsemurhan tehneen lapselle välttämättä käy niin huonosti kuin kaikki muut vastaajat sanovat. Äitini paras ystävä teki itsemurhan juuri noihin aikoihin kun hänen tyttärensä oli 3 v. Oli kärsinyt pahoista mielenterveyden häiriöistä ja lapsi oli joutunut seuraamaan sivusta kaikenlaista rankkaa, mm. aikaisempia itsemurhayrityksiä. Isän kanssa tytön elämä tasaantui, muutaman vuoden kuluttua isä meni uusiin naimisiin ja viettivät hyvää, tavallista elämää. Nyt tyttö on jo aikuinen, ainakin tasapainoisen oloinen. Toisaalta en tunne kuitenkaan niin hyvin, että tietäisin kaiken. Mutta epäilen, että oman äidin kanssa elämä olisi ollut kaikin puolin tosi rankkaa.