"...Ja sitten hemmetti halutaan siihen tennarit!" - korkokenkiä ei enää juuri osteta edes häihin, myyjää ja tapakouluttajaa ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

"Korkokengät oikaisee ryhdin" - mitä mä just luin?! Oikeesti, kyllä se hyvä ryhti tulee siitä, että ihmisellä on kroppa kunnossa, hyvä lihaksisto ja liikkuvuus, eikä ylipainoa. Aika huonossa jamassa ollaan jos pitää yrittää kokkareilla saada jotain olematonta ryhtiä esiin ....

Ikääntyvä äitini kuka ei ole koskaan korkokengistä pahemmin välittänyt käyttää aina silloin tällöin korkkareita kotona ollessaan selkäkivun iskiessä. Korkkarit siirtävät paineen alaselästä kohti keskiselkää mikä saattaa kylläkin myös oikaista ryhdin ja tuoda väliaikaisen helpotuksen selkäkipuihin.

Tuo muoti lienee saanut ainakin osittain alkunsa siitä, kun jotkut julkkikset tallustelivat presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle tennareissa. Vaikka olivatkin uudet ja puhtaat, niin mauttomat joka tapauksessa. Mutta minkäs teet, kun nuo julkimot ovat niin itseään täynnä ja kuvittelevat, ettei kukaan huomaa heitä, elleivät he riko hyviä tapoja. Minusta olisi ollut ihan oikein, jos eteisessä vastaanottajat olisivat käännyttäneet nuo tennarisankarit pois tilaisuudesta. Nuo typerykset loukkasivat juhlien isäntäväkeä sopimattomalla käytöksellään. Hävetä he eivät osanneet eivätkä osaa.

Suurin osa suomalaisista on niin pullukoita ettei pysty käyttämään vähääkään sellaisia kenkiä, jossa on korkoa... isompi onnettomuusriski.. ja onhan se ikävä kävellä korkkareissa kun painava ruho niitä painaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

Kannattaa tosiaan mennä briteissäkin niihin 70-luvun slummikortteleihin ja verrata samantasoisia alueita Suomessa. Eikä niin että toisessa ihastellaan vauraampia alueita ja historiallisia rakennuksia ja Suomessa ongelmalähiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Korkokengät oikaisee ryhdin" - mitä mä just luin?! Oikeesti, kyllä se hyvä ryhti tulee siitä, että ihmisellä on kroppa kunnossa, hyvä lihaksisto ja liikkuvuus, eikä ylipainoa. Aika huonossa jamassa ollaan jos pitää yrittää kokkareilla saada jotain olematonta ryhtiä esiin ....

Ikääntyvä äitini kuka ei ole koskaan korkokengistä pahemmin välittänyt käyttää aina silloin tällöin korkkareita kotona ollessaan selkäkivun iskiessä. Korkkarit siirtävät paineen alaselästä kohti keskiselkää mikä saattaa kylläkin myös oikaista ryhdin ja tuoda väliaikaisen helpotuksen selkäkipuihin.

Totta tuo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

No, vaikkapa jo tuo mainitsemasi asia, että vanhat rakennukset nähdään säilyttämisen arvoisina. Suomessa vähän kehitytty aiemmasta, mutta paljon on vielä sellaista, että niitä arvoja, joita vanhoissa rakennuksissa on, ei nähdä, paljon on purkupainetta ja halua rakentaa aina vain uutta.

No vaikeapa niitä rakennuksia on ollutkaan romuttaa kun niissä on aina asuttu tai niillä on ollut selkeä omistaja. Vanhoja rakennuksia on paljon senkin vuoksi, että porukkaa on ollut yksinkertaisesti enemmän, asumistiheys on suurempi. Teollistumisen aikaan tarvittiin paljon esimerkiksi perheille kohtuuhintaisia asuntoja, mistä syntyi uusia kaupunkialueita ja lähiöitä. Nykyaikana taas vapaata maata on vähemmän saatavilla ja siksi moni mieluummin remppaa vanhaa asuntoa kuin rakentaa uutta tai hankkii uudiskohdetta. Eli ei varsinaisesti liity siihen että wau, upeita nämä vanhat asunnot. Toki jo käsite vanha asunto poikkeaa Suomen käsityksestä. Britanniassa 100-150 vuotta vanha asunto on enemmän tavallisuus kuin harvinaisuus.

Britanniassa on äärimmäisen hankala saada rakennuslupaa maaseudulle, koska siellä suojellaan ns. Vihreää vyöhykettä. Senpä takia ihmiset remppaa jopa latoja ja raunioita ym. Vanhoja rakennuksia asunnoiksi koska yksityisille irtoaa niihin luvat helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

Kannattaa tosiaan mennä briteissäkin niihin 70-luvun slummikortteleihin ja verrata samantasoisia alueita Suomessa. Eikä niin että toisessa ihastellaan vauraampia alueita ja historiallisia rakennuksia ja Suomessa ongelmalähiöitä.

Pasila ei ainakaan vielä ole ongelmalähiö mutta silti siitä tehdään sellaista kovaa vauhtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Oho, mikä moukka!

Eurooppalaisilla on tapana matkustaa vaikkapa Pariisiin istumaan kahviloiden terasseille ja katsomaan katukuvaa.

Sitten on näitä "MINÄ-MINÄ"-suomalaisia, jotka suureen ääneen julistavat omaa sivistymättömyyttään. Ja toiset peukuttavat tätä.

Ei taida olla toivoa tällä maalla, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Oho, mikä moukka!

Eurooppalaisilla on tapana matkustaa vaikkapa Pariisiin istumaan kahviloiden terasseille ja katsomaan katukuvaa.

Sitten on näitä "MINÄ-MINÄ"-suomalaisia, jotka suureen ääneen julistavat omaa sivistymättömyyttään. Ja toiset peukuttavat tätä.

Ei taida olla toivoa tällä maalla, ei.

Herää kyllä kysymys siitä miten vanha tämäkin boomeri on. XD Tämän vuosituhannen puolella ei ole ollut muotia mennä vetelehtimään pariisilaisiin kahviloihin monttu auki toljottamaan katukuvaa.

Suomessa sentään ei kaikki roska ja paska ole pitkin katuja vaan lajittelu ja jätehuolto pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

Kannattaa tosiaan mennä briteissäkin niihin 70-luvun slummikortteleihin ja verrata samantasoisia alueita Suomessa. Eikä niin että toisessa ihastellaan vauraampia alueita ja historiallisia rakennuksia ja Suomessa ongelmalähiöitä.

Pasila ei ainakaan vielä ole ongelmalähiö mutta silti siitä tehdään sellaista kovaa vauhtia.

Pasila ei ole koskaan ollut mitään Helsingin arvoaluetta , eikä tule olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Oho, mikä moukka!

Eurooppalaisilla on tapana matkustaa vaikkapa Pariisiin istumaan kahviloiden terasseille ja katsomaan katukuvaa.

Sitten on näitä "MINÄ-MINÄ"-suomalaisia, jotka suureen ääneen julistavat omaa sivistymättömyyttään. Ja toiset peukuttavat tätä.

Ei taida olla toivoa tällä maalla, ei.

Tarkoitatko niitä turisteja, jotka niillä muutamilla turistirysäkaduilla tälläävät itsensä "hienon" pariisilaisen kahvilan terassille katselemaan katukuvassa ohi kulkevia ihmisiä ja olemaan niin tyytyväisiä itseensä kun "nyt ollaan sitten Pariisissa"?

Kannattaa kiertää muuallakin kuin niissä turistirysissä niin huomaisi, että siellä Pariisissakin on ihan tavallisia ihmisiä ja elämää.

Itse en todellakaan käytä mitään korkkareita Pariisin epätasaisilla kivikaduilla, vaan lenkkareita ja tennareita. Ne on kätevät jo senkin puolesta, että siellä on kiva liikkua kävellen, joten sitä kävelyä on aika paljon. Siksi ne on fiksuin valinta.

Ne ketkä väittää että Pariisissa ei käytetä tennareita mekkojen kanssa tai muutenkaan, ei takuulla itse ole käyneet Pariisissa.

Tennarit ja lenkkarit ovat hyvät kengät, mutta niitä ei käytetä mekon tai hameen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä väittää että Pariisissa ei käytetä tennareita mekkojen kanssa tai muutenkaan, ei takuulla itse ole käyneet Pariisissa.

Eikös tuolla väitetty, että Pariisissa katsellaan katukuvaa. Ei kai siinä lenkkareiden käyttöön otettu kantaa?

Ohis, mutta amerikkalaiset turistit lenkkareineen... Nekö tuon lenkkaritrendin tänne toivat? Ranskaan ja lopulta Suomeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Oho, mikä moukka!

Eurooppalaisilla on tapana matkustaa vaikkapa Pariisiin istumaan kahviloiden terasseille ja katsomaan katukuvaa.

Sitten on näitä "MINÄ-MINÄ"-suomalaisia, jotka suureen ääneen julistavat omaa sivistymättömyyttään. Ja toiset peukuttavat tätä.

Ei taida olla toivoa tällä maalla, ei.

Ensinnäkään, Pariisissa harvemmilla kahviloilla edes on mitään terasseja, koska varsinkaan keskustan alueella niille kapeille, kujamaisille kaduille ei yksinkertaisesti mahdu mitään terasseja. Pyörätiet ja pyöräparkit vie tilaa entisestään. Joillain ravintoloilla ja kahviloilla on joku muutama ulkopaikka siten että tuolit ja pöydät on tiiviisti seinänvierustalla. Siinäkin saa koko ajan pelätä, että tulee joku pyöräilijä tai sähköpotkulautailija.

Vierailija kirjoitti:

Tennarit ja lenkkarit ovat hyvät kengät, mutta niitä ei käytetä mekon tai hameen kanssa.

Miksei?

Kuka sen määrää?

Entä mitä kenkiä sitten hameen ja mekon kanssa käytetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

Kannattaa tosiaan mennä briteissäkin niihin 70-luvun slummikortteleihin ja verrata samantasoisia alueita Suomessa. Eikä niin että toisessa ihastellaan vauraampia alueita ja historiallisia rakennuksia ja Suomessa ongelmalähiöitä.

Pasila ei ainakaan vielä ole ongelmalähiö mutta silti siitä tehdään sellaista kovaa vauhtia.

Pasila ei ole koskaan ollut mitään Helsingin arvoaluetta , eikä tule olemaankaan.

Näillä näkymin ei tosiaan tulekaan. Silti ihmettelen miksi sellaista halutaan rakentaa keskelle kaupunkia. Eikö uuden arvoalueen rakentaminen olisi palkitsevampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä väittää että Pariisissa ei käytetä tennareita mekkojen kanssa tai muutenkaan, ei takuulla itse ole käyneet Pariisissa.

Eikös tuolla väitetty, että Pariisissa katsellaan katukuvaa. Ei kai siinä lenkkareiden käyttöön otettu kantaa?

Ohis, mutta amerikkalaiset turistit lenkkareineen... Nekö tuon lenkkaritrendin tänne toivat? Ranskaan ja lopulta Suomeenkin?

Voi olla. Jenkkien syytä tämäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Oho, mikä moukka!

Eurooppalaisilla on tapana matkustaa vaikkapa Pariisiin istumaan kahviloiden terasseille ja katsomaan katukuvaa.

Sitten on näitä "MINÄ-MINÄ"-suomalaisia, jotka suureen ääneen julistavat omaa sivistymättömyyttään. Ja toiset peukuttavat tätä.

Ei taida olla toivoa tällä maalla, ei.

Mites siellä Pariisin katukuvassa sitten pukeudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä väittää että Pariisissa ei käytetä tennareita mekkojen kanssa tai muutenkaan, ei takuulla itse ole käyneet Pariisissa.

https://isulena.com/jupe-en-tulle-et-baskets-ash/