Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"...Ja sitten hemmetti halutaan siihen tennarit!" - korkokenkiä ei enää juuri osteta edes häihin, myyjää ja tapakouluttajaa ärsyttää
06.08.2023 |
Korkokenkiä ostetaan hääasusteeksi niin harvoin, että seinäjokelainen morsiusliikkeen yrittäjä Sanna Mäntyniemi ottaa kuvan, kun niin käy.
Viime kesänäkin suosituin kenkä oli tennari. Niihin satsataan: kalleimmat olivat maksaneet lähes tonnin.
Ilmiö hämmästyttää Mäntyniemeä, koska kauniiden hääkenkien valikoima on laaja. Korkeita korkojakaan ei olisi pakko valita, vaan jo parin, kolmen sentin kantakin oikaisee ryhdin.
Saman on havainnut seinäjokelainen kenkämyyjä Maarit Renkola 40 vuoden kokemuksella.
Juhlakenkien osuus on laskenut kuin lehmänhäntä. Se on surullista. Laitetaan hiukset, meikit, panostetaan pukeutumiseen ja sitten hemmetti halutaan siihen tennarit!
Juhlatilaisuudet ovat yleensä lyhyitä, joten sen verran epämukavuutta tai täydellisen mukavuuden puutetta voisi Renkolan mukaan yrittää sietää.
Myös tapakouluttaja, tietokirjailija Helena Valonen on kiinnittänyt huomiota juhlakenkien katoon.
Kommentit (1180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Luuletko tosiaan, että niiden omaisten kunnioitus läheistään kohtaan on vaatteiden väreissä?
Äitipuoleni kuoli yllättäen. Yhdessä yössä isästä tuli neljän lapsen yksinhuoltaja. Hautajaiset oli viikon kuluttua kuolemasta. Ei siinä kenelläkään ollut mielessä että hei, lähdetään koko porukalla shoppailemaan kaikille mustaa vaatetta jos ei entuudesta ole. Kyllä siinä vaan etsittiin kaapista ne sopivimmat vaatteet. Hautajaisiin puettavat vaatteet oli siinä kaoottisessa tilanteessa kokonaisuudessaan ihan mikroskooppisen pieni osa. Ennen hautajaisia esiteini-ikäinen siskoni sanoi juuri ennen lähtöä että hän ei halua tulla ollenkaan. Pikaisen neuvottelun tuloksena sisko suostui tulemaan mukaan, mutta vain niissä tavallisissa kengissä. Ei kukaan jaksanut vääntää esiteinin kanssa yksistä kengistä siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan kamalaa, että omiin häihin valitaan itseä miellyttävät kengät.
Jos miehesi olisi tullut crockseissa häihin?
Vertaat nyt ihan eri asioita.
Kyllä tennarit menee samaan kastiin crocsien kanssa. Jos haluaa mennä matalissa kengissä, voi mennä ballerinoissa tai matalissa kiila-avokkaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?
Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.
Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.
Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomes on aina muista maista poiketen arvona mukavuus ja käytännöllisyys. Muualla katsotaan enemmän ulkonäköä, kauneutta, ja voidaan kärsiä epämukavuus, koska se ei tapa. Päinvastoin, epämukavuuden pakeneminen tappaa, saa välttämään yhä lisää, ja vaatimaan aina vain parempaa minkään riittämättä lopuksi. Suomalaiset on hieman pihalla psykologiasta - ideana ei ole asioiden välttely suomalaiseen tapaan, vaan asioiden hyväksyntä, halukkuus olla minkä tahansa kanssa.
Pariin kertaan ulkomailla asuneena en kyllä usko oikein tähän teoriaan, koska minusta suomalaiset on aika stoalaisia kestämään kaikenlaista epämukavaa inisemättä verrattuna moniin muihin. Oppiihan siihen jo ilmaston takia pakostakin lapsena, kun talvisin on niin kylmiä säitä että naamaan sattuu ja hengittäminen sattuu. Muttta monille suomalaisille se ulkonäkö ei vaan ole sen arvoinen asia, että sen takia viitsisi epämukavuutta valita. Ja se on minusta hieno juttu.
Itse taas arvostan asioiden ulkonäköä ja kauneutta, näin on aina ollut. Siksi en mm. pidä suomalaisista kaupungeista, koska niissä ei ole juuri vanhoja kauniita rakennuksia. Äsken kävin Kööpenhaminassa ja olin tosi kateellinen suoraan sanottuna heidän arkkkitehtuuristaan.
Näin mullakin. Mua ärsyttää suunnattomasti kun Suomessa ollaan niin tyylittömiä ja arkisia kaikessa. Niin pukeutumisessa kuin rakennusarkkitehtuurissakin.
Olis niin kivaa jos meilläkin olisi jotain hienoa!Meillä on paljon hienoa, jota ne ulkomaalaiset esim ihailee ja arvostaa. Mutta sun mielestä tietenkin rumaa ja tylsää koska suomalaista.
Ei vaan meillä on oikeasti tyylitöntä. Valitettavasti.
Ja lisää vain rakennetaan tyylitöntä. Esim. Pasila. Siellä on jo nyt tosi ankeaa ja mielikuvituksetonta vaikka homma on vielä kesken. Katsokaa jos käytte Triplassa.
Ja vaatteissa sama juttu.Homma vielä kesken, eli käytännössä yksi iso rakennustyömaa. Mikä yllätys että on ankeaa 😀 uudet asuinalueet on aina tylsiä ja ankeita. Kyl se siitä sit elävämmäksi muuttuu kun kasvit kasvaa.
Mitkä kasvit? Talot on rakennettu niin tiiviisti vieri viereen, ettei väliin mitään mahdu.
Vantaan Kivistö rakennettiin myös pilalle. Ihan liikaa taloja tiiviisti vieri viereen ja nyt siellä on poliisikin koko ajan paikalla kun jengit leikkii puukkohippasta.
Tämmöstä rakennuskulttuuria. Sama Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa.
Ei nyt kuulu aiheeseen mutta pakko sanoa kun te jotkus kengistä alkaen haluatte kaiken ankeuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan myös pitkät maksimekot etiketin vastaisia jos tarkasti sitä tulkitsee, pitäisi olla polvimittainen mekko, ellei kyse ole iltajuhlasta. Ja iltajuhlassa pitäis sit olla ne umpikärkiset kengät eikä sandaalit. Silti monet maksimekkoja käyttää eikä se ole kenellekään ongelma. En nyt ymmärrä miksei "sirot kengät" kohdasta voisi myös joustaa, jos ne tennarit kuitenkin on siistit ja juhlavat eikä jotkut kulahtaneet lenkkarit. Sillä, että tennarit on jonkun mielestä rumat, ei ole mitään tekemistä etiketin ja käytöstapojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan kamalaa, että omiin häihin valitaan itseä miellyttävät kengät.
Jos miehesi olisi tullut crockseissa häihin?
Vertaat nyt ihan eri asioita.
Kyllä tennarit menee samaan kastiin crocsien kanssa. Jos haluaa mennä matalissa kengissä, voi mennä ballerinoissa tai matalissa kiila-avokkaissa.
Ballerinat ja avokkaat ei vaan kaikkien jaloille kertakaikkiaan käy. Pitää saada kenkä kiinni jalkaan muutenkin kuin varpaista puristamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.
Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.
Se on ihan totta, itsellekään ei ois nuorena silloin 10-15v sitten tullut mieleen lähteä baariin tennareissa. Ei, korkkarit niitten piti olla ja korkeat, viis siitä että jalat oli aivan tohjona illan jälkeen. Pidän kehitystä kuitenkin erittäin terveenä, mahtavaa että nykyään ei ole "pakko" sulloa jalkojaan epäterveellisiin kenkiin vaan voi nauttia tanssimisesta ilman jalkakipuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Minä annoin lasten, 4v. ja 11v. pukeutua isänsä hautajaisiin ihan siten miten halusivat, jotta tilanne olisi heille edes vähän siedettävämpi olla. Ikävää, jos se sitten pilasi jonkun muun vieraan kokemuksen ja fiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan kamalaa, että omiin häihin valitaan itseä miellyttävät kengät.
Jos miehesi olisi tullut crockseissa häihin?
Jos mies saa käyttää tasapohjaisia kenkiä, kuten puvun kenkiä, niin sitten nainenkin saa. Miestäkään ei käsittääkseni pakoteta kävelemään 10 sentin tolpilla, mikä on jalalle täysin luonnoton ja tuskainen asento. Korkekenkien käyttö on käsittämätön juttu, ei pysty kävelemään ja koko ajan sattuu...! Hyvä että ne jää unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin suominainen ei korkkareita käytä. Eihän ne käytä mitään muutakaan feminiinistä, koska se on heidän mielestään heikkoutta. Jalassa on just tennarit, korkkarit tai ballerinat. Hameita ja mekkojakaan eivät juuri käytä, vaan aina housut, koska ne on miehekkäämmät. Hiukset ja kynnet pidetään lyhyinä, meikkiä vain ehkä juhliessa ja hajuna korkeintaan deodorantti. Parfyymit on hupakoille. Sitten miehet kuolaavat esimerkiksi naisellisuuttaan korostavia slaavinaisia ja suominaiset haukkuvat tietenkin ne hutsuiksi ja miehet ällöttäviksi. Mutta katsoisivat kerran sinne peiliin. Jos ja kun miehiä naisessa se naisellisuus viehättää, niin kannattaisiko sitä omaa naisellisuuttaan sitten ehkä korostaa?
Suomalaiset naiset pukeutuu ennenkaikkea käytännöllisesti ja mukavasti. Harva myöskään kaupitsee itseään lihakimpaleena ja etsii elättämään. Toki mikäli tavara olisi kaupan sitä pitäisi tyrkyttää myös pukeutumisella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.
Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.
Niin että pitäisi olla erikseen kengät baariin? Joita ei muulloin käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan kamalaa, että omiin häihin valitaan itseä miellyttävät kengät.
Jos miehesi olisi tullut crockseissa häihin?
Vertaat nyt ihan eri asioita.
Kyllä tennarit menee samaan kastiin crocsien kanssa. Jos haluaa mennä matalissa kengissä, voi mennä ballerinoissa tai matalissa kiila-avokkaissa.
Kiila-avokkaat on kyllä rumimmat kengät ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pysty käyttämään korkkareita. En käyttänyt niitä edes nuorena.
Olisipa varaa edes tennareihin. Häät onnistuva maistraatissa, juhla-ateria diakonin avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Minä annoin lasten, 4v. ja 11v. pukeutua isänsä hautajaisiin ihan siten miten halusivat, jotta tilanne olisi heille edes vähän siedettävämpi olla. Ikävää, jos se sitten pilasi jonkun muun vieraan kokemuksen ja fiiliksen.
Mun kaverin isä kuoli kun kaveri oli 17. Tämä oman elämänsä viettelijätär pukeutui mustaan mekkoon, joka kieltämättä oli upea, mutta avonaisuudessaan tilaisuuteen sopimaton. Pakarat vilahtivat kun kävi laskemassa kukkia arkulle.
Mutta huoli pois kenkäihmisiltä, korkokengät, korkeat sellaiset, oli jalassa.
Vierailija kirjoitti:
En omista yksiäkään tennareita; en arkeen enkä juhlaan.
Ei ole minullakaan tennareita ollut teini iän jälkeen, mutta lenkkarit sentään on. Kaksi eri asiaa. Lenkkarit käytössä lenkillä ei kaupunki kävelyssä eikä työmatkakenkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Luuletko tosiaan, että niiden omaisten kunnioitus läheistään kohtaan on vaatteiden väreissä?
Äitipuoleni kuoli yllättäen. Yhdessä yössä isästä tuli neljän lapsen yksinhuoltaja. Hautajaiset oli viikon kuluttua kuolemasta. Ei siinä kenelläkään ollut mielessä että hei, lähdetään koko porukalla shoppailemaan kaikille mustaa vaatetta jos ei entuudesta ole. Kyllä siinä vaan etsittiin kaapista ne sopivimmat vaatteet. Hautajaisiin puettavat vaatteet oli siinä kaoottisessa tilanteessa kokonaisuudessaan ihan mikroskooppisen pieni osa. Ennen hautajaisia esiteini-ikäinen siskoni sanoi juuri ennen lähtöä että hän ei halua tulla ollenkaan. Pikaisen neuvottelun tuloksena sisko suostui tulemaan mukaan, mutta vain niissä tavallisissa kengissä. Ei kukaan jaksanut vääntää esiteinin kanssa yksistä kengistä siinä tilanteessa.
Tuo on hieman erilainen tilanne kuin se, että tarkoituksella nyt haluaa pukeutua vaikka siihen pinkkiin, koska nyt haluaa, vaikka olisi mahdollisuus laittaa mustaakin päälle. Tuossa kuvaikemassasi tilanteessa ymmärrän hyvin, jos ei ole ehtinyt vaatteita niin miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?
Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.
Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.
Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.
No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.
Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.
Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.
Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.
Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.
Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.
Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.
Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa
Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?
Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.
Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan
Alue: Aihe vapaa
Mutta teethän sinäkin juuri noin mistä yllä valitit, siitä että ihmiset pukeutuu just siten miten itsestä tuntuu hyvältä. Kun sinulle on niin tärkeää pukeutua mustaan hautajaisiin ja ilmaiset itseäsi vaatteilla näyttääksesi suruasi.
Jos vainaja itse tai omaiset on toivoneet nimenomaan muuta pukeutumista kuin mustaa, niin sinähän toimit vaan miten itsestäsi hyvältä tuntuu.