"...Ja sitten hemmetti halutaan siihen tennarit!" - korkokenkiä ei enää juuri osteta edes häihin, myyjää ja tapakouluttajaa ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.

Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.

Niin että pitäisi olla erikseen kengät baariin? Joita ei muulloin käytä.

Ei kai siinä niin sanottu? Todettiin vaan, että muoti on muuttunut.

Onpas täällä erikoista porukkaa, kun näin monelle ei kerta kaikkiaan käy yhtään mikään muu kenkä kuin tennari tai lenkkari. Kaikki muut kengät ovat täysin pois suljettu vaihtoehto.

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Minä käytän kesämekon kanssa lenkkareita ja tennareita koska ne on parhaat kävellä. Kannattaa keksiä muuta tekemistä kuin katukuvan arviointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

Vierailija kirjoitti:

Hameen tai mekon kanssa EI KOSKAAN tennareita tai lenkkareita. Hirveännäköistä katukuvaa, aikuisetkin kulkevat kuin teinit, joiden ei voi vielä olettaa ymmärtävän, miltä näyttävät.

Fiftarityyliin ovat naiset voineet jo ajat sitten käyttää tennareitakin hameen tai mekon kanssa. Joissain linkin kuvissa niitä näkyy, hyvän näköisiä vieläpä. Suurin osa toki perinteisiä korkokenkiä:

https://www.google.com/search?q=50+s+style+dresses&rlz=1C1GCEA_enFI922F…

En ikinä käytä korkokenkiä, en siis osaa niillä kävellä, ja ne tuntuu epämukavilta. Miksi ihmeessä laittaisin sellaiset jalkaan omana hääpäivänäni!? Se se vasta typerältä näyttäisi, kun morsian kompuroi ja sipsuttaa oudosti kun ei kävellessään meinaa pystyssä pysyä :D

Omat häät oli kesällä 2010, ja olin koko juhlan ajan paljain jaloin! :) kauhistelkaapa tätä, tapakouluttajat!

"Korkokengät oikaisee ryhdin" - mitä mä just luin?! Oikeesti, kyllä se hyvä ryhti tulee siitä, että ihmisellä on kroppa kunnossa, hyvä lihaksisto ja liikkuvuus, eikä ylipainoa. Aika huonossa jamassa ollaan jos pitää yrittää kokkareilla saada jotain olematonta ryhtiä esiin ....

Jos jonkun juhlat kaatuu toisen kenkävalintaan niin pienestä on ilo kiinni :D

Kertakäyttöiseen hääpukuun voidaan satsata monta tonnia, mutta auta armias jos siihen sopiviin kertakäyttökenkiin pitäisi laittaa satanen niin maailma kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

No, vaikkapa jo tuo mainitsemasi asia, että vanhat rakennukset nähdään säilyttämisen arvoisina. Suomessa vähän kehitytty aiemmasta, mutta paljon on vielä sellaista, että niitä arvoja, joita vanhoissa rakennuksissa on, ei nähdä, paljon on purkupainetta ja halua rakentaa aina vain uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

No, vaikkapa jo tuo mainitsemasi asia, että vanhat rakennukset nähdään säilyttämisen arvoisina. Suomessa vähän kehitytty aiemmasta, mutta paljon on vielä sellaista, että niitä arvoja, joita vanhoissa rakennuksissa on, ei nähdä, paljon on purkupainetta ja halua rakentaa aina vain uutta.

No vaikeapa niitä rakennuksia on ollutkaan romuttaa kun niissä on aina asuttu tai niillä on ollut selkeä omistaja. Vanhoja rakennuksia on paljon senkin vuoksi, että porukkaa on ollut yksinkertaisesti enemmän, asumistiheys on suurempi. Teollistumisen aikaan tarvittiin paljon esimerkiksi perheille kohtuuhintaisia asuntoja, mistä syntyi uusia kaupunkialueita ja lähiöitä. Nykyaikana taas vapaata maata on vähemmän saatavilla ja siksi moni mieluummin remppaa vanhaa asuntoa kuin rakentaa uutta tai hankkii uudiskohdetta. Eli ei varsinaisesti liity siihen että wau, upeita nämä vanhat asunnot. Toki jo käsite vanha asunto poikkeaa Suomen käsityksestä. Britanniassa 100-150 vuotta vanha asunto on enemmän tavallisuus kuin harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttöiseen hääpukuun voidaan satsata monta tonnia, mutta auta armias jos siihen sopiviin kertakäyttökenkiin pitäisi laittaa satanen niin maailma kaatuu.

Siinä on se tietty ero että siihen hääpukuun halutaan satsata. Epätoivottuihin kenkiin ei haluta.

Minulla ei tietääkseni ole mitään velvollisuutta satsata sellaisiin kenkiin mitä en edes halua.

Toivottavasti tennareihin pukeutuvat morsiamet myös hyväksyy juhlavierailta samanlaisen pukeutumisen. Sitten tuleekin mieleen että missä menee raja. Crocseissa?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tennareihin pukeutuvat morsiamet myös hyväksyy juhlavierailta samanlaisen pukeutumisen. Sitten tuleekin mieleen että missä menee raja. Crocseissa?

Tuskin tennareihin pukeutuva morsian tosiaan pahastuu, jos vieras pukeutuu juhlamekkoon tai pukuun ja tennareihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee, että mikä on se virallinen etiketti, jonka mukaan pitää häihin, ristiäisiin, hautajaisiin jne tilaisuuksiin ja juhliin pukeutua?

Näyttää juhlavalta, kun hautajaisiin pukeudutaan tummiin vaatteisiin. Tai häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin. Jos ihmiset tulis vaan niissä vaatteissa, missä haluais, niin eihän se eroais arki juhlasta. Juhlavaatetuksella myös arvostetaan juhlatilaisuutta ja juhlien sankareita.

Kyllä se juhlavuus tulee ihan muistakin asioista kuin pelkästään tummasta pukeutumisesta. Siskoni hautajaisissa oli monilla läheisillä ja vierailla vaaleaa, beigeä, vaaleanharmaata, vihreän sävyjä, vaaleansinistä, vaaleaa roosaa, pellavaa, luonnonvalkoista, hiekanväristä jne., osalla oli tummaakin. Kyllä se juhlavuus on ennen kaikkea tunnelmassa.

Joo en tarkoittanut, että kaikki oltava hautajaisissa synkkää mustaa. Sävyjähän on erilaisia,ettei ihan mustaa tarvi olla. Mutta noin niinkuin yleisesti yleensä hautajaisissa on tummaa vaatetusta. Ettei nyt mene vanhoissa lenkkareissa ja reikäisissä housuissa. Voihan sitä pehmentää vaaleilla sävyillä ja väriäkin voi olla. Hautajaiset voisivat olla yleensäkin iloinenkin juhla :) missä muistellaan mukavia muistoja vainajasta.

No tuskinpa ne vanhat lenkkarit ja reikäiset housut niiden vaatteiden väreihin liittyy yhtiön mitenkään.

Mutta muuten joo, hautajaisissa voidaan myös esimerkiksi muistella niitä hyviä asioita.

Joillakin tuntuu olevan etuoikeus pukeutua just niin miltä itseltä tuntuu hyvältä, muiden mielipiteistä viis... 'koska minä voin!' Hautajaisiin pinkkiin yläosa kun eihän nyt hautajaiset ole aina surun juhla, iloitaan muistoilla... itse olen ainakin hautajaisissa hyvinkin surullinen, tuskin minulta hirveästi hymyä irtoaa mistään ja haluan näyttää vaatteillani sen surun. En välitä miten muut pukeutuvat mutta itse teen niin koska se on minulle tärkeää. Ilmaisen itseäni vahvasti vaatteilla.

Eiköhän niillä lähimmillä omaisilla varsinkin ole etuoikeus pukeutua hautajaisiin ihan just siten miten haluavat tai katsovat parhaaksi. Tuskin heillä on mitään velvollisuutta pukeutua mustaan vain siksi että jonkun pikkuserkun tai naapurin mielestä se on ainoa oikea hautajaisvaatteiden väri. Ja tuskinpa niiden lähimpien omaisten tarvitsee vaatteidensa värilläkään sitä suruaan muille näyttää, eiköhän he sure ihan muutenkin.

Nyt tulee suoraa puhetta, mutta kyllä minusta on lähimmilläkin omaisilla velvollisuus pukeutua kunnioittavasti ja siihen mustaan, vähintäänkin tummaan hautajaisissa. Ainakin suuresti ihmettelen, jos joku ei automaattisesti niin pukeudu - tuntuu, että kun läheinen on menehtynyt, suru on niin suuri, että ei tulisi siinä tilanteessa mieleen alkaa sooloilla varsinkin joillakin kirkkailla väreillä.

Suomi on joskus ankea maa siinä suhteessa, että tuntuu kuinka kaikki perinteinen, pitkään ollut, kulttuuriimme ja tapoihimme kuuluva pitää häivyttää eikä siitä tarvi yhtään välittää, koska haluan nyt vain tehdä miten minä itse haluan ja miksi pitäisi toimia jonkin tietyn kaavan mukaan jossain tilanteessa.

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmiselle tekee hyvää pitää yllä jonkin verran tapoja ja perinteitä: totta kai ne luonnollisesti muuttuvatkin vähitellen ajan myötä, mutta pitäytyminen niissä jossakin määrin tuo ihmiselle kontekstia elämään - auttaa hahmottamaan paikkaansa maailmassa, saada yhteyttä menneisiin sukupolviin, mihin kuulun ja kuka olen.

Ei meidän tarvitsisi olla ihan niin kuin vaikka perinteiden "kuningasmaa" Britannia, mutta uskon vakaasti, että kaikkien kansojen ihmiset kaipaavat ainakin jonkin verran yhteyttä kulttuuriinsa ja menneisyyteensä, vaikka eivät sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.

Tämä meni nyt vähän ohi ketjun pääaiheen, mutta tulipa avattua ajatuksia ylipäänsä tavoista ja perinteistä. Ei tämä nyt maailman vakavin asia ole, mutta joskus tosiaan vain ihmetyttää, miksi Suomessa niin usein vähätellään ja jopa halveksitaan monia kulttuuriimme juurtuneita tapoja ja suhtautuminen ei ole edes sellainen, että voisi vähän uudistaa (vaikka pohtia, että voisiko hautajaisiin pukeutua mustan sijaan vaikka myös muihin tummiin väreihin), vaan että haluan tehdä ihan miten itse haluan ja laittaa vaikka violettia ja pinkkiä hautajaisiin.

Joskus mietin, että muutanko tämän tylsän asenteen vuoksi esimerkiksi Britteihin tai jonnekin muualle Eurooppaan. Jo Norjassa tunnutaan suhtautuvan oman maan kulttuuriin arvostavammin kuin Suomessa: olen melkein kateellinen norjalaisille siitä, kuinka elävä ja aktiivinen heillä on esimerkiksi kansallipukuperinne edelleen. Voi, kun Suomessakin olisi vaikka juhannuksena vastaavia iloisia kulkueita ja tilaisuuksia, jotka säihkyvät väreistä, kun ihmiset ovat kauniissa kansallisasuissaan, kuten vaikka Norjan kansallispäivänä. Mutta ei täällä varmaan tule koskaan olemaan sellaiseen mahdollisuutta, tässä "haluan ja saan pukeutua hautajaisiin pinkkiin, jos haluan" -maassa

Ketä kohtaan niillä lähimmillä omaisilla on velvollisuus pukeutua mustaan tai tummaan?

Ikävä pilata unelmakuvasi Britanniasta, mutta siellä ei ole lainkaan harvinaista että ihmisillä on hautajaisissa yllä muutakin kuin mustaa tai tummaa. Toinen vanhempani asuu siellä ja lisäksi mieheni on sieltä kotoisin, joten on valitettavasti tullut myös eräätkin hautajaisetkin vietettyä siellä.

Britannia-vertaus koski enemmänkin aihetta yleisesti kuin pelkkää hautajaispukeutumista. Varmasti sielläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteistä niin välitä, mutta kyllähän se yhteiskunta on sellainen, että niitä arvostetaan ja ylläpidetään laajasti, historia näkyy jne. Suomi toki on "uudempi" kulttuuri tietyssä mielessä, meillä ei ole jäljellä niin paljon vanhaa rakentamista jne., mutta kuitenkin myös selvä suhtautumisero maidemme välillä on asiaan

Millä lailla yhteiskunnassa näkyy perinteiden arvostus ja ylläpitäminen?

Rakennuskanta on yleisesti vanhaa, mutta se johtuu ihan siitä että ei ole katsottu aiheelliseksi romuttaa vanhoja taloja uusien tieltä kuten Suomessa.

Monarkiaa kannattaa lähinnä tietyt vanhemmat ihmiset ja näiden jälkeläiset jotka ovat oppineet asenteen kotoa. Koulupuvuista on luovuttu monissa kouluissa jo silloin kun itse olin lapsi ja nuori.

No, vaikkapa jo tuo mainitsemasi asia, että vanhat rakennukset nähdään säilyttämisen arvoisina. Suomessa vähän kehitytty aiemmasta, mutta paljon on vielä sellaista, että niitä arvoja, joita vanhoissa rakennuksissa on, ei nähdä, paljon on purkupainetta ja halua rakentaa aina vain uutta.

No vaikeapa niitä rakennuksia on ollutkaan romuttaa kun niissä on aina asuttu tai niillä on ollut selkeä omistaja. Vanhoja rakennuksia on paljon senkin vuoksi, että porukkaa on ollut yksinkertaisesti enemmän, asumistiheys on suurempi. Teollistumisen aikaan tarvittiin paljon esimerkiksi perheille kohtuuhintaisia asuntoja, mistä syntyi uusia kaupunkialueita ja lähiöitä. Nykyaikana taas vapaata maata on vähemmän saatavilla ja siksi moni mieluummin remppaa vanhaa asuntoa kuin rakentaa uutta tai hankkii uudiskohdetta. Eli ei varsinaisesti liity siihen että wau, upeita nämä vanhat asunnot. Toki jo käsite vanha asunto poikkeaa Suomen käsityksestä. Britanniassa 100-150 vuotta vanha asunto on enemmän tavallisuus kuin harvinaisuus.

Suomessa ne vanhat talot on myös olleet matalia pienjä puutöllejä enimmäkseen. Täällä ei sitä väestöä ole ollut kovin paljon ja 150v sitten on ollut hyvin köyhää, ei ole juurikaan rakennettu hienoja ja kestäviä taloja. Tämähän on ollut ihan kehitysmaa vielä silloin.

Vierailija kirjoitti:

"Korkokengät oikaisee ryhdin" - mitä mä just luin?! Oikeesti, kyllä se hyvä ryhti tulee siitä, että ihmisellä on kroppa kunnossa, hyvä lihaksisto ja liikkuvuus, eikä ylipainoa. Aika huonossa jamassa ollaan jos pitää yrittää kokkareilla saada jotain olematonta ryhtiä esiin ....

Varsinkin kun ne korkokengät tosiasiassa ei oikaise ryhtiä, niistä on ryhdille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Niin suominainen ei korkkareita käytä. Eihän ne käytä mitään muutakaan feminiinistä, koska se on heidän mielestään heikkoutta. Jalassa on just tennarit, korkkarit tai ballerinat. Hameita ja mekkojakaan eivät juuri käytä, vaan aina housut, koska ne on miehekkäämmät. Hiukset ja kynnet pidetään lyhyinä, meikkiä vain ehkä juhliessa ja hajuna korkeintaan deodorantti. Parfyymit on hupakoille. Sitten miehet kuolaavat esimerkiksi naisellisuuttaan korostavia slaavinaisia ja suominaiset haukkuvat tietenkin ne hutsuiksi ja miehet ällöttäviksi. Mutta katsoisivat kerran sinne peiliin. Jos ja kun miehiä naisessa se naisellisuus viehättää, niin kannattaisiko sitä omaa naisellisuuttaan sitten ehkä korostaa?

Niin kun suominainen ei halua miestä jonka mielestä naisen kuuluu olla heikko, vaan sellaisen miehen joka arvostaa häntä persoonana ja jonka kanssa elää tasa-arvoisessa suhteessa. Jos ei sellaista löydy niin sitten yksin on parempi kuin huonon miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.

Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.

Niin että pitäisi olla erikseen kengät baariin? Joita ei muulloin käytä.

No silloin ennen piti, nykyään ei tartte. Jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Kenkämuoti on tosiaan muuttunut arkisempaan suuntaan. Huomasin kesällä baarissa käydessä, että lähes kaikilla naisilla on sielläkin jalassa lenkkarit tai tennarit.

Joskus 10-15 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan kenenkään lähtevän arkikengillä viettämään iltaa. Naiset käyttivät saapikkaita, joissa oli korkoa. Tai sitten kengät olivat muuten selkeästi erilaiset kuin perusmaanantaina kouluun/töihin mennessä.

Paitsi jos oli opiskelija, silloin mentiin tennareissa ja haalarissa baariin. Ja miehiä riitti siitä huolimatta, vaikka se löysä paksu haalari on varmaan maailman epäseksikkäin vaate.