Vain yhden kumppanin kanssa elämässään seksiä harrastaneet keski-ikäiset. Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?

Ap:n teksti olisi voinut olla mitei vaimoni kirjoittama. Ikä ja suhteen alkuajankohta täsmäävät.

Meillä on ollut pikkuhiprakassa puhetta millaista olisi jos hän olisikin jonkun toisen miehen kanssa. Jutut on lähteneet liikkeelle minun fantasioista mutta tuntuu että asia kiehtoo kovasti vaimoani. Aiemmin ajattelin etteihän järvi soutamalla kulu, voisihan se ollakin kivaa antaa vaimolle kokemuksia vieraista miehistä jos hän niin haluaisi mutta kun näitä juttuja täältä lukee niin taitaa olla kuitenkin aika iso riski tulee ongelmia. Jos kuitenkin vieras onkin niin upea kokemus että pää menee pyörälle ja lähdetään hänen matkaan. Kovasti vaimo kuitenkin sanoo että olisin hänen ykkösmies mutta mistäpä sitä tietää miten mieli muuttuu kun ihastus iskee päälle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia aatoksia herättää kuin sinussa. Onneksi pystyn näistä täysin avoimesti oman mieheni (hänellä sama tilanne kuin meillä) kanssa puhumaan. Aika näyttää, poikiiko nämä keskustelut joskus jotakin konkreettisia kokeiluita myös muiden kanssa. Periaatteessa ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että mitään suurta vahinkoa ei pääsisi syntymään, jos vaikka jotakin kokeilisimmekin. Käytännön toteutus on sitten tietysti järjestlyineen toinen asia.

Kerrotko meille mistä voit etukäteen tietää, että mitään suurta vahinkoa ei pääsisi syntymään. Tiedän muutamankin parin jotka erosivat tuollaisen kokeilun jälkeen vaikka kaikki oli muka niin hyvin.

Perustan käsitykseni siihen, että tässä olisi kyse seksikokeiluista, ei muusta. Ja kuten sanoin, meillä on minusta täydelinen seksielämä, joten en usko että kukaan muu voisi tarjota mitään sellaista mitä en jo saa. AP

Jos teillä on täydellinen seksielämä miksi haluttaa nus sia vierasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen enemmin keksimään miehesi kanssa jotain uusia juttuja, joista saisi lisää potkua. 

Kuten sanoin, seksielämämme on erinomaista ja myös monipuolista. Mutta koska näihin ajatuksiin liittyy nimenomaan uudet ihmiset, ei omassa suhteessa tehtävillä kokeiluilla ole tässä apua. AP

Kyllä, se vieraan kanssa on kiihoittavampaa ja intohimoisempaa, piristää arkea kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen enemmin keksimään miehesi kanssa jotain uusia juttuja, joista saisi lisää potkua. 

Kuten sanoin, seksielämämme on erinomaista ja myös monipuolista. Mutta koska näihin ajatuksiin liittyy nimenomaan uudet ihmiset, ei omassa suhteessa tehtävillä kokeiluilla ole tässä apua. AP

Kyllä, se vieraan kanssa on kiihoittavampaa ja intohimoisempaa, piristää arkea kummasti.

Kolmaspyörä mukaan sänkyyn, niin on miehelläsikin kivaa, kun saat vieraalta nautintoa...

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Olen n. 50 v mies ja ollut vain vaimoni kanssa, yhdessä yli 30 v. Kyllä kiinnostaisi kokea seksiä muidenkin kanssa. Minkälaisia pilluja, minkälaisia suihinottajia jne sitä olisi olemassa. Vanhetessa olen alkanut ajatella, että voisi se vaimokin käydä sovitusti vierailla ja siitä saisi kiihotuksen aikaiseksi, kun kertoisi miten meni. Pettää en halua, olen kyllä kertonut vaimolle, että haluaisin vierasta. 

Itselle ei sopisi yhtään olla vain yhden kanssa koko elämä. Nuorena tuli koettua paljon erilaisia miehiä ennenkuin nykyisen mieheni tapasin. Enää ajatus muista ei houkuta yhtään, mutta olisin varmasti päätynyt pettämään jos mieheni olisi ollut ensimmäinen ja ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Kommentin 37 kirjoittajana tunnistan tuon voimaantumisen. Rakastumisen huumassa sanot puolisolle asioita, joita ei enää saa vedettyä takaisin. Olen löytänyt eron uuden naisen ja kyllä, seksi on paljon parempaa, mutta en oikeasti sitä tajunnut siinä pitkässä suhteessa. Olisin ollut ihan tyytyväinen siihenkin mitä silloin oli. Et osaa kaivata sellaista minkä et tiedä olevan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Hieno kirjoitus, kiitos siitä. Itse olen ollut vaimoni kanssa koko ikäni nuoresta lähtien, hän on ainoani. Vaimolla oli jokunen mies ennen minua. En olisi pystynyt elämään ilman vaimoani, rakkaus on niin syvällä,  joten en ole pettänyt vaikka välillä tehnyt tietysti mieli kokeilla toisia pilluja. Olen kestänyt kuitenkin kuin mies.   Sinun tarinaasi lukiessa oma päättäväisyyteni arvo nousee arvoon arvaamattomaan. Nykyisin nautimme seksistä, sekä lapsenlapsista ja elämä on nautinnolista kaksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä ohi menee, jos seksi vain on riittävän hyvää kotona. Itse samassa tilanteessa mutta jo 66v mies.  Hyvää nautinnollista seksiä halukkaan vaimon kanssa ollut aina niin paljon ettei oikein ollut edes missään kohtaa mahdollista mahduttaa vierasta naista tuohon väliin. Kaikkea on kokeiltu vaimon kanssa avoimin mielin kahdestaan, mitä tullut mieleen ja mikä molempia kiinnostanut.  En silti katso jääneeni mistään pois. Seksin määrä ja tyytyväisyys ollut mittarina. Iso syy varmaan siinä, että tunteet olleet niin vahvasti aina mukana seksissä, ettei olisi edes pystynyt jakamaan tunteita toisen naisen kanssa ja ilman tunteita seksi on yhtä tyhjän kanssa.  Aivot on kumminkin isoin seksuaalinen elin. 

Suosittelen enemmin keksimään miehesi kanssa jotain uusia juttuja, joista saisi lisää potkua. 

Onko emäntää samanlainen ajatuksiltaan samalta kylältäkin peräti vai miten saatte kompromissin kaikessa aikaan ja halut kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Olen n. 50 v mies ja ollut vain vaimoni kanssa, yhdessä yli 30 v. Kyllä kiinnostaisi kokea seksiä muidenkin kanssa. Minkälaisia pilluja, minkälaisia suihinottajia jne sitä olisi olemassa. Vanhetessa olen alkanut ajatella, että voisi se vaimokin käydä sovitusti vierailla ja siitä saisi kiihotuksen aikaiseksi, kun kertoisi miten meni. Pettää en halua, olen kyllä kertonut vaimolle, että haluaisin vierasta. 

Sama juttu paitsi ei olla juteltu, toisen ajatuksiin voi vain arvailla kun kieltää kaiken. Itsellä just tuo ajatus miltä tuntuisi fyysisesti kanssakäyminen jonkun toisen naisen kanssa kutituttaa ja on ajatuksissa säännöllisesti mutta kun pettämisen tuskaa ei haluaisi tuottaa

ihmettelijä57 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä ohi menee, jos seksi vain on riittävän hyvää kotona. Itse samassa tilanteessa mutta jo 66v mies.  Hyvää nautinnollista seksiä halukkaan vaimon kanssa ollut aina niin paljon ettei oikein ollut edes missään kohtaa mahdollista mahduttaa vierasta naista tuohon väliin. Kaikkea on kokeiltu vaimon kanssa avoimin mielin kahdestaan, mitä tullut mieleen ja mikä molempia kiinnostanut.  En silti katso jääneeni mistään pois. Seksin määrä ja tyytyväisyys ollut mittarina. Iso syy varmaan siinä, että tunteet olleet niin vahvasti aina mukana seksissä, ettei olisi edes pystynyt jakamaan tunteita toisen naisen kanssa ja ilman tunteita seksi on yhtä tyhjän kanssa.  Aivot on kumminkin isoin seksuaalinen elin. 

Suosittelen enemmin keksimään miehesi kanssa jotain uusia juttuja, joista saisi lisää potkua. 

Onko emäntää samanlainen ajatuksiltaan samalta kylältäkin peräti vai miten saatte kompromissin kaikessa aikaan ja halut kohtaa

Ei. Meillä ei ollut mitään yhteistä historiaa. Hän oli maaseudulta ja minä stadista. Aivan erilainen sosiaalinen pohja, harrastukset yms. Meillä ei ollut mitään yhteistä mutta alusta lähtien aivan kaikki.  Ajatukset olleet aina samat jo koko iän. Vaimonkin muisti äskettäin mainita, että ainahan ollaan oltu kaikesta samaa mieltä.  Minulle ei tullut koskaan nuorena edes mieleen, että tulisin olemaan yhdennaisen mies. Mahdoton ajatuskin. Ei tarvinnut kauaa seurustella, kun alkoi  tuntua siltä, että on menoa nyt. Enkä osannut odottaa sitäkään kuinka vanha henkinen ja fyysinen ote on ollut vaimollani. Minun ajatuksiin ei kertakaikkiaa ole mahtunut ketään toista naista, ei edes nostamaan himoa toista kohtaa muuten kuin fantasioissa. Ihmettelin vuosia, että miksei kauniin naisen vieressä naisen flirttaillessa syttynyt pienintäkään panetusta ja himoa alapäässä. Ajatusten tasolla, mutta alapää ei värähtänytkään. Vaimon vierellä  alkaa aina panettamaan ja suutelun vaikutus tuntuu heti kalun heräämisenä.

Me olemme toistemme ainoat kumppanit, yhdessä 21 vuotta. Tämä kävi vähän kuin vahingossa, ei ollut mitenkään tarkoitus jäädä yhteen sen ekan kanssa. Seksielämä ei taida olla kummankaan mielestä juuri sitä mitä itse haluaisi, mutta ainakin minulle riittävän ok. Koska minun on tosi vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin en koe halua kokeilla toista, mutta ymmärrän kyllä että monilla vastaavassa tilanteessa voi olla kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Hienosti kirjoitettu, vaikka surullinen asia, nauratti kun luin terävästi kirjoitettua kuvaustasi. Eihän elämä kuitenkaan ole vielä tässä, toivottavasti vielä löytäisit sen oikean loppuelämäksi, jonkun vaikka samanikäisen, joka välittää aidosti. Onhan rakkauksia löytynyt ihmisille vielä vanhainkodissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Hienosti kirjoitettu, vaikka surullinen asia, nauratti kun luin terävästi kirjoitettua kuvaustasi. Eihän elämä kuitenkaan ole vielä tässä, toivottavasti vielä löytäisit sen oikean loppuelämäksi, jonkun vaikka samanikäisen, joka välittää aidosti. Onhan rakkauksia löytynyt ihmisille vielä vanhainkodissakin.

Tuota puolta tarinasta monet tuskin edes miettivät, kun mennään hakemaan kivoja kokemuksia. Toisinaan se paska kuitenkin osuu tuulettimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu viidenkymmenen, kun minulle tuli sama ajatus. Ex-mieheni oli siihen asti ollut ainut jonka kanssa olin harrastanut seksiä, eikä mieskään sen kokeneempi ollut. vaihdevuodet ja varmaan siitä johtuva ikäkriisi sai nuo ajatukset pyörimään myös minun päässäni, ihan pakkomielteisesti. On pakko tässä vaiheessa jo sanoa, että suhteessamme, kuten myös seksissä meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen, lukuunottamatta tätä pakkomielettä. Mies ehdotti ratkaisuksi roolileikkejä yms. mutta ne eivät sytyttäneet, tai oikeammin sammuttaneet sitä paloa. Mies ei myöskään suostunut, että olisin luvalla kokeilut muita mutta suonut myös hänelle sen. Lopulta ilmoitin vain, että teen sen, hyväksyi hän tai ei. En kiellä etteikö sillä hetkellä se vieras mies itseni kimpussa ollut mieltä hivelevää ja kiihoittavaa, suorastaan taivaallista mutta hinnan minkä maksoin siitä, oli kova. Avioliitto hajosi, menetin sielunkumppanin, lasteni arvostuksen, vaikka eivät sitä sano, vaistoan sen ja eron voimaannuttama tai ennemminkin katkeroittamana vielä vein osituksen oikeuteen, jossa sain vähemmän kuin mies tarjosi ja rahani meni niihin kuluihin. Tipahdin taivaasta helvettiin, ihan jopa taloudellisesti. Jatkoin uusien kokemusten hankkimista mutta jossain vaiheessa huomasin, että menetin joka kerta enemmän kuin sain, joka kerta minusta kuoli pieni osa. Kaipasin miestäni, sitä rakkaudesta johtuvaa himoa, läheisyyttä, tylsää parisuhde arkea, jossa toinen on käden ulottuvilla. Niitä naurettavia eläkeiän yhteisiä suunnitelmia, lastenlapsien kanssa tehtäviä matkoja ja asioita mummona ja ukkina yhdessä.

Näille etupäässä nuoremmille miehille olin vain lihanpala johon he tyydyttivät itsensä, ei heitä muuten kiinnostanut vanha riippurintainen nainen, selluliitteineen ja roikkuvine pakaroineen ja sen myös hyväksyin, pelin henki oli selvä.

Nyt joitain vuosia tuosta haaveilen vain, että olisin jättänyt kaiken tuon tekemättä. En ole aikoihin edes halunnut seksiä.

Mietin, että sinulla on myös asia jo päätetty ja vain odotat jotain sopivaa syytä tai tekosyytä, jotta voit toteuttaa haavesi, eikä mikään enää voi kääntää päätäsi mutta jos omalla esimerkillä saisin edes yhden liiton pelastettua, olisi elämälläni joku pieni merkitys minulle itselle.

Hyvä ja rehellinen kirjoitus, mutta sillä merkittävällä erotuksella, että sinä teit päätöksen mieheltäsi lupaa kysymättä, minulla olisi kyllä tähän lupa. AP.

Itse olin saman miehen kanssa 30 vuotta ja rakastin + halusin häntä suhteemme loppuun asti. Miehelle iski jonkinlainen 50 v kriisi, rakkaus loppui ja halusi erota. Minulla meni kipeästä erosta lähes vuosi toipua. Olin uskollinen 30 vuotta ja mietin osaanko/pystynkö/löydänkö enää viereeni seksikumppania. Itse olin viimeiset 10 vuotta se halukkaampi osapuoli.

Elämääni eksyi 7 vuotta vanhempi mies ja taivas millaista seksiä saan. Olemme nyt olleet yhdessä puoli vuotta ja seksiä on paljon. Mies pitää minua hyvin seksuaalisena ihmisenä ja sitä todellakin taidan olla, alusta asti uskalsin heittäytyä halujen vietäväksi ja paljon kaikkea itselleni uutta olen saanut kokeilla turvallisesti. Miehen kokemus näkyy ja tuntuu, mutta mies on alusta asti kunnioittanut ja toiminut minun tahtiin.

Olen surullinen erosta, mutta toisaalta tämä puolivuotta on ollut sellaista ilotulitusta seksuaalisesti, että tuntuu että jotain olisin menettänyt jos tätä en olisi saanut kokea.

Eihän siitä mihinkään pääse, että täysin tutun ihmisen kanssa ei voi saada sitä samaa jännitystä, mitä tuntemattoman. Olkoonpa seksi kuinka hyvää tahansa niin kyllähän sitä 25 vuoden jälkeen jo ennakkoon tietää 99,99% varmasti, mitä seksissä tuleman pitää, mitä toinen haluaa, millä tavalla tekee mitäkin jne. Tämä tietysti välillä on ehkä aavistuksen tylsää, vaikka itse seksi hyvää ja tyydyttävää olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä mihinkään pääse, että täysin tutun ihmisen kanssa ei voi saada sitä samaa jännitystä, mitä tuntemattoman. Olkoonpa seksi kuinka hyvää tahansa niin kyllähän sitä 25 vuoden jälkeen jo ennakkoon tietää 99,99% varmasti, mitä seksissä tuleman pitää, mitä toinen haluaa, millä tavalla tekee mitäkin jne. Tämä tietysti välillä on ehkä aavistuksen tylsää, vaikka itse seksi hyvää ja tyydyttävää olisikin.

Varmaankin juuri noin. Ainoa vain, että hirmu moni ihminen rakastelulta etsii juuri turvallisuutta eikä mitään jännitystä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä mihinkään pääse, että täysin tutun ihmisen kanssa ei voi saada sitä samaa jännitystä, mitä tuntemattoman. Olkoonpa seksi kuinka hyvää tahansa niin kyllähän sitä 25 vuoden jälkeen jo ennakkoon tietää 99,99% varmasti, mitä seksissä tuleman pitää, mitä toinen haluaa, millä tavalla tekee mitäkin jne. Tämä tietysti välillä on ehkä aavistuksen tylsää, vaikka itse seksi hyvää ja tyydyttävää olisikin.

Puhu vaan omasta suhteestasi. Se voi hyvinkin olla tylsää.