Onko ok olla kertomatta omille kavereilleen että kärsii jostakin mielenterveydellisestä ongelmasta?
Kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö?
Vai onko se enemmän ok ettei kerro?
Kommentit (42)
Jossain tilanteessa voi olla parempi pitää asiat omana tietonaan, mutta jos kaverit ovat fiksuja ja välit luottamuksellisia niin kertominen voi helpottaa omaa oloa. Esim ahdistushäiriön salailu voi jo itsessään olla aika ahdistavaa ja vain lisätä omaa pahaa oloa.
Kerroin aikoinaan pitkällisen harkinnan jälkeen omasta paniikkihäiriöstä muutamalle kaverilleni ja vastaanotto yllätti. Mm paras ystäväni kertoi sen jälkeen minulle omista vastaavista kokemuksistaan ja miten oli joutunut syömään lääkkeitä parisuhdeongelmiensa aikana. Vaikka olemme läheisiä ei hän ollut tätä koskaan aiemmin kertonut. Ylipäätään olen huomannut että aika moni kipuilee näiden asioiden kanssa mutta ei uskalla niistä puhua. Omaa oloani helpotti paljon kun ystäväni tiesivät miksi välillä saatoin vetäytyä seurasta tms ja lisäksi oli helpottavaa kuulla että en olekaan maailman ainoa ihminen jolla on tälläisiä ongelmia (vertaistuki).
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, varsinkin jos olet masentunut. Luulen, että iso osa ihmisistä pitää vieläkin masennusta vain laiskojen höpötyksenä, sillä itsekin ajattelin just niin, ennen kuin se napsahti omalle kohdalle.
Nyt toivon, että kaikki päätään aukovat k-päät kokisivat kaiken saman täydellä voimalla, niin saattaisivat oppia jotakin.
Itse olen puhunut ainoastaan semmoisten kanssa, joiden tiedän olevan samassa jamassa, esim. sukulaistytön ja työkaverin kanssa, en todellakaan avaudu kellekään muulle.
Jos puhut muista ihmisistä pissipäinä, niin oletan, että sinä et ole kovin hyvä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, varsinkin jos olet masentunut. Luulen, että iso osa ihmisistä pitää vieläkin masennusta vain laiskojen höpötyksenä, sillä itsekin ajattelin just niin, ennen kuin se napsahti omalle kohdalle.
Nyt toivon, että kaikki päätään aukovat k-päät kokisivat kaiken saman täydellä voimalla, niin saattaisivat oppia jotakin.
Itse olen puhunut ainoastaan semmoisten kanssa, joiden tiedän olevan samassa jamassa, esim. sukulaistytön ja työkaverin kanssa, en todellakaan avaudu kellekään muulle.
Niinpä. Itselläkin on kokemus, että kun kerroin "väärälle" ihmiselle, niin asiaa ei haluttu uskoa, vaan pidettiin huomionhakuisena käytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun terveysongelmat muille kuullu jos siitä ei ole haittaa niille. Yllättävän moni täysin normaalin oloinen ihminen on masentunut ja käy terapiassa.
Jos tarvitsee tukea ja haluaa puhua tai keskustella, sitten on ok. Kaikilla ei ole ystäviä.
Jos on muita ongelmia niin ei riitä terapia, kuten ei esimerkiksi kumppaninkaan tuki pelkästään. Pitää itse tehdä niitä muutoksia.
en kerro kenellekään, en töissä enkä tuttavapiirissä koska adhd tuntuu olevan haukkumasana jolla kuvaillaan milloin huonosti käyttäytyvää, epäystävällistä tai outoa ihmistä. Nielen kiukkuni ja puren hammasta.
Psykoanalyytikkojen mielestä mt-ongelmat johtuvat alapään ongelmista. Miksi siis yritetään korjata yläpäätä?
Vierailija kirjoitti:
en kerro kenellekään, en töissä enkä tuttavapiirissä koska adhd tuntuu olevan haukkumasana jolla kuvaillaan milloin huonosti käyttäytyvää, epäystävällistä tai outoa ihmistä. Nielen kiukkuni ja puren hammasta.
Kaikki kyllä näkevät kiukun nielemisen ja hampaan purennan. Ihmettelevät vaan, mikä ketuttaa, ja toivovat, että älyät hakea hoitoa. Sisäinen fiiliksesi näkyy päällepäin, kukaan vaan ei ymmärrä, mikä mättää. Harva osaa/jaksaa näytellä tyyntä, jos sisuksissa riehuu myrsky. Syntyy kierre, sinua v tuttaa, toiset eivät ymmärrä, sinua v tuttaa.. Jäät yksin vaikeuksinesi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa, ystävät varmasti huomaa muutoksen itsekin käytöksessä ja olemuksessa. Ja rupeavat ihmettelemään tai huolestumaan sinusta.
Ei kaikilla näy käytöksessä tai muuten. :D
Riippuu kuinka läheinen ja hyvä kaveri on.
Vierailija kirjoitti:
Psykoanalyytikkojen mielestä mt-ongelmat johtuvat alapään ongelmista. Miksi siis yritetään korjata yläpäätä?
Toi on jo hyvin vanha ja vääräksi arvioitu ajatuskuvio. Freud oli aikansa kirjailija, joka tieteellistämällä sai pornografiselle tuotannolleen hyväksynnän.
Todellakin on ok.
Myöskään naapureille ei tarvitse kertoa miksi on kotona. Jatkossa kun joku eläkeläis naapuri kysyy kotona olostani niin teen ilmoituksen vainoamisesta viranomaisille, se tuli rikoslakiin muutama vuosi sitten. Terveystiedot on salaisia.
Kokemukseni perusteella kertominen aiheuttaa ainoastaan sen, että kipeitä kokemuksia käytetään aseena tilaisuuden tullessa ja pilkataan, joten harkitsisin tarkkaan kenelle kerrot, jos kerrot olleenkaan. On täysin sinun päätettävissäsi mitä kenellekin jaat.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni perusteella kertominen aiheuttaa ainoastaan sen, että kipeitä kokemuksia käytetään aseena tilaisuuden tullessa ja pilkataan, joten harkitsisin tarkkaan kenelle kerrot, jos kerrot olleenkaan. On täysin sinun päätettävissäsi mitä kenellekin jaat.
Jos levität toisten ihmisten sairauksista tietoa eteenpäin niin susta voidaan tehdä rikosilmoitus ja sä et ikinä pääse valtiolla ja kaupungilla töihin niihin työpaikkoihin mihin tehdään turvallisuusselvitys. Se että levität toisten ihmisten terveystietoja voi vaikeuttaa työn saantia.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on ok.
Myöskään naapureille ei tarvitse kertoa miksi on kotona. Jatkossa kun joku eläkeläis naapuri kysyy kotona olostani niin teen ilmoituksen vainoamisesta viranomaisille, se tuli rikoslakiin muutama vuosi sitten. Terveystiedot on salaisia.
Mummu saa selittää viranomaisille miksi vainoaa nuorempaa kotona olevaa ihmistä rappukäytävässä ja pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on ok.
Myöskään naapureille ei tarvitse kertoa miksi on kotona. Jatkossa kun joku eläkeläis naapuri kysyy kotona olostani niin teen ilmoituksen vainoamisesta viranomaisille, se tuli rikoslakiin muutama vuosi sitten. Terveystiedot on salaisia.
Mummu saa selittää viranomaisille miksi vainoaa nuorempaa kotona olevaa ihmistä rappukäytävässä ja pihalla.
Ihmisillä on oikeus mennä omaan kotiinsa ilman että rappukäytävässä tai ulkona joku utelias naapuri on kyselemässä henkilökohtaisia asioita. Se olenko työtön vai työkyvyttömyyseläkkeellä ei kuulu naapureille tippaakaan eikä mun sairaudet. Mä menen ja teen heti vainoamisesta rikosilmoituksen jos tällaista tapahtuu ja joudun sen takia kokemaan ahdistusta ja unettomuutta omassa kotona.
Kerroin lähimmille ystävilleni. Yhdelle tärkeänä pitämälle ystävälleni halusin kertoa. Oli ehkä virhe. Hänestä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Toiselle kerroin, kun ajattelin että hän luulee muuten outouteni johtuvan hänestä. Hänelle kertominen oli hyvä juttu. Muille en ajatellut kertoa, ellei ole pakko. Jaksamattomuus kuittaantuu migreenillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni perusteella kertominen aiheuttaa ainoastaan sen, että kipeitä kokemuksia käytetään aseena tilaisuuden tullessa ja pilkataan, joten harkitsisin tarkkaan kenelle kerrot, jos kerrot olleenkaan. On täysin sinun päätettävissäsi mitä kenellekin jaat.
Jos levität toisten ihmisten sairauksista tietoa eteenpäin niin susta voidaan tehdä rikosilmoitus ja sä et ikinä pääse valtiolla ja kaupungilla töihin niihin työpaikkoihin mihin tehdään turvallisuusselvitys. Se että levität toisten ihmisten terveystietoja voi vaikeuttaa työn saantia.
Miksi opetat minulle saako sairausteidoista kertoa? Juurihan kirjoitin, etten enää kerro omista ongelmistani, koska kokemuksen mukaan, vaikeuksia käytetään aseena.
Mitä tarkoitatte, että vaikeuksia käytetään aseena? Ei minun vaikeuksiani ole koskaan käytetty aseena, koskeintaan eksän taholta, mutta ei haukku haavaa tee.
N54
En ole kertonut, kuin lähisukulaisilleni. Syön lääkkeitä lopun ikääni.
Älä kerro mitään, varsinkin jos olet masentunut. Luulen, että iso osa ihmisistä pitää vieläkin masennusta vain laiskojen höpötyksenä, sillä itsekin ajattelin just niin, ennen kuin se napsahti omalle kohdalle.
Nyt toivon, että kaikki päätään aukovat k-päät kokisivat kaiken saman täydellä voimalla, niin saattaisivat oppia jotakin.
Itse olen puhunut ainoastaan semmoisten kanssa, joiden tiedän olevan samassa jamassa, esim. sukulaistytön ja työkaverin kanssa, en todellakaan avaudu kellekään muulle.