Rakensin perheelle omakotitalon omin käsin - vaimo vaatii erossa talosta puolet itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on hoitanut lapset ja kodin, ja menee ihan oikein, että puolet kuuluu vaimolle.

Mitäpä te kotiäipät tuumaisitte, kun mies sanoisi teille "Menepä sinä akka töihin tienaamaan, niin minä jään hoitamaan kotia ja lapsia."?

Ja se ei nyt kelpaa selitykseksi että mies ei muka osaa siivota, kokata tai hoitaa lapsia, joten sen takia äipän on pakko "uhrautua" ja jäädä kotiin. Myöskään se ei kelpaa selitykseksi että miehellä on 10-kertainen palkka akkaan verrattuna, joten fiksumpaa kun mies käy töissä.

Nyt on kyse siitä, että naiset varsin mielellään jää kotiin loisimaan, koska se on mukavampaa kun töissä raataminen. Ja silti nämä kotiäidit uhriutuvat ja vinkuvat kuinka tekevät tärkeää työtä kotona ilman palkkaa... Niin no... Mies se kuitenkin on joka tuo rahan pöytään. Ilman miehenne rahoja olisitte kadulla kerjäämässä.

Minun aikuiselämän helpoin ajanjakso oli silloin, kun kävin vain töissä ja elin täysihoidossa. Kaikki työajan ulkopuolinen oli vapaata ilman velvollisuuksia. Sellaista elämää viettää Suomessa moni mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimo teki sillä aikaa kun sä rakensit? Hoisi yksin teidän yhteisiä lapsia?

Varmaankin haaveili jostakin sellaisesta kumppanista jonka kanssa voisi viettää laatuaikaa, käydä ravintoloissa syömässä, teattereissa, festivaaleilla ynnä muissa.

Suomalaismiehet ei ole niin perhekeskeisiä kuulemma kuin tänne tulleet, joista jotkut viettävät jopa päivätkin perheen parissa. Siinä se kulttuuriero

Tänne tulleilla on tietenkin se etu että ei tarvitse käydä töissä koska elantoa tulee valtion kustantamana. Meillä tavallisilla ihmisillä on pakko tehdä työtä jotta näin kalliissa maassa voi elää ja elättää perhettä. Itse olen tehnyt havaintoja parisuhteesta ja melko usein naisilla on epärealistisia toiveita arjen suhteen. Monet haluavat korkean elintason mutta samalla paljon perheen yhteistä aikaa ja lomia. Ja tällaiseen ei ole varaa ilman työntekoa ja tässä on kierre valmis.

Miksi miesten pitää rakentaa niitä omakotitaloja-niitä on ihan valmiinakin saatavilla.  Esim.meidän kaupungissa saa paljon halvemmallakin kuin itse rakentamalla.  Miehet vaan haluaa koko ajan päteä ja olla puuhapete.  Ei se ole vaimon vika että joutuu sitä seuraamaan.  Monet miehet jaksaa rakentaa montakin taloa ja vaimot vaihtuu siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimo teki sillä aikaa kun sä rakensit? Hoisi yksin teidän yhteisiä lapsia?

Varmaankin haaveili jostakin sellaisesta kumppanista jonka kanssa voisi viettää laatuaikaa, käydä ravintoloissa syömässä, teattereissa, festivaaleilla ynnä muissa.

Suomalaismiehet ei ole niin perhekeskeisiä kuulemma kuin tänne tulleet, joista jotkut viettävät jopa päivätkin perheen parissa. Siinä se kulttuuriero

Tänne tulleilla on tietenkin se etu että ei tarvitse käydä töissä koska elantoa tulee valtion kustantamana. Meillä tavallisilla ihmisillä on pakko tehdä työtä jotta näin kalliissa maassa voi elää ja elättää perhettä. Itse olen tehnyt havaintoja parisuhteesta ja melko usein naisilla on epärealistisia toiveita arjen suhteen. Monet haluavat korkean elintason mutta samalla paljon perheen yhteistä aikaa ja lomia. Ja tällaiseen ei ole varaa ilman työntekoa ja tässä on kierre valmis.

Koska kukaan ei ole toivomusautomaatti, aikuiset ihmiset puhuvat keskenään. Toiveista, haaveista, omista rajoituksistaan, mahdollisuuksistaan jne. Ja siten pyrkivät luomaan elämän, johon molemmat ovat tyytyväisiä tai mahdollismimman vähän tyytymättömiä. Sellaista perusasiaa, joka on kaikkien saavutettavissa, mutta harva näemmä toteuttaa.

Omaan tyytymättömyyteen voi aina hakea syytä toisesta. Jos se sit helpottaa. Mut mitään ei silloin opi ja tod. näk. toteuttaa samaa kaavaa seuraavassa suhteessa. Siitä seuraa katkeruus ja kyynisyys ja voi kirjoitella palstalla, miten kaikki naiset... kaikki miehet..Tajuamatta, että kaikissa suhteissa se yhteinen tekijä on tämä henkilö itse.

Opetelkaan ihmiset puhumaan!!

Vierailija kirjoitti:

Sinun vaimosi on hoitanut lapset ja kodin.

Se on myös raskasta työtä. Noin se erossa menee. Ikävää, että paljastui uskottomaksi puolisoksi.

Surullista että kokee omat lapset työnä. Ja vieläpä _raskaana_ työnä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimo teki sillä aikaa kun sä rakensit? Hoisi yksin teidän yhteisiä lapsia?

Varmaankin haaveili jostakin sellaisesta kumppanista jonka kanssa voisi viettää laatuaikaa, käydä ravintoloissa syömässä, teattereissa, festivaaleilla ynnä muissa.

Suomalaismiehet ei ole niin perhekeskeisiä kuulemma kuin tänne tulleet, joista jotkut viettävät jopa päivätkin perheen parissa. Siinä se kulttuuriero

Tänne tulleilla on tietenkin se etu että ei tarvitse käydä töissä koska elantoa tulee valtion kustantamana. Meillä tavallisilla ihmisillä on pakko tehdä työtä jotta näin kalliissa maassa voi elää ja elättää perhettä. Itse olen tehnyt havaintoja parisuhteesta ja melko usein naisilla on epärealistisia toiveita arjen suhteen. Monet haluavat korkean elintason mutta samalla paljon perheen yhteistä aikaa ja lomia. Ja tällaiseen ei ole varaa ilman työntekoa ja tässä on kierre valmis.

Lähituttavissa vaimot hoitaa perheen raha-asiat, eli tietävät tarkkaan sen puolen, eikä yksikään toivo, että mies tekis enemmän työtä. Ihan perus keskiluokkaisia tulonsaajia. Töissä miehet ja vaimot. En tiedä, missä käyt tarkkailemassa näitä naisten toiveita, omassa elämässä ei ole näkynyt.

Tiedän pariskunnan, jolla oli kaksi pientä lasta. Mies rakensi vapaa-aikanaan pihaan autotallin ja vaimo joutui hoitamaan lapset yksinhuoltajana. Se päättyi niin, että vaimo otti eron. Heillä oli paljon riitoja kotitöistä ja lastenhoidosta ja mies piti naisen valitusta epäreiluna, kun hänhän teki kovasti töitä, kun rakensi autotallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on hoitanut lapset ja kodin, ja menee ihan oikein, että puolet kuuluu vaimolle.

Mitäpä te kotiäipät tuumaisitte, kun mies sanoisi teille "Menepä sinä akka töihin tienaamaan, niin minä jään hoitamaan kotia ja lapsia."?

Ja se ei nyt kelpaa selitykseksi että mies ei muka osaa siivota, kokata tai hoitaa lapsia, joten sen takia äipän on pakko "uhrautua" ja jäädä kotiin. Myöskään se ei kelpaa selitykseksi että miehellä on 10-kertainen palkka akkaan verrattuna, joten fiksumpaa kun mies käy töissä.

Nyt on kyse siitä, että naiset varsin mielellään jää kotiin loisimaan, koska se on mukavampaa kun töissä raataminen. Ja silti nämä kotiäidit uhriutuvat ja vinkuvat kuinka tekevät tärkeää työtä kotona ilman palkkaa... Niin no... Mies se kuitenkin on joka tuo rahan pöytään. Ilman miehenne rahoja olisitte kadulla kerjäämässä.

Olen mies ja eri mieltä. Olin kahden lapsen kanssa kotona, kun vaimo sai hyvän työpaikan ja lähti töihin. Ei se helppoa ollut 2 vuotiaan ja 9 kk kanssa. Kivaa, mutta ei kyllä mitään loisimista. Kokkaamiset ja muut päälle. Kaupassa käyntikin on kahden lapsen kanssa melkoinen saavutus. Kokeilepa,

No täällä on toinen mies, ja taas eri mieltä. Olin myös kahden lapsen kanssa kotona, kun vaimo kävi töissä. Lapset olivat hiukan vanhempia, eli 3,5 v ja 11 kk, kun vaimo lähti töihin. Minusta oli ihan mukavaa ja helppoa. Kokkasin, hoidin kodin, lapset ja lemmikin. Vaimo tuli valmiille ruoalle. Kävin tietenkin kaupassa, pesin pyykit jne. Tein vieläpä pientä remonttia siinä sivussa iltaisin koko ajan. Toki nämä asiat täytyi tehdä, mutta silti jäi ihan eri lailla aikaa huokaista kuin töissä, joissa on aina kiire. Pitemmän päälle tilanne oli tietysti mahdoton, koska rahantulo oli vähäistä, mutta jos vaimolla olisi ollut hyvä työpaikka / palkka, olisin jäänyt koti-isäksi helposti.

Oon nainen, joten kokemukseni ei ole ihan verrannollinen. Mutta aikanani olin muutaman vuoden kotiäitinä. Jaksaminen riippui ihan siitä, miten asiat kullakin hetkellä oli. Ensimmäisen lapsen koliikki vei voimat molemmilta pitkäksi aikaa. Kun alkoi nukkua, olikin jo toinen lapsi (yllättäin) tulollaan. Tällä ei koliikkia, mutta söi joka toinen tunti yötä päivää. Kaksi ja puoli vuotta siten, etten nukkunut käytännössä koskaan edes kolmea tuntia putkeen.

Myöhemmin itselle tuli kasvaimia, jotka sitten osaltaan verotti jaksamista.

Mies töissä tietenkin, kotona kuuteen mennessä, nukkuman ysin jälkeen. Hänellä tietty rentoutumista iltaisin. Jumpassa kävin kaksi kertaa viikossa, pyöräilemässä öisin, kun lapset vihdoin nukkuivat riittävän pitkään putkeen.

Välillä oli helpompaa, välillä raskaampaa. En mitään kadu ja tärkeää oli saada hoitaa lapset kotona niin pitään, kuin mahdollista. Mut kyllä se on ihan ympärivuorokautista hoitoa. Toisten lasten kanssa helpompaa, kuin toisten. Emme ole samanlaisia, eivätkä lapsetkaan.

Jod vertaa siihen, että käy vain töissä, pitkääkin päivää, mut muuten aika on vain omaasi, ero on kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimo teki sillä aikaa kun sä rakensit? Hoisi yksin teidän yhteisiä lapsia?

Niinpä, vaimo voisi laskea lastenhoidolle ja kotitöille tuntihintaa myös, jos mies laskee sitä talon rakentamisesta.

Miten nämä asiat voi olla vuosikymmenestä toiseen olevan joillekin täydellinen mysteeri?

Erosin miehestäni, koska hän oli aina töissä, jopa viikonloppuisin. Hän ei koskaan osallistunut lapsien hoitoon, vaikka ennen lasten hankkimista sovittiin että molemmat osallistuu. Kaksi lasta tuli ja molempien kohdalla petti lupauksen. Menetin työelämästä useamman vuoden + eläkettä.

Ero tuli ja 50-50 meni talous. Silti minulla oli matalapalkkaisempi työ, josta olin myös vuosia menettänyt. Löysin onneksi miehen, joka osallistuu perheeseen enemmän. Nyt minä käyn töissä ja hän hoitaa lapsia. Avioehtoa en halua. Katson, että se on 50-50 joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas ne lapset hoiti kun sinä kävit töissä ja rakensit sitä taloa?

Niin siis tarkennuksena vielä, että meillä lapset olivat aina päivähoidossa 6-8h joka ikinen arkipäivä, vaikka vaimo oli kotona. Eli maksoin tavallaan kokista tuon ajan. Viikonloppuisin tein ruoan itse, kun vaimo ei ole kaksinen kokki. Ei erota edes raakaa kypsästä.

Elämä on valintoja. Et siis huomannut mitään kummallista siinä, että vaimo ei ollut töissä vaan kotona 'hoitamassa lapsia' , vaikka sinä huolehdit lapset ja olivat vielä päivähoidossa. Toivottavasti ainakin seksi oli hyvää. Sehän on hyvä peruste monelle parisuhteelle. Ei sitten ollut teidän liittonne kovin lujalla pohjalla, koska vaimo sai parempaa muualta.

Mikähän siinä monella miehellä maksaa kun se ex rouva on aina jälkikäteen katsottuna loinen ja vähintään kamala, hankala nainen. Ei sitten ole tullut jaettua aatoksiaan liiton aikana?

Oma ex halusi ehdottomasti rakentaa oman talon. Lähdin pitkin hampain projektiin mukaan. Hoidin kodin juoksevat asiat yksin, metsästin rakennus- ja sisustusmateriaalia omin kustannuksineni jotta saataisi budjetti pidettyä kasassa. Suunnittelin keittiöt, saunat, kiintokalusteet, laatoitukset. Siivosin raksan aina viimeisenä illalla ennen nukkumaanmenoa, maalasin ja tapiseerasin sen minkä ehdin ja koin hallitsevani. Nämä päivätyön ja lapsenhoidon ohessa. Maksoin paperilla puolet menoista, kokonaisuutena luultavasti yli. Ero tuli, ex joutui maksamaan puolet talon markkina-arvosta minulle, muutaman vuoden eron jälkeen kun siihen kykeni. Ja kas, minusta tuli salamaniskusta myös ahne loinen, joka ei rakentamiseen osallistunut mitenkään..

Nyt on uusi puoliso, jolla ei yrityksestään juuri tuloja. Tili tuntuu exällä olevan aina tyhjä, palkka menee heti erilaiseen statustavaraan, kuten autoihin, maastopyöriin ja sisustustavaraan. En toivo heille eroa, mutta pelkään että sellainen tulee kun velat kaatuu niskaan. Nyt niin ihana vaimo on matkalla kohti vääjämätöntä ahneen opportunistin leimaa, pelkään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia lukion oikeustieteen opinnot peruskouluun. Ihmiset niin miehet kuin naiset eivät tiedä mitään avioliitto lainsäädännöstä.

Oikeasti Suomen laki on vanhentunut tältä osin. Tässä eletään nykyaikaa on ja on olemassa sosiaaliturva.  Lisäksi kumpikin osapuoli normaalisti on työssä ja ansaitsee rahaa. Jokaisen pitäisi saada avioerossa mukaan se, mitä hän toi mukanaan avioliittoon. Esimerkiksi omilta vanhemmilta saatu perintö pitäisi lain mukaan olla henkilön omaa omaisuutta.  Avioliiton aikana hankittuun yhteiseen kotiin  pitäisi kuitenkin soveltaa toisenlaista ajattelutapaa, että kumpikin saa  erossa jotakin.  Jos toinen on ollut työssä ja toinen hoitanut kotia, v.m. henkilö ansaitsee saada jonkun osuuden. Mutta nykyään ihmiset ovat aviossa useita kertoja tai monessa avoliitossa. Vanha laki ei ole nykyaikaa. Olen nainen ja eronnut ja jouduin antamaan osan äitini perinnöstä eksälle. Jopa miehen lähisuku kauhisteli asiaa, kuulin siitä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Eli vaimo on ollut YH koko sen ajan mitä olet taloa rakentanut. Ei ihme ettei pinna kestänyt kun et näe asiassa ongelmaa.

Elämää nähneenä haluan sanoa, että käytännön elämässä nainen kaipaa miestä, joka on läsnä. Joka on osan vapaa-ajastaan kotona tai muualla naisensa kanssa (ja on vaimon kanssa mielellään, ei naama väärällä). Miestä, joka juttelee, on luonnollinen osa perhettä, on aidosti kiinnostunut naisensa olotilasta ja asioista.  Mitä iloa on toisesta, jos tämä on aina muualla? Ja ollessaan kotona on ajatuksissaan, poissaoleva?  Mitä se hyödyttää, jos kumppani ansaitsee paljon, jos toinen on koko ajan yksin ja kokee tulleensa hylätyksi (emotionaalisesti)? En osaa selittää tätä kauhean hyvin, mutta ne miehet, joilla on kohtuullisen hyvä parisuhde, miettikää joskus tätä. Olemme kuulleet juttuja maailmankuluista aviopareista, että vaimo ihastuu henkivartijaan tai palvelusväkeen rinnastettavaan mieheen. En usko, että ne miehet ovat erityisiä, mutta se mies on ollut paikalla (läsnä), kun naisen aviomies on hoitamassa "tärkeitä" asioita jossain.

Ap aloitti ihan tosissaan, mutta mielisairaana kun huomasi heti, että ihmiset olivat sitä mieltä, että ihan oikein menee kun vaimo saa puolet, niin alkoi päästä vähän värittämään tarinaa "lapset hoiossa, vaimo kotona jne"

Ap olet luuseri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaimo teki sillä aikaa kun sä rakensit? Hoisi yksin teidän yhteisiä lapsia?

Varmaankin haaveili jostakin sellaisesta kumppanista jonka kanssa voisi viettää laatuaikaa, käydä ravintoloissa syömässä, teattereissa, festivaaleilla ynnä muissa.

Suomalaismiehet ei ole niin perhekeskeisiä kuulemma kuin tänne tulleet, joista jotkut viettävät jopa päivätkin perheen parissa. Siinä se kulttuuriero

Tänne tulleilla on tietenkin se etu että ei tarvitse käydä töissä koska elantoa tulee valtion kustantamana. Meillä tavallisilla ihmisillä on pakko tehdä työtä jotta näin kalliissa maassa voi elää ja elättää perhettä. Itse olen tehnyt havaintoja parisuhteesta ja melko usein naisilla on epärealistisia toiveita arjen suhteen. Monet haluavat korkean elintason mutta samalla paljon perheen yhteistä aikaa ja lomia. Ja tällaiseen ei ole varaa ilman työntekoa ja tässä on kierre valmis.

Koska kukaan ei ole toivomusautomaatti, aikuiset ihmiset puhuvat keskenään. Toiveista, haaveista, omista rajoituksistaan, mahdollisuuksistaan jne. Ja siten pyrkivät luomaan elämän, johon molemmat ovat tyytyväisiä tai mahdollismimman vähän tyytymättömiä. Sellaista perusasiaa, joka on kaikkien saavutettavissa, mutta harva näemmä toteuttaa.

Omaan tyytymättömyyteen voi aina hakea syytä toisesta. Jos se sit helpottaa. Mut mitään ei silloin opi ja tod. näk. toteuttaa samaa kaavaa seuraavassa suhteessa. Siitä seuraa katkeruus ja kyynisyys ja voi kirjoitella palstalla, miten kaikki naiset... kaikki miehet..Tajuamatta, että kaikissa suhteissa se yhteinen tekijä on tämä henkilö itse.

Opetelkaan ihmiset puhumaan!!

Niinpä, parikymmentä vuotta elettiin yhdessä ja montakohan kertaa sain kuulla tuskailua siitä "mihin mun rahat menee!". Taustalla oli aina sellainen pienen vihjauksen tuntu, että ne kuluu minun turhaan kulutukseen kun ostin joskus stockalta valmissalaattia tai tilasin itselleni ja perheelle vaatteita. 

Ihme juttu, mutta mun tulot tai kulutustottumukset ei ole muuttuneet mitenkään, silti nyt vuosia eron jälkeen mulla on säästöjä ja exällä yhä tili kokoajan tyhjä.

Se kun toisella on ne tarpeet parinkympin neule tai hame kerran kuussa ja toisella 60 tuhannen euron auto neljän vuoden välein, niin ei tarvii olla kummanen matemaatikko, että selviäisi "mihin ne miehen rahat menee"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas ne lapset hoiti kun sinä kävit töissä ja rakensit sitä taloa?

Niin siis tarkennuksena vielä, että meillä lapset olivat aina päivähoidossa 6-8h joka ikinen arkipäivä, vaikka vaimo oli kotona. Eli maksoin tavallaan kokista tuon ajan. Viikonloppuisin tein ruoan itse, kun vaimo ei ole kaksinen kokki. Ei erota edes raakaa kypsästä.

Munallako sen vaimon valitsit?

Sen takia se avioehto tehdään. tyhmästä päästä kärsii...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kuitenkin ne työtä vieroksuvat naiset löytävät miehiä. Jos seisoo omilla jaloillaan, kiinnostus vähenee selvästi. Miehet haluavat tuntea itsensä tarpeellisiksi.

AP

Ei välttämättä. Mutta huomaan, että usein työteliäät naiset ovat hieman heikkoja parisuhteeseen liittyvien sosiaalisten asioiden kanssa. Se on vähän luotaan työntävää. Itse pidän naisellisista naisista, sellaisista jollaisia naiset ovat olleet tuhansia vuosia.

Vaimo kuitenkin jo alussa sanoi, että hän tykkäisi olla kotiäiti. Minä uskoin.

Mikä on "parisuhteeseen liittyvä sosiaalinen asia"?

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitti ihan tosissaan, mutta mielisairaana kun huomasi heti, että ihmiset olivat sitä mieltä, että ihan oikein menee kun vaimo saa puolet, niin alkoi päästä vähän värittämään tarinaa "lapset hoiossa, vaimo kotona jne"

Ap olet luuseri

Sinä ja moni muu luuseri nappasi trollin syötin.