Lue keskustelun säännöt.
"Isän" hautajaiset ahdistaa
05.08.2023 |
Ne on viikon kuluttua ja ahdistaa ja nyt, millaista teatteria ne tulee olemaan. Tämä "isä" ei oikeastaan koskaan ollut mikään isä, vaan jäi ainakin minulle käytännössä ventovieraaksi ihmiseksi. Kuoli sairaskohtaukseen. Menen sinne vain ja ainoastaan äidin ja veljen vuoksi. Aluksi kyllä ajattelin etten menisi lainkaan.
Tämä "isä" oli käytökseltään arvaamaton, itsekeskeinen, väkivaltainen ja piittaamaton. En ksokaan tuntenut oloani turvalliseksi tämän seurassa, koska aina piti pelätä raivokohtauksia. Veli on minua pari vuotta nuorempi ja muutenkin "isä" kohteli häntä paljon paremmin, joten hänellä on aivan eri käsitys koko ihmisestä. Samoin monilla sukulaisilla ja tutuilla joille hän piti kulissit pystyssä. En tosiaankaan voi sanoa suruun osaa ottaville muuta kuin kiitos. Tekisi kyllä mieli lisätä, että ei tarvitse. Samoin jos joku kysyy miten jaksan, niin tekisi mieli sanoa että erittäin hyvin. Miten kestän koko teatterin?
Kommentit (108)
Niille ketkä ihmettelee suhtautumistani tähän "isään", niin siinä ei tosiaankaan ollut minkäänlaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Jouduin jo ala-asteen ekoilla luokilla kuuntelemaan tämän itsemurhauhkailujaan, mitkä oli tekotavasta riippuen hyvin yksityiskohtaisia, puhui miten aivot lentää mäskinä pellolle jne. ja sulkeutui vessaan ja uhkaili ottavansa yliannostuksen lääkkeitä. Olin tosiaan silloin n.7-8v. Hän myös varsinkin epäsuorasti uhkaili myös minua ja joskus jopa veljeä. Hän esimerkiksi sanoi minulle raivokohtaustensa aikana, että minä olen "nyrkillätapettava" ja että halutessaan hän voi tehdä minulle mitä vaan.
Hän myös ei yhtään ollut luotettava lastenhoidossa. Eipä hän siihen osallistunutkaan kun minä ja veli olimme pieniä. Mutta ne kerrat kun hän jäi muutamaksi tunniksi vastuuseeen meistä hän saattoi mennä makuuhuoneeseen nukkumaan ja vetää oven kiinni perässään. Eräällä kerralla kun minä olin 6v ja veli 3v veli oli löytänyt tämän pudottaman jonkun unilääkkeen ja syönyt sen. Veli kertoi minulle asiasta ja minä yritin herättää unilääkekoomassa olevaa "isää". Kun se vihdoin heräsi ja kerroin mitä veli oli tehnyt alkoi tämä räyhätä minulle, miten tapahtuma on minun syytäni ja miksi en vahtinut veljeä, 6-vuotiaalle.
En millään tavalla voi sanoa luottaneeni häneen edes ventovieraana aikuisena. Pelkäsin enemmän kuin melkein ketä tahansa ventovierasta aikuista. Totta kai arki sisälsi kaikkea muutakin, minun ja tekemistäni vähättelyä. Aina kun sain kokeesta hyvän numeron tai hyvä todistuksen ja kerroin siitä äidille tämä "isä" alkoi lällättämällä matkia minua ja nälkä minua, miten oli itseäni kehuva ja itsekeskeinen ihminen joka leveille turhalla vaikkei oikeasti osaa mitään.
Äiti ei tiennyt kaikkea tätä mikä tapahtui. Sitten kun äiti sai kuulla tästä olin jo isompi ja heidän suhteensa oli käytännössä olematon.
Ehkä tämä auttaa jotakuta ymmärtämään, miksi en haluaisi hautajaisiin osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Totta kai ymmärrän painostuksen läheisten taholta. Ei ole helppoa kieltäytyä. Voisitko keksiä jonkin tekosyyn?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Totta kai ymmärrän painostuksen läheisten taholta. Ei ole helppoa kieltäytyä. Voisitko keksiä jonkin tekosyyn?
Äiti kyllä ymmärtää ja kysyi jo aiemmin että haluanko varmasti tulla mukaan. Toisaalta veli perheineen ja veljen vaimo varsinkin on sellainen, jolle tämä "isä" onnistui pitämään kulissit paremmin pystyssä. Ei siis esimerkiksi saanut hänen nähden raivokohtauksia, koska oli silloin jo vanhempi kun veljen vaimo tuli mukaan kuvioihin. Samoin veljen anoppi on ihminen, joka ei varmasti edes uskoisi kaikkea tämä "isän" tekemisiä. Kuten ei varmasti moni muukaan sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Niille ketkä ihmettelee suhtautumistani tähän "isään", niin siinä ei tosiaankaan ollut minkäänlaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Jouduin jo ala-asteen ekoilla luokilla kuuntelemaan tämän itsemurhauhkailujaan, mitkä oli tekotavasta riippuen hyvin yksityiskohtaisia, puhui miten aivot lentää mäskinä pellolle jne. ja sulkeutui vessaan ja uhkaili ottavansa yliannostuksen lääkkeitä. Olin tosiaan silloin n.7-8v. Hän myös varsinkin epäsuorasti uhkaili myös minua ja joskus jopa veljeä. Hän esimerkiksi sanoi minulle raivokohtaustensa aikana, että minä olen "nyrkillätapettava" ja että halutessaan hän voi tehdä minulle mitä vaan.
Hän myös ei yhtään ollut luotettava lastenhoidossa. Eipä hän siihen osallistunutkaan kun minä ja veli olimme pieniä. Mutta ne kerrat kun hän jäi muutamaksi tunniksi vastuuseeen meistä hän saattoi mennä makuuhuoneeseen nukkumaan ja vetää oven kiinni perässään. Eräällä kerralla kun minä olin 6v ja veli 3v veli oli löytänyt tämän pudottaman jonkun unilääkkeen ja syönyt sen. Veli kertoi minulle asiasta ja minä yritin herättää unilääkekoomassa olevaa "isää". Kun se vihdoin heräsi ja kerroin mitä veli oli tehnyt alkoi tämä räyhätä minulle, miten tapahtuma on minun syytäni ja miksi en vahtinut veljeä, 6-vuotiaalle.
En millään tavalla voi sanoa luottaneeni häneen edes ventovieraana aikuisena. Pelkäsin enemmän kuin melkein ketä tahansa ventovierasta aikuista. Totta kai arki sisälsi kaikkea muutakin, minun ja tekemistäni vähättelyä. Aina kun sain kokeesta hyvän numeron tai hyvä todistuksen ja kerroin siitä äidille tämä "isä" alkoi lällättämällä matkia minua ja nälkä minua, miten oli itseäni kehuva ja itsekeskeinen ihminen joka leveille turhalla vaikkei oikeasti osaa mitään.
Äiti ei tiennyt kaikkea tätä mikä tapahtui. Sitten kun äiti sai kuulla tästä olin jo isompi ja heidän suhteensa oli käytännössä olematon.
Ehkä tämä auttaa jotakuta ymmärtämään, miksi en haluaisi hautajaisiin osallistua.
Taidat liioitella asioita omassa mielessäsi. En usko että kukaan isä tekisi tuota omalle lapselleen.
Muistopuhe hänelle: hyvää matkaa paikkaan, johon päädyt.
Älä tarkenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistopuhe hänelle: hyvää matkaa paikkaan, johon päädyt.
Älä tarkenna.
:D
Ja isän ei tarvinnut tehdä mitään? Ei se niin mene.
Oma isäni kuoli 25 vuotta sitten. En mennyt hautajaisiin, koska niin narsistinen mulkku. Enkä ole käynyt haudallakaan. Nyt tuli ilmoitus, että hautapaikka vanhenee ja se pitäisi lunastaa uudelleen. En vastannut. Haudatkoon jonkun toisen kropan siihen päälle.
Paras keino on mennä eteenpäin, jättää paska maatumaan ja luoda oma elämänsä.