Lue keskustelun säännöt.
"Isän" hautajaiset ahdistaa
05.08.2023 |
Ne on viikon kuluttua ja ahdistaa ja nyt, millaista teatteria ne tulee olemaan. Tämä "isä" ei oikeastaan koskaan ollut mikään isä, vaan jäi ainakin minulle käytännössä ventovieraaksi ihmiseksi. Kuoli sairaskohtaukseen. Menen sinne vain ja ainoastaan äidin ja veljen vuoksi. Aluksi kyllä ajattelin etten menisi lainkaan.
Tämä "isä" oli käytökseltään arvaamaton, itsekeskeinen, väkivaltainen ja piittaamaton. En ksokaan tuntenut oloani turvalliseksi tämän seurassa, koska aina piti pelätä raivokohtauksia. Veli on minua pari vuotta nuorempi ja muutenkin "isä" kohteli häntä paljon paremmin, joten hänellä on aivan eri käsitys koko ihmisestä. Samoin monilla sukulaisilla ja tutuilla joille hän piti kulissit pystyssä. En tosiaankaan voi sanoa suruun osaa ottaville muuta kuin kiitos. Tekisi kyllä mieli lisätä, että ei tarvitse. Samoin jos joku kysyy miten jaksan, niin tekisi mieli sanoa että erittäin hyvin. Miten kestän koko teatterin?
Kommentit (108)
Painostettiinko sinua? Minä olisin halunnut jäädä pois isän hautajaisista mutta varsinkin mummo päivitteli että mitä ihmisetkin ajattelee jos ei kaikki lapset ole paikalla. Oli tosi painostava tilaisuus ja kaduin heti ensihetkistä alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta et ehkä pidä äidistäsikään...meille kävi niin isän kuoltua. Kun oli perunkirjoitus, lakimies kertoi että yleensä leski ei vaadi tasinkoa puolison tilillä olevista rahoista, koska leski saa elinikäisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon ja LISÄKSI leski saa puolet isän työeläkkeestä joka kuukausi elämänsä loppuun asti. Mutta ei meidän äiti: hän halusi isän tililtä osuutensa ja jäi todellakin asumaan ylisuureen asuntoon. Vaikka samassa taloyhtiössä tuli pienempiä asuntoja myyntiin ja eräs perhe olisi vaihtanutkin. Äiti ei suostunut, joten emme me lapset perineet vielä paljon mitään. Välit äitiinkin meni aika huonoiksi.
Ja jokaiselle tule hautajaisissa surullinen olo, musiikki ja arkku ja kukkien tuoksu sen tekee.
Nykyään ollaan niin omahyväisiä paskijaisia, ettei edes omista vanhemmista välitetä. Ja hullut täällä vielä antavat henkistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Kohta et ehkä pidä äidistäsikään...meille kävi niin isän kuoltua. Kun oli perunkirjoitus, lakimies kertoi että yleensä leski ei vaadi tasinkoa puolison tilillä olevista rahoista, koska leski saa elinikäisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon ja LISÄKSI leski saa puolet isän työeläkkeestä joka kuukausi elämänsä loppuun asti. Mutta ei meidän äiti: hän halusi isän tililtä osuutensa ja jäi todellakin asumaan ylisuureen asuntoon. Vaikka samassa taloyhtiössä tuli pienempiä asuntoja myyntiin ja eräs perhe olisi vaihtanutkin. Äiti ei suostunut, joten emme me lapset perineet vielä paljon mitään. Välit äitiinkin meni aika huonoiksi.
Ja jokaiselle tule hautajaisissa surullinen olo, musiikki ja arkku ja kukkien tuoksu sen tekee.
Voi p..kele tätä aikaa. Oma äiti ollaan valmis ryöstämään. Häpeä!! Rahanahne paskijainen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan niin omahyväisiä paskijaisia, ettei edes omista vanhemmista välitetä. Ja hullut täällä vielä antavat henkistä tukea.
Vanhemmista kyllä välitetään mutta aloitusviestissä kuvatunlaisista ihmisistä ei tarvitsekaan välittää. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoli rokotteen aiheuttamaan sairaskohtaukseen?
Ei ole pakko mennä, anna äitisi ja veljesi mennä jos häntä kaipaavat.
Tuttuni kuoli kaksi viikkoa sitten koronaan.
Sellaiset lampaan copetukset sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen kestää sen.
Vaikeampi olisi kestää, jos olisit surusta sekaisin. Mutta teatterin kestät kyllä.
Häh, noinko luonteva feikki olet? Ja muut yläpeukuttaneet. Uskomatonta. "Aikuinen kestää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestät...hohhoijaa. pari tuntia ne kestää niin varmaan ei ole iso rasitus. Itse menetin isäni jota rakastin yli kaiken ja minäkin selvisin hautajaisista.
Sinulla sentään oli se oma rakas isä, toisin kuin ap:lla. Teidän tilanteet ei ole mitenkään verrattavissa keskenään.
Niin, se tosiaan ei ole tässä nyt aiheena.
Et voi laittaa vaaleansinistä. Tummansininen menisi jos olisit lapsi. Aikuisena sinun on kuitenkin hankittava mustaa. Mieluiten jakkupuku tai peittävä mekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi laittaa vaaleansinistä. Tummansininen menisi jos olisit lapsi. Aikuisena sinun on kuitenkin hankittava mustaa. Mieluiten jakkupuku tai peittävä mekko.
Vaateasia on jo päätetty. En kyllä muutenkaan lähtisi hankkimaan mitään jakkupukua yhtään minkään värisenä, kun en sellaisia käytä. En myöskään mekkoja oikeastaan.
En ymmärrä mitä kestämistä tuossa on. Ei tarvi feikata mitään, vain käyttäytyä asiallisesti. Mitä sinun mielestäsi pitää feikata? Vaaleansininen on jo ehkä vähän mielenosoitus, ellei sitten muukin hautajaisväki ajattele samoin eli on piittaamatta värietiketistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta et ehkä pidä äidistäsikään...meille kävi niin isän kuoltua. Kun oli perunkirjoitus, lakimies kertoi että yleensä leski ei vaadi tasinkoa puolison tilillä olevista rahoista, koska leski saa elinikäisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon ja LISÄKSI leski saa puolet isän työeläkkeestä joka kuukausi elämänsä loppuun asti. Mutta ei meidän äiti: hän halusi isän tililtä osuutensa ja jäi todellakin asumaan ylisuureen asuntoon. Vaikka samassa taloyhtiössä tuli pienempiä asuntoja myyntiin ja eräs perhe olisi vaihtanutkin. Äiti ei suostunut, joten emme me lapset perineet vielä paljon mitään. Välit äitiinkin meni aika huonoiksi.
Ja jokaiselle tule hautajaisissa surullinen olo, musiikki ja arkku ja kukkien tuoksu sen tekee.
No nyt on törkeätä! Ne rahat ja omaisuus kuuluu äidillesi, yhdessä ovat isänne kanssa elämänsä rakentaneet. Haaskalle pääsette, kun molemmista aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä kestämistä tuossa on. Ei tarvi feikata mitään, vain käyttäytyä asiallisesti. Mitä sinun mielestäsi pitää feikata? Vaaleansininen on jo ehkä vähän mielenosoitus, ellei sitten muukin hautajaisväki ajattele samoin eli on piittaamatta värietiketistä.
Pukeutumisessa seuraan vaan muita läheisiä. Kokomustaa ei taida laittaa kuin veljen vaimo, jolla on aina mustia ja valkoisia vaatteita muutenkin.
Yleensä kai hautajaisvieraat olettaa, että lähiomaiset on surullisia. Minä en ole. No, ehkä voin kuvitella, että ne osanotot on osanottoja siitä että jouduin elämään lapsuudessani sellaisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita korvatulpat. Sitten vaan yrität lukea huulilta ja nyökkäilet. Hiukset niin ettei korvatulpat näy tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Laita korvatulpat. Sitten vaan yrität lukea huulilta ja nyökkäilet. Hiukset niin ettei korvatulpat näy tietysti.
Tämä voisi olla oikeasti tosi toimiva.
Minä en ole koskaan mennyt hautajaisiin sillä mielellä, että nyt pitää tuntea kauhean vahvasti ja surra.
Yleensä menen aina jotenkin lukkoon tunteitten kanssa, oli kyse kenestä vain
Olen ollut elämäni aikana lukuisissa hautajaisissa, joissakin vain siunaustilaisuudessa.
En ymmärrä, miten voi olla niin vaikeata olla se noin vajaa tunti siellä kappelissa tai kirkossa, siinähän sitä voi vaikka katsella muita ihmisiä ja ottaa kokemuksena tulevaisuutta varten, hautajaisia tulee olemaan edessä vielä aina vain enemmän kun vanhenee.
Yksi ihminenhän kerran täällä valitti jopa sitä, että miten kestää sen minuutin hiljaisen hetken, joka joskus pidetään työpaikalla jonkun poismenon takia.
Minuutin.
Eikö mitään enää nykyään kestetä? Kaikenko on oltava viihdyttävää?
Neuvoisin tälle AP:lle, että jääköön pois.
Vainajasta ei tarvitse olla pitänyt, mutta lähisukulaisten hautajaisiin on vain ollut kohteliasta mennä. En minäkään nauttinut vanhan äitini pakollisista merkkipäivistä enää aikoihin, mutta menin silti, koska en ole moukka.
Mutta jää sinä pois. Siinähän näytät typeryytesi. Koska haluat olla oma itsesi, niin siinä sitä sitten olet eli moukka.
Vaaleansinisissä kuteissa... Hehe. No mene niissä jos menet sitten. Ole oma itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kestät...hohhoijaa. pari tuntia ne kestää niin varmaan ei ole iso rasitus. Itse menetin isäni jota rakastin yli kaiken ja minäkin selvisin hautajaisista.
Sinulla sentään oli se oma rakas isä, toisin kuin ap:lla. Teidän tilanteet ei ole mitenkään verrattavissa keskenään.
No kummallahan arvelet olevan vaikeampaa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita korvatulpat. Sitten vaan yrität lukea huulilta ja nyökkäilet. Hiukset niin ettei korvatulpat näy tietysti.
Tämä voisi olla oikeasti tosi toimiva.
Korvatulpat ymmärrän, mutta miksi sitten kumminkin pitäisi yrittää lukea huulilta? Jos ei kerran halua tietää mitä puhutaan.
Voi vaan muuten tulla hiukan hämmentäviä tilanteita, mutta paskaaks siitä, eiks ni?
Minä en kyllä alkaisi esittämään. Ei kiinnostaisi kaiken tuon jälkeen
Sinulla sentään oli se oma rakas isä, toisin kuin ap:lla. Teidän tilanteet ei ole mitenkään verrattavissa keskenään.