Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen huomannut sellaisen seikan ihmisistä että yleensä ne kaikkein huonovointisemmat eivät koskaan puhu ongelmistaan toisille
05.08.2023 |
Ne oikeasti masentuneet ja huonovointiset ihmiset on yleensä aina sellasia kenestä sitä ei päällepäin näe eivätkä he oikein tahdo puhua toisille ongelmia, nämä ihmiset eivät koskaan valita julkisesti mistään.
Sitte on se toinen ryhmä mikä ei tee mitään muutakuin valittaa ja uhriutuu ja jauhaa näitä asioita kaiket päivät, tämä puoli sisältää yleensä ihmisiä ketkä melkein jopa nauttivat kun saavat valittaa ja uida sonnassa, he eivät edes halua muutosta tai koita saavuttaa sitä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt puhua. Se johtaa vain siihen, että kaverit ottaa etäisyyttä kuukausiksi.
Terapeutit osaavat annostella avautumisen määrää. Kaverisi eivät tätä osaa. Siksi koita päästä / hakautua ammattilaisen puheille. Kaverit ottavat etäisyyttä, koska eivät osaa kohdata asioitasi oikein. Ärtymys ei ole sinullekkaan oikein.
Kävin joskus terapiassa. Se ei oikein antanut minulle mitään. Terapeutti joko istui hiljaa tai yritti ohjata keskustelua pois niistä aiheista joista halusin puhua. Ideana terapia on ihan hyvä, mutta käytännössä ei toiminut toivotulla tavalla. Ainakaan minun kohdalla. Enkä muutenkaan tykkää valittaa jatkuvasti. Haluaisin vaan käsitellä isompia juttuja kuten elämänmuutoksia. Ja tarvittaessa saada niihin näkökulmaa joltain fiksulta ja luotettavalta henkilöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ymmärretty niin monta kertaa väärin, että joudun harkitsemaan tarkkaan kenelle puhun. Ja sekin on mennyt pieleen. Sen olen oppinut, että ihmiset on kiinni ennakkoluuloissaan.
Olen huomannut. Telkkarissa myöskään kehitysmaiden ihmiset eivät juuri puhu ellei kysytä jotakin. Katsovat vain silmät pyöreinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästän mielelläni pahimmat traumani, sairaimmat ajatukseni ja itsemurhasuunnitelmani ammattilaisten kuultavaksi. Välillä nekin purskahtaa itkuun, kun avaudun niin en halua maallikkoja alkaa kuormittamaan.
Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi minulle, että luopuu asiakkuudestani, koska kokee, ettei pysty auttamaan minua. Hänelle itselleenkin tuli paha olo. Minut ohjattiin toiselle sairaanhoitajalle, joka ei varmasti ota itseensä. Tämä olikin töksäyttelijä.
On tosiaan epäammattimaista töksäyttää potilaalle, että luovun asiakkuudestasi, koska jutuistasi tulee minulle paha olo enkä voi auttaa sinua. Se on ok, että hoitaja tarvittaessa ohjaa potilaan toiselle hoitajalle mutta se pitäisi osata ilmaista niin, että siitä ei jää potilaalle ikävää tunnetta. Ei ole hänen syynsä, jos hoitajan pää ei kestä tai ammattitaitonsa ei riitä.
Jotenkin onnistuin pääsemään sairaanhoitajan kuoren alle. Lisäksi elämäni toisti samaa kaavaa. Ehkä ihan hyvä vaihtaa terapeuttia, kun yhdessä itkettin vastaanotolla.
Kammottavaa sanoa, mutta vuosien saatossa olen oppinut koukkimaan terapeuttien kuoren alta. Löytämään heikon kohdan. Joillekin se on raha. Olen saattanut valehdella asioita, jotta terapeutti olisi kateellinen. Jotenkin olen kokenut tasavertaisemmaksi suhteen.
Eli elämä on sinulle valtapeliä?
Onkohan tämä vähän sama kuin että (oikeasti) hukkuva harvoin huutaa apua ja siksi esimerkiksi hengenpelastajia erityisesti koulutetaan tunnistamaan tilanne. Tämä on ihan todettu fakta.
Alue: Aihe vapaa
Minä myös kuuntelen uskollisesti muiden valituksia, mutta vastavuoroisuutta ei näy. Ja joillekin on tosiaan omat lokerot eri kavereille. Tyyliin Riitta kuuntelee mun valitusta, Satu lähtee mun kanssa pitämään hauskaa, Maria ottaa mun lapset hoitoon jne. Näköjään liikaa pyydetty, että ihmissuhteet olisivat tasavertaisia ja tasapainoisia.