Mikä auttoi sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet?
Toisille olen neiti aurinkoinen ja löydän toisista aina hyvää sanottavaa. Itseäni kohtaan olen armoton esim. painoa arvostelen itsessäni ja itselleni kovasti. Mikä auttaisi hyväksyvämpään suhtautumiseen?
Kommentit (35)
Mistähän tuo itsekriittisyys johtuu? Onkonse joku suomalaisten kansantauti?
Ap
Jos on paljon saanut kuraa osakseen, niin itsensä hyväksyminen voi olla haastavaa.
Etenkin naiset ovat hyvin itsekriittisiä koska ovat saaneet pienestä pitäen kuunnella miten naisten ulkonäköä arvostellaan joka puolella.
Hiljensin sen haukkuvan sisäisen puheen. Aina kun päässä alkoi jauhaa se arvosteleva kela, löin sen tietoisesti poikki. Ei, et ole idiootti, ruma etkä tyhjänpäiväinen. Ajattelin niin ettei kukaan muukaan saisi puhua sillä tavalla, miksi itse puhun. Koen kaikenlaiset affirmaatiot turhina, tärkeintä on ettei hauku eikä arvostele. Liikunnan kautta sain otetta kroppaani. Nykyisin vartalon ulkonäkö ei ole pääasia, vaan se mitä sillä voi tehdä.
Määrittelemällä mitä itsensä hyväksyminen sinulle tarkoittaa? Esimerkiksi halu laihduttaa, liikkua ja huolehtia terveydestään, on itsestään ja hyvinvoinnistaan välittämistä. Se, että haluaa kehittää osaamistaan, itsetuntemustaan ja parantaa elämänlaatuaan, on samoin itsestään välittämistä. Toki ympärilläsi saattaa olla heitä, jotka kääntävät tämänkin negatiiviseksi ja väittävät, että halu ja tahto edellä mainittuihin tarkoittaa, ettet hyväksy itseäsi. Loppujen lopuksi sinä tiedät ja tunnet mikä on hyväksi sinulle. Silloin yleensä hyvä säteilee myös ympärillesi.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus
Rakastava puoliso on ollut parasta lääkettä mun omanarvontunnolle.
Pari kikkaa mulla ois:
Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi.
Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.
Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.
Lihoin tuoliin kiinni
Nyt en enää nää ketään ja tilaan ruuan kotiin
Ei ole häpeää kehosta, mitä kukaan ei nää
.
Tinderissä oon tekoälyn laihentamilla kuvilla 👍
Nykyään laihetaa suoraan videopuhelussakin 👍 tosi kätevää
Vierailija kirjoitti:
Pari kikkaa mulla ois:
Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi.
Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.
Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.
Sivusta, mutta vaihdevuodet romuttaisivat viimeisetkin unelmat, joten eivät ne ainakaan parempaa lupaa.
Ei kukaan oo sen kummempi kuin 1 kpl ihmistä- itsekään.
Eikä mielestäni tarvi yrittääkään olla, ylisuorittaminen on sairasta.
Ikä on saanut aikaan sen, että hyväksyn paremmin itseni. En enää jännitä uusia tilanteita ja uskallan sanoa mielipiteeni. Kun ennen nyhjötin seurassa, nyt keskustelen niinkuin muutkin. Kyllä se ikä on syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kikkaa mulla ois:
Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi.
Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.
Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.
Sivusta, mutta vaihdevuodet romuttaisivat viimeisetkin unelmat, joten eivät ne ainakaan parempaa lupaa.
Mitkä unelmat vaihdevuodet romuttaa?
Yhdenlainen alku sille on ollut se, että olen rohkaistunut puolustamaan itseäni. Esimerkiksi työpaikalla en enää alistu kuuntelemaan törkeyksiä vaan sanon takaisin.
Minun ei ole mikään pakko alistua enää.
Niinä hetkinä, kun tulee tunne, etten oikein hyväksy itseäni tai olen tyytymätön itseeni , yritän löytää aina jonkin hyvän asian itsestäni. Kävin kynsihuollossa ja nyt käteni ovat kauniit vaikka muussa kropassa ei ole kehumista.
Kiinnostava ketju. Sama ongelma itselläni, olen hyvin itsekriittinen mutta muita katson lempeämmin silmin.