Mikä auttoi sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kikkaa mulla ois:

Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi. 

Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.

Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.

Sivusta, mutta vaihdevuodet romuttaisivat viimeisetkin unelmat, joten eivät ne ainakaan parempaa lupaa.

Mitkä unelmat vaihdevuodet romuttaa? 

Perheunelmat, unelman siitä, että saisi vielä intohimoisen parisuhteen ja kokisi olevansa viehättävä puolison silmissä eikä joutuisi vuosien sinkkuuden jälkeen tyytymään kaveri- tai kämppissuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kikkaa mulla ois:

Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi. 

Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.

Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.

Sivusta, mutta vaihdevuodet romuttaisivat viimeisetkin unelmat, joten eivät ne ainakaan parempaa lupaa.

Mitkä unelmat vaihdevuodet romuttaa? 

Perheunelmat, unelman siitä, että saisi vielä intohimoisen parisuhteen ja kokisi olevansa viehättävä puolison silmissä eikä joutuisi vuosien sinkkuuden jälkeen tyytymään kaveri- tai kämppissuhteeseen.

Kaikki tuo muuhan on täysin mahdollista, paitsi tietysti lasten teko. Keski-ikäisillä tunnetusti on kiihkeitä suhteita, vaikka se nuoresta tuntuukin uskomattomalta.

Huumori. Juuri se mikä nykyään on poliittisesti kiellettyä. Ei ihme, että on mt-potilaita, kaikki on niin helevetin vakavaa.

Se kun osaan hymyillä siinä seurassa jossa minulle ollaan ilkeitä

Päätös. Päätin et oon tasan just sitä mitä oon. Jotkut tykkää ja ne jotka ei tykkää, eivät ole elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Huumori. Juuri se mikä nykyään on poliittisesti kiellettyä. Ei ihme, että on mt-potilaita, kaikki on niin helevetin vakavaa.

Tämä. Jos kielletään huumori maailmasta, niin silloin ei voi myöskään nauraa itselle, mikä on vapauttava kokemus. Tosin ei sovi intersektionaaleille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huumori. Juuri se mikä nykyään on poliittisesti kiellettyä. Ei ihme, että on mt-potilaita, kaikki on niin helevetin vakavaa.

Tämä. Jos kielletään huumori maailmasta, niin silloin ei voi myöskään nauraa itselle, mikä on vapauttava kokemus. Tosin ei sovi intersektionaaleille.

Sääliksi käy nykysukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kikkaa mulla ois:

Kun kriittiset ajatukset alkaa tulla, mieti mitä sanoisit parhaalle kaverillesi jos hän olisi sinä. Sitten sanot sen saman itsellesi. 

Ala käydä kuntosalilla. Se lisää testosteronin määrää, mikä lisää itseluottamusta ainakin joksikin aikaa. Muukin liikunta käy.

Ja bonuksena vielä se, että ikä auttaa tuohonkin vaivaan: nuorena sitä on helposti turhan kriittinen, mutta vaihdevuosissa asenne monilla muuttuu. Tääkin liittynee hormoneihin. Eli parempaa on tulossa.

Sivusta, mutta vaihdevuodet romuttaisivat viimeisetkin unelmat, joten eivät ne ainakaan parempaa lupaa.

Mitkä unelmat vaihdevuodet romuttaa? 

Perheunelmat, unelman siitä, että saisi vielä intohimoisen parisuhteen ja kokisi olevansa viehättävä puolison silmissä eikä joutuisi vuosien sinkkuuden jälkeen tyytymään kaveri- tai kämppissuhteeseen.

Kaikki tuo muuhan on täysin mahdollista, paitsi tietysti lasten teko. Keski-ikäisillä tunnetusti on kiihkeitä suhteita, vaikka se nuoresta tuntuukin uskomattomalta.

Olen neljäkymmentä ja minulle yritetään tarjota heitä, jotka eivät tosiaankaan herätä intohimon värähdyksiä, vaan ennemminkin hei ukki ajatuksia. Tarkoitan tällä huomattavasti iäkkäämpiä, enkä samassa ikäluokassa olevia. Kyllä vähemmästäkin karisevat elämän unelmat ja toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Se kun osaan hymyillä siinä seurassa jossa minulle ollaan ilkeitä

Eikö ilkeily vaikuta itsetuntoosi?

Ei ole tarvinnut käydä mitään prosessia asian kanssa. Olen aina hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen.

Terapia, mutta myös se, että netin kautta on löytänyt ihan kokonaisen maailman täynnä erilaisia apuja ja toisaalta ihmisiä, joihin samaistuu. Ymmärtää nopeasti, että en ole mitenkään erilainen oikeasti, en vaan sovi tiettyihin porukoihin. Ja se on ok.

-kaikki me kuollaan joskus

-ihmiset on yleensä aika epäkiinnostavia. Paitsi kiinnostavat, ja he eivät juuri ajattele muita ihmisiä, joten ei niin väliä

Ero auttoi kovasti - negatiivinen puhe kaikkosi.

Jeesus, koska kuoli kaikkien puolesta. Otan kutsun vastaan. Ei haittaa enää miltä näytän.

Päätä, että hyväksyt itsesi juuri tästä lähtien.Ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä ja on terveyttä edistävää. Positiivinen asenne on onnen ja terveyden lähde. Siinä on minusta hyvä syy hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on.

Tässä on vielä sellainen "taika", että tämän tehdessäsi sinä alatkin kaunistumaan ja voimaan kaikella tavalla paremmin.