Naapurin lapsi joka päivä kylässä ja syömässä
Lapsi muutti viime syksynä naapuriimme, kun hän ja oma lapseni aloittivat ekaluokan. Toisaalta on mukava, kun kaveruksista on toisilleen seuraa, mutta ihmetyttää, miksei oikeastaan ikinä voi olla heidän luonaan. Itselläni on myös taapero, joten olen ollut hoitovapaalla. Lapset tulivat viime vuonna joka päivä koulun jälkeen meille, ja täällä olen antanut välipalaa ja auttanut/tarkistanut läksyt. Kesällä sama meno on jatkunut, lapsi tulee aamupäivällä ja on ilta seitsemään asti, eli ssyö meillä päivottäin kolme ateriaa. Olen käyttänyt meidän mukana uimassa ja kauempana puistoissa. Ikinä ei ole mitään kiitosta tai muuta kuulunut. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä? Lapsi tulee jo automaattisesti pöytään pyytämättä, vaikealta tuntuu alkaa sanomaan enää, että sinulle ei valitettavasti ole mitään. Pitäisikö tästä yrittää jutella hänen vanhempien kanssa ja miten tällaisen oikein ottaa puheeksi? Ja eikö näitä ihmisiä yhtään asia itseä mietitytä? Tiedän, että molemmilla on työpaikat, asunto hyvällä alueella ja siistit autot. Molemmat isovanhemmat myös säännöllisesti ottavat viikonlopuksi(lapsi kertoo), joten tuskinpa mitään uupumusta voi olla.
Kommentit (50)
Vapaaehtoisestiki hoidat naapurin lasta?
Mistä tuo velvoite on tullut sun tehtäväksi?
Mun lapsella on joitain kaverisuhteita joissa tykkäisi roikkua aina tän kaverin luona. Joissain kaverisuhteissa toisin päin. Riippunee siitä kenellä on parhaat pelit, lelut ja välipalat. Jos meidän lapsi on ollut se roikkuja, oon laittanut jossain kohtaa viestiä että ovat tervetulleita myös meille ja että saa lähettää kotiin jos viipyy turhan pitkään ja että viimeistään jos valittelee nälkää. Yhden vanhemmille ei ollut yhteystietoja, niin menin saattamaan lapsen, tungin ovenrakoon esittäytymään, ehdotin numeroiden vaihtoa ja että lapset voi leikkiä meilläkin.
Ja meillä roikkuvia jonkun verran ruokin, mutta autistisen sisaruksen kuormittumisen ja jääkaapin sisällön mukaan sanon tarvittaessa että "kiva kun pääsit, meillä voi olla tänään neljään, ja tällä kertaa meille ei voi jäädä syömään, sit joku toinen päivä voitte leikkiä pidempään".
Ei ole ihan kivaa ap:n lapsen kaverin vanhempien toiminta.
Kaikilla ihmisillä, perheillä on oma kiireinen arkensa ja omaa aikaakin tarvitsee jokainen.
Kukaan ei toivo ja ehdi jatkuvasti ottamaan vieraita vastaan.
Lapset eivät toki vielä tätä ymmärrä vaan vanhemman tehtävänä on tämä selvittää heille.
No kun Veeti tulee seuraavan kerran, niin toivotat tervetulleeksi ja sanot, että voit olla klo 11 saakka ja sitten sinun täytyy mennä kotiin. Kun lapsi menee kotiinsa, niin katat ruuan pöytään. Kun Veeti ilmestyy ovelle uudestaan, niin annat taas määräajan kuinka kauan saa olla. Jos Veeti ihmettelee miksi pitää mennä kotiin, niin ketörrot vain, että meillä on nyt tänään tämmöinen päivä.
Jonne ja Veeti voivat välillä mennä ulos ja sitten kun on ruoka-aika, niin vain jonne tulee sisälle ja Veetin voi lähettää ovelta jo kotiin.
Eihän tuollaista tarvitse hyväksyä.
Kannattaa ennemmin kysyä tältä lapsen vanhemmilta mikä juttu. Hyvä juttu tuossa on ollut se, että nyt lapsellasi on ollut koko kesän leikki kaveri. Mut kannattaa kysyä ja sopia, koska oikeesti aika iso hyöty ollut naapurilla, kun ollut ns hoidossa teillä. Onko naapurin lapsen vanhemmat ollut kotona vai olisiko naapuri yksin kotona jos ei olisi teillä?
Vanhempiin yhteys, ruokalasku perään tai sit syököön kotonaan.
Sä olet ottanut toisten muksun mukaas keskustelematta hänen aikuisen kanssa?
Melkoisen ajattelematonta.
Mitä tuohon "aina teillä, ei koskaan heillä" - osuuteen tulee niin jos oma lapses ei viihdy niillä? Niillä on kielto kavereista, kun aikuiset on pois? Tai ne vaan viihtyy teillä, kun sä olet kotona.
Itse aikoinaan ihmettelin, kun lasten (4) kaverit tuli aina meille. Selkis, että omat ei jaksa olla muilla. Toisekseen meillä ei ollut koppakaupalla sääntöjä. Vain hyvät käytöstavat ja, että saan vanhempien yhteystiedot. Kunkin kanssa jossain vaiheessa sovittiin jutuista. Esim yökyläilyt tarkistin aina.
Minun ovella kävi edellisen asukkaan lapsi. Sanoi, että hänellä on nälkä.
Minä sanoin sille, että sun pitää mennä äidiltäsi pyytämään ruokaa. Äitinsä oli siellä kerrostalossa jossain käymässä.
Noinkohan äiti lähetti lapsensa kerjäämään?
"Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan"
Kun olin itse lapsi, niin vähän kauempana asuva Tiina (moi vaan, jos luet tätä!) roikkui meillä päivät pitkät, syömässä ym. Molemmat vanhemmat tekivät pitkää päivää töissä, ja siihen aikaan lapset jätettiin yksin kotiin.
Myöhemmin Tiinan äiti kuoli, ja voitte arvata mitä tapahtui... meillä vietetty aika vaan kasvoi. Muistan itsekin tuskastuneeni Tiinaan, kun hän aina vaan oli meillä. En tiedä miten asia ratkesi, ehkä vanhempani puhuivat Tiinan isän kanssa. Sitten Tiina sai rahaa ja kävi yksin mm. läheisellä huoltoasemalla syömässä...
Meidän nuorin ei halua olla kavereiden kotona, joten meillä on joka päivä pojan kavereita. Voivat olla koko päivänkin, mut kotonaan käyvät syömässä. Jos on yökylässä, niin tarjoan silloin tietysti ruokaa, muuten en.
Antaisin tietenkin syödä mutta tekisin lasun.
Menen nyt sanomaan jiitten vanhemmille että lopettavat juopotelun että lapselle riittää ruokaa.
En ole alkanut syöttää naapureiden lapsia, helppohan lasten on kipaista kotiinsa syömään. Haluan, että omanikin on kotona. Pienille en edes uskaltaisi antaa syömistä tarkistamatta vanhemmilta, onko allergioita.
Kun tulee ruoka-aika, sanot reippaasti ja ystävällisesti kaverille että menepäs sinkin kotiisi syömään.
Ap, olet super hyväsydäminen ihminen. Oikeasti harvinainen timantti nyky yhteiskunnassa.
Oletko huomannut sellaista asiaa, että vaikka oletkin nähnyt vaivaa ja antanut apuasi toisen hyväksi niin siitä on jäänyt kuitenkin hyvä mieli. Vaikka ymmärrän ,että liika auttaminen voi myös pitemmän päälle väsyttää.
Joo samaa mieltä, patistat lapsen kotia syömään, tekemään läksyt. Ja kerrot että voi olla kylässä hetken jne. Ei lapset välttämättä tajua jos niille ei kerrota nätisti suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä, patistat lapsen kotia syömään, tekemään läksyt. Ja kerrot että voi olla kylässä hetken jne. Ei lapset välttämättä tajua jos niille ei kerrota nätisti suoraan.
Kesälomalla tekee läksyt?
Vierailija kirjoitti:
Meillä menisi näin:
"Kuules, Veeti. On tosi kiva, että sä olen Jonnen kaveri ja te leikitte yhdessä. Nyt sä voisit kuitenkin jo lähteä kotiinpäin. Äiti ja isä varmasti jo odottavat sinua syömään. Tulet sitten jonain toisena päivänä uudestaan leikkimään."
Toi äidin ja isän odottaminen kannattaa jättää pois kun toiset sanoo että ei ne odota. Mä voin syödä teillä.
Jatka samaan malliin. Lapsi ei todennäköisesti saa kotona lainkaan huolenpitoa tai ruokaa. Voisit oikeastaan kysyä lapselta, haluaako hän muuttaa teille. Niiltä vanhemmilta ei tarvitse kysyä, eivät varmaan edes huomaa.