Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa niin että pää hajoaa. Miksi elämä on tällaista?
04.08.2023 |
Jatkuvaa huolta päihdeongelmaisesta aikuisesta lapsesta, ei hetken lepoa. Päivä toisensa perään pelko että jotain peruuttamatonta sattuu. Yöt nään painajaisia
Katselen kavereiden fb-päivityksistä kuvia heidän lapsenlapsistaan ja iloisista kesätouhuistaan mummun kanssa ja minua itkettää.
Kausittaistahan tämä on, onneksi. Ehkä ensi viikko on parempi
Kommentit (63)
Onko asianosaisilta lupa kuvien julkaisuun netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin itseni irti narkkilapsestani. Sanoin, että nyt riittää ennen kuin sairastun myös itse.
En pysty siihen.
-ap
Tiukka paikka. Työstä mieltäsi ja rakenna etäisyyttä.
Tai sitten opettelet elämääsi tyytyväisenä...
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin itseni irti narkkilapsestani. Sanoin, että nyt riittää ennen kuin sairastun myös itse.
Minäkin pershäiriöisestä vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti vuosia tuo valtava huoli lapsesta. Mukana olivat huumeet, päihteet, uhkailua, tavaroiden rikkomista jo pienempänä, itsetuhoa ja muihin kohdistuvaa tuhoa. Pari kertaa kävin katsomassa häntä teholla, aggressiivisen käytöksen takia poliisit kävivät muutaman kerran meillä ym. Rattijuopumustakin oli. Myönnän, että yh: na kävin itsekin ylikierroksilla ja henkisesti joskus painoin nuorta alas. Silti pidin aina kanavan auki häneen päin. Hain apua jokaisesta paikasta, mitä keksin. Tätä kesti vuosia. Taustalla hänellä oli hylkäämisen kokemuksia isänsä puolelta, vaikka sinnekin välit olivat muodollisesti olemassa. Kiitän hänen kavereitaan ja sukulaismiestäni jotka olivat apuna hädän hetkellä. Nyt pitkälle aikuisikäisenä hän on korkeastikoulutettu, ystäviä omaava ja hyviä työpaikkoja saanut kansalainen.
Kaikkea taakkaa ei voi äitinä kantaa, mutta keskustelukanava kannattaa pitää auki. Voit kysyä,miten hän voi, se on riittävästi sinulta.
Huolehdin arjesta ja raha-asioistaan. Olen tavallaan edunvalvoja, vaikken oikeasti olekaan. Pelkään jatkuvasti, että kaikki romahtaa. Alan olla aika lopussa
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, elämän voi antaa mennä eteenpäin ahdistuksessa tai sit voi tehdä muutoksia joilla saa elämän paremmaksi. Sinä voit parantaaa OMAN elämäsi laatua, lapsesi elämään voit vaikuttaa merkittävästi vähemmän. Panosta siihen mihin voit vaikuttaa.
Mulla on paranematon syöpä, näen ehkä ensi joulun tai sit en näe sitä. En voi vaikuttaa taudin kulkuun, mutta voin vaikuttaa jokaisen päiväni sisältöön hoitojen ja kipujen sallimissa rajoissa. En ole ahdistunut (enää), tämä on mun elämäni loppuvaihe mutta hyvä sellainen. On asioita, jotka olisin tehnyt toisin jos olisin tiennyt saavani diagnoosin, mutta en voi niihin enää vaikuttaa joten en niitä enää murehdi. Sen sijaan on niin paljon asioita joihin voin vielä vaikuttaa - panostan niihin.
Eli mieti mihin voit vaikuttaa ja miten. Toimi sen mukaan parhaiten. Sit on aina ne asiat jotka ei ole sinun käsissäsi. Jätä ne murehtimatta. Teet parhaasi, se riittää!!
Voimia ja Taivaan Isän siunausta🙏
Kannattaa lopettaa somessa se muiden asioiden katselu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ihmisten tehdä omat päätöksensä, äläkä ainakaan saarnaa kun näet lapsen. Ehdota mielummin jotain kivaa yhteistä tekemistä. Et saa sitä vaikka huumeista irti raivoamalla ja syyllistämällä, vaan ehkä näyttämällä että maailmassa voi olla muutakin jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samassa tilanteessa.
Kaikki kokeiltu,mikään ei auta.On ollut pakko päästää irti ja kovettaa sydän,jotta oma mielenterveys säilyy.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on myrkky eikä se kuulu ihmisen elimistöön tai kaupan tai alkon hyllyille ollenkaan.
Jeesus pelastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten tehdä omat päätöksensä, äläkä ainakaan saarnaa kun näet lapsen. Ehdota mielummin jotain kivaa yhteistä tekemistä. Et saa sitä vaikka huumeista irti raivoamalla ja syyllistämällä, vaan ehkä näyttämällä että maailmassa voi olla muutakin jos kiinnostaa.
Niiiiiin typerä kommentti.Ap varmasti tietää tämän kun aikuisesta,päihdeongelmaisesta kysymys.
Työkaverin lapsi asuu kadulla, on täysnarkkari. Pk seudulla toimii Hjalliksen siskon pitämä vertaisryhmä. Työkaveri saa apua sieltä. Uusia tulee ja vanhoja lähtee, kun tapahtuu se viimeinen veto.
En tunne tuskaasi, mutta ymmärrän. Älä jää yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
No en tosiaankaan kovin usein tästä kirjoittele. Ajoittain joskus vuosien varrella jotain. Tilanne on jatkunut kohta 10 vuotta ja olen palstaillus reilusti tuplasti enemmän. Tämä kyseinen lapsi oli parivuotias, kun aloitin palstailun vauvalla
-ap
Vierailija kirjoitti:
Että jotain peruuttamatonta sattuu, kirjoitat. Kummalle, hänelle vai itsellesi ?
Hänelle. Minä selviän kyllä
-ap
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten tehdä omat päätöksensä, äläkä ainakaan saarnaa kun näet lapsen. Ehdota mielummin jotain kivaa yhteistä tekemistä. Et saa sitä vaikka huumeista irti raivoamalla ja syyllistämällä, vaan ehkä näyttämällä että maailmassa voi olla muutakin jos kiinnostaa.
En raivoa enkä syyllistä. Järjestän yhteistä aikaa. Käydään kaupoissa, käydään ulkona syömässä viikoittain. Vietetään oikeasti tosi paljon aikaa yhdessä ja jutellaan.
Nämä pahimmat vaiheet silti sattuu.
-ap
Anna vastuu sille, jolle se kuuluu. Eli lapsellesi.
Riittää, että olet läsnä, kun hän sinua tarvitsee. Annat apua, kun hän sitä pyytää. (Paitsi ei rahallista). Se riittää.
Päästä irti kaikilta muilta osin.
Kokeile: Sano ääneen joka päivä, että annan sinulle anteeksi, annan itselleni anteeksi.
Samassa tilanteessa täällä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Anna vastuu sille, jolle se kuuluu. Eli lapsellesi.
Riittää, että olet läsnä, kun hän sinua tarvitsee. Annat apua, kun hän sitä pyytää. (Paitsi ei rahallista). Se riittää.
Päästä irti kaikilta muilta osin.Kokeile: Sano ääneen joka päivä, että annan sinulle anteeksi, annan itselleni anteeksi.
Samassa tilanteessa täällä. Voimia!
Olen ihan lopussa oikeasti :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vastuu sille, jolle se kuuluu. Eli lapsellesi.
Riittää, että olet läsnä, kun hän sinua tarvitsee. Annat apua, kun hän sitä pyytää. (Paitsi ei rahallista). Se riittää.
Päästä irti kaikilta muilta osin.Kokeile: Sano ääneen joka päivä, että annan sinulle anteeksi, annan itselleni anteeksi.
Samassa tilanteessa täällä. Voimia!
Olen ihan lopussa oikeasti :(
ap
Ehkä sinun on oikeasti päästettävä irti? Itsesi vuoksi. Itsesi voit pelastaa, mutta et häntä. Et voi auttaa, ellei hän itse ota vastuuta itsestään.
Jos sinä hajoat, niin siitä ei ole hyötyä kenellekään, ei edes tälle lapselle.
Alapa toistamaan ääneen joka päivä, että päästän irti x:stä. Olet vapaa tekemään mitä haluat. Annan sinulle anteeksi kaiken. Ja haluan antaa itselleni anteeksi.
Minä tein näin. Usein. Itkin ja toistin itseäni. Se oli menetyksen suremista etukäteen.
Tiedän tunteen. Ahdistanut jo vuosia. Ja unettomuus. Aloitin kyllä jokin aika sitten mielialalääkkeet. Jos auttaisi. Mulla on huonokuntoinen talo mistä paljon velkaa. Remontti tilattu kyllä joihinkin asioihin mutta se maksaa paljon.