Ositukseen liittyvä kysymys, ja perintöön

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi tienata omat rahat ihan itse!

Todellakin kaikkien kannattaa tehdä testamentti, jossa rajaa perinnöt ja lahjat lasten puolisoiden ulottumattomiin.

Enemminkin voisi sanoa, että älkää naiset olko liian kilttejä eron hetkellä, vaikka ero järkyttäisi mieltä! Ottakaa vaikka juristi hoitamaan asiaa, ettei jää tällaiset huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi tienata omat rahat ihan itse!

Todellakin kaikkien kannattaa tehdä testamentti, jossa rajaa perinnöt ja lahjat lasten puolisoiden ulottumattomiin.

Tasinko on ihan laillinen oikeus. Meillä oli pitkä hyvä avioliitto.

Aika psskamainen temppu sinulta, että rupeat vaatimaan tuota vasta kun ex-miehesi maksamat lasten elatustuet on loppuneet. Jos olisit vaatinut tuota summaa aiemmin, ex-miehen maksama elatusapu olisi ollut pienempi, kun sinulla olisi katsottu olevan paljon omaisuutta, jota voi käyttää lasten elatukseen. Muka unohtui viideksitoista vuodeksi ja nyt yllättäen muistui mielen kun aikaa on kulunut sen verran että eron aikaan pienetkin lapset on täysikäisiä

Vierailija kirjoitti:

Aika psskamainen temppu sinulta, että rupeat vaatimaan tuota vasta kun ex-miehesi maksamat lasten elatustuet on loppuneet. Jos olisit vaatinut tuota summaa aiemmin, ex-miehen maksama elatusapu olisi ollut pienempi, kun sinulla olisi katsottu olevan paljon omaisuutta, jota voi käyttää lasten elatukseen. Muka unohtui viideksitoista vuodeksi ja nyt yllättäen muistui mielen kun aikaa on kulunut sen verran että eron aikaan pienetkin lapset on täysikäisiä

Ei meillä elatusmaksuun vaikuttanut mitkään tulot ja varallisuudet, vaan ihan puoliksi laskettiin kaikki. Elarit vain siksi, että lapset asuivat luonani ja minä olen maksanut aivan kaikki menot. Vaatikoon sitten elareiden jälkikäteistä palauttamista, jos katsoo lailliseksi.

Kieltämättä, helpommalla pääsen, kun otan asian esille vasta nyt, kun en enää ole riippuvainen hänen hyväntahtoisuudestaan eikä hän voi enää kiristää minua. Koko elämäni olen yrittänyt miellyttää muita ja hän näköjään tälläkin tavalla käytti hyväntahtoisuuttani hyväksi,

Hän pääsikin niin nopeasti taloudellisesti jaloilleen eron jälkeen, kun minä olen rämpinyt kituutellen. Tuossa se ero. 15 v kesti tajuta.

Eiköhän näissäkin asioissa ole vanhenemispykälät, jolloin voidaan katsoa osituksen käytännössä tapahtuneen. Luulisin, että se täyttyy tuossa tapauksessa.

Esimerkiksi perusmuotoinen petos vanhenee viidessä vuodessa ja törkeä petos 10 vuodessa. Lähinnä sellaisesta miestäsi voitaisi epäillä, kun on osituksessa 'piilotellut' varallisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän näissäkin asioissa ole vanhenemispykälät, jolloin voidaan katsoa osituksen käytännössä tapahtuneen. Luulisin, että se täyttyy tuossa tapauksessa.

Esimerkiksi perusmuotoinen petos vanhenee viidessä vuodessa ja törkeä petos 10 vuodessa. Lähinnä sellaisesta miestäsi voitaisi epäillä, kun on osituksessa 'piilotellut' varallisuuttaan.

Silloin keskustelimme, että kummallakaan ei ole rahaa ja omaisuutta enempää kuin toisella, joten kumpikin pitää omansa. Hän ei maininnut silloin tuota osuuttaan jakamattomasta kuolinpesästä. Eli se on osittamatta. Se on fakta. Voi kyllä tulla yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän näissäkin asioissa ole vanhenemispykälät, jolloin voidaan katsoa osituksen käytännössä tapahtuneen. Luulisin, että se täyttyy tuossa tapauksessa.

Esimerkiksi perusmuotoinen petos vanhenee viidessä vuodessa ja törkeä petos 10 vuodessa. Lähinnä sellaisesta miestäsi voitaisi epäillä, kun on osituksessa 'piilotellut' varallisuuttaan.

Pointti on, että ositusta ei ole tehty, eikä sille ole määräaikaa. Päinvastoin sen nimenomaan joutuu tekemään jälkijunassa, jos se on jäänyt tekemättä.

Fakta on, että olet pahasti myöhässä. Kaikki on jo vanhentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän näissäkin asioissa ole vanhenemispykälät, jolloin voidaan katsoa osituksen käytännössä tapahtuneen. Luulisin, että se täyttyy tuossa tapauksessa.

Esimerkiksi perusmuotoinen petos vanhenee viidessä vuodessa ja törkeä petos 10 vuodessa. Lähinnä sellaisesta miestäsi voitaisi epäillä, kun on osituksessa 'piilotellut' varallisuuttaan.

Silloin keskustelimme, että kummallakaan ei ole rahaa ja omaisuutta enempää kuin toisella, joten kumpikin pitää omansa. Hän ei maininnut silloin tuota osuuttaan jakamattomasta kuolinpesästä. Eli se on osittamatta. Se on fakta. Voi kyllä tulla yllätyksenä.

Ja helposti varmaan myös todistat tuon kaikkien näiden vuosien jälkeen faktaksi. Siis ettei tuolloin mitään maininnut asiasta. Helppoa rahaa siis tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että olet pahasti myöhässä. Kaikki on jo vanhentunut.

Miten niin? Miksi olisi vanhentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän näissäkin asioissa ole vanhenemispykälät, jolloin voidaan katsoa osituksen käytännössä tapahtuneen. Luulisin, että se täyttyy tuossa tapauksessa.

Esimerkiksi perusmuotoinen petos vanhenee viidessä vuodessa ja törkeä petos 10 vuodessa. Lähinnä sellaisesta miestäsi voitaisi epäillä, kun on osituksessa 'piilotellut' varallisuuttaan.

Silloin keskustelimme, että kummallakaan ei ole rahaa ja omaisuutta enempää kuin toisella, joten kumpikin pitää omansa. Hän ei maininnut silloin tuota osuuttaan jakamattomasta kuolinpesästä. Eli se on osittamatta. Se on fakta. Voi kyllä tulla yllätyksenä.

Ja helposti varmaan myös todistat tuon kaikkien näiden vuosien jälkeen faktaksi. Siis ettei tuolloin mitään maininnut asiasta. Helppoa rahaa siis tulossa.

Hänen se pitäisi voida vedota osituskirjaan.

Ositussopimuksen tekemättä jättäminen tulee aina vastaan. Jos henkilö on eronnut ja ositus tekemättä niin viimeistään perunkirjoituksessa tämä tulee eteen. Oletetaan että pariskunta erosi vuonna 1990. Molemmat avioituvat tahoillaan uudelleen. Sitten eronneen pariskunnan jonpikumpi osapuoli kuolee. Siitä eloonjääneestä ex puolisosta tulee automaattisesti kuolinpesän osakas jos ositus on tekemättä. Usein tietenkin asiat hoituvat kivuttomasti ja ex-puoliso allekirjoittaa sopimuksen ettei ole vaateita kuolinpesästä.

Toki voi tulla ongelmiakin. Yleisesti on katsottu että jos erosta on parikymmentä vuotta aikaa niin tuossa ajassa olisi jo pitänyt toimia. Tietysti jos on erottu suht rahattomina ja edesmenneen exän kohdalla voidaan osoittaa että on tienannut mahdollista omaisuutta vasta eron jälkeen niin ei tietenkään ole oikeutta saada mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ositussopimuksen tekemättä jättäminen tulee aina vastaan. Jos henkilö on eronnut ja ositus tekemättä niin viimeistään perunkirjoituksessa tämä tulee eteen. Oletetaan että pariskunta erosi vuonna 1990. Molemmat avioituvat tahoillaan uudelleen. Sitten eronneen pariskunnan jonpikumpi osapuoli kuolee. Siitä eloonjääneestä ex puolisosta tulee automaattisesti kuolinpesän osakas jos ositus on tekemättä. Usein tietenkin asiat hoituvat kivuttomasti ja ex-puoliso allekirjoittaa sopimuksen ettei ole vaateita kuolinpesästä.

Toki voi tulla ongelmiakin. Yleisesti on katsottu että jos erosta on parikymmentä vuotta aikaa niin tuossa ajassa olisi jo pitänyt toimia. Tietysti jos on erottu suht rahattomina ja edesmenneen exän kohdalla voidaan osoittaa että on tienannut mahdollista omaisuutta vasta eron jälkeen niin ei tietenkään ole oikeutta saada mitään.

Onko toi 20 v jokin oikea oikeuskäytäntö, vai veditkö hihasta?

Kirjoitat "Jaettiin silloin omaisuus" niin eikö tuo tarkoita ositusta?

Miten sinulla olisi vielä oikeus, kun olet aikanaan hyväksynyt osituksen allekirjoituksin. Ja jos olisit halunnut tehdä siihen muutoksen, se olisi pitänyt tehdä 6kk kuluessa osituksesta.

"Sekä sopimusosituksen ja toimitusosituksen voi puoliso riitauttaa eli siihen voi hakea muutosta tuomioistuimessa, tosin hieman eri perustein. Osituksen moite tarkoittaa myös muutoksenhakua, mutta siitä on erikseen säädelty ja se on tehtävä kuuden kuukauden määräajassa osituksen toimittamisesta."

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat "Jaettiin silloin omaisuus" niin eikö tuo tarkoita ositusta?

Miten sinulla olisi vielä oikeus, kun olet aikanaan hyväksynyt osituksen allekirjoituksin. Ja jos olisit halunnut tehdä siihen muutoksen, se olisi pitänyt tehdä 6kk kuluessa osituksesta.

"Sekä sopimusosituksen ja toimitusosituksen voi puoliso riitauttaa eli siihen voi hakea muutosta tuomioistuimessa, tosin hieman eri perustein. Osituksen moite tarkoittaa myös muutoksenhakua, mutta siitä on erikseen säädelty ja se on tehtävä kuuden kuukauden määräajassa osituksen toimittamisesta."

Ei olla tehty osituskirjaa. Suullisesti vaan sovittiin miten jaetaan, mutta hän ei siinä yhteydessä maininnut isänsä perintöosuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat "Jaettiin silloin omaisuus" niin eikö tuo tarkoita ositusta?

Miten sinulla olisi vielä oikeus, kun olet aikanaan hyväksynyt osituksen allekirjoituksin. Ja jos olisit halunnut tehdä siihen muutoksen, se olisi pitänyt tehdä 6kk kuluessa osituksesta.

"Sekä sopimusosituksen ja toimitusosituksen voi puoliso riitauttaa eli siihen voi hakea muutosta tuomioistuimessa, tosin hieman eri perustein. Osituksen moite tarkoittaa myös muutoksenhakua, mutta siitä on erikseen säädelty ja se on tehtävä kuuden kuukauden määräajassa osituksen toimittamisesta."

Ei olla tehty osituskirjaa. Suullisesti vaan sovittiin miten jaetaan, mutta hän ei siinä yhteydessä maininnut isänsä perintöosuutta.

Varmaan jos olisi tehty kirjallinen osituskirja, niin siihen kummankin varmaan olisi pitänyt merkitä omaisuutensa. Enhän minä tiedä, mitä muuta hänellä oli pankkitileillään. Minulla ei ollut käyttöoikeuksia hänen tilille eikä yhteiselle, eikä edes omalle tilillleni, vaan hän käytti niitä kaikkia. Hän vaan sanoi, että ei niissä ole isoja eroja. Varmaan kirjalliseen osituskirjaan hänen olisi ollut pakko laittaa kaikki rehellisesti. Nyt tämmöistä listausta ei ole tehty.

Tämä ositus olisi hyvä muistaa tehdä, monilta unohtuu avioeron kriisissä. Itse törmäsin tähän kun erostamme oli yli 15v ja ex-puoliso sitten menehtyi traagisesti  joitakin vuosia sitten. Tällöin osituksen puuttuminen huomattiin, allekirjoitin ex-miehen omaisten pyynnöstä tällaisen " ei vaateita kuolinpesälle-paperin. Tietenkin tein niin koska kuolema sinänsä oli jo riittävän raskas tilanne hänen omaisilleen. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa vaatimaan jotain,  vaikka omaisuutta hänellä varmasti jonkin verran olikin kuollessaan. Erotessamme  aikoinaan jaettiin juurikin noin sulle -mulle tavarat, koska siinä kohtaa olimme sen ajan mukaan ihan vaan perusomaisuuden haltijoita. Sittemmin molemmat tulimme ihan kohtalaisesti toimeen, ja olisin kyllä kokenut itseni varsinaiseksi lokiksi jos olisin jotain alkanut kuolinpesältä kärkkymään. Ps. sitäpaitsi useimpien vanhempienkin ihmisten testamenteissa on tuo maininta siitä että puolisot suljetaan perimisvarojen ulkopuolelle. Kannattaa varmaan tsekata se ennenkuin alkaa itseään munaamaan tuolla tavalla.

No kun faija kuoli niin kyllä tuota ositussopimusta tivattiin meiltä lapsilta. Tosin faija oli eronnut mutsista lähes 30 vuotta aikaisemmin ja mennyt uusiin naimisiin, joten jouduttiin kohauttamaan olkapäitä - mistä me se oltaisi tiedetty. Pääteltiin sitten vaan, että johan tässä aikaa on mennyt sen verran että eiköhän se ositus ole tehty silloin eron aikana..mutta tosiaan sitä tivattiin kovasti ja lakimies pähkäili josko mutsilla sitten kuitenkin olisi ollut joku oikeus tai mikä lienee.. se jäi sitten siihen

Vierailija kirjoitti:

Tämä ositus olisi hyvä muistaa tehdä, monilta unohtuu avioeron kriisissä. Itse törmäsin tähän kun erostamme oli yli 15v ja ex-puoliso sitten menehtyi traagisesti  joitakin vuosia sitten. Tällöin osituksen puuttuminen huomattiin, allekirjoitin ex-miehen omaisten pyynnöstä tällaisen " ei vaateita kuolinpesälle-paperin. Tietenkin tein niin koska kuolema sinänsä oli jo riittävän raskas tilanne hänen omaisilleen. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa vaatimaan jotain,  vaikka omaisuutta hänellä varmasti jonkin verran olikin kuollessaan. Erotessamme  aikoinaan jaettiin juurikin noin sulle -mulle tavarat, koska siinä kohtaa olimme sen ajan mukaan ihan vaan perusomaisuuden haltijoita. Sittemmin molemmat tulimme ihan kohtalaisesti toimeen, ja olisin kyllä kokenut itseni varsinaiseksi lokiksi jos olisin jotain alkanut kuolinpesältä kärkkymään. Ps. sitäpaitsi useimpien vanhempienkin ihmisten testamenteissa on tuo maininta siitä että puolisot suljetaan perimisvarojen ulkopuolelle. Kannattaa varmaan tsekata se ennenkuin alkaa itseään munaamaan tuolla tavalla.

Tarkoitatko siis, että tasingon vaatiminen on itsensä munaamista, vai mikä?

Kaunko olet ollut tietoinen tuosta ex-puolisol perinnöstä? Kannet tulisi nostaa kohtuullisessa ajassa, suosittelisin olemaan yhteydessä asiaan erikoistuneeseen juristiin, et oikeasti saa täältä neuvoja.