Ositukseen liittyvä kysymys, ja perintöön
Voinko vielä vaatia osituksen, lähes 15 v jälkeen? Jaettiin silloin omaisuus, mutta multa jäi tajuamatta yksi juttu. Miehen isä oli silloin kuollut. En saanut osituksessa osuuttani hänen isän perinnöstä. Miten toi menee juridisesti?
Kommentit (85)
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Osaako kukaan sanoa, miten tuo juridisesti menee? Ei mua kiinnosta, miten kivaa se hänen mielestä on.
Vierailija kirjoitti:
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Oletettavasti olet hyväksynyt ositussopimuksen, vai miten siellä on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Oletettavasti olet hyväksynyt ositussopimuksen, vai miten siellä on jaettu.
En ole allekirjoittanut, jaettiin vaan sulle mulle periaatteella, mutta tuo omaisuuserä unohtui siinä kohtaa.
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
On avio-oikeus puolison omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.
Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Oletettavasti olet hyväksynyt ositussopimuksen, vai miten siellä on jaettu.
En ole allekirjoittanut, jaettiin vaan sulle mulle periaatteella, mutta tuo omaisuuserä unohtui siinä kohtaa.
Oliko miehen isä kuollut ennen vai jälkeen teidän avioeron vireilletulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.
Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.
Jos juristi olisi silloin tehnyt osituskirjan, niin eikö siinä olisi lueteltu kummankin omaisuus. Johon olisi lukeutunut hänen osuutensa jakamattomassa kuolinpesässä. Sama se oliko se jo jaettu vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Oletettavasti olet hyväksynyt ositussopimuksen, vai miten siellä on jaettu.
En ole allekirjoittanut, jaettiin vaan sulle mulle periaatteella, mutta tuo omaisuuserä unohtui siinä kohtaa.
Oliko miehen isä kuollut ennen vai jälkeen teidän avioeron vireilletulosta.
Ennen. Olin appiukon hautajaisissa.
Osituskanteen nostamista käräjäoikeudessa voit kokeilla, mutta varaudu siihen, ettei kanne onnistu, koska aikaa on kulunut jo liikaa. Ositushan olisi pitänyt tehdä VIIPYMÄTTÄ.
Se, että kärkyt ajat sitten eronneen puolisosi perintöä, kertoo kaiken tarvittavan luonteestasi.
Suoraselkäinen ratkaisu on ehdottaa entiselle puolisolle sellaisen ositussopimuksen tekoa, jossa todetaan, että olette hoitaneet osituksen erotessanne suullisesti eikä kummallakaan ole muita vaateita. Tästä ei hyödy teistä kumpikaan, mutta lapsillanne ja teidän uusilla puolisoillanne on helpompi perinnönjako teidän kuoltuanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuteni olisi kuitenkin ollut yli 55.000 euroa. Miksi minun pitäisi siitä luopua, jos minulla on edelleen oikeus sitä vaatia. Eikö ole hyvä, että ositus tehdään kirjallisesti. Minulla oli avio-oikeus hänen omaisuuteensa ja on edelleen jos ositus tekemättä?
Oletettavasti olet hyväksynyt ositussopimuksen, vai miten siellä on jaettu.
En ole allekirjoittanut, jaettiin vaan sulle mulle periaatteella, mutta tuo omaisuuserä unohtui siinä kohtaa.
Oliko miehen isä kuollut ennen vai jälkeen teidän avioeron vireilletulosta.
Ennen. Olin appiukon hautajaisissa.
Sitten vaan reippaasti vaatimaan ositusta, peritty omaisuuserä kuuluu ositettavaan jos ei ole suljettu pois puolisoa.
Jos miehesi isä on ollut vähänkään järkevä, hänellä on ollut testamentti, missä häneltä jäänyt perintö on rajaus, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta siihen häneltä saatuun perintöön tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Osituskanteen nostamista käräjäoikeudessa voit kokeilla, mutta varaudu siihen, ettei kanne onnistu, koska aikaa on kulunut jo liikaa. Ositushan olisi pitänyt tehdä VIIPYMÄTTÄ.
Se, että kärkyt ajat sitten eronneen puolisosi perintöä, kertoo kaiken tarvittavan luonteestasi.
Suoraselkäinen ratkaisu on ehdottaa entiselle puolisolle sellaisen ositussopimuksen tekoa, jossa todetaan, että olette hoitaneet osituksen erotessanne suullisesti eikä kummallakaan ole muita vaateita. Tästä ei hyödy teistä kumpikaan, mutta lapsillanne ja teidän uusilla puolisoillanne on helpompi perinnönjako teidän kuoltuanne.
Asiahan on niin, että ositukselle ei ole määräaikaa, vaikka se olisi suositeltavaa tehdä pian.
Mutta miksi suostuisin allekirjoittamaan osituksen, jos minunolisi mahdollista saada noin paljon rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi isä on ollut vähänkään järkevä, hänellä on ollut testamentti, missä häneltä jäänyt perintö on rajaus, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta siihen häneltä saatuun perintöön tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.
Harvallapa vanhuksella on sellaista ollut. En usko. Meillä oli mieheni kanssa kaikki vielä täysin hyvin, kun appi kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
On avio-oikeus puolison omaisuuteen.
Jos eroaa niin eikös avio-oikeus lakkaa olemasta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?
On avio-oikeus puolison omaisuuteen.
Jos eroaa niin eikös avio-oikeus lakkaa olemasta ?
Ei vaan eron jälkeen tehdään ositus jossa kaikki molempien omaisuus menee puoliksi. Eron jälkeen saatavaan uuteen omaisuuteen ei ole avio-oikeutta. Tämä omaisuus oli tullut miehelle ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi isä on ollut vähänkään järkevä, hänellä on ollut testamentti, missä häneltä jäänyt perintö on rajaus, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta siihen häneltä saatuun perintöön tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.
Juuri näin, tämä kannattaisi laajemminkin ymmärtää, eli ennenkuin se on myöhäistä.
Saa olla vapaasti sitä mieltä, mies kyllä otti osansa minun sukuni perintökalusteista silloin armotta. Ja on kiukutellut elareista kaikki nämä vuodet.