Ositukseen liittyvä kysymys, ja perintöön

Vierailija kirjoitti:

Kaunko olet ollut tietoinen tuosta ex-puolisol perinnöstä? Kannet tulisi nostaa kohtuullisessa ajassa, suosittelisin olemaan yhteydessä asiaan erikoistuneeseen juristiin, et oikeasti saa täältä neuvoja.

Tiesin toki, että isänsä oli kuollut :D ja että heillä oli omaisuutta. Mutta koska perintöä ei oltu jaettu, en ole tullut ajatelleeksi sitä ennen kuin nyt. Miksi siitä pitäisi nostaa kanne? Ositushan tässä pitää tehdä. Se on tekemättä.

Siellä osituspaperissa taitaa olla lause: "Hyväksyn osituksen ja sitoudun olemaan moittimatta sitä millään perusteella."

No kannattaa kyllä neuvotella juristin kanssa ensin. Jos ex-miehesi ei suostu, voi tulla käräjöintiä ja se tulee kalliiksi molemmille.

Mihin perustat haaveesi, että sinulle kuuluisi joku osuus miehesi isän pesän jaossa tai osituksessa? Vai oletko tosiasiassa porvoolainen?

Vierailija kirjoitti:

Siellä osituspaperissa taitaa olla lause: "Hyväksyn osituksen ja sitoudun olemaan moittimatta sitä millään perusteella."

Eikös se ole jo tullut aika selkeäksi, että osituskirjaa ei ole tehty. Siitä tässä on nyt kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustat haaveesi, että sinulle kuuluisi joku osuus miehesi isän pesän jaossa tai osituksessa? Vai oletko tosiasiassa porvoolainen?

Avioerossa tulee ositus, jossa omaisuus jaetaan tasan. Varakkaampi maksaa tasinkoa. Osa exäni varallisuutta oli hänen isältään saama perintö. Nyt jos osoitus tehtäisiin, mitä tässä kaavailen, niin taitaisin vaurastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunko olet ollut tietoinen tuosta ex-puolisol perinnöstä? Kannet tulisi nostaa kohtuullisessa ajassa, suosittelisin olemaan yhteydessä asiaan erikoistuneeseen juristiin, et oikeasti saa täältä neuvoja.

Tiesin toki, että isänsä oli kuollut :D ja että heillä oli omaisuutta. Mutta koska perintöä ei oltu jaettu, en ole tullut ajatelleeksi sitä ennen kuin nyt. Miksi siitä pitäisi nostaa kanne? Ositushan tässä pitää tehdä. Se on tekemättä.

Alunperin kirjoitit, että omaisuus on jaettu jo, se tarkoittaa osituksen tekoa. Eli jos sitä lähtee muuttamaan, täytyy nostaa kanne. Mutta mikäli omaisuutta ei ole jaettu eli ositusta ei ole tehty, niin teillä on vielä avio-oikeus toistenne varallisuuteen. Koska erosta on jo pidempi aika ja oletettavasti siitä tullaan riitelemään niin olisin yhteydessä ammattilaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

Jos appiukko on kuollut eikä avioehtoa ole niin kyllä "perii" osituksen kautta. Eikä ilmeisesti ole myöskään appiukon tekemää ehtoa testamentissaan ettei lasten aviopuolisot ole oikeutettuja hänen jäämistöönsä?

Aloittajalla on miehensä kanssa lapsia, koska sanoi exän narisevan elareista, joten miestään hän ei peri. Ex-miehen perivät heidän lapsensa, vain lapsettomassa liitossa puolisot perivät toisensa.

Aloittajalle sanon, että jos virallista ositusta ei ole tehty, niin silloin voit vaatia appiukon kuolinpesän ex-miehesi osuudesta puolet. Tosin sitä en tiedä, että onko vaatimuksessa ajallisesti joku takaraja. Oletettavasti ei, koska ositusta ei ole tehty virallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.

Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.

Ei aloittaja olekaan appiukon kuolinpesän osakas, mutta hän on ollut naimisissa yhden osakkaan kanssa. Eron sattuessa tuo perintö lasketaan ex-miehen omaisuudessa ja osituksessa vaimo on oikeutettu 50/50 pariskunnan omaisuuteen. Tämä siis jos ei ole avioehtoa tai appiukon poissulkevaa testamenttia koskien lastensa aviopuolisoita.

Se on eri asia, että kuinka tuo asia kellekin moraalisesti näyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

On avio-oikeus puolison omaisuuteen.

Jos eroaa niin eikös avio-oikeus lakkaa olemasta ?

Juu, lakkaa.

Sen jälkeen alkaa ositus eli omaisuus lasketaan kokonaisuudessaan yhteen ja jaetaan kahdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi isä on ollut vähänkään järkevä, hänellä on ollut testamentti, missä häneltä jäänyt perintö on rajaus, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta siihen häneltä saatuun perintöön tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.

Harvallapa vanhuksella on sellaista ollut. En usko. Meillä oli mieheni kanssa kaikki vielä täysin hyvin, kun appi kuoli.

Se nyt on ihan peruslauseke testamentissa, väleistä riippumatta. Mitä varakkaampi vanhus, sitä varmemmin tuo löytyy.

Eli ihan ensimmäiseksi kyllä kannattaa selvittää, onko sinut rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos on, niin mitään ei ole tulossa, vaikka oikeuteen meniset. Jos ex haluaa ruveta ilkeäksi, hän ei tienkään kerro asiasta sinulle ja sinä pääset maksumieheksi.

Jos nuo perintö ei vielä ollut exäsi omaisuutta niin olisiko edes kuulunut ositukseen? Eihän sellaista voi jakaa, mikä mahdollisesti vasta tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.

Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.

Ei aloittaja olekaan appiukon kuolinpesän osakas, mutta hän on ollut naimisissa yhden osakkaan kanssa. Eron sattuessa tuo perintö lasketaan ex-miehen omaisuudessa ja osituksessa vaimo on oikeutettu 50/50 pariskunnan omaisuuteen. Tämä siis jos ei ole avioehtoa tai appiukon poissulkevaa testamenttia koskien lastensa aviopuolisoita.

Se on eri asia, että kuinka tuo asia kellekin moraalisesti näyttäytyy.

Olisiko se ollutmoraalisesti eri, josolisin vaatinut ositusta ja tämän omaisuuden huomioimista osituksessa heti, enkä vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos nuo perintö ei vielä ollut exäsi omaisuutta niin olisiko edes kuulunut ositukseen? Eihän sellaista voi jakaa, mikä mahdollisesti vasta tulossa.

Kyllä hän heti isänsä kuoltua peri isänsä, mutta kunnes perintö on jaettu, kuolinpesän osakas omistaa osan jakamattomasta kuolinpesästä. Arvo on sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi isä on ollut vähänkään järkevä, hänellä on ollut testamentti, missä häneltä jäänyt perintö on rajaus, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta siihen häneltä saatuun perintöön tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.

Harvallapa vanhuksella on sellaista ollut. En usko. Meillä oli mieheni kanssa kaikki vielä täysin hyvin, kun appi kuoli.

Se nyt on ihan peruslauseke testamentissa, väleistä riippumatta. Mitä varakkaampi vanhus, sitä varmemmin tuo löytyy.

Eli ihan ensimmäiseksi kyllä kannattaa selvittää, onko sinut rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos on, niin mitään ei ole tulossa, vaikka oikeuteen meniset. Jos ex haluaa ruveta ilkeäksi, hän ei tienkään kerro asiasta sinulle ja sinä pääset maksumieheksi.

Joo, en voittajan elkein tässä esiintyisikään tietenkään, vaan antaisin juristin hoitaa ihan koko jutun. Itsestäkin tuntuu oudolta koko tilanne, mutta tuntui sekin oudolta, miten varoissaan ex oli eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No kun faija kuoli niin kyllä tuota ositussopimusta tivattiin meiltä lapsilta. Tosin faija oli eronnut mutsista lähes 30 vuotta aikaisemmin ja mennyt uusiin naimisiin, joten jouduttiin kohauttamaan olkapäitä - mistä me se oltaisi tiedetty. Pääteltiin sitten vaan, että johan tässä aikaa on mennyt sen verran että eiköhän se ositus ole tehty silloin eron aikana..mutta tosiaan sitä tivattiin kovasti ja lakimies pähkäili josko mutsilla sitten kuitenkin olisi ollut joku oikeus tai mikä lienee.. se jäi sitten siihen

Kun mun äiti kuoli ja hänen ja hänen uuden miehensä talo laitettiin myyntiin (OP:n kiinteistöpuoli), OP vaati ositussopimuksen vanhempieni erosta. Kuulemma helposti tulee ongelmia lainhuudoissa ym. jos ei ole sataprosenttista varmuutta että isäni ei kuulu kuolinpesään eron osittamattomuuden takia.

Äiti oli tietenkin katkeruuksissaan hävittänyt omat kappaleensa kaikista eroon liittyvistä asiakirjoista, mutta onneksi isältä ne vielä löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.

Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.

Ei aloittaja olekaan appiukon kuolinpesän osakas, mutta hän on ollut naimisissa yhden osakkaan kanssa. Eron sattuessa tuo perintö lasketaan ex-miehen omaisuudessa ja osituksessa vaimo on oikeutettu 50/50 pariskunnan omaisuuteen. Tämä siis jos ei ole avioehtoa tai appiukon poissulkevaa testamenttia koskien lastensa aviopuolisoita.

Se on eri asia, että kuinka tuo asia kellekin moraalisesti näyttäytyy.

Olisiko se ollutmoraalisesti eri, josolisin vaatinut ositusta ja tämän omaisuuden huomioimista osituksessa heti, enkä vasta nyt.

Tarkoitin lähinnä moraalisella sitä, että tuo omaisuus on täysin ex-miehesi suvun varallisuutta ja moraalisesti ajateltuna exäsi omaisuutta.

Itsekin olen ollut täysin samassa tilanteessa (paitsi, että appiukko oli kuollut ennenkuin menimme edes naimisiin, ilman avioehtoa), enkä vaatinut ex-mieheni osuutta isänsä perinnöstä (joka oli myös jakamatta), meidän ositukseemme. Ei meilläkään juuri muuta jaettavaa olisi ollut, mutta mielestäni minulle ei kuulunut tuo appiukon jäämistön osa.

Paljonkohan se maksais, kun joku juristi hoitaisi mulle ton koko jutun. Onko kellään kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä appiukkoasi peri, vaan miehesi?

Mieheni oli perinyt hänet erotessamme, joten hänellä oli tuollainen omaisuus, joka unohtui osittaa, koska perintöä ei ollut jaettu. Unohdin, että hän oli aika ison jakamattoman kuolinpesän osakas.

Mitä sä nyt oikein höliset? Oli perinyt, mutta perintöä ei ollut jaettu, jakamaton unohtunut kuolinpesä... oli miten oli niin et sinä edelleenkään ole mistään mitään perimässä, et vaikkette olisi eronneetkaan. Et sinä ole appiukkosi kuolinpesän osakas.

Ei aloittaja olekaan appiukon kuolinpesän osakas, mutta hän on ollut naimisissa yhden osakkaan kanssa. Eron sattuessa tuo perintö lasketaan ex-miehen omaisuudessa ja osituksessa vaimo on oikeutettu 50/50 pariskunnan omaisuuteen. Tämä siis jos ei ole avioehtoa tai appiukon poissulkevaa testamenttia koskien lastensa aviopuolisoita.

Se on eri asia, että kuinka tuo asia kellekin moraalisesti näyttäytyy.

Olisiko se ollutmoraalisesti eri, josolisin vaatinut ositusta ja tämän omaisuuden huomioimista osituksessa heti, enkä vasta nyt.

Tarkoitin lähinnä moraalisella sitä, että tuo omaisuus on täysin ex-miehesi suvun varallisuutta ja moraalisesti ajateltuna exäsi omaisuutta.

Itsekin olen ollut täysin samassa tilanteessa (paitsi, että appiukko oli kuollut ennenkuin menimme edes naimisiin, ilman avioehtoa), enkä vaatinut ex-mieheni osuutta isänsä perinnöstä (joka oli myös jakamatta), meidän ositukseemme. Ei meilläkään juuri muuta jaettavaa olisi ollut, mutta mielestäni minulle ei kuulunut tuo appiukon jäämistön osa.

Näin sen on kuitenkin lainsäätäjä katsonut oikeaksi, että se kuuluu yhteiseen aviovarallisuuteen. Ei se minun keksintöä ole. Useinhan yhteisellä varallisuudella vaikka yhteinen koti hommataan, vaikka toisen perintönä saamaa rahaa käytetään. Tai toisella on isompi palkka, tai enemmän omaisuutta muuten, mutta avioliiton kautta ne muuttuvat yhteiseksi.

Kyllä ap on ihan oikeassa vaateineen, jos appiukolla ei ollut testamenttia, jossa puolisot suljetaan pois. Harvoilla tuohon aikaan oli ja harvalla on vieläkään.