Millainen lapsesta kasvaa, jos vanhemmat eivät tyrkytä mitää vahvoja arvoja?

Onko tyypillinen tapaus että jälkikäteen keksitään vaikka mitä tehtyjä uhrauksia? Vaikka tosiasiassa asiat menivät kuitenkin eteenpäin, vaikka kivireki kävikin liian raskaaksi miehelle vetää perässään. Monet miehet arvioivat voimansa väärin ja palavat loppuun näitä taakkoja kiskoessaan. Piiskan virkaa hoitaa pilkkaava nainen kuorman päällä istuen ja tarttuen joka oksaan mihin ylettää aiheuttaakseen lisää vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillinen tapaus että jälkikäteen keksitään vaikka mitä tehtyjä uhrauksia? Vaikka tosiasiassa asiat menivät kuitenkin eteenpäin, vaikka kivireki kävikin liian raskaaksi miehelle vetää perässään. Monet miehet arvioivat voimansa väärin ja palavat loppuun näitä taakkoja kiskoessaan. Piiskan virkaa hoitaa pilkkaava nainen kuorman päällä istuen ja tarttuen joka oksaan mihin ylettää aiheuttaakseen lisää vaikeuksia

Josko vastaisit kysymykseen?

Isä ei koskaan tuputtanut tai opettanut mitään vaan aina kannusti. Jos kokeesta tuli huono numero, se sanoi, että seuraavalla kerralla sitten paremmin. Äiti yritti vähän tehdä minusta uskovaista, mutta se valui kuin vesi hanhen selästä.

Minusta tuli asioita pohtiva ja omia haaveitani toteuttava aikuinen. Olen liberaali ja erilaisuutta suvaitseva ihminen, joka on tehnyt elämästään näköisensä. Ja hyvin on mennyt sosiaalisesti ja taloudellisesti niin omasta kuin muidenkin mielstä.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Isä ei koskaan tuputtanut tai opettanut mitään vaan aina kannusti. Jos kokeesta tuli huono numero, se sanoi, että seuraavalla kerralla sitten paremmin. Äiti yritti vähän tehdä minusta uskovaista, mutta se valui kuin vesi hanhen selästä.

Minusta tuli asioita pohtiva ja omia haaveitani toteuttava aikuinen. Olen liberaali ja erilaisuutta suvaitseva ihminen, joka on tehnyt elämästään näköisensä. Ja hyvin on mennyt sosiaalisesti ja taloudellisesti niin omasta kuin muidenkin mielstä.

Kuulostaa hyvältä. Mutta olitko koskaan sekaisin, mihin uskoa tai mikä on oikein?

Omia aivojaan käyttävä ennakkoluuloton ihminen.

Lapsesta kasvaa arvoton, jos hänelle ei opeteta arvoja.

Mutta kuitenkin - saa riidellä, eikä tarvi olla kynnysmatto. Kunhan asiat delegoi hyvin ja tasa-puolisesti avioliitossa, niin se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta kasvaa arvoton, jos hänelle ei opeteta arvoja.

Mutta kuitenkin - saa riidellä, eikä tarvi olla kynnysmatto. Kunhan asiat delegoi hyvin ja tasa-puolisesti avioliitossa, niin se on ok.

Miten arvottomuus näkyy elämässä? Voin toki päätellä, mutta kokemuksia haen.

Ainakin itsestäni on kasvanut melko avarakatseinen. En olekaan täälläkään ekana aina huutamassa kommenttia " Kyllä minä ainakin teen näin"

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta kasvaa arvoton, jos hänelle ei opeteta arvoja.

Mutta kuitenkin - saa riidellä, eikä tarvi olla kynnysmatto. Kunhan asiat delegoi hyvin ja tasa-puolisesti avioliitossa, niin se on ok.

Ei kasva. Jokainen ihminen määrittää omat arvonsa itse. Omat arvoni ovat erilaiset kuin vanhempieni arvot.

-ohis

Minä ja isosisko ollaan vihervasemmistoa, molemmilla akateeminen koulutus ja ollaan keskiluokkaa. Veli on sellainen puolipersu, Keskustaa se äänestää, mutta on rasisti, amiksesta valmistui ja on duunari. Olemme maalta kotoisin, sisko ja minä lähdettiin opiskelemaan lähimpään kaupunkiin lukioon jo peruskoulun jälkeen, veli jäi maalle. 

Vanhemmat ei ole sen kummemmin vasemmistoa kuin oikeistoakaan, eikä ne ole sen rasistisempia kuin 50-luvulla syntyneet ihmiset noin keskimäärin. Eli jotain ennakkoluuloja ja stereotypioita on, mutta ikinä en muista, että aktiivisesti olisivat pahaa mistään ihmisryhmästä puhuneet. 

Lapsi oppii arvoja vaikkei niitä erikseen opettaisi. Lapsi oppii vanhempien tavasta puhua toisilleen, miten vanhemmat puhuu muista ja kohtelee muita, miten perheessä kohdellaan esim luontoa ja lemmikkejä, miten vanhemmat kommentoi uutisia jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii arvoja vaikkei niitä erikseen opettaisi. Lapsi oppii vanhempien tavasta puhua toisilleen, miten vanhemmat puhuu muista ja kohtelee muita, miten perheessä kohdellaan esim luontoa ja lemmikkejä, miten vanhemmat kommentoi uutisia jne.

Huomasin jo varhain olevani monesta asiasta/henkilöstä eri mieltä äitini kanssa. Eivät älykkäät lapset kopioi vanhempiensa asenteita.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Isä ei koskaan tuputtanut tai opettanut mitään vaan aina kannusti. Jos kokeesta tuli huono numero, se sanoi, että seuraavalla kerralla sitten paremmin. Äiti yritti vähän tehdä minusta uskovaista, mutta se valui kuin vesi hanhen selästä.

Minusta tuli asioita pohtiva ja omia haaveitani toteuttava aikuinen. Olen liberaali ja erilaisuutta suvaitseva ihminen, joka on tehnyt elämästään näköisensä. Ja hyvin on mennyt sosiaalisesti ja taloudellisesti niin omasta kuin muidenkin mielstä.

Kuulostaa hyvältä. Mutta olitko koskaan sekaisin, mihin uskoa tai mikä on oikein?

Äiti vähän yritti selittää moraalia jumaluskon kautta. Isä sen sijaan sanoi, että kun miettii, mikä on oikein ja mikä on väärin, kannattaa kääntää asia itseensä päin. Onko oikein, että joku vaikkapa lyö minua. No ei ole, joten ei ole oikein lyödä muitakaan. Löysin siis jo pienenä ihmisen sisäänrakennetun moraalikäsityksen, joka ei oikeastaan uskovaisen vastaavasta poikkea mitenkään.

Koulun ja harrastusten suhteen sama toimi hyvin. Ymmärsin, että kannattaa opiskella oman tulevaisuutensa tähden. Kannattaa urheilla oman terveytensä takia ja harrastaa asioita, joista itse nauttii. 

Musta on hyvä, että olet alkanut pohtia omia ajatuksiasi. On hyvä miettiä, mikä uskomus toimii omassa elämässä ja mikä haittaa ja milloin. Esim lapsuudessa on turvallista uskoa vanhempien kaikkivoipaisuuteen, mutta aikuisena siitä on haittaa. Eli armollisuutta kehiin, kun näitä mietit.

Omalta kohdalta voin sanoa, että esim pidän naisia ja miehiä tasa-arvoisina, mutta jos olisi PAKKO valita, kumpi esim jää kotiin, niin mieluummin nainen. Tässä jyllää vanhempieni ja yhteiskunnan arvot ja odotukset, ei järki. En tosin tiedä, miten muuttaisin ajatteluani esim juuri tältä osin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii arvoja vaikkei niitä erikseen opettaisi. Lapsi oppii vanhempien tavasta puhua toisilleen, miten vanhemmat puhuu muista ja kohtelee muita, miten perheessä kohdellaan esim luontoa ja lemmikkejä, miten vanhemmat kommentoi uutisia jne.

Joo, ja lapsi kyllä tekee johtopäätöksiään myös niistä asioista, joiden suhteen vanhemmat nimenomaan ja tietoisesti haluavat esittää neutraalia lapsilleen. On ehkä reilumpaa olla arvojen suhteen avoin. Silti voi sanoa, että jotkut muut ajattelevat eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii arvoja vaikkei niitä erikseen opettaisi. Lapsi oppii vanhempien tavasta puhua toisilleen, miten vanhemmat puhuu muista ja kohtelee muita, miten perheessä kohdellaan esim luontoa ja lemmikkejä, miten vanhemmat kommentoi uutisia jne.

Toki näin on, mutta tarkoitin vahvoja arvoja. Harva asia on oikein tai väärin, vaikka moni ihminen niin väittääkin.

Itsenäinen ajattelija.

Meillä tuli lapsista ateisti vihreä, toisesta uskovainen (lut.pappi) ja kolmannesta konservatiivi oikeistolainen.

Vanhemmilla ei mitään poliittisia eikä yhteiskunnallisia aatteita

ilman ohjausta, niistä tulee vasemmistoa äänestäviä t-ransufurreja. eli ei kuuppa pelaa normaalisti. ja kouluthan kyllä opettaa niistä sateenkaarilapsia.

Kuullostat vassarilta. Siksi onkin parempi ettet vaan opeta lapsillesi mitään varsinkaan arvoja