Lasten hankkiminen on naiselle todella huono diili

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella miehellä on aidosti vauvakuume? Hyviä myötäilijöitä ovat.

Loppupeleissä epäluotettavia sluibailijoita.

Lähipiirissäni monet miehetkin on ollut niitä jotka ovat vauvakuumeilleet ensin ja alkaneet puhumaan perheen perustamisesta. Aika monellakin.

Juu, ei harvinaista että menee näin. Tosin se miehen vauvakuume ei takaa että mies olisi hyvä isä kun lapsi tulee maailmaan. Miehille on yleensä shokki tajuta millaista pikkulapsiarki ja vanhemmuus oikeasti on.

Miehille shokki... ihanaa miesvihaa tuollainen yleistäminen. Ja naiset tykkäillee.

Ei tuo ole miesvihaa. Koko miesviha kommentti on tällä palstalla kuin rasismi kortin vetäisi joka välissä.

Eri

Tuo yleistäminen on miesvihaa.

Realismia. Sehän on yleisempää noin.

Miesvihaa ilman todisteita.

Ai sun kokemukset kertoo muuta. Niin joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella miehellä on aidosti vauvakuume? Hyviä myötäilijöitä ovat.

Loppupeleissä epäluotettavia sluibailijoita.

Lähipiirissäni monet miehetkin on ollut niitä jotka ovat vauvakuumeilleet ensin ja alkaneet puhumaan perheen perustamisesta. Aika monellakin.

Juu, ei harvinaista että menee näin. Tosin se miehen vauvakuume ei takaa että mies olisi hyvä isä kun lapsi tulee maailmaan. Miehille on yleensä shokki tajuta millaista pikkulapsiarki ja vanhemmuus oikeasti on.

Miehille shokki... ihanaa miesvihaa tuollainen yleistäminen. Ja naiset tykkäillee.

Ei tuo ole miesvihaa. Koko miesviha kommentti on tällä palstalla kuin rasismi kortin vetäisi joka välissä.

Eri

Tuo yleistäminen on miesvihaa.

Realismia. Sehän on yleisempää noin.

Miesvihaa ilman todisteita.

Ai sun kokemukset kertoo muuta. Niin joo.

Eikös erilaiset kyselyt ja tutkimuksetkin aiheesta tue väitettäni.

Sanoisin että yhtenä juurisyynä on suomalaisten puhumisen kulttuuri, jossa on kehittämisen varaa. Paljon asioita jätetään käymättä läpi ja sanomatta.

Esimerkiksi ennen lastenhankintaa voi keskustella mitkä ovat omat odotukset lastenhoidosta , työnjako ja talouspuoli. Eikä jätetä ongelmia ratkaistavaksi vasta sitten kun molemmat vanhemmat ovat uupuneita. 

Monenlaisia perhekulttuureja on olemassa. Itse en suostuisi olemaan se kodinhengetär, jonka vastuulla koti ja lapset ovat lähes täysin samaan aikaan kun mies ei kompensoisi rahalla naisen tekemää työmäärää ja omia tulonmenetyksiä. En tiedä onko tuntemani kodinhengettäret itse ottaneet roolinsa koska elämässään lapset ja koti ovat ykkössijalla ja kaikki muu toissijaista, vai ovatko vain alistuneet ja mies tyytyväinen omaan rooliinsa.

Menin varhain töihin ja lapsi hoitoon, tienaan enemmän kuin mieheni. Lapsen hoito ja kodinhoito on meillä aika lailla tasapuolista, minä maksan hieman enemmän lapsen ja talouden kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen (saaminen!) ei ole mikään helkkarin diili vaan ihan normaalia elämää. Onko elämä hyvä diili kellekkään, kuolemaan päättyy. Oikeasti nyt, missään ei luvata, että elämä on yhtä juhlaa ja helppoa. Olen kolmen äiti, nyt jo aikuisia. Joo on ollut rankkaa, välillä on itketty ja valvottu ja välillä miehen kanssa kiistelty työnjaosta. Entä sitten, lapset on parasta ja ihaninta mitä minulle on tässä elämässä (jota siis jo yli puoli vuosisataa takana) tapahtunut. Ja varmasti myös lasten isälle. Älkää aina kitiskö. Anteeksi, nyt kiehahti.

Maailma on muuttunut. Se että sun elämässä ei ole muuta sisältöä kuin porsiminen ei tarkoita että nykynaisilla olisi sama tilanne.

Mikä ihmeen ainoa sisältö?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen näissäkin kommenteissa näkee että äitien kokemukset mitätöidään ja huudetaan ettei se niin ole. Ihan yleisesti on tehty tutkimuksiakin joissa selviää että naiset huolehtivat edelleen eniten kotitöistä ja lapsiin liittyvistä metatöistä. Esim minä tienaan miestä 2000 e kk vähemmän ja hoidan lapsia iltapäivät ja illat ja usein viikonloput yksin mies harrastaa ja käy työmatkoilla. Maksan silti puolet kaikesta ja kuljen rääsyissä. Suunnittelen ja varaan lomamatkat ja lasten hankinnat. Siivoan kaapit jotta tilaa uusille vaatteille ( yllätys että lapset kasvavat) hankkiudun eroon vanhasta tavarasta. Hoidan harrastukset ja synttärit jne. Siivoan yksin ja pyykkään lasten pyykit mies pesee omansa. Mies on tavallinen akateeminen ja asui vuosia itsekseen siistissä kodissa ennen yhternmuuttoa. Kaikki muuttui kun erikoinen syntyi. mutta ilmeisesti se on minun syyni kun olen ulkoistanut miehen perheestä eikä miehellä ole mitään tekemistä asian kanssa? Hän ei ole kertaakaan esim.joutunut olemaan sairasta lasta hoitamassa tai valvonut öitä lasten kanssa. Tässä välissä on valmistunut tohtoriksi ha edennyt urallaan ja tietysti palkka noussut. Arvaatte varmaan onko minulle käynyt samoin?

Miksi ihmeessä suostut tuollaiseen? Ei tulisi mulle kuuloonkaan. Kamala vapaamatkustajamies.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen näissäkin kommenteissa näkee että äitien kokemukset mitätöidään ja huudetaan ettei se niin ole. Ihan yleisesti on tehty tutkimuksiakin joissa selviää että naiset huolehtivat edelleen eniten kotitöistä ja lapsiin liittyvistä metatöistä. Esim minä tienaan miestä 2000 e kk vähemmän ja hoidan lapsia iltapäivät ja illat ja usein viikonloput yksin mies harrastaa ja käy työmatkoilla. Maksan silti puolet kaikesta ja kuljen rääsyissä. Suunnittelen ja varaan lomamatkat ja lasten hankinnat. Siivoan kaapit jotta tilaa uusille vaatteille ( yllätys että lapset kasvavat) hankkiudun eroon vanhasta tavarasta. Hoidan harrastukset ja synttärit jne. Siivoan yksin ja pyykkään lasten pyykit mies pesee omansa. Mies on tavallinen akateeminen ja asui vuosia itsekseen siistissä kodissa ennen yhternmuuttoa. Kaikki muuttui kun erikoinen syntyi. mutta ilmeisesti se on minun syyni kun olen ulkoistanut miehen perheestä eikä miehellä ole mitään tekemistä asian kanssa? Hän ei ole kertaakaan esim.joutunut olemaan sairasta lasta hoitamassa tai valvonut öitä lasten kanssa. Tässä välissä on valmistunut tohtoriksi ha edennyt urallaan ja tietysti palkka noussut. Arvaatte varmaan onko minulle käynyt samoin?

Sehän on myös sinun vallassa päättää millä tavalla sinä elät ja kuinka sinua kohdellaan. Sinä voit laittaa kampoihin ja vaatia toisenlaista osaa. Nyt olet vain alistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella miehellä on aidosti vauvakuume? Hyviä myötäilijöitä ovat.

Loppupeleissä epäluotettavia sluibailijoita.

Lähipiirissäni monet miehetkin on ollut niitä jotka ovat vauvakuumeilleet ensin ja alkaneet puhumaan perheen perustamisesta. Aika monellakin.

Juu, ei harvinaista että menee näin. Tosin se miehen vauvakuume ei takaa että mies olisi hyvä isä kun lapsi tulee maailmaan. Miehille on yleensä shokki tajuta millaista pikkulapsiarki ja vanhemmuus oikeasti on.

Tämä on niin totta, miehet puhuu monesti kuinka kivaa olisi kun voisi sitten lapsen kanssa potkia palloa ja opettaa kalastusta jne. Ei ne mieti vastuuta, vaan vain kivoja asioita. Monesti ovat ihan ulalla siitä kuinka paljon muutakin siihen kuuluu kun lapsiarki koittaa. Miksei samaa ole joillain naisillakin.. Totuus onkin muuta kuin on unelmoitu, lapsi onkin luonteeltaan ihan toisenlainen eikä sitä kiinnosta samat asiat kuin vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ai, minulle lapsi on ollut elämäni ehdottomasti paras asia.

Ei harmita kuin se, etten tehnyt toistakin.

Mun paras ystävä ja aujrinko tässä paskamaailmassa, ilopilleri. Yksinäinen olen kun se lensi jo pesästä. Onneksi nään muruni huomenna, eikä asu kovin kaukana.

Olet aika jännä tyyppi, kun haluat tehdä uuden ihmisen kärsimään "paskamaailmaan".

jep. vanhempien pitäs säästää lapsilisät aina seuraavalle sukupolvelle pesämunaks että voi tehdä itse lapsen.

Lasten hankkiminen on todella riskibisnes miehelle, johon omien kokemusteni pohjalta ei kenenkään miehen pitäisi ryhtyä, koska riski on liian suuri. Vaimoni mielenterveysongelmien vuoksi olen hoitanut lapset vauvasta lähtien yksin isänä niin, että nuorimmainenkin lähestyy jo aikuisikää. Vaimon mielenterveysongelmat ovat hirveän pahalla tavalla heijastuneet lapsiperhearkeeni ja hän on siihen vetänyt mukaan kaikki mahdolliset jotenkin lastenhoitoon liittyvät tahot aina neuvolasta ja päiväkodeista lähtien ja siitä eteenpäin. Äiti on shydeemille niin PYHÄ lehmä että hänen annetaan huseerata ja touhuilla mitä tahansa hulluja juttuja, sellaisia, joista minä miehenä en olisi vain menettänyt lasten huoltajuutta, vaan päätynyt vankilaan asti. 

Onneksi ollaan jo loppusuoralla, mutta ihan hirveätä on ollut ja moista kokemusta en soisi edes pahimmalle vihanmiehellekään. Koko naisten hallitsema "kasvatusmaailma" toimijoineen menee ihan sekaisin ja unohtaa ammattietiikkansa, kun taustalla häärää mielenterveyshäiriöinen äiti ja lasten ja lasten lähivanhempi on isä. Jumalalle kiitos, että homma alkaa olla kohta ohi....kun tuo nuorimmainenkin täyttää kohta 18 vuotta.

Lapsen tekeminen on aina ollu huono diili, sotkee kuviot ja maksaa paljon, siks niitä ei kasvateta yksin vaan koko kylän kans.

Suurimman osan riskeistä pystyy minimoimaan kun tutustuu lapsen isään eka, kauemmin kun vuoden tai kaks eikä tee niitä pentuja heti kahdenkympin alkupäässä kun on ihan kakara itekkin eikä tee niitä enempää kun mille ite pärjää.

Eiks teille opeteta koulussa enää mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita hyvin, hyvin tarkkaan kenen kanssa niitä lapsia lähtee tekemään. Ei ole pakko ottaa ketä tahansa vätystä. Ja sen jälkeen pitää vielä varmistaa, että molemmat haluavat lasta yhtä paljon.

Tämä on totta. Niitä hyviä isäksi haluavia miehiä on aika vähän lopulta, ei niitä riitä kaikille, selittänee myös syntyvyyden laskua tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen on todella riskibisnes miehelle, johon omien kokemusteni pohjalta ei kenenkään miehen pitäisi ryhtyä, koska riski on liian suuri. Vaimoni mielenterveysongelmien vuoksi olen hoitanut lapset vauvasta lähtien yksin isänä niin, että nuorimmainenkin lähestyy jo aikuisikää. Vaimon mielenterveysongelmat ovat hirveän pahalla tavalla heijastuneet lapsiperhearkeeni ja hän on siihen vetänyt mukaan kaikki mahdolliset jotenkin lastenhoitoon liittyvät tahot aina neuvolasta ja päiväkodeista lähtien ja siitä eteenpäin. Äiti on shydeemille niin PYHÄ lehmä että hänen annetaan huseerata ja touhuilla mitä tahansa hulluja juttuja, sellaisia, joista minä miehenä en olisi vain menettänyt lasten huoltajuutta, vaan päätynyt vankilaan asti. 

Onneksi ollaan jo loppusuoralla, mutta ihan hirveätä on ollut ja moista kokemusta en soisi edes pahimmalle vihanmiehellekään. Koko naisten hallitsema "kasvatusmaailma" toimijoineen menee ihan sekaisin ja unohtaa ammattietiikkansa, kun taustalla häärää mielenterveyshäiriöinen äiti ja lasten ja lasten lähivanhempi on isä. Jumalalle kiitos, että homma alkaa olla kohta ohi....kun tuo nuorimmainenkin täyttää kohta 18 vuotta.

Ikävä kuulla, mutta olet itse valinnut kumppanisi. Miksi lisäännyit mt-ongelmaisen kanssa? Näin meille naisillekin aina sanotaan. Oma valinta ja katso peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että yhtenä juurisyynä on suomalaisten puhumisen kulttuuri, jossa on kehittämisen varaa. Paljon asioita jätetään käymättä läpi ja sanomatta. [...]

Tämä jaksaa lapsettomana hämmästyttää: kukaan tietämäni pariskunta ei ole puhunut raha-asioista tai työnjaosta yksityiskohtaisesti ennen lapsen syntymää. Tunnutaan jotenkin kuvittelevan, että puoliso ajattelee asioista samoin kuin itse, ja että asiat järjestyvät omalla painollaan. No, yleensä asiat eivät järjesty, ellei niitä järjestetä.

Pahin virhe on olettaa, että puoliso ajattelee samoin kuin itse ja jättää kysymättä mitä hän oikeasti ajattelee. Ihan kuin se olisi jokin rakkauden korkein aste, ettei tarvitse puhua. Harhaista touhua, mikä sitten kostautuu kun ollaan perhe-elämän syövereissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen on todella riskibisnes miehelle, johon omien kokemusteni pohjalta ei kenenkään miehen pitäisi ryhtyä, koska riski on liian suuri. Vaimoni mielenterveysongelmien vuoksi olen hoitanut lapset vauvasta lähtien yksin isänä niin, että nuorimmainenkin lähestyy jo aikuisikää. Vaimon mielenterveysongelmat ovat hirveän pahalla tavalla heijastuneet lapsiperhearkeeni ja hän on siihen vetänyt mukaan kaikki mahdolliset jotenkin lastenhoitoon liittyvät tahot aina neuvolasta ja päiväkodeista lähtien ja siitä eteenpäin. Äiti on shydeemille niin PYHÄ lehmä että hänen annetaan huseerata ja touhuilla mitä tahansa hulluja juttuja, sellaisia, joista minä miehenä en olisi vain menettänyt lasten huoltajuutta, vaan päätynyt vankilaan asti. 

Onneksi ollaan jo loppusuoralla, mutta ihan hirveätä on ollut ja moista kokemusta en soisi edes pahimmalle vihanmiehellekään. Koko naisten hallitsema "kasvatusmaailma" toimijoineen menee ihan sekaisin ja unohtaa ammattietiikkansa, kun taustalla häärää mielenterveyshäiriöinen äiti ja lasten ja lasten lähivanhempi on isä. Jumalalle kiitos, että homma alkaa olla kohta ohi....kun tuo nuorimmainenkin täyttää kohta 18 vuotta.

Ikävä kuulla, mutta olet itse valinnut kumppanisi. Miksi lisäännyit mt-ongelmaisen kanssa? Näin meille naisillekin aina sanotaan. Oma valinta ja katso peiliin.

Vielä kun se menis perille niin että se tulis mieleen niitä valintoja tehdessä jatkossa.

Mut ei, kyllä minun tarvii saada lisääntyä ritvan/jorman kans, se on tosi kiva, ollaan tunnettu jo viikko ja mä olen jo 21 wee aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavamieheni on hoitanut jokaisen lapsensa ja myöhemmin myös muut lapset koko vauvavuoden ajan pois lukien töissä olo ja vauvan osalta imetys. Juuri eilen näin puistossa vauvan ja muiden lasten kanssa ja en voi kuin hattua nostaa siitä, miten kantaa vastuunsa taas jälleen kerran. Viimeisimmän synnyttyä sanoi, että odottaa aina lapsen syntymää todella paljon, että pääsee tekemään omaa osaansa. Arvostaa todella paljon sitä aikaa, jonka vaimonsa on ollut raskaana.

Niin, miehille nostetaan hattua siitä että tekevät sen homman mikä heille oletetusti kuuluukin. Ei saamari sentään, ei ihme että miehet odottaa naisiltaan aplodeja kun ovat pikkusenkin autelleet kotitöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavamieheni on hoitanut jokaisen lapsensa ja myöhemmin myös muut lapset koko vauvavuoden ajan pois lukien töissä olo ja vauvan osalta imetys. Juuri eilen näin puistossa vauvan ja muiden lasten kanssa ja en voi kuin hattua nostaa siitä, miten kantaa vastuunsa taas jälleen kerran. Viimeisimmän synnyttyä sanoi, että odottaa aina lapsen syntymää todella paljon, että pääsee tekemään omaa osaansa. Arvostaa todella paljon sitä aikaa, jonka vaimonsa on ollut raskaana.

Niin, miehille nostetaan hattua siitä että tekevät sen homman mikä heille oletetusti kuuluukin. Ei saamari sentään, ei ihme että miehet odottaa naisiltaan aplodeja kun ovat pikkusenkin autelleet kotitöissä.

Onks mitään mitä mies vois tehdä oikein sun mielestä?

Mun on täysin mahdoton uskoa et sun kuviot ei ois ihan sun omaa vikaa, kilari.

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus on lisääntyminen. Miten lasten hankkiminen voisi siten olla huono diili?

Jotenkin absurdia, että em. kommentille sataa alapeukkuja. :D Lisääntyminen ei ole pakollista, ja elämänsä voi elää muutenkin, mutta kyllä se vain on elämän tarkoitus. Katso vaikka mitä tahansa eläinlajia (mikä myös ihminen on).

Jos lasten tekeminen on naiselle huono diili, niin kyllä se on sitä myös miehelle. Nainen heittäytyy kotiäidiksi vuosikausiksi, jolloin mies on perheen ainoa elättäjä. Mies painaa töissä pitkää päivää jotta rahat riittäisi. Ja sitten nainen kiittää kitisemällä että miksi mies ei osallistu kotitöihin, ruuanlaittoon jne. Onhan se kotiäitiys huomattavan "raskas" kokopäivätyö (niin, istutaan päivät jossain hiekkalaatikolla ja juoruillaan muiden äippien kanssa.)

Ennen lapsia miehellä on hoikka, kaunis, huoliteltu, naisellisesti pukeutuva nainen. Lasten myötä mies saa luvan tottua meikittömään, kulahtaneissa verkkareissa lyllertävään valaaseen. Pitkät hiuksetkin on kynitty kananpersetukaksi, koska ei aikaa laittaa hiuksia.

Toosaa nainen antaa tasan siihen asti, kunnes lapsiluku täynnä. Sitten menee luukku kiinni, koska lapsethan on jo tehty. Mihin sitä seksiä enää tarvitaan.

Sumna summarum: lasten saamisen jälkeen miehellä on kotona kulahtanut, läski, nalkuttava, pihtaava akka. Miehet, kannattaako??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavamieheni on hoitanut jokaisen lapsensa ja myöhemmin myös muut lapset koko vauvavuoden ajan pois lukien töissä olo ja vauvan osalta imetys. Juuri eilen näin puistossa vauvan ja muiden lasten kanssa ja en voi kuin hattua nostaa siitä, miten kantaa vastuunsa taas jälleen kerran. Viimeisimmän synnyttyä sanoi, että odottaa aina lapsen syntymää todella paljon, että pääsee tekemään omaa osaansa. Arvostaa todella paljon sitä aikaa, jonka vaimonsa on ollut raskaana.

Niin, miehille nostetaan hattua siitä että tekevät sen homman mikä heille oletetusti kuuluukin. Ei saamari sentään, ei ihme että miehet odottaa naisiltaan aplodeja kun ovat pikkusenkin autelleet kotitöissä.

Tuon lainaamasi tarinan mies ei ollut edes jäänyt töistä pois hoitamaan lapsiaan, kuten naiset jatkuvasti tekevät. Mutta kiva tietysti, että tekee edes jotain.