Mies: katsotaan mihin suuntaan suhde luonnollisesti menee = seksi?

Nyt olisi aika olennainen tieto, onko keskustelu käyty ensitreffeillä, parin viikon vai muutaman kuukauden jälkeen? Jos ei yhtään tunneta niin rn kyllä haluaisi alkaa maalailla tulevaisuudenkuvia itsekään, kuukausien jälkeen taas olettaisi jonkinlaista mielipidettä jo olevan hitaammallakin siitä, voiko juttu vakavoitua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt kyseistä sanontaa useita kertoja. Se tarkoittaa sitä, etten koe mitään ihmeempää, ihastumista tms. naista kohtaan.

M32

Jep. Näin on näreet. Itsekin on tullut tuota hoettua, jottei suhteen fyysinen puoli olisi kärsinyt.

Kiitos. Eli oli oikea liike sanoa ettei se minulle riitä ja lopettaa suhde.

Ap

Jos sinulle ei riitä, on toisen motiiveista riippumatta aina oikea liike lopettaa suhde, etenkin jos puhe ei auta. Yhteensopivuuden tai sen puuttumisen huomaa kyllä.

-empijänainen joka tykkää kattella ja lopettaisi liian nopeasti etenemiseen

Kokemukseni on, että minusta aidosti kiinnostunut mies kohtelee arvostavasti ja kommunikoi epäröimättä aikeensa ilman, että sitoutumisen asteesta pitää olla epävarma.

Toisaalta niistä epämääräisistä ja puhetta tai ylipäätään yhteisiä suunnitelmia välttelevistä panomiehistä ei ole koskaan kuoriutunut mitään muuta kuin ponnahtava kikuli.

Otanta on toki hyvin pieni, joten myönnän ettei empiria ole varauksetta yleistettävissä.

Mitä nainen ajattelee, että hänellä on muuta tarjota miehen elämään, kuin erilaiset haasteet, kompromissit ja hyvänä puolena seksi? On aika luonnollista, että miehelle seksi on se, mitä mies naisesta hakee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nainen ajattelee, että hänellä on muuta tarjota miehen elämään, kuin erilaiset haasteet, kompromissit ja hyvänä puolena seksi? On aika luonnollista, että miehelle seksi on se, mitä mies naisesta hakee.

Koen enemmänkin velvollisuutta tyydyttää vaimoni.

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Entä sen jälkeen? kun suhde on luotu ja tunteet muuttuukin niin sitten ero?

???

Läheskään aina suhteet eivät kestä. Joskus sen huomaa muutaman viikon tuntemisella, joskus muutaman kuukauden jälkeen, joskus muutaman vuoden jälkeen.

Puolisoni kanssa tiesin neljän vuoden seurustelun jälkeen, että hänen kanssaan haluan jakaa arkeni myös saman katon alla eli muuttaa avoliittoon sillä mielellä, että tämä todennäköisesti kestää loppuelämän. Mitään takeita siitä ei tietenkään edelleenkään ole, mutta molempien sitoutuminen on vahva.

Eli suhde luodaan tunne pohjalta? Mikä on todennäköisyys sellaisen kestämiselle?

Minkä muun takia olisin parisuhteessa jonkun kanssa kuin tunteiden? Olemme käyneet tämän keskustelun ennenkin enkä ole muuttanut mieltäni millään tavalla. Parisuhteen erottaa muista suhteista juuri se, että se perustuu rakastumiseen ja rakastamiseen. Sen lisäksi tarvitaan riittävän yhtenäinen arvomaailma, elämäntapa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, toisilleen sopivat luonteet ja samanlaiset odotukset tulevaisuudelta. Mutta ihmiset länsimaissa pariutuvat rakkaudesta eli tunnepohjalta ja niin on hyvä.

hyvä kun ihmiset ovat yksin? hyvä kun mielenterveysongelmat on räjähtäneet? hyvä kun syntyvyys on alhainen? hyvä kun parisuhteet ei kestä? Hyvä kun avioliitto on menettänyt merkityksensä eikä ihmiset osaa enää sitoutua suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Entä sen jälkeen? kun suhde on luotu ja tunteet muuttuukin niin sitten ero?

???

Läheskään aina suhteet eivät kestä. Joskus sen huomaa muutaman viikon tuntemisella, joskus muutaman kuukauden jälkeen, joskus muutaman vuoden jälkeen.

Puolisoni kanssa tiesin neljän vuoden seurustelun jälkeen, että hänen kanssaan haluan jakaa arkeni myös saman katon alla eli muuttaa avoliittoon sillä mielellä, että tämä todennäköisesti kestää loppuelämän. Mitään takeita siitä ei tietenkään edelleenkään ole, mutta molempien sitoutuminen on vahva.

Eli suhde luodaan tunne pohjalta? Mikä on todennäköisyys sellaisen kestämiselle?

Minkä muun takia olisin parisuhteessa jonkun kanssa kuin tunteiden? Olemme käyneet tämän keskustelun ennenkin enkä ole muuttanut mieltäni millään tavalla. Parisuhteen erottaa muista suhteista juuri se, että se perustuu rakastumiseen ja rakastamiseen. Sen lisäksi tarvitaan riittävän yhtenäinen arvomaailma, elämäntapa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, toisilleen sopivat luonteet ja samanlaiset odotukset tulevaisuudelta. Mutta ihmiset länsimaissa pariutuvat rakkaudesta eli tunnepohjalta ja niin on hyvä.

Eihän tuo ole mitenkään tunne pohjaista jos mietitään yhteistä arvomaailmaa, elämäntapaa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja samanlaiset odotuksia tulevaisuudelta... 😅🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin katsotaan, mihin suuntaan suhde luonnollisesti menee. Näin naisena minua ihmetyttää suuresti ajatus, että toiseen ihmiseen tutustuessa pitäisi tehdä jo jonkinmoinen tietoinen sitoumus, tietämättä edes millaiseen ihmiseen on sitoutumassa.

Erityisen outoa on, jos tällainen tietoinen sitoumus jotenkin kytketään seksiin. Seksi on taas oma elämänalueensa. Toiset pitävät siitä kovasti, toiset eivät halua harrastaa ollenkaan. Tärkeintä olisi olla oma itsensä silläkin elämänalueella, niin kumpikin osapuoli voisi miettiä, onko juuri tämä sitä mitä hän haluaa.

Yleensä mies tietää mitä haluaa mutta nainen muuttaa mielensä tai toisin sanoen tunteet muuttuu.

Jännää että reaalimaailmassa tiedän kokemuksesta, että miestenkin tunteet muuttuvat ja he lopettavat seurustelusuhteita (ja avo/avioliittoja).

Ei ne muutu. Löytyy vain parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Entä sen jälkeen? kun suhde on luotu ja tunteet muuttuukin niin sitten ero?

???

Läheskään aina suhteet eivät kestä. Joskus sen huomaa muutaman viikon tuntemisella, joskus muutaman kuukauden jälkeen, joskus muutaman vuoden jälkeen.

Puolisoni kanssa tiesin neljän vuoden seurustelun jälkeen, että hänen kanssaan haluan jakaa arkeni myös saman katon alla eli muuttaa avoliittoon sillä mielellä, että tämä todennäköisesti kestää loppuelämän. Mitään takeita siitä ei tietenkään edelleenkään ole, mutta molempien sitoutuminen on vahva.

Eli suhde luodaan tunne pohjalta? Mikä on todennäköisyys sellaisen kestämiselle?

Minkä muun takia olisin parisuhteessa jonkun kanssa kuin tunteiden? Olemme käyneet tämän keskustelun ennenkin enkä ole muuttanut mieltäni millään tavalla. Parisuhteen erottaa muista suhteista juuri se, että se perustuu rakastumiseen ja rakastamiseen. Sen lisäksi tarvitaan riittävän yhtenäinen arvomaailma, elämäntapa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, toisilleen sopivat luonteet ja samanlaiset odotukset tulevaisuudelta. Mutta ihmiset länsimaissa pariutuvat rakkaudesta eli tunnepohjalta ja niin on hyvä.

hyvä kun ihmiset ovat yksin? hyvä kun mielenterveysongelmat on räjähtäneet? hyvä kun syntyvyys on alhainen? hyvä kun parisuhteet ei kestä? Hyvä kun avioliitto on menettänyt merkityksensä eikä ihmiset osaa enää sitoutua suhteeseen?

- Ihmiset ovat yksin, koska siihen on parempi mahdollisuus, kuin koskaan. Voidaan istua ruutujen ääressä, tilata kotiin ruokaa vaikka joka päivä, koulutustasot ovat nousseet ja monet naiset kykenevät elämään yksin ilman miehen taloudellista panosta.

-Mielenterveysongelmat eivät ole räjähtäneet, vaan ne tunnistetaan/eivät ole enää tabuja. Suomessa masennus ja ahdistus on tunnettu aikaisemmin "itkuna ja hammasten kiristyksenä", jonka on ajateltu kuuluvan vain osaksi suomalaista mielenmaisemaa sekä suorastaan kulttuuria.

- Syntyvyys on alhainen, koska yhden/kahden lapsen perheet eivät hanki kolmatta tai neljättä taloudellisista syistä. Elämäntyylejä on nykyään miljoona erilaista, mihin eivät välttämättä lapset sovi ollenkaan. Kaikki eivät halua lapsia ja se on mahtavaa, että toistaiseksi lapseton elämä on ihan mahdollista. Onneksi saamme valita itse vapaaehtoisen lapsettomuuden!

- Avioliitolla ja kestävällä suhteella ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa. Mikään paperi tai sormus ei takaa suhteen kestävyyttä.

Arvelen, että nämä epämääräiset vedätykset ja seksisuhteessa roikottaminen vähenisivät merkittävästi, jos ihmisillä olisi pokkaa vaatia toiselta vastauksia ja toisaalta omanarvontuntoa kävellä pois, jos toinen osapuoli ei kykene sitoutumaan ja suhde jää liian pinnalliseksi.

Minulla ongelma vastaavassa tilanteessa oli, etten halunnut hätyytellä liikoja, koska halusin elätellä toiveita ja pelkäsin ettei suhteesta sitten ainakaan tule mitään. Harmittaa, että piti roikkua ja oppia vaikeimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Arvelen, että nämä epämääräiset vedätykset ja seksisuhteessa roikottaminen vähenisivät merkittävästi, jos ihmisillä olisi pokkaa vaatia toiselta vastauksia ja toisaalta omanarvontuntoa kävellä pois, jos toinen osapuoli ei kykene sitoutumaan ja suhde jää liian pinnalliseksi.

Minulla ongelma vastaavassa tilanteessa oli, etten halunnut hätyytellä liikoja, koska halusin elätellä toiveita ja pelkäsin ettei suhteesta sitten ainakaan tule mitään. Harmittaa, että piti roikkua ja oppia vaikeimman kautta.

Yhden rokottaminen on toiselle hitaasti ja rauhassa tutustumista. Mutta samaa mieltä, että ei kannata uhrata omia toiveitaan toisen vuoksi, pitää olla riittävän samanlainen näkemys sitoutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen, että nämä epämääräiset vedätykset ja seksisuhteessa roikottaminen vähenisivät merkittävästi, jos ihmisillä olisi pokkaa vaatia toiselta vastauksia ja toisaalta omanarvontuntoa kävellä pois, jos toinen osapuoli ei kykene sitoutumaan ja suhde jää liian pinnalliseksi.

Minulla ongelma vastaavassa tilanteessa oli, etten halunnut hätyytellä liikoja, koska halusin elätellä toiveita ja pelkäsin ettei suhteesta sitten ainakaan tule mitään. Harmittaa, että piti roikkua ja oppia vaikeimman kautta.

Yhden rokottaminen on toiselle hitaasti ja rauhassa tutustumista. Mutta samaa mieltä, että ei kannata uhrata omia toiveitaan toisen vuoksi, pitää olla riittävän samanlainen näkemys sitoutumisesta.

Hitaasti ja rauhassa tutustumista, jos nainen niin päättää. Jos mies käyttää tuota termiä ja jättää myöhemmin naisen, niin naisen mielestä mies halusi pelkkää seksiä, eikä mies ollut alun alkaenkaan tosissaan.

Voimakas tarve luotsata suhdetta eteenpäin kertoo siitä, että sellaisenaan suhde ei riitä.

Jos toinen osapuoli on passiivinen ja toinen ei halua ajelehtia, vastuulliset ihmiset kommunikoivat. Jos ilmenee, ettei vakiintuminen ole ajankohtaista, molemmilla on mahdollisuus punnita, jatkaako yhdessä vai erikseen.

Ainoastaan kommunikoimattomat ja toteutumattomat toiveet ja tarpeet aiheuttavat pettymystä ja mahdollisesti myös katkeruutta.

Jos olennaiset toiveet ja tarpeet eivät täyty tai vain toinen joutuu tekemään itselleen tärkeissä asioissa myönnytyksiä, suhde voi ehkä jatkua jonkin aikaa, mutta sillä tuskin on edellytyksiä kehittyä terveelle pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Entä sen jälkeen? kun suhde on luotu ja tunteet muuttuukin niin sitten ero?

???

Läheskään aina suhteet eivät kestä. Joskus sen huomaa muutaman viikon tuntemisella, joskus muutaman kuukauden jälkeen, joskus muutaman vuoden jälkeen.

Puolisoni kanssa tiesin neljän vuoden seurustelun jälkeen, että hänen kanssaan haluan jakaa arkeni myös saman katon alla eli muuttaa avoliittoon sillä mielellä, että tämä todennäköisesti kestää loppuelämän. Mitään takeita siitä ei tietenkään edelleenkään ole, mutta molempien sitoutuminen on vahva.

Eli suhde luodaan tunne pohjalta? Mikä on todennäköisyys sellaisen kestämiselle?

Minkä muun takia olisin parisuhteessa jonkun kanssa kuin tunteiden? Olemme käyneet tämän keskustelun ennenkin enkä ole muuttanut mieltäni millään tavalla. Parisuhteen erottaa muista suhteista juuri se, että se perustuu rakastumiseen ja rakastamiseen. Sen lisäksi tarvitaan riittävän yhtenäinen arvomaailma, elämäntapa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, toisilleen sopivat luonteet ja samanlaiset odotukset tulevaisuudelta. Mutta ihmiset länsimaissa pariutuvat rakkaudesta eli tunnepohjalta ja niin on hyvä.

hyvä kun ihmiset ovat yksin? hyvä kun mielenterveysongelmat on räjähtäneet? hyvä kun syntyvyys on alhainen? hyvä kun parisuhteet ei kestä? Hyvä kun avioliitto on menettänyt merkityksensä eikä ihmiset osaa enää sitoutua suhteeseen?

- Ihmiset ovat yksin, koska siihen on parempi mahdollisuus, kuin koskaan. Voidaan istua ruutujen ääressä, tilata kotiin ruokaa vaikka joka päivä, koulutustasot ovat nousseet ja monet naiset kykenevät elämään yksin ilman miehen taloudellista panosta.

-Mielenterveysongelmat eivät ole räjähtäneet, vaan ne tunnistetaan/eivät ole enää tabuja. Suomessa masennus ja ahdistus on tunnettu aikaisemmin "itkuna ja hammasten kiristyksenä", jonka on ajateltu kuuluvan vain osaksi suomalaista mielenmaisemaa sekä suorastaan kulttuuria.

- Syntyvyys on alhainen, koska yhden/kahden lapsen perheet eivät hanki kolmatta tai neljättä taloudellisista syistä. Elämäntyylejä on nykyään miljoona erilaista, mihin eivät välttämättä lapset sovi ollenkaan. Kaikki eivät halua lapsia ja se on mahtavaa, että toistaiseksi lapseton elämä on ihan mahdollista. Onneksi saamme valita itse vapaaehtoisen lapsettomuuden!

- Avioliitolla ja kestävällä suhteella ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa. Mikään paperi tai sormus ei takaa suhteen kestävyyttä.

-Naiset elävät siis yksin koska nyt he saavat siitä rahaa?

-Edelleen on tabu puhua mitä yksinhuoltajuus tai kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa tekee lapsen mielenterveydelle. On jo todistettu että yksinäisyyttä on enemmän kuin koskaan ja se aiheuttaa ENITEN MIELENTERVEYSONGELMIA.

-Syntyvyys on alhainen koska naiset ajattelee enemmän rahaa kuin lasta. 90 luvun laman lapset haluaa nyt omille lapsilleen kultalusikan suuhun eivätkä ole realistisia.

-Avioliitto lakia kannattaa hieman vilkasta. Jos on valmis jakamaan arjen ja eritteet niin miksi ei myöskään sellaista paperia kuin raha?

Finsex-tutkimuksen mukaan miehiä on vähemmän kuin naisia kaikissa seksiä harrastaneissa ryhmissä poislukien ne joilla yli 50 kumppania joita oli noin 1% miehistä.

Pieni osa erittäin komeita miehiä pyörittää vuosittain kymmeniä naisia samaan aikaan kun perusmies harrastaa yleensä 0 irtopanoa per vuosi, ehkä tuurilla yhden jos ei seurustele vakituisesti.

Voi olla ihan viatontakin ja tarkoittaa vaan mitä sanoo. Eli katsomtaan mihin suhde kehittyy ja syveneekö suhde vai etäännytäänkö. Riippuu ihmisestä mitä tarkoittaa ja hankala etukäteen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Tämä oli hyvin sanottu, haluaisin lisätä vielä että ainakin omasta mielestäni mitään suhdetta ei voi kehittyä jos seksiä tai suutelua ym. ei ole heti alussa.

Mun mielestä suuteleminen, seksi ja kaikki muu fyysinen läheisyys ei tunnu hyvältä, jos en voi olla varma että mies on todella sitoutunut minuun. Jotenkin inhottaa ajatus läheisyydestä jos on edes pieni mahdollisuus että mies tapailee muitakin ja just muutama päivä sitten joku toinen on suudellut hänen huuliaan. Tämä luonnollisesti on aika ongelma suhdetta etsiessä, koska ei kukaan mies halua sitoutua jos fyysistä läheisyyttä ei ole. Etsin kuitenkin ja toivon että joskus löydän miehen, joka heti ekasta tapaamisesta tietää, että haluaa minut ja vain minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tavoita kysymystäsi. Mitä muuta voisi ylipäänsä tehdä/tapahtua kuin että kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa ja aika näyttää, mihin suuntaan suhde kehittyy? En minä ainakaan ole koskaan tiennyt heti miehen tavatessani, että "tämän kanssa haluan naimisiin ja lapsia". Ihastunut olen, mutta en olisi ollut valmis sitoutumaan mihinkään ennen kuin tunnen hänet ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi.

Tämä oli hyvin sanottu, haluaisin lisätä vielä että ainakin omasta mielestäni mitään suhdetta ei voi kehittyä jos seksiä tai suutelua ym. ei ole heti alussa.

Mun mielestä suuteleminen, seksi ja kaikki muu fyysinen läheisyys ei tunnu hyvältä, jos en voi olla varma että mies on todella sitoutunut minuun. Jotenkin inhottaa ajatus läheisyydestä jos on edes pieni mahdollisuus että mies tapailee muitakin ja just muutama päivä sitten joku toinen on suudellut hänen huuliaan. Tämä luonnollisesti on aika ongelma suhdetta etsiessä, koska ei kukaan mies halua sitoutua jos fyysistä läheisyyttä ei ole. Etsin kuitenkin ja toivon että joskus löydän miehen, joka heti ekasta tapaamisesta tietää, että haluaa minut ja vain minut.

Tuota asiaa voi olla vaikea osoittaa ilman mitään fyysistä läheisyyttä, kuten minulle joskus nuorempana ja ujompana, voi olla että pelkät sanat ei riitä.

Mielestäni täytyy tietää mitä haluaa ja elää sen mukaisesti. En harrastaisi seksiä miehen kanssa, joka ei ole sitoutunut suhteeseen ja rakasta minua. Eli en menisi sänkyyn sellaisen miehen kanssa, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Sellainen läheisyys ja seksi tuntuisi ontolta ja pahalta, että mies olisi epävarma, nihkeä ja salaisikin jotakin.

Sain miehen, jonka kanssa olimme pitkään katselleet toisiamme ja jonka kanssa molemmat halusimme sitoutua. Molemmilla oli asioista yhteinen näkemys ja arvomaailma. Oli vaikea pitää näppejä erossa toisistamme, mutta sänkyyn menimme vasta hääyönä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoin noin. Seksiä oli nopeasti. Nyt ollaan naimisissa. Olen nainen.

Tarkoittanee, että vakava suhde ei ole päivänpolttava asia tai erityisprioriteetti, mutta sellaiselle on avoin, jos löytyy se oikea.

Se ero, että sinä olet nainen ja tarkoitit mitä sanoit.