Miksi jotkut korostavat rajojen asettamista keskustelemisen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat= erittäin selkeä tapa määritellä mikä on sallittua ja mikä ei..

Keskustelu= luottamista siihen että molemmat ajattelevat asioista samalla tavalla.

Itse ja parisuhde terapeutti tuttu ollaan vahvasti rajojen kannalla.

Kukaan ei puhunut rajoista ennen tätä nykyistä terapiabuumia. Sieltä tuo rajojen käsite on peräisin, ja terapeutit tekevät sitä rajojen vetoa kiihkeimmin. Edes asiakas ei saa puhua mistä haluaa, kun terapeutti vetää rajoja.

Rajoista on puhuttu aina. Rajat ovat erittäin tarpeellisia muuten luotetaan johonkin sokeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Rajat ovat kylläkin nimenomaan vastuun ottamista.

Kynnysmattona oleminen on huomattavasti helpompi laiskan ihmisen vaihtoehto.

Ei kynnysmatot ole laiskoja, jos on pitkään manipuloitu lytäytty jne niin siinä vaiheessa on henkisesti aika rampa, eikä pysty puolustamaan itseään samalla tavalla kuin ne jotka eivät ole rampoja. Hyvä uutinen on kuitenkin se että kynnysmatto voi löytää omat rajansa kun on tarpeeksi pitkälle viety tai sitten havahtuu jonkun muun asian kautta todellisuuteen. Silloin kynnysmatto alkaa laittaa rajoja, suojellakseen itseään, sekä myös toista osapuolta, koska kynnysmatolla olisi kyllä paljon kerrottavaa, mut on hankalaa ilmaista niitä kaikkea hirveän rakentavasti kaikkien niiden vuosien jälkeen mitä kynnysmatto on kokenut väkivaltaa.

T. Ent kynnysmatto, nykyinen muurari

Minun eksäni halusi aina keskustella. Ja keskustella. Ja keskustella lisää.

Lopulta itselle tuli keskustelu korvista ulos. Tee mitä haluat, kunhan lopetat tuon!!! Lapset toimivat samoin, eli antoivat periksi, jotta toinen lopettaa monologin ja inttämisen.

Eli joskus on vain pakko asettaa rajat, ellei jaksa.

Voisiko ap reagoida näihin viesteihin? Uskon että tässä on käyty läpi syitä miksi ihmiset ovat asettaneet aloittajalle rajoja. Ainakin hyvin lähellä totuutta ollaan.

Mistä asioista olet ollut erimieltä näiden rajojen asettajien kanssa? Muuta kuin noista rajoista?

Ehkä siksi että aina puhuminen ei vaan auta. Lapsi tarvitsee rajoja myös.

Vierailija kirjoitti:

Kertonee jotain ap:sta jos usein törmää muiden ihmisten rajoihin ja kokee ne häiritsevänä asiana.

rajattomat(törkeät) tyypit ovat rasittavia, "miten sinä muka saatoit loukkaantua minun sanomisistani" "miksi et halua kertoa yksityisasioistasi" " miksi et halua keskustella asiasta x, kyllä vaikeistakin asioista pitää pystyä keskustelemaan(vastapuoli pidättelee suunnilleen itkua, eli normaali ihminen tajuaisi perääntyä tässä vaiheessa)" " olet niin kamalan herkkä". Eli ap:n kaltaiset eivät saa päättää missä menee keskustelun rajat, jos toinen ilmaisee, että rajani menee tässä, sitä kuuluu kunnioittaa. Yleensä rajattomat eivät usko ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kun pysyä tollasista kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni halusi aina keskustella. Ja keskustella. Ja keskustella lisää.

Lopulta itselle tuli keskustelu korvista ulos. Tee mitä haluat, kunhan lopetat tuon!!! Lapset toimivat samoin, eli antoivat periksi, jotta toinen lopettaa monologin ja inttämisen.

Eli joskus on vain pakko asettaa rajat, ellei jaksa.

tää on yksi manipulointikeino esim.narskuilla. exän keskustelut oli monen tunnin monologeja pikkutunneille asti  ja kun ilmoitin, että hei nyt pitää mennä nukkumaan, kun aamulla alkaa työt, niin loukkaantui että en pitänyt hänen kanssa "keskustelua" tärkeänä..

Itselläni on omat rajat olleet aina hukassa, olen alistunut kynnysmatoksi ja tullut hyväksikäytetyksi. Pelkään aina ylittäväni toisen rajat, joten ennemmin annan itse periksi kuin loukkaan toista. On erinomaisen hyvä asia, jos voi luottaa, että toinen osaa sanoa ei ja vetää rajansa, ettei minun tarvitse arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä rajojen asettamisen tärkeyden sinänsä, mutta olen huomannut vähän samaa kuin ap, että jotkut innostuvat rajojen asettamisesta niin, etteivät suostu keskustelemaan enää mistään eivätkä tekemään minkäänlaisia kompromisseja koskaan.

Ehkä tällaiset ihmiset ovat ennen olleet kynnysmattoja ja sitten tekivät korjausliikettä vähän liikaa toiseen suuntaan. Mutta ei kaikki. Tiedän kyllä useampia sellaisia jotka ovat aina saarnanneet omista rajoistaan mutta eivät ikinä kuuntele tai kunnioita muiden rajoja.

Tunnen tuollaisen liiallisen korjausliikkeen tehneen ihmisen. Ymmärrän kyllä entisenä koulukiusattuna, niinkuin tuo kaverikin oli, että vuosien päähänpotkimisen jälkeen lähtee helposti hyökkäyslinjalle. Mutta liiallisena se ei tosiaan toimi.

Siis esimerkki tuosta käytöksestä. Tuo kaveri sanoi että hänelle käy tiistaina ihan mihin vaan aikaan yhteen tapahtumaan lähtö. Tuo tapahtuma kesti koko päivän, joten oletin että ihan milloin vaan tarkoittaa oikeasti että ei ole väliä mennäänkö klo 10, 15 tai 17. Ehdotin iltapäivää, se kävi tälle kaverille.

Vaan mitä teki kaveri kun päästiin tuonne? Oli koko ajan kireän oloinen eikä puhunut oikein mitään. Kysyin että onko kaikki ok, oli kuulemma. Illalla tämä kaveri sitten vain yht'äkkiä räjähti, että hänellä olisi ollut vaikka mitä tekemistä kotona ja miksi lähdettiin niin myöhään ja taas hänen ylitseen käveltiin. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, että hän tykkää olla tapahtumissa ajoissa aamupäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä rajojen asettamisen tärkeyden sinänsä, mutta olen huomannut vähän samaa kuin ap, että jotkut innostuvat rajojen asettamisesta niin, etteivät suostu keskustelemaan enää mistään eivätkä tekemään minkäänlaisia kompromisseja koskaan.

Ehkä tällaiset ihmiset ovat ennen olleet kynnysmattoja ja sitten tekivät korjausliikettä vähän liikaa toiseen suuntaan. Mutta ei kaikki. Tiedän kyllä useampia sellaisia jotka ovat aina saarnanneet omista rajoistaan mutta eivät ikinä kuuntele tai kunnioita muiden rajoja.

Tunnen tuollaisen liiallisen korjausliikkeen tehneen ihmisen. Ymmärrän kyllä entisenä koulukiusattuna, niinkuin tuo kaverikin oli, että vuosien päähänpotkimisen jälkeen lähtee helposti hyökkäyslinjalle. Mutta liiallisena se ei tosiaan toimi.

Siis esimerkki tuosta käytöksestä. Tuo kaveri sanoi että hänelle käy tiistaina ihan mihin vaan aikaan yhteen tapahtumaan lähtö. Tuo tapahtuma kesti koko päivän, joten oletin että ihan milloin vaan tarkoittaa oikeasti että ei ole väliä mennäänkö klo 10, 15 tai 17. Ehdotin iltapäivää, se kävi tälle kaverille.

Vaan mitä teki kaveri kun päästiin tuonne? Oli koko ajan kireän oloinen eikä puhunut oikein mitään. Kysyin että onko kaikki ok, oli kuulemma. Illalla tämä kaveri sitten vain yht'äkkiä räjähti, että hänellä olisi ollut vaikka mitä tekemistä kotona ja miksi lähdettiin niin myöhään ja taas hänen ylitseen käveltiin. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, että hän tykkää olla tapahtumissa ajoissa aamupäivästä.

Terve tapa kommunikoida omista toiveista ja tarpeista ei onnistu hetkessä. Ajattele siis, että ystäsi vasta harjoittelee. Ehkä hän ensimmäistä kertaa avasi suunsa, vaikka valitettavan myöhässä.

Harmi, että satuit paikalle, et todella olisi voinut telepaattisesti tietää ystäväsi muista ohjelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä rajojen asettamisen tärkeyden sinänsä, mutta olen huomannut vähän samaa kuin ap, että jotkut innostuvat rajojen asettamisesta niin, etteivät suostu keskustelemaan enää mistään eivätkä tekemään minkäänlaisia kompromisseja koskaan.

Ehkä tällaiset ihmiset ovat ennen olleet kynnysmattoja ja sitten tekivät korjausliikettä vähän liikaa toiseen suuntaan. Mutta ei kaikki. Tiedän kyllä useampia sellaisia jotka ovat aina saarnanneet omista rajoistaan mutta eivät ikinä kuuntele tai kunnioita muiden rajoja.

Tunnen tuollaisen liiallisen korjausliikkeen tehneen ihmisen. Ymmärrän kyllä entisenä koulukiusattuna, niinkuin tuo kaverikin oli, että vuosien päähänpotkimisen jälkeen lähtee helposti hyökkäyslinjalle. Mutta liiallisena se ei tosiaan toimi.

Siis esimerkki tuosta käytöksestä. Tuo kaveri sanoi että hänelle käy tiistaina ihan mihin vaan aikaan yhteen tapahtumaan lähtö. Tuo tapahtuma kesti koko päivän, joten oletin että ihan milloin vaan tarkoittaa oikeasti että ei ole väliä mennäänkö klo 10, 15 tai 17. Ehdotin iltapäivää, se kävi tälle kaverille.

Vaan mitä teki kaveri kun päästiin tuonne? Oli koko ajan kireän oloinen eikä puhunut oikein mitään. Kysyin että onko kaikki ok, oli kuulemma. Illalla tämä kaveri sitten vain yht'äkkiä räjähti, että hänellä olisi ollut vaikka mitä tekemistä kotona ja miksi lähdettiin niin myöhään ja taas hänen ylitseen käveltiin. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, että hän tykkää olla tapahtumissa ajoissa aamupäivästä.

Eihän tuossa ole kyse liiallisesta korjausliikkeestä, vaan nimenomaan rajattomuudesta. Rajaton ihminen voi seurata ja tehdä mitä muut sanoo ja kritisoida sitä, mutta korjausliikkeen tehnyt kritisoinnin lisäksi ei tee. Sit jos väsyy siihen asioiden selittämiseen miksei halua jotain tehdä niin sitten katkaisee kokonaan välit

Vierailija kirjoitti:

Pointti kaiketi on, ettei vastapuoli halua keskustella kanssasi omista rajoistaan.

Tätä juuri itsekin mietin, en oikein ymmärrä miksi omille rajoilleen pitäisi hakea joku hyväksyntä tai "oikeutus" toiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

Ja miten se on ylipäätään sinulta pois jos joku asettaa sinulle rajoja? Minua ei haittaa lainkaan jos joku ei halua nähdä tai puhua minulle? Miksi ihmeessä pitäisi pitää yhteyttä toiseen ihmiseen vastentahtoaan?

Kun naapuriparkkiruutu kolaroi minun autoani, niin ei hän tietenkään haluaisi puhua minulle. Siinä olisi kätevä vetää raja, että hänen ei tarvitse puhua minulle, koska minä olen kiukkuinen. Mutta miksi sitten pitäisi puhua toiselle vasten tahtoaan? No ihan vain siksi, että vastuullinen ihminen tekee niin silloinkin, kun tilanne on hänelle itselleen epämiellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vedetään siinä vaiheessa kun on huomattu että kanssasi ei keskustelu auta.

Auta mihin? Siihen, että et meinaa saada tahtoasi läpi. Minä  minä minä itk potk.

Suomi ei taida olla äidinkielesi.

Kiitos samoin.

Voisit vastata noin jos minäkin kirjoittaisin yhtä huonoa suomea kuin sinä.

Voi luoja. Tuo on yksi hyvä esimerkki kärjistettynä sille, kun joku vetää rajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat= erittäin selkeä tapa määritellä mikä on sallittua ja mikä ei..

Keskustelu= luottamista siihen että molemmat ajattelevat asioista samalla tavalla.

Itse ja parisuhde terapeutti tuttu ollaan vahvasti rajojen kannalla.

Kukaan ei puhunut rajoista ennen tätä nykyistä terapiabuumia. Sieltä tuo rajojen käsite on peräisin, ja terapeutit tekevät sitä rajojen vetoa kiihkeimmin. Edes asiakas ei saa puhua mistä haluaa, kun terapeutti vetää rajoja.

Työpsykologi päätti mitä sanoin tai yritin sanoa. Koko ajan päällepäsmäröi. Käänsin aina keskustelun takaisin itseeni ja voi sanoa, että piirsin hänelle mitä tarkoitan. Puolusteli sillä toimintaansa, että ei tunne minua tarpeeksi. Tuollainen päättäjä ei muuta näkökulmaansa missään vaiheessa.

Sanoin tästä myös työterveyslääkärille. Samaan hengenvetoon ilmaisin, että minulle on ihan sama mitä psykologi sinne on kirjannut, kun pystyn sen korjaamaan. Kysehän on minun asioista, ei psykologin.

Olen tullut siihen tulokseen, että toimivat noin, kun heidän ymmärrys ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on sellaisia, että keskustelu heidän kanssaan on sitä, että he tykittävät asiat ilmoille "niin kuin ne on". Sellainen ei anna toisille aitoa suunvuoroa ollenkaan. 

Tällaisia ihmisiä väistetään ja heille asetetaan rajoja. Ja jos minä asetan jollekin rajat, en ole velvollinen niistä erikseen ilmoittamaan. Totta kai jossain kohtaa saatan miettiä, olenko itse jyrkkä ja että miksi toimin näin. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että jokin minussa sai ne rajat nostamaan. 

Peiliin katsomisen paikka, ap. 

Tai sitten tykittäjä kerta toisensa jälkeen tuo samat asiat esille, koska aiempi keskustelu ei ole tuottanut hedelmää. Raja se tulee tykittäjälläkin vastaan.

Toinen on se, kun toinen tuo omaa pahaa oloaan esiin, alkaa toinen tykittämään ja huutaa kun ei koskaan saa puhua. Tämä tykittäjä ei koskaan tuo mitään esiin, ennenkuin toinen ottaa puheeksi.

Vahinko on jo tapahtunut eikä ole mitään kiinnostusta enää ottaa sinua päsmäröimään asioitani vaan on parempi että pysyt poissa. Ei minua enää tässä vaiheessa kiinnosta mielipiteesi lainkaan joten mikä tahansa keskustelu olisi ajanhukkaa. Raja ei tule tästä laskemaan vaikka sanoisit mitä. Jatka matkaa.

Rajathan ovat lähtökohtaisesti tarkoitettu jokaisen henkilökohtaiseksi turvaksi, eivät toista ihmistä tai ketään "vastaan". Se, että ihminen tiedostaa ja tunnistaa omat rajansa ja myös tarvittaessa ilmaisee ne, on asia mihin jokaisen tulisi pyrkiä. Olen itse elänyt ja kasvanut hyvinkin toksisessa ympäristössä ja lähisuhteissa ja mistään rajoista tai niiden kunnioittamisesta ei ole ollut tietoakaan. Juurikin tällaisten rajattomien ja toksisten ihmisten kanssa yritys "keskustella" on yhtä rakentavaa, kuin päänsä hakkaaminen tiiliseinään. Tällaisella henkilöllä ei ole minkäänlaista oikeaa halua tai kykyä ymmärtää tai kunnioittaa rajojasi, vaan koko tilanne johtaa lähes poikkeuksetta siihen tiettyyn kaavaan. Se, että sinulla on rajat koetaan jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena ja asiana, mikä pitää jollakin keinolla saada "murrettua", manipuloidaan ja ja yritetään aina pelata jotakin ihmeellistä valtapeliä tms. saada sinut triggeröitymään ja provosoitumaan, että saataisiin tilanne käännettyä päälaelleen tai muuten vaan off topic.  Käännetään ja väännetään mustaa valkoiseksi, loukataan ,haukutaan, syyllistetään. Miksi tällaisten ihmisten kanssa pitäisi jatkuvasti yrittää "keskustella" ja hakata päätään seinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

Ja miten se on ylipäätään sinulta pois jos joku asettaa sinulle rajoja? Minua ei haittaa lainkaan jos joku ei halua nähdä tai puhua minulle? Miksi ihmeessä pitäisi pitää yhteyttä toiseen ihmiseen vastentahtoaan?

Kun naapuriparkkiruutu kolaroi minun autoani, niin ei hän tietenkään haluaisi puhua minulle. Siinä olisi kätevä vetää raja, että hänen ei tarvitse puhua minulle, koska minä olen kiukkuinen. Mutta miksi sitten pitäisi puhua toiselle vasten tahtoaan? No ihan vain siksi, että vastuullinen ihminen tekee niin silloinkin, kun tilanne on hänelle itselleen epämiellyttävä.

Lain mukaan se kolhija on korvausvelvollinen.

Sen sijaan jos vetää rajan oman persoonansa ja perheensä ja yksityisasioidensa suojaksi, ei tod ole velvollinen vatvomaan niitä yhtään jonkun ulkopuolisen kanssa.