Miksi jotkut korostavat rajojen asettamista keskustelemisen sijaan?

Onko tässä nyt taas kyse siitä että olet ilmoittanut että väestöryhmän x edustajat uuniin tai saunan taakse ja toinen osapuoli on ollut sitä mieltä, että debatti kanssasi ei ole kovin mielekästä, ja nyt olet loukkaantunut kun ei tultu puolitiehen vastaan vaikka niin että jos nyt edes joka toinen uuniin tai saunan taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on sellaisia, että keskustelu heidän kanssaan on sitä, että he tykittävät asiat ilmoille "niin kuin ne on". Sellainen ei anna toisille aitoa suunvuoroa ollenkaan. 

Tällaisia ihmisiä väistetään ja heille asetetaan rajoja. Ja jos minä asetan jollekin rajat, en ole velvollinen niistä erikseen ilmoittamaan. Totta kai jossain kohtaa saatan miettiä, olenko itse jyrkkä ja että miksi toimin näin. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että jokin minussa sai ne rajat nostamaan. 

Peiliin katsomisen paikka, ap. 

Tai sitten tykittäjä kerta toisensa jälkeen tuo samat asiat esille, koska aiempi keskustelu ei ole tuottanut hedelmää. Raja se tulee tykittäjälläkin vastaan.

Toinen on se, kun toinen tuo omaa pahaa oloaan esiin, alkaa toinen tykittämään ja huutaa kun ei koskaan saa puhua. Tämä tykittäjä ei koskaan tuo mitään esiin, ennenkuin toinen ottaa puheeksi.

Sori mutta en nyt ihan saa tästä kiinni, että mitä haluat sanoa. 

Mutta yleensä nämä ihmiset jotka haluavat keskustella siitä huolimatta, että toinen vetäytyy tilanteesta ja myöhemmin rakentaa muurin siihen eteensä, ovat raskaita ihmisiä. 

Kuka sen saa päättää, että joku asia pitää keskutella "pois"? Onko keskutelua vaativa jotenkin automaattisesti oikeassa? Näissähän harvoin puhutaan parisuhteista, vaan kyseessä on yleensä kaveri, ystävä, naapuri, sukulainen tai työkaveri.