Miksi jotkut korostavat rajojen asettamista keskustelemisen sijaan?

Ymmärrän kyllä rajojen asettamisen tärkeyden sinänsä, mutta olen huomannut vähän samaa kuin ap, että jotkut innostuvat rajojen asettamisesta niin, etteivät suostu keskustelemaan enää mistään eivätkä tekemään minkäänlaisia kompromisseja koskaan.

Ehkä tällaiset ihmiset ovat ennen olleet kynnysmattoja ja sitten tekivät korjausliikettä vähän liikaa toiseen suuntaan. Mutta ei kaikki. Tiedän kyllä useampia sellaisia jotka ovat aina saarnanneet omista rajoistaan mutta eivät ikinä kuuntele tai kunnioita muiden rajoja.

Miksi sinä välität siitä että ihmiset asettavat rajoja? Elämässäni on ollut ihmisiä jotka ovat halunneet manipuloida minua ja syyttäneet ja haukkuneet jne, olen sanonut ettei oo ok, mut he eivät välitä . Vedin sitten rajat. Olen miettinyt miksi he kuitenkin väen vängällä haluaa pitää näin huonoon ihmiseen yhteyttä? luulisi että heidän elämänsä olisi niin paljon helpompaa kun ei tarvitse enää kauhistella minun elämääni. Olen tavallisen näköinen, teen tavallista työtä enkä ole mitenkään muuten shokeeraava muiden ihmisten mielestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vedetään siinä vaiheessa kun on huomattu että kanssasi ei keskustelu auta.

Auta mihin? Siihen, että et meinaa saada tahtoasi läpi. Minä  minä minä itk potk.

Suomi ei taida olla äidinkielesi.

Kiitos samoin.

Voisit vastata noin jos minäkin kirjoittaisin yhtä huonoa suomea kuin sinä.

Ai jai, kun pilkku jäi jos-sanan edestä pois. Taidat olla vielä alakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vedetään siinä vaiheessa kun on huomattu että kanssasi ei keskustelu auta.

No kyllä tätä tekee myös ihmiset, jotka eivät ole koskaan edes aloittaneet keskustelua tai yrittäneet sitä. Mistä he voivat tietää, ettei keskustelu kanssani auta? Ahaa, no ennakkoluuloista voi tietysti olla kyse, että on jokin ennakkoluulo ja siksi on jo etukäteen päätetty, että keskustelu ei auta.

Ap

Luultavasti he ovat yrittäneet puhua aikaisemmin, mutta olet jyrännyt huomaamattasi heidät. Ja nyt ihmettelet miksi muut asettelevat rajoja. Ihmiset keille olen asettanut rajoja ovat aivan ällistyneitä eikä yhtään ymmärrä syytä miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut. Hekin varmasti ihmettelevät miksi en ole puhunut, jos puhuisin niin he voisivat osoittaa kuinka väärässä olen eikä heidän tarvitse muuttaa käytöstään. Niin asioista puhutaan heidän näkökulmastaan.

Minun siskoni ei lähtökohtaisesti ymmärrä mikä hänen suhteensa on minun lapsiini.

Hän kuvittelee olevansa enemmän kuin sukulainen ja sekaantuu tai sekaantuisi aivan kaikkeen.

Hän mieltää keskustelemisen niin, että minun pitää selittää, perustella ja hyväksyttää omia lapsiani koskevat päätökseni hänellä.

Minä taas lähtökohtaisesti lähden siitä että perheelläni on rajat enkä keskustele perheen yksityisasioista ulkopuolisten kanssa.

Ja jos sanon että lauantaina 5.8 lapset eiväy lähde hänen luokseen, sen pitää riittää. Eikä ole tarvetta vatkata kuukautta sitä asiaa.

Syy voi olla sekin, että jos jokin traumaattinen ja vaikeasti käsiteltävä asia ei yksinkertaisesti kaipaa juuri sinua keskustelemaan siitä. Et välttämättä tiedä riittävästi, ole vaikkapa ammatillisesti pätevä, pelkkä mielipiteesi ei poikkea muiden samanlaisista mielipiteistä, niin ei ole järkeä tai hyötyä ryhtyä penkomaan enempää. Keskusteluun halukas voidaan myös tulkita uteliaaksi ja röyhkeäksi, vaikka  hänelle sanoisi suoraankin miten en minua kipeästä asiasta halua nyt enempää avautua. 

Pointti kaiketi on, ettei vastapuoli halua keskustella kanssasi omista rajoistaan.

Kommunikointi käsittää muutakin kuin puhumista. Rajojen vetäminen on vahva viesti mikä pitäisi mennä perille. Sen sijaan että mietit mikä rajojen vetäjissä on vikana, miettisin mikä sinussa saa ihmiset vetämään rajoja. Voi olla että useampi ihminen haluaisi katkaista yhteydet sinuun mutta eivät jostain syystä voi tai eivät ole vielä valmiita siihen.

Vierailija kirjoitti:

Rajat= erittäin selkeä tapa määritellä mikä on sallittua ja mikä ei..

Keskustelu= luottamista siihen että molemmat ajattelevat asioista samalla tavalla.

Itse ja parisuhde terapeutti tuttu ollaan vahvasti rajojen kannalla.

Kukaan ei puhunut rajoista ennen tätä nykyistä terapiabuumia. Sieltä tuo rajojen käsite on peräisin, ja terapeutit tekevät sitä rajojen vetoa kiihkeimmin. Edes asiakas ei saa puhua mistä haluaa, kun terapeutti vetää rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Pointti kaiketi on, ettei vastapuoli halua keskustella kanssasi omista rajoistaan.

Miksi niistä pitäisi keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, puollan ihan samaa. Keskustelu on kaiken A ja O

Se vanha viisas sanonta että sillonku keskustelu loppuu, väkivalta alkaa. 

Keskustelu loppuu silloin kun on tarpeeksi otettu vastaan henkistävakivaltaa... Tai fyysistä.

Jotkut ihmiset on sellaisia, että keskustelu heidän kanssaan on sitä, että he tykittävät asiat ilmoille "niin kuin ne on". Sellainen ei anna toisille aitoa suunvuoroa ollenkaan. 

Tällaisia ihmisiä väistetään ja heille asetetaan rajoja. Ja jos minä asetan jollekin rajat, en ole velvollinen niistä erikseen ilmoittamaan. Totta kai jossain kohtaa saatan miettiä, olenko itse jyrkkä ja että miksi toimin näin. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että jokin minussa sai ne rajat nostamaan. 

Peiliin katsomisen paikka, ap. 

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Rajat ovat kylläkin nimenomaan vastuun ottamista.

Kynnysmattona oleminen on huomattavasti helpompi laiskan ihmisen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

Ja miten se on ylipäätään sinulta pois jos joku asettaa sinulle rajoja? Minua ei haittaa lainkaan jos joku ei halua nähdä tai puhua minulle? Miksi ihmeessä pitäisi pitää yhteyttä toiseen ihmiseen vastentahtoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti kaiketi on, ettei vastapuoli halua keskustella kanssasi omista rajoistaan.

Miksi niistä pitäisi keskustella?

Ei pidäkään, mutta aloittaja ei ilmeisesti ole asiaa vielä ymmärtänyt. Hän haluaisi itsepintaisesti keskustella ihmisten kanssa, jotka kokevat keskustelun aloittajan kanssa hedelmättömänä ja siksi tarpeettomana.

Aloittaja on mahdollisesti sivuuttanut ystävälliset vetäytymiset ja on lopulta niin tunkeileva, että näiden ihmisten on lopulta vedettävä rajat huutomerkkinä.

Jos aloittaja törmää toistuvasti tilanteisiin, joissa ihmiset laittavat hänelle rajoja äkäisesti, on hyvä hetki harjoitella itsetuntemusta ja reflektoida omaa vuorovaikutustyyliä. Voisiko siinä kehittyä? Miksi muiden rajat häiritsevät, miten ne aloittajaa rajoittavat? Miksi muut eivät halua jakaa aloittajan kanssa syvimpiä tuntojaan keskustelemalla vaan pystyttävät väliin muurin?

Kun asioita on pohtinut ensin itse, ja kokee olevansa valmis keskustelemaan kysymyksistä muiden kanssa, voi luotettavilta läheisiltä kysyä, miten he ovat kokeneet aloittajan vuorovaikutustyylin.

Keskustelu ei kyllä ole mikään automaattisen autuas tien onneen ja sopuun. Esimerkkinä: Kerran kauan sitten minulla on kaveri joka aina loukkaantui kaikesta ja sen jälkeen halusi keskustella ja selvitellä tilannetta loputtomiin. Vedin muutaman vuoden(!) jälkeen rajan, eli käytännössä ei enää pidetty yhteyttä. Mitä se loputon keskustelu auttaa, jos toinen ei näe että ongelma voi olla myös oma yliherkkyys loukkaantua ihan käsittämättömän pienistä asioista?

Toisaalta olen tavannut myös ihmisiä, joille vähäinenkin keskustelu ja oman katsantokannan avaaminen tuntuu olevan ylivoimaista ja liian henkilökohtaista, vaikeaa sekin. Sitten ollaan kuin törmäilyautot eikä kukaan tiedä mitä tapahtui, erilaisia arvauksia vain..

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, puollan ihan samaa. Keskustelu on kaiken A ja O

Se vanha viisas sanonta että sillonku keskustelu loppuu, väkivalta alkaa. 

Juuri näin. Ja ihmettelen tuota kommenttia, missä sanottiin, että ei kannata keskustella, jos toinen yrittää manipuloida tai viedä keskustelua haluamaansa suuntaan. Herran jestas yleensähän näin on, jos on eriäviä mielipiteitä, mutta kai silloinkin pitäisi pystyä keskustella.

Keskustelun voi torpata ainoastaan silloin jos: ei saa tasapuolisesti suunvuoroa eli toinen saa sanoa kaikki ja toinen vaan pienen osan koko keskustelun puheajasta, jos keskustelussa aletaan huutaa kurkku suorana tai asiattomia kommentteja.

Myös jos aihe on hölynpölyä eli ei niin tärkeää esim. ei joku päätettävä asia voi ehkä toinen torpata sen jos ei tykkää keskustella aiheesta.

Vertaa: miten jaamme kustannukset; tuollaista aihetta ei ole asiallista torpata mutta "tämän päivän vatsaväänteet" voi torpata, ei nyt kiinnostaisi, jos kyseessä ei lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajojen vetäminen on kätevä tapa väistää vastuuta. Kun pitäisi keskustella siitä miten tämä ja tämä ongelma pääsi syntymään, niin toinen kätevästi vetoaa rajoihinsa, että hän ei keskustele tästä muiden kanssa. Onhan se ylevämpää asettaa rajoja kuin myöntää mokanneensa.

Ja tähän sitten oikein kannustetaan, että on tervettä vetää rajoja. Mutta eivät kaikki käytä rajojen vetoa terveesti.

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

Ja miten se on ylipäätään sinulta pois jos joku asettaa sinulle rajoja? Minua ei haittaa lainkaan jos joku ei halua nähdä tai puhua minulle? Miksi ihmeessä pitäisi pitää yhteyttä toiseen ihmiseen vastentahtoaan?

En minäkään ymmärrä miten voi kiinnostaa muita muiden rajojen vetäminen, kun omista asioista kyse, kun kyseessä aikuiset. Pitäisi kiinnostaa vaan omat asiat ja kiinnostua toisten asioista jos pyydetään kiinnostumaan tai ainakin normaalilla tasolla tyyliin ehkä juorutaan, mutta ei mitään konkreettista. Esim.toisten intiimi tai henkilökohtaiset asiat ei nöhdäkseni kuule toisille.

Rajat on pakko asettaa selkeästi. En ehdi keskustelemaan 130 oppilaani kanssa vähän väliä mikä on sopivaa ja mikä ei.