Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päihteettömät ihmiset! Miten rentoudutte ja mistä saatte mielihyvää?
Olen kärsinyt pitkään päihdeongelmista ja haluaisin tehdä muutoksen. Käytän päihteitä rentoutuakseni ja nollatakseni stressin mikä on tietysti johtanut noidankehään. Kun lopetan, en tiedä mikä enää rentouttaisi tai auttaisi krooniseen stressiin.
Miten te päihteettömät ihmiset teette rentoutuaksenne, että selviätte arjesta, stressistä ja kriiseistä? Mikä tuottaa iloa ja auttaa jaksamaan?
Kommentit (521)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös se ihmetyttää että mitä ihmiset sitten oikein tekee viikonloppuisin jos ne ei juo 🤔 Kotona yksin ei ole kiva nyhjöttää joten siksi joko otan kotona alkoholia, selvinpäin se yksinoleminen on tylsää kun taas humalassa se on ihan hauskaa.
Baareissa käyn tosi harvoin koska siellä on kallista ja se on ihan sama juoko kotona vai baarissa.
En ole itse alkoholisti, juon vain vapaapäivisin sekä juhlapyhäni ja alkoholi on minulle vain nautintoa tuova juttu kuten myös on vaikka formuloiden seuraaminen.Olen pahoillani tylyydestä, mutta jos et kestä yksinoloa selvinpäin, suhteesi alkoholiin ei ole terve. Tarvitset apua, jos et kestä omaa seuraasi ilman päihteitä. Tsemppiä jatkoon!
Tylsyyttä on kyllä elämä mutta kestän kyllä yksinoloa selvinpäin, en minä esimerkiksi arkisin juo koskaan vaikka olen yksin koska töihin mentävä aamulla. Jos en kestäisi yksinoloa selvinpäin niin silloin minä joisin päivittäin. 🤔
Olet siis selvinpäin arkisin, koska on pakko, ettei työ kärsi. Onneksi olkoon, et ole vielä rappioalkoholisti. Jos ei olisi töitä, joisitko?
Jos ei olisi töitä niin varmasti joisin myös arkisin sitten koska muuten elämä olisi todella tylsää. 🤔
Onko työsi mukavaa??? Ja sen takia jaksat olla viikot selvinpäin? Jos työsi ei edes ole mukavaa ja silti jaksat olla viikot sen takia selvinpäin, niin mitäpä jos keksisit itsellesi jotakin mukavaa tekemistä viikonlopuille ja olisit sen takia juomatta viikonloputkin????
Alkaisit vaikka keilaamaan tai seinäkiipeilemään? Patikoimaan luonnossa jne.
Alkuun ne ei tietenkään tunnu mukavalta, jos on tottunut vain lojumaan sohvalla, mutta lyön vetoa, että kun vain aikasi sinnittelet, harrastuksesta voi tulla elämääsi niin tärkeä tekijä, että siinä viina jää toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallinen elämä. Ulkoilu, luonto, kuuluminen johonkin ryhmään eli sosiaalinen elämä, ystävät, kumppani jonka kanssa jakaa elämä. Olen varma, että löydät jonkun. Kiitollisuus kaikesta hyvästä. Pienetkin matkat jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te ihmiset teette esimerkiksi viikonloppuisin jos ette juo? Tai mitä te teette uutenavuotena,juhannuksena tai vappuna?
Yksin kotonako kun muut pitää hauskaa?
Uutenavuotena olin kotibileissä, joissa osa käytti maltillisesti alkoholia, osa ei lainkaan. Syötiin, saunottiin ja oltiin paljussa ja katsottiin raketit.
Vappuna laittauduttiin ystävän kanssa minun luona, käytiin taidenäyttelyssä, syömässä ja istuttiin iltaa paikallisessa baarissa.
Juhannuksena olin viikon vaelluksella.
Viikonloppuisin olen aika harvoin vain kotona, usein ainakin käyn lähimetsässä, järvellä melomassa, hiihtämässä, bongaamassa lintuja, valokuvaamassa, tms. Joskus teen koko viikonlopun retkiä luontoon.
Sinkkukavereiden (olen itsekin sinkku) kanssa tulee käytyä useamman kerran kuussa baarissa, joskus istun vain hetken seurassa, joskus valomerkkiin saakka. Tapaan ystäviä eri puolelta Suomea, he tulevat kylään, minä käyn heillä tai mökkeillään porukalla ja käydään toisinaan myös katsomassa bändejä tai istumassa iltaa ravintolassa.
En koe esim. baarissa käymistä selvinpäin mitenkään outona. Ja mikä parasta, kun on autolla, pääsee pois juuri silloin kun haluaa. Ihan samoja asioita teen kuin sillon kun käytin alkoholia, mutta koen että minulla on nyt paljon hauskempaa.
Rukoileminen, lukeminen ja kävely luonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Näinpä. Vastaan nyt minäkin, päihderiippuvainen, jo yli 10 v raittiina ollut, entinen stressaaja.
Kyllä se vastaus lähtee persoonastasi, miksi stressaat niin paljon? Ilman muuta elämässä on kiireitä, on raskaita aikoja jolloin pitää fyysisesti ja henkisesti venyä. Mutta jos stressin tunteen saa normielämässä kannattaa miettiä miksi näin. Stressi saattaa olla pikemminkin jonkinlaista ahdistusta kuin varsinaista väsymystä työstä? Kannattaa pohtia itseään, niitä syitä miksi oikeasti kokee tarvetta lievittää oloa päihteillä.
Minulla stressin lievittäminen alkoholilla vei riippuvuuteen eikä ollut kivaa huomata olevansa keski-ikäisenä äitinä ja virkanaisena alkoholisti, piilosellainen: sivistyneesti viiniä ja siideriä salaa kotona imevä onneton ihminen. Hain apua alkoholismiin vertaistukeen perustuvasta hoidosta ja omaan stressiini persoonani pohtimisesta lyhytterapiasta ja omasta työstämisestä. Minä mietin itseäni, omia itselleni vahingollisia reagoimistapojani. Ylikiltteys, ylisuorittaminen, oman persoonan piilottaminen ihmissuhteissa, ylimiellyttäminen, itsensä kadottaminen. Etsin itseni takaisin, ja juomisen lopettamisen jälkeen aloin pitää itsestäni. Sen jälkeen elämä on ollut sisäisesti helpompaa vaikka normaalia elämän vaikeuksia on eteen tullutkin. Pää on rauhallinen, ei kaipaa ahdistuksen lamaamista mitenkään. Ja niitä huippukokemuksia löytää huomattavan paljon muualtakin kuin päihteistä, itse asiassa kirkkain aistein niitä löytää paremmin kuin sumuisessa kännisessä olotilassa. Niiden suhteen jokaisella ne omat koukkunsa. Minä pidän nautinnoista mitä läheiset, kaunis luonto, musiikki ja hyötyliikunnan endorfiinit antavat, jollekin toiselle ne tulevat muualta. Mutta se eka juttu on ruveta viihtymään omissa nahoissaan, tsemppiä matkalla sitä kohti!
Tässä hyvä kirjoitus, josta voin löytää itseni. Erityisesti kolahti huomio, että jos normaali elämä tressaa niin paljon, että on pakko juoda, mikä silloin mätää.
Ja tietenkin nuo naisten/tyttöjen perisynnit, ylikiltteys, miellyttäämisen halua, ylisuorittaminen ja oman persoonan kadottaminen/piilottaminen jne.
Niin tuttua kauraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En esimerkiksi metaboloi tiettyjä lääkeaineita oikein, kodeiini ei vaikuta lainkaan (närästää kylläkin).
Sama. Kaikista näistä morfiinipohjaisista lääkkeistä tulee vain vähän huono olo, samalla lailla kuin alkoholista; niinkuin olisi saanut ruokamyrkytyksen. Ei minkäänlaista hyvää oloa, eikä kivun lievitystä. Ihan kuin olisivat plaseboja joissa vähän jotain myrkytystä aiheuttavaa.
Parasta on iso elämän muutos, pois on massiiviset krapulat, morkkikset, rahattomuus, kaikonneet oikeat ystävät, pelko työpaikan menetyksestä, avio ero ja häätö asunnosta. Kaikki tämä loppui, kun lopetin dokaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkän kaavan monipuolinen seksi ja laadukas ruoka
Sellainen harrastus, jossa oikeasti rentoutuu, joka vie aikaa, joka oikeasti vie mukanaan. Minulle se on soittaminen. Ei jää edes aikaa miettiä jotain alkopitoisia. Soittaminen on mulle tärkeää joka ilta.
Keksi joku sellainen harrastus, johon on (tai johon tulee) intohimo. Tai voihan se toki olla työkin, jos haluaa töitä tehdä "kellon ympäri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin kanssa päihteiden käytön reilu 2v sitten. Paras päätös elämässäni.
Ei oikeastaan ole asioita joista EN NAUTTISI kun koin sen vapauttavan tunteen ja tajusin etten tarvitse enää päihteitä ollakseni sosiaalinen yms.
Kyllä elämä on oikeasti parasta päihdettä. Nautin ihan joka asiasta. Esim herätessä, olen kiitollinen ettei päähän kolota, nolota ja pelota. Vaan voin virkeästi hymyillen mennä keittämään kahvit, suunnitella päivän ohjelmat yms.
Jos tarvitset alkoholia jatkuvasti etkä ole ollut elämässäsi esim kertaakaan vaikka 1 vuotta täysin selvä niin kyllä SINULLA ON LUULTAVASTI PAHA ONGELMA. Itsekkin rupesin asiaa miettimään ja tajusin että niimpä en ole tainnut olla selvä koskaan yhtä vuotta edes. Joten niin päätin kokeilla. JA päätös on pitänyt.
Helppoa kuin heinän teko lopulta mutta se vie aikaa ennenkuin tajuat sen. Itsellä meni 1v 9kk ennenkuin huomasin etten enää ajattele koko asiaa. Se vain unohtui.
Ja voin vannoa käsi raamatulla että minun osaltani päätös pitää. Niin hyviä asioita vain seurannut tästä että mitään en tekisi toisin. Paitsi sen että olisi pitänyt aiemmin rueta asiaa miettimään että eikö elämä fressinä ole parasta.
Seksistä ja hyvästä ruuasta, saunasta ja uimisesta tulee jokaisesta mielihyvää, yhdessä ja erikseen. Myös lemmikki, koira, tuottaa mielihyvää. Pitää olla varoja ja voimia lemmikin hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olen "aina" tiennyt, että olen vähän erilainen. Minulle riittää viihteeksi hyvin pienet asiat, ja nautin usein ihan yksinkertaisista jutuista. En tarvitse mitään huippuelämyksiä, konserteissakin mielummin olen taka-alalla ja katson screenistä, sen sijaan, että yritän ängetä eturiviin.
Nuorena sitä ei niin ymmärtänyt, mutta 80-luvulla oli kuitenkin helpompi olla teini noin muutenkin. Mutta tässä ajan myötä on tullut kaikenlaista, mikä on välillä ihmetyttänyt ja kummastuttanut, mutta on niihinkin alkanut löytyä selityksiä. En esimerkiksi metaboloi tiettyjä lääkeaineita oikein, kodeiini ei vaikuta lainkaan (närästää kylläkin). En saa minkäänlaisesta urheilusta/liikunnasta/fyysisestä ponnistelusta mitään high-olotilaa, ja olen sentään harrastanut maantiepyöräilyä ihan kilpatasolla asti. Se ei vaan ollut JEEEEEEE! MAHTAVAA!!! fiilistä tuottavaa, vaan ehkä ihan kiva, ookoo . Ei tullut flow'ta pyöräillessä eikä sen jälkeen, oli mielenkiintoista katsella, kun muut oli ihan pilvessä ja itseä lähinnä v'tutti mäkäräiset hampaanväleissä. (ja tämä pätee siis KAIKKEEN fyysiseen, myös seksiin; se on lopultakin todella tylsää, jos siinä on huippua about 30-120 sekuntia).
Mä olen hirveän huono addikti, koska ei mulla oikeasti ole mitään riippuvuutta. Viinasta ei tule kuin huono olo, telkan tositeevee on tylsää ja aiheuttaa minulle vain kanssahäpeää, netin selaaminenkin on ajoittaista, välillä lopetan sen kokonaan enkä muista, miksi "sinne" pitäisi mennä.
Kun lopetin vaatimasta itseltäni sitä, että pitää olla noita hemmetn huippukokemuksia, niin tajusin, että suurin osa elämästäni on kivaa, nautinnollista, hauskaa, rentouttavaa ja kiinnostavaa. Se turha tavoittelu jotain, mihin mun pääkoppa ei koskaan pääse, vei energiaa. Ja muille tää on ihan hirveä ongelma. Sun pitää irrotella, mennään ottamaan pari, lähdetään risteilylle, mennään festareille, käydään huvipuistossa, tossa olisi michelinravintola, kyllähän kerran elämässä pitää kokea raa'at pallokalat.... En mä halua. Mä meen sieneen ja se on mulle tosi kivaa, rauhoittavaa ja aikaansaa fiiliksen, että mä kuulun tänne, tätä mun pitääkin tehdä.
Mä olen samanlainen, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olisi jotakin erilaista, kuin muilla.
Huvipuistoissa oli aikoinaa kiva käydä( nyt ei enää pää kestä laitteita), mutta tiesin parempiakin paikkoja, hiihtolenkin jälkeen on ihana olo, mutta ei sitä jaksa hehkuttaa jne.
Matkoilla on mukava käydä, mutta ihan yhtä mukavaa on kotona, eikä tarvitse syödä apinan aivoja tietääkseen, mikä on elämässä hyvää ja mukavaa.
Tavallinen elämä on kiinnostavaa ja mukavaa, kun sen oikein oivaltaa. Muuta ei välttämättä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Tylsistymiseen muuten voi keksiä ihan eri juttuja kuin alko. Esim.haastat itseäsi tarpeeksi vastenmielisiä asioilla, jolloin adrenaliinia erittyy ja selvitessäsi(?) haasteesta seuraa jumalallinen hyvänolon tunne. Suomalaisille nuo haasteet voisivat olla sosiaalisia tilanteita, esim. pakota itsesi puhumaan tuntemattomalle, jammailet kadulla laulaen tms. "noloa". Koeajo hienolla autolla? Liftaus-telttareissu tuntemattoman kanssa? Teet runon ja lausut sen Open mikissä?
Elämän kuuluu olla ihmeellistä, ihan itsestään ilman Alkoa.
Jos tiedät sun epämukavuusalueen, voit ottaa haltuun sen ja olla voittaja.
Jotenkin epäilen että tarkoituksellinen itsensä nolaaminen auttaisi irtautumaan päihteestä. Ehkä ennemminkin päinvastoin. Se jolle päihteet maistuu, ottaa ennen "epämukavuusalueelle menoa" vähän vauhtia oluesta tms.
Voihan sitä itseään haastaa myös mukavilla asioilla, joihin on motivaatiota. Opetella jonkun uuden taidon. On se sitten urheilua tai kulttuuria tai mitä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi aikaa. Se on tärkeää ymmärtää. Aluksi mikään ei tunnu oikein miltään. Mutta se helpottaa pikkuhiljaa kun oot ollut X määrän aikaa ilman. Sitä ei voi kukaan sanoa kuinka kauan sulla kestää, että alat saada nautintoa kunnolla, ja pystyt lievittämään stressiä ilman päihteitä. Se voi tapahtua nopeastikin, tai siinä voi kestää pitkään, mutta ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu. Jos se tapahtuu todella nopeasti, heti projektisi alussa, niin se ei luultavasti ole vielä totta. Mutta ne mistä nautit, ja mikä lievittää stressiä, joudut ihan itse etsimään kokeilemalla eri asioita selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistoissa oli aikoinaa kiva käydä( nyt ei enää pää kestä laitteita), mutta tiesin parempiakin paikkoja, hiihtolenkin jälkeen on ihana olo, mutta ei sitä jaksa hehkuttaa jne.
Matkoilla on mukava käydä, mutta ihan yhtä mukavaa on kotona, eikä tarvitse syödä apinan aivoja tietääkseen, mikä on elämässä hyvää ja mukavaa.
Tavallinen elämä on kiinnostavaa ja mukavaa, kun sen oikein oivaltaa. Muuta ei välttämättä tarvita.
Mulla ei ole koskaan ollut liikuntasuorituksen/fyysisen kuormituksen jälkeen ihana olo. Ihana olo saattaa olla, kun lilluu rauhassa vaahtokylvyssä. Liikuntasuorituksen jälkeen tunnen lihasten kuormittumisen, miten nivelille se kuormitus on jakautunut, onko ongelmia, tunnen väsymystä jne, mutta en rentoa oloa, nautintoa tai mitenkään ihanaa oloa.
Se pitkän viestin kirjoittanut erilainen nuori/keski-ikäinen
Liikunta, tanssiminen, piirtäminen, perhe ja ystävät, valokuvaus... Aina, kun jollain tavalla ylittää oman osaamisen, esim tanssii omaa tasoaan paremmin tai parin kanssa synkkaa erityisen hyvin, kulkee maastossa jonnekin, missä ei ole aiemmin käynyt ja näkee jotain, mitä ei ole aiemmin nähnyt, tulee päihdyttävän hyvä fiilis. Kun on rakkaiden ihmisten seurassa ja saa olla just sellainen kuin on ja jopa vähän överikin ja kaikilla on hauskaa. Se antaa hyvän olon pitkäksi aikaa
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ja varsinkin luonnossa ulkoilu toimii mulla, mutta valitettavan vähän vaan tässä pk-seudulla on mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen ilman että sen eteen pitää nähdä erikseen vaivaa. Haluaisin siis itse päästä liki suoraan ulko-ovesta metsään, joka ei ole mitään max hehtaarin läntti. Talvella lumikenkäilemään ja näin lumettomaan aikaan sitten ihan vaan polkujuoksemaan, marjastamaan sekä ihan vaan metsää haistelemaan <3
Minä arvelen, että juopolle se hehtaarinkin läntti metsää on iso. Ei sellainen ihminen tarvitse kilometrittäin lumikenkä- tai marjametsää. Pitää aloittaa pienestä.
Oma rauha. Se ettei tarvitse tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta, tanssiminen, piirtäminen, perhe ja ystävät, valokuvaus... Aina, kun jollain tavalla ylittää oman osaamisen, esim tanssii omaa tasoaan paremmin tai parin kanssa synkkaa erityisen hyvin, kulkee maastossa jonnekin, missä ei ole aiemmin käynyt ja näkee jotain, mitä ei ole aiemmin nähnyt, tulee päihdyttävän hyvä fiilis. Kun on rakkaiden ihmisten seurassa ja saa olla just sellainen kuin on ja jopa vähän överikin ja kaikilla on hauskaa. Se antaa hyvän olon pitkäksi aikaa
Eikä itsensä ylittäminen välttämättä tarkoita, että tekee jotain kovempaa, vahvemmin tms, vaan sitä, että oppii jotain uutta. Se voi olla pienikin oivallus, ajatus vaan, tai vaikka joku liike, johon tarvitaan tietty asento, tai vaikka hoksaa kuinka maali käyttäytyy, kameran asetus tms
Alue: Aihe vapaa
Näinpä. Vastaan nyt minäkin, päihderiippuvainen, jo yli 10 v raittiina ollut, entinen stressaaja.
Kyllä se vastaus lähtee persoonastasi, miksi stressaat niin paljon? Ilman muuta elämässä on kiireitä, on raskaita aikoja jolloin pitää fyysisesti ja henkisesti venyä. Mutta jos stressin tunteen saa normielämässä kannattaa miettiä miksi näin. Stressi saattaa olla pikemminkin jonkinlaista ahdistusta kuin varsinaista väsymystä työstä? Kannattaa pohtia itseään, niitä syitä miksi oikeasti kokee tarvetta lievittää oloa päihteillä.
Minulla stressin lievittäminen alkoholilla vei riippuvuuteen eikä ollut kivaa huomata olevansa keski-ikäisenä äitinä ja virkanaisena alkoholisti, piilosellainen: sivistyneesti viiniä ja siideriä salaa kotona imevä onneton ihminen. Hain apua alkoholismiin vertaistukeen perustuvasta hoidosta ja omaan stressiini persoonani pohtimisesta lyhytterapiasta ja omasta työstämisestä. Minä mietin itseäni, omia itselleni vahingollisia reagoimistapojani. Ylikiltteys, ylisuorittaminen, oman persoonan piilottaminen ihmissuhteissa, ylimiellyttäminen, itsensä kadottaminen. Etsin itseni takaisin, ja juomisen lopettamisen jälkeen aloin pitää itsestäni. Sen jälkeen elämä on ollut sisäisesti helpompaa vaikka normaalia elämän vaikeuksia on eteen tullutkin. Pää on rauhallinen, ei kaipaa ahdistuksen lamaamista mitenkään. Ja niitä huippukokemuksia löytää huomattavan paljon muualtakin kuin päihteistä, itse asiassa kirkkain aistein niitä löytää paremmin kuin sumuisessa kännisessä olotilassa. Niiden suhteen jokaisella ne omat koukkunsa. Minä pidän nautinnoista mitä läheiset, kaunis luonto, musiikki ja hyötyliikunnan endorfiinit antavat, jollekin toiselle ne tulevat muualta. Mutta se eka juttu on ruveta viihtymään omissa nahoissaan, tsemppiä matkalla sitä kohti!