Päihteettömät ihmiset! Miten rentoudutte ja mistä saatte mielihyvää?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut  päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan.  Jos työpäivän jälkeen  stressiin ottaa pari lasia, niin ok.  Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen.  Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.

Kaikki  on mennyt elämässä ookoo.  Yo, duuni, ihmissuhteet.  Päihteet on ihan ookoo.[/quote

Giltsikaveri, omg 

Just kahden tunnin lenkki kauniissa vähän sateisessa kelissä, luontopolulla/hiekkatiellä metsän keskellä. Ihanan raikasta ja rauhallisen rentouttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Visitor V3 kirjoitti:

Käsittääkseni muut asiat tuntuvat joltakin vasta kun

a) päihteiden käytöstä on oltu erossa jonkin aikaa (viikkoja, pari kuukautta?) ja

b) arki ja mieli on saatu normalisoitua / rauhoitettua niin, ettei koko ajan ole jokin kivi kengässä eli hirveä stressi tai kiire

Tuottaako siis marjanpoiminta, ristikko ja kävely mielihyvää, kun ei käytä päihteitä. Mielestäni ne voivat olla korkeintaan mukavaa tekemistä. Mitään tunneryöppyä niistä ei tule ( vaikea uskoa, että kenellekään). 

Marjanpoiminnalla ja ristikoilla on serotonerginen vaste. Mitään voimakkaita nopeita dopamiinikiksejä niistä tuskin saa. Sehän se onkin päihteettömyydessä juttu, että pitää oppia tasaisempaan ja miedompaan nautintoon. Alkuvaiheessa on haastavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut  päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan.  Jos työpäivän jälkeen  stressiin ottaa pari lasia, niin ok.  Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen.  Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.

Kaikki  on mennyt elämässä ookoo.  Yo, duuni, ihmissuhteet.  Päihteet on ihan ookoo.[/quote

Giltsikaveri, omg 

lämänpäivänä en käyttäis

Samaa tulin kirjoittamaan.  Joo joo, ite oon vielä vanhempi, kuin tuo mies, mutta elämän päivänä en käyttäisi sanaa Giltsikaveri :D Mikähän se "poikakaveri" sitten on tuossa iässä?? Poitsukaveri?

Jotkut luulee ja todellakin luulee olevansa nuorekkaita, kun käyttävät "nuorisokieltä". Miltähän vuosikymmeneltä tuo giltsikaveri mahtaa olla???

Jos arki on tylsää töiden jälkeen, ei teidän suhde vaan taida olla kaksinen. Mukavassa seurassa ei tarvitse saada päätään sekaisin.

Parisuhde, seksi, luottoystävä jolle puhua, paljon harrastuksia, lenkkeily, luonnossa liikkuminen ja valokuvaus, purjehdus, elokuvat, VR.. onhan näitä keinoja. Viimeiset 30 vuotta raittiina, absolutisti en ole mutta viimeisin humalatila joskus noilta ajoilta. Ihminen ei toisaan tarvitse päihteitä.

Harmi että sinulle päihteet on ongelma. Varmaan siitä johtuu oletus, että kaikki päihteiden käyttäjät tekevät sitä rentouden vuoksi. Eli se lista, mitä kysyt, pätee ihan samalla tavalla meihin, joilla on onni pystyä käyttämään päihteitä kohtuudella.

Rentoudun ja saan mielihyvää mm. hyvästä ruoasta, liikunnasta, ystävistä, perheestä, reissuista, harrastuksista, hyvästä levosta ja Netflixistä :) 

Hyvä ruoka,harrastukset ja harrastusten kautta saadut ystävät. Näillä eväillä menty muutama vuosikymmen. En kaipaa huumeksia kun elämä kuljettaa.

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan mutta kauhean tylsiä ovat vaihtoehtonne, terv. Aapeen kohtalontoveri

Onni on kokea onnea aivan tylsistä asioista. Plus itse en koe esim. nukkumista tylsäksi, vaan se on aivan taivaallisen ihanaa, tärkeää ja tuo hyvää oloa. Lisäksi ystävien kanssa oleminen ja vaikka lautapelin pelaaminen on kaikkea muuta kuin tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Visitor V3 kirjoitti:

Käsittääkseni muut asiat tuntuvat joltakin vasta kun

a) päihteiden käytöstä on oltu erossa jonkin aikaa (viikkoja, pari kuukautta?) ja

b) arki ja mieli on saatu normalisoitua / rauhoitettua niin, ettei koko ajan ole jokin kivi kengässä eli hirveä stressi tai kiire

Tuottaako siis marjanpoiminta, ristikko ja kävely mielihyvää, kun ei käytä päihteitä. Mielestäni ne voivat olla korkeintaan mukavaa tekemistä. Mitään tunneryöppyä niistä ei tule ( vaikea uskoa, että kenellekään). 

Ehkä tässä juuri piilee se, että joku on päihdeongelmainen. Päihdeongelmaisen pitää saada se hyvä olo heti ensimmäisen ryypyn jälkeen. Marjanpoiminnassa ei näin käy ja senpä vuoksi se ei ole "kivaa".

Kävelykään ei ole kivaa, eikä siinä jakseta miettiä kävelyn terveysvaikutteita tai ristikon täytössä on hyvää tekevää vaikutusta aivoille.

Marjastaessa saa sekä liikuntahyödyn, että ruokaa pöytään. Mutta viis siitä, kun ei niistä heti ole pää sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Visitor V3 kirjoitti:

Käsittääkseni muut asiat tuntuvat joltakin vasta kun

a) päihteiden käytöstä on oltu erossa jonkin aikaa (viikkoja, pari kuukautta?) ja

b) arki ja mieli on saatu normalisoitua / rauhoitettua niin, ettei koko ajan ole jokin kivi kengässä eli hirveä stressi tai kiire

Tuottaako siis marjanpoiminta, ristikko ja kävely mielihyvää, kun ei käytä päihteitä. Mielestäni ne voivat olla korkeintaan mukavaa tekemistä. Mitään tunneryöppyä niistä ei tule ( vaikea uskoa, että kenellekään). 

Monille tuottaa, suurtakin tyydytystä, vahvoinen tunteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Visitor V3 kirjoitti:

Käsittääkseni muut asiat tuntuvat joltakin vasta kun

a) päihteiden käytöstä on oltu erossa jonkin aikaa (viikkoja, pari kuukautta?) ja

b) arki ja mieli on saatu normalisoitua / rauhoitettua niin, ettei koko ajan ole jokin kivi kengässä eli hirveä stressi tai kiire

Tuottaako siis marjanpoiminta, ristikko ja kävely mielihyvää, kun ei käytä päihteitä. Mielestäni ne voivat olla korkeintaan mukavaa tekemistä. Mitään tunneryöppyä niistä ei tule ( vaikea uskoa, että kenellekään). 

Ehkä tässä juuri piilee se, että joku on päihdeongelmainen. Päihdeongelmaisen pitää saada se hyvä olo heti ensimmäisen ryypyn jälkeen. Marjanpoiminnassa ei näin käy ja senpä vuoksi se ei ole "kivaa".

Kävelykään ei ole kivaa, eikä siinä jakseta miettiä kävelyn terveysvaikutteita tai ristikon täytössä on hyvää tekevää vaikutusta aivoille.

Marjastaessa saa sekä liikuntahyödyn, että ruokaa pöytään. Mutta viis siitä, kun ei niistä heti ole pää sekaisin.

Ai miten niin marjanpoiminnassa ei saa hyvää olo heti? Kyllä minä ainakin saan. Samoin kävelylenkin jälkeen on valtavan hyvä mieli :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Visitor V3 kirjoitti:

Käsittääkseni muut asiat tuntuvat joltakin vasta kun

a) päihteiden käytöstä on oltu erossa jonkin aikaa (viikkoja, pari kuukautta?) ja

b) arki ja mieli on saatu normalisoitua / rauhoitettua niin, ettei koko ajan ole jokin kivi kengässä eli hirveä stressi tai kiire

Tuottaako siis marjanpoiminta, ristikko ja kävely mielihyvää, kun ei käytä päihteitä. Mielestäni ne voivat olla korkeintaan mukavaa tekemistä. Mitään tunneryöppyä niistä ei tule ( vaikea uskoa, että kenellekään). 

Ehkä tässä juuri piilee se, että joku on päihdeongelmainen. Päihdeongelmaisen pitää saada se hyvä olo heti ensimmäisen ryypyn jälkeen. Marjanpoiminnassa ei näin käy ja senpä vuoksi se ei ole "kivaa".

Kävelykään ei ole kivaa, eikä siinä jakseta miettiä kävelyn terveysvaikutteita tai ristikon täytössä on hyvää tekevää vaikutusta aivoille.

Marjastaessa saa sekä liikuntahyödyn, että ruokaa pöytään. Mutta viis siitä, kun ei niistä heti ole pää sekaisin.

Ai miten niin marjanpoiminnassa ei saa hyvää olo heti? Kyllä minä ainakin saan. Samoin kävelylenkin jälkeen on valtavan hyvä mieli :)

Ja mä en saa ollenkaan. Poimin niitä siksi, että saan kyllä sitten mielihyvää, kun olen saanut ne siivottua ja pakkaseen, mutta kerätessä tunnen lähinnä pelkoa milloin törmään käärmeeseen tai saan taas kerran niitä pirulais-punkkeja itseeni.

Omassa tuttavapiirissäni päihdeongelmaiset ovat vaihtaneet addiktionsa toiseen.

Yleensä liikuntaan, mitä ovat sitten joutuneet vähentämään, kun terveys on pakottanut.

Itsellä on aika vahvat riippuvuus geenit ja ad/hd.

Uiminen on hyvä. Vesi rentouttaa. Etenkin yhdistettynä saunaan.

Nukahtamiseen käytän Yle Areenan radion tiede- ja dokumenttiohjelmia.

Tasaista pulinaa kuunnellessa on kohta unessa.

Urheilu ja alkoholiton olut siinäpä ne.

liikunta on nr 1

Luonto 

Hyvät kirjat 

Filmit yhdessä mieheni kanssa

Piiiiiitkät päikkärit (mieluiten lenkin jälkeen) kissa kainalossa

alkoholiton olut 

Jäätelöannos (eikä mikään pieni sellanen)

Tässä ne tämän mamman ilot olikin :) 

Ashwagandha kapselit.

Olen entinen päihdeongelmainen ja omalla kohdallani nykyinen vaimoni ja tyttäremme on parasta elämässäni. Lisäksi liikunta ja luonnossa olo on tavallaan korvike päihteille. En koe elämääni tylsemmäksi vaan erilaiseksi ja ennen kaikkea turvallisemmaksi. Sekin että normaali parisuhde ja sen myötä seksielämä. Ehkä sitä voi pitää tylsänä ettei enää tarvitse maata kenen kanssa milloinkin tai joutua välillä hakatuksi mutta se oli itselleni motivaatio lopettaa käyttö yhdessä sen kanssa että olin raskaana.

Liikunta, seksi, normaali perhe-elämä, harrastukset. Eilen illalla naurettiin miehen kanssa sängyssä kun piti alkaa nukkumaan.

Olemme aktiivisia ihmisiä ja meille tapahtuu omituisia juttuja, joista sitten riittää viihdettä ja hupia.

Esim. mun kengät lankkasi viikonloppuna pubin terassilla muuan lätkämiljonääri. Olin vesiselvä, hän ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan samanlaisia mietteitä. Työkyvyttylmyyseläkkeellä ja en saa mistään iloa kun alkoholista ja sitäkin vaan hetken. Mut aamusta iltaan tissuttelemalla sitä kestää vaan ne päivät. Selvinpäin ei jaksais.

Viina vie elämästä kaiken värin ja mikään ei tunnu miltään, koska viina turruttaa aistit. 

Jatkuva juominen masentaa ja tekee ihmisestä jaksamattoman tekemään yhtään mitään. Aika kuluu tissutellessa ja elämä jää elämättä. 

Mieti vähän mitä iloa se viina tuo elämääsi, jos kerran tissuttelet aamusta iltaan ja silti elämäsi on kurjaa??? Sinunhan pitäisi olla aamusta iltaan iloinen, jos kerran viina tuo iloa elämääsi ja  sinähän juot aamusta iltaan.