Kumpaa kieltä puhut lapsellesi jos sinulla on kaksi äidinkieleen verrattavaa kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Minulla on kaksikielinen vanhempi ja puhun tämän kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Näin on ollut siitä asti kun olin teini.

Mitä mokaa tässä sinun mielestäsi on?

Vähän eri asia se teini kuin vastasyntynyt.

Epäjohdonmukainen kielten sotkeminen johtaa pahimmilöaan siihen että lapselle ei kehity kunnolla yhtään vahvaa kieltä.

Eipä nuo vastaajan 16 ja 19v lapsetkaan vastasyntyneitä ole.

Ei mutta pakko valistaa ettei joku toista hänen mokaansa.

Mitä ihmeen mokaa?

Hän kertoi, että nykyään puhuu teini-ikäisten lastensa kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Sekä hän että lapset ovat kaksikielisiä.

Minä olen puhunut ja puhun toisen vanhempani kanssa suomea, toisen kanssa englantia ja ranskaa. En osaa erotella, mikä niistä on vah in tai paras.

Teidän ei ap ole mikään pakko valita joko tai. Lapsen on ihan mahdollista oppia myös kolme kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on monikielinen perhe niin kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.

Tässä tapauksessa ongelma onkin, että molemmilla vanhemmat vanhemmat on kaksikielisiä. Vanhempia on 2, äidinkieliä 3.

Huomaathan että vanhempien yhteinen kieli ei ole äidinkieli siinä tapauksessa, ettei se ole jonkun isovanhemman äidinkieli.

Karkea esimerkki: suomalaisella ja norjalaisella on yhteinen lapsi. Norjalainen puhuu lapselle Norjaa ja suomalainen Suomea. Yhdessä pariskunta kuitenkin puhuu ruotsia. Tässä tilanteessa Ruotsi ei ole lapsen äidinkieli.

Sitä jäin pohtimaan, että miksikäs yksi kielistä pitää jättää pois?

Meidän perheessä homma toimii näin:

Isä puhuu omaa äidinkieltään, norjaa, ollessaan lasten kanssa yksin.

Minä puhun omaa äidinkieltäni, suomea, ollessani lasten kanssa yksin.

Ollessamme yhdessä perheenä puhumme kolmatta kieltä, englantia.

Tällaisen ohjeen saimme aikoinaan neuvolasta ja sitä olemme noudattaneet. Lapset ovat huiman taitavia oppijoita ja kolme kieltä ei yleensä tuota ongelmia, kun kielille altistuu jatkuvasti heti pienestä pitäen. Jos altistuminen vaikkapa yhdelle kielelle jää hieman vähäisemmäksi, niin sekään ei haittaa! Lapsi oppii kuitenkin kieltä vaikkei koskaan ehkä aivan natiivitasolle ylläkään. Sekin on jo paljon ja voi jatkossa auttaa uusien kielten oppimisessa.

Tsemppiä teille sinne!

Toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on monikielinen perhe niin kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.

Tässä tapauksessa ongelma onkin, että molemmilla vanhemmat vanhemmat on kaksikielisiä. Vanhempia on 2, äidinkieliä 3.

Huomaathan että vanhempien yhteinen kieli ei ole äidinkieli siinä tapauksessa, ettei se ole jonkun isovanhemman äidinkieli.

Karkea esimerkki: suomalaisella ja norjalaisella on yhteinen lapsi. Norjalainen puhuu lapselle Norjaa ja suomalainen Suomea. Yhdessä pariskunta kuitenkin puhuu ruotsia. Tässä tilanteessa Ruotsi ei ole lapsen äidinkieli.

No Ruotsihan ei kyllä ole kenenkään äidinkieli, koska se on maa. Ei myöskään Suomi, koska sekin on maa. Kieliä ovat suomi ja ruotsi.

Miksi ihmeessä suomalainen ja norjalainen puhui keskenään ruotsia?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äidinkieli, se tunnekieli. Vain sitä puhutaan lapselle.

Minusta tunteita on helpompi sanoittaa englanniksi kuin suomeksi. Lapselle puhuisin ehdottomasti suomea.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äidinkieli, se tunnekieli. Vain sitä puhutaan lapselle.

Mihin tämä väite perustuu?

Itse olen kaksikielinen. Suomi ja englanti on molemmat yhtä vahvoja ja niissä ei ole mitään eroa osaamisen kannalta.

Minä suomea, mies englantia. Sekä minä, että mies olemme asuneet suurimman osan elämästämme englanninkielisessä maassa ja asumme edelleen, joten on tärkeintä, että lapsi osaa englannin. Miehen kotimaan kieltä lapselle puhuvat lähinnä miehen sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äidinkieli, se tunnekieli. Vain sitä puhutaan lapselle.

Minusta tunteita on helpompi sanoittaa englanniksi kuin suomeksi. Lapselle puhuisin ehdottomasti suomea.

Tämä on muuten totta. Tunteille on englannissa paljon enemmän sanoja ja ilmauksia kuin suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vain yksi äidinkieli, se tunnekieli. Vain sitä puhutaan lapselle.

Ne, jotka ovat syntyneet kaksi- tai jopa kolmekieliseen perheiseen pystyvät usein kommunikoimaan ihan yhtä hyvin useammalla eri kielillä. Samoin ihmiset, jotka ovat asuneet pitkiä aikoja ulkomailla. 

Mine puhu minu 10 lapset vain arabi. Suomen tuleva ainoa sallittu kieli. Väärä usko paviaani mene keskitys leiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on monikielinen perhe niin kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.

Tässä tapauksessa ongelma onkin, että molemmilla vanhemmat vanhemmat on kaksikielisiä. Vanhempia on 2, äidinkieliä 3.

Huomaathan että vanhempien yhteinen kieli ei ole äidinkieli siinä tapauksessa, ettei se ole jonkun isovanhemman äidinkieli.

Karkea esimerkki: suomalaisella ja norjalaisella on yhteinen lapsi. Norjalainen puhuu lapselle Norjaa ja suomalainen Suomea. Yhdessä pariskunta kuitenkin puhuu ruotsia. Tässä tilanteessa Ruotsi ei ole lapsen äidinkieli.

No Ruotsihan ei kyllä ole kenenkään äidinkieli, koska se on maa. Ei myöskään Suomi, koska sekin on maa. Kieliä ovat suomi ja ruotsi.

Miksi ihmeessä suomalainen ja norjalainen puhui keskenään ruotsia?

Kyllähän pilkkua voi aina viilata loputtomiin. Kyseessä ei ole todellinen perhe vaan hatusta vedetty esimerkki. Kielet voivat olla mitä tahansa. Pointti oli kuitenkin se että lapsen äidinkieli ei ole koskaan sellainen kieli joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli.

Minulla neljästä lapsesta vain yksi vastaa minulle suomeksi. Kaikki lapseni syntyivät ulkom. En tiennyt palaavani Suomeen, enkä kaivannut tänne. Vielä 13 vuotta maassa asuttuaan, lapseni ajattelevat muilla kielillä. Täältä on helppo lähteä aikanaan, toivottavasti englannin kieli syrjäyttää suomen pian.

Vierailija kirjoitti:

Sitä jäin pohtimaan, että miksikäs yksi kielistä pitää jättää pois?

Meidän perheessä homma toimii näin:

Isä puhuu omaa äidinkieltään, norjaa, ollessaan lasten kanssa yksin.

Minä puhun omaa äidinkieltäni, suomea, ollessani lasten kanssa yksin.

Ollessamme yhdessä perheenä puhumme kolmatta kieltä, englantia.

Tällaisen ohjeen saimme aikoinaan neuvolasta ja sitä olemme noudattaneet. Lapset ovat huiman taitavia oppijoita ja kolme kieltä ei yleensä tuota ongelmia, kun kielille altistuu jatkuvasti heti pienestä pitäen. Jos altistuminen vaikkapa yhdelle kielelle jää hieman vähäisemmäksi, niin sekään ei haittaa! Lapsi oppii kuitenkin kieltä vaikkei koskaan ehkä aivan natiivitasolle ylläkään. Sekin on jo paljon ja voi jatkossa auttaa uusien kielten oppimisessa.

Tsemppiä teille sinne!

Kai sinä käsität että se neuvolan täti on pelkkä sairaanhoitaja eikä mikään kieliasiantuntija😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on monikielinen perhe niin kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.

Tässä tapauksessa ongelma onkin, että molemmilla vanhemmat vanhemmat on kaksikielisiä. Vanhempia on 2, äidinkieliä 3.

Huomaathan että vanhempien yhteinen kieli ei ole äidinkieli siinä tapauksessa, ettei se ole jonkun isovanhemman äidinkieli.

Karkea esimerkki: suomalaisella ja norjalaisella on yhteinen lapsi. Norjalainen puhuu lapselle Norjaa ja suomalainen Suomea. Yhdessä pariskunta kuitenkin puhuu ruotsia. Tässä tilanteessa Ruotsi ei ole lapsen äidinkieli.

No Ruotsihan ei kyllä ole kenenkään äidinkieli, koska se on maa. Ei myöskään Suomi, koska sekin on maa. Kieliä ovat suomi ja ruotsi.

Miksi ihmeessä suomalainen ja norjalainen puhui keskenään ruotsia?

Kyllähän pilkkua voi aina viilata loputtomiin. Kyseessä ei ole todellinen perhe vaan hatusta vedetty esimerkki. Kielet voivat olla mitä tahansa. Pointti oli kuitenkin se että lapsen äidinkieli ei ole koskaan sellainen kieli joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli.

Minun äidinkieli on englanti, vaikkei se ole kummankaan vanhempani äidinkieli. He kuitenkin puhuivat englantia keskenään ja niinpä siitä tuli meidän lasten äidinkieli. Suomea opin ympäristöstä, päiväkodista ja koulusta sekä kavereiden kanssa. Vanhempieni äidinkieliä en osaa eikä niillä Suomessa mitään tekisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä jäin pohtimaan, että miksikäs yksi kielistä pitää jättää pois?

Meidän perheessä homma toimii näin:

Isä puhuu omaa äidinkieltään, norjaa, ollessaan lasten kanssa yksin.

Minä puhun omaa äidinkieltäni, suomea, ollessani lasten kanssa yksin.

Ollessamme yhdessä perheenä puhumme kolmatta kieltä, englantia.

Tällaisen ohjeen saimme aikoinaan neuvolasta ja sitä olemme noudattaneet. Lapset ovat huiman taitavia oppijoita ja kolme kieltä ei yleensä tuota ongelmia, kun kielille altistuu jatkuvasti heti pienestä pitäen. Jos altistuminen vaikkapa yhdelle kielelle jää hieman vähäisemmäksi, niin sekään ei haittaa! Lapsi oppii kuitenkin kieltä vaikkei koskaan ehkä aivan natiivitasolle ylläkään. Sekin on jo paljon ja voi jatkossa auttaa uusien kielten oppimisessa.

Tsemppiä teille sinne!

Kai sinä käsität että se neuvolan täti on pelkkä sairaanhoitaja eikä mikään kieliasiantuntija😂

kieliasiantuntija ei ole mikään lasten kehityksen asiantuntija.

Jos saisin lapsen puhuisin sitä kieltä mitä kumppani ei puhu. Osaan suomea ja ruotsia äidinkilen tasolla molempia, jos kumppani olisi ruotsinkielinen, puhuisin suomee jne. Näin omatkin vanhemmat tekivät, siksi olen kaksikielinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä jäin pohtimaan, että miksikäs yksi kielistä pitää jättää pois?

Meidän perheessä homma toimii näin:

Isä puhuu omaa äidinkieltään, norjaa, ollessaan lasten kanssa yksin.

Minä puhun omaa äidinkieltäni, suomea, ollessani lasten kanssa yksin.

Ollessamme yhdessä perheenä puhumme kolmatta kieltä, englantia.

Tällaisen ohjeen saimme aikoinaan neuvolasta ja sitä olemme noudattaneet. Lapset ovat huiman taitavia oppijoita ja kolme kieltä ei yleensä tuota ongelmia, kun kielille altistuu jatkuvasti heti pienestä pitäen. Jos altistuminen vaikkapa yhdelle kielelle jää hieman vähäisemmäksi, niin sekään ei haittaa! Lapsi oppii kuitenkin kieltä vaikkei koskaan ehkä aivan natiivitasolle ylläkään. Sekin on jo paljon ja voi jatkossa auttaa uusien kielten oppimisessa.

Tsemppiä teille sinne!

Kai sinä käsität että se neuvolan täti on pelkkä sairaanhoitaja eikä mikään kieliasiantuntija😂

Tottahan toki käsitän tämän. Käsitän myös sen, että ne neuvolantädit ovat lasten terveyden ja kehityksen ammattilaisia, joille kertyy uriensa aikana kokemusta sadoista monikielisistä lapsista. Heidän osaamisalueisiin kuuluu muunmuassa myös lasten kielellisen kehityksen seuraaminen ja mahdollisiin ongelmiin puuttuminen. Mielelläni otan vastaan toimiviksi todettuja vinkkejä näiltä "tädeiltä" eli omassa tapauksessani lastenlääkäreiltä, -sairaanhoitajalta ja kätilöltä.

Jos sinulla on antaa eriäviä vinkkejä aiheeseen liittyen, kuulisin mielelläni myös näistä lisää. Aihe on kovin mielenkiintoinen ja itselleni myöskin ajankohtainen.

Mikä on tunnekieli? En ole ikinä kuullutkaan sellaista käsitettä. Minulle molemmat kieleni on yhtä luontevia. En esimerkiksi pysty jälkeenpäin olemaan varma siitä tai erittelemään, kummalla kielellä sanoin jotain.