Kumpaa kieltä puhut lapsellesi jos sinulla on kaksi äidinkieleen verrattavaa kieltä?

Mikä se kokonaisuus on? Onko noista jompikumpi perheen yhteinen kieli? Mitä kieltä isä puhuu? Onko se jompikumpi nousta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Olisikin näin yksinkertaista. Meillä on miehen kanssa molemmilla omat äidinkielet, sen lisäksi meillä on yhteinen äidinkieli, jota puhumme keskenämme. Meitä on siis kaksi vanhempaa ja kolme kieltä. Mies on jo ättänyt että hän haluaa puhua lapselle sitä äidinkieltään mitä minä en osaa. Minun siis pitää valita joko se äidinkieli jota mies ei osaa tai yhteinen kieli.

Jokaisen vanhemman tulisi puhua lapselleen omaa äidinkieltään. Meillä minä puhun lapselle suomea ja mies englantia, joka on hänen äidinkielensä. Lapsi oppii kaksi kieltä. Sinä puhut tietysti lapselle omaa äidinkieltäsi. Se kolmas kieli ja sinun ja miehesi väliseksi. 

Ei toimi perheen dynamiikan kannalta, jos lapset ei ymmärrä mitä vanhemmat puhuu keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on äidinkieleen verrattavaa kieli? Perustele se ensin.

Se kieli jota puhuu yhtä hyvin kuin äidinkieltään, vaikka olisi muu kuin ns. koulusivistyskieli. Siis periaatteessa toinen äidinkieli.

Siinä tapauksessa sitä oikeaa äidinkieltä, jonka opit vanhemmiltasi. Eri asia sitten, jos olet kaksikielisestä perheestä.

Eikös siitä juuri tässä ollut kyse, että ap on kaksikielisestä perheestä. Kuten on miehensäkin. Nyt pitää sitten valita, mitä kieliä lapselle puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Olisikin näin yksinkertaista. Meillä on miehen kanssa molemmilla omat äidinkielet, sen lisäksi meillä on yhteinen äidinkieli, jota puhumme keskenämme. Meitä on siis kaksi vanhempaa ja kolme kieltä. Mies on jo ättänyt että hän haluaa puhua lapselle sitä äidinkieltään mitä minä en osaa. Minun siis pitää valita joko se äidinkieli jota mies ei osaa tai yhteinen kieli.

Sinä puhut omaa äidinkieltäsi, mies omaa äidinkieltään ja sinä miehesi kanssa puhut vaikka haltiakieltä.

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Mikä jompikumpi?

Miten esimerkiksi minun italiaa ja englantia puhuva mieheni olisi pärjännyt sillä "perheen kielellä", kun ei osaa suomea? Tai miten minä olisin pärjännyt jos perheen kielenä olisi ollut italia, kun en osaa italiaa?

En ainakaan ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Mikä jompikumpi?

Miten esimerkiksi minun italiaa ja englantia puhuva mieheni olisi pärjännyt sillä "perheen kielellä", kun ei osaa suomea? Tai miten minä olisin pärjännyt jos perheen kielenä olisi ollut italia, kun en osaa italiaa?

Miksi hän ei opettele suomea tai sinä italiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Minulla on kaksikielinen vanhempi ja puhun tämän kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Näin on ollut siitä asti kun olin teini.

Mitä mokaa tässä sinun mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Olisikin näin yksinkertaista. Meillä on miehen kanssa molemmilla omat äidinkielet, sen lisäksi meillä on yhteinen äidinkieli, jota puhumme keskenämme. Meitä on siis kaksi vanhempaa ja kolme kieltä. Mies on jo ättänyt että hän haluaa puhua lapselle sitä äidinkieltään mitä minä en osaa. Minun siis pitää valita joko se äidinkieli jota mies ei osaa tai yhteinen kieli.

Mä tunnen perheen, joka asui ennen Suomessa ja nyt Keski-Europassa. Puolisoilla oli eri äidinkielet ja yhteisenä kielenä englanti tai suomi (naisen suomi parempi kuin miehen, koska nainen oli tullut jo yläkouluikäisenä Suomeen). Kumpikin vanhemmista puhui omaa äidinkieltään lapsille, ja he oppivat sitten päivähoidosta ja muusta ympäristöstä suomen. Nyt asuvat maassa, jossa ei puhuta mitään näistä heidän käyttämistään kielistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Minulla on kaksikielinen vanhempi ja puhun tämän kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Näin on ollut siitä asti kun olin teini.

Mitä mokaa tässä sinun mielestäsi on?

Vähän eri asia se teini kuin vastasyntynyt.

Epäjohdonmukainen kielten sotkeminen johtaa pahimmilöaan siihen että lapselle ei kehity kunnolla yhtään vahvaa kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Mikä jompikumpi?

Miten esimerkiksi minun italiaa ja englantia puhuva mieheni olisi pärjännyt sillä "perheen kielellä", kun ei osaa suomea? Tai miten minä olisin pärjännyt jos perheen kielenä olisi ollut italia, kun en osaa italiaa?

Miksi hän ei opettele suomea tai sinä italiaa?

Koska on käytännöllistä ja järkevää, että me puhumme keskenämme englantia, koska myös lapset puhuvat englantia ja asumme maassa jossa puhutaan englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Minulla on kaksikielinen vanhempi ja puhun tämän kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Näin on ollut siitä asti kun olin teini.

Mitä mokaa tässä sinun mielestäsi on?

Vähän eri asia se teini kuin vastasyntynyt.

Epäjohdonmukainen kielten sotkeminen johtaa pahimmilöaan siihen että lapselle ei kehity kunnolla yhtään vahvaa kieltä.

Eipä nuo vastaajan 16 ja 19v lapsetkaan vastasyntyneitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Mikä jompikumpi?

Miten esimerkiksi minun italiaa ja englantia puhuva mieheni olisi pärjännyt sillä "perheen kielellä", kun ei osaa suomea? Tai miten minä olisin pärjännyt jos perheen kielenä olisi ollut italia, kun en osaa italiaa?

Miksi hän ei opettele suomea tai sinä italiaa?

Koska on käytännöllistä ja järkevää, että me puhumme keskenämme englantia, koska myös lapset puhuvat englantia ja asumme maassa jossa puhutaan englantia.

Ei ole koska tuolla lailla on riskinä aikaansaada kolmella kielellä puolikielisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mukaan, mikä on kunkin henkilön ja perheen tilanteessa parasta.

Etkö osaa itse arvioida omaa tilannettasi?

Kai täällä kumminkin saa kysellä muiden kokemuksia? Itse olen kaksikielinen ja puhuin lapsille ensimmäiset vuodet mahdollisimman paljon suomea ja kotimaani kieltä (siis sitä toista kieltä) vain poikkeustapauksissa, esim jos olimme muiden ihmisten seurassa. Nykyään puhutaan molempia kieliä tilanteen mukaan vaihdellen Lapsistakin on kasvanut kaksikielisiä, ovat 16 ja 19v.

Ohje on se että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti aina samaa kieltä eikä niin ettå puhuu mitä sattuu vaihdellen.

Tuolla "ohjeella" tuskin on mitään merkitystä enää silloin kun lapset on isoja teinejä ja aikuisia.

On sillä tässä ketjussa merkitystä ettei joku sitten toista moista mokaa kuin tuon jo mokannut.

Minulla on kaksikielinen vanhempi ja puhun tämän kanssa molempia kieliä tilanteen mukaan. Näin on ollut siitä asti kun olin teini.

Mitä mokaa tässä sinun mielestäsi on?

Vähän eri asia se teini kuin vastasyntynyt.

Epäjohdonmukainen kielten sotkeminen johtaa pahimmilöaan siihen että lapselle ei kehity kunnolla yhtään vahvaa kieltä.

Eipä nuo vastaajan 16 ja 19v lapsetkaan vastasyntyneitä ole.

Ei mutta pakko valistaa ettei joku toista hänen mokaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa on varmasti luonnollisinta, että lapsella olisi kolme kieltä. Koska on fiksua, että perheessä puhutaan myös yhteistä kieltä.

Ei vaan äiti puhuu omaa ja isä omaa ja jompikumpi noista kielistä on sitten perheen kieli.

Mikä jompikumpi?

Miten esimerkiksi minun italiaa ja englantia puhuva mieheni olisi pärjännyt sillä "perheen kielellä", kun ei osaa suomea? Tai miten minä olisin pärjännyt jos perheen kielenä olisi ollut italia, kun en osaa italiaa?

Miksi hän ei opettele suomea tai sinä italiaa?

Koska on käytännöllistä ja järkevää, että me puhumme keskenämme englantia, koska myös lapset puhuvat englantia ja asumme maassa jossa puhutaan englantia.

Ei ole koska tuolla lailla on riskinä aikaansaada kolmella kielellä puolikielisiä lapsia.

Riski ei ole sama kuin toteutus. Meidän lapset käyttää sujuvasti kaikkia kolmea kieltä.